keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Unleash hell.

 Nyt tulee sitten semmosta settiä mitä ei oo kirjotettu puhtaaksi, mutta mulla on nyt mielenpäällä asia.
 Nimittäin palaa naama ihan täysillä ihmisiin jotka kovasti haluais jotaki (tässä postauksessa puhun lähinnä sosiaalisista statuksista) mutta ku jotaki sen eteen pitäs tehä niin tekosyitä löytyy.
 Mun idoli Scarletthan olisi kans halunnut vähän kaikenlaista, enimmäkseen tunnustusta siitä että on hyvä ihminen.
 "Mutta niin kauan kuin hän [Melanie] oli sellaisissa paikoissa, missä haavoittuneet saattoivat nähdä hänet, hän oli ystävällinen, myötätuntoinen ja rohkaiseva, ja sairaalassa häntä sanottiin armahduksen enkeliksi. Scarlettkin olisi pitänyt sellaisesta nimityksestä, mutta sen saadakseen hänen olisi täytynyt koskea miehiin, joissa ryömi täitä, tunkea sormensa tajuttomien potilaiden kurkkuun koetellakseen, olivatko he tukehtumaisillaan purutupakan palaseen, sitoa silvottuja jäseniä ja poimia matoja märkäisestä lihasta. Ei, ei hän pitänyt sairaiden hoidosta!"
Vähän vastaavanlaisiin oon tässä nyt törmäilly ja ai saatana että tekis mieli potkasta kirveellä välistä, mutta tyydyn ragettamaan täällä.
 Tympiäähän se on että hyvin harvaa kukaan jaksaa kehua hyvistä teoista/tukena olemisesta/avusta/you name it jos mitään edellämainittua ei vaan ole. Niin se vaan on että metsä vastaa niinku sinne mölisee, eli jos vaikka kaverisuhteessa mä oon aina se joka soittaa, ehottaa tekemistä, alottaa facebookissa/mesessä keskustelun ja muutenki huolehdin yhteydenpidosta ja toinen on täys lahna asian suhteen niin en mä sitä loputtomiin jaksa. Jossain tulee raja vastaan. On monilla tullu vastaan munki kans, ja mä ymmärrän ihan täysin, en mää oo oikiasti kauhian superkiva. Siinä sitte palaa käpy kyllä jos oon ihan tosissaan yrittäny, kuten nyt aikanaan yhen nuoren naisen kans, jolla meni "vähän" heikosti, koitin tukea ja olla apuna ja antaa neuvoja ja niin edelleen, ei kelvannu. Sitte ku sanoin peseväni kädet siitä asiasta, niin sain huudot että hylkään toisen ku on vaikiaa. Vittu. Onneksi sekin asia on nyt takana. Toivottavasti.
 Onhan se toki ihan kiva saada kuulla olevansa tärkiä, saada kiitosta annetusta avusta ja niin edelleen, mutta ei sitä pitäs keneltäkään vaatia, varsinki jos on niin ratkiriemukas tilanne että kyseinen vaatija on ite hyvin hyvin hyvin harvoin auttamassa tai kertomassa välittävänsä, saati ylipäätään yhteydessä.
 Logiikan kärpänen ei kuki, mutta josko tästä tolokun sais. Päivän biisi jopa tänään liittyy käsillä olevaan asiaan, joten kuunnelkaapa ihan ajatuksella.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuiskaisit ees.