tag:blogger.com,1999:blog-20949856404169904322024-03-13T03:02:22.918+02:00Kolmelta aamuyölläBonniehttp://www.blogger.com/profile/04879906970977636083noreply@blogger.comBlogger247125tag:blogger.com,1999:blog-2094985640416990432.post-2305600488220404122019-06-14T04:58:00.000+03:002019-06-14T04:58:10.233+03:0014.6.2019Minä aattelin nyt avata vähän asioita, niin ei tarvi kenelläkään miettiä miks oon ajoittain ehkä hiukan hankala, levoton ja ehkä vähän maaninen. Joku saattaa nämä jo tietäänkin, joku ei, en oo vissiin koskaan koko tarinaa kertonut. Mikään pakko ei oo lukea.<br />
<br />
Mä lakkasin nukkumasta yläasteen loppuaikoina. En saanu unta. Päässä oli koko ajan menossa ihan hirveä sirkus, joka vaan paheni iltaa kohti. Se ei vaan loppunut. Hakeuduin sitten hoitoon, en nyt muista milloin. Eka hoitotaho kertoi mulle että "oot nyt sellaisessa hankalassa iässä, kaikista tuntuu pahalta tuossa iässä." Sain kuitenki lääkityksen sitten, semmosia karmeita nappeja mitkä turvotti ja teki hätinä täysikäsen tytön olon aika kuvottavan rumaksi. Jossain vaiheessa diagnosoitiin masennus, koulussa mua pidettiin lähinnä tyyppinä joka on tahallaan hankala ja vittumainen, ja diagnoosia tekaistuna. Jossain näillä paikkeilla alkoi ihan suunnattoman itsetuhoinen käytös, mä viiltelin ja olin muutenki perseestä, ja ehdottoman varma siitä että en tuu näkemään mun 25. syntymäpäivää. Tuo kierre oli pahimmillaan 2007-2010, valvoin öitä ja vuodin verta. (Joo joo, siitä tuli hetkellisesti hyvä olo. Ei sitä voi oikein muuten selittää kuin että kun on henkisesti niin perkeleen rikki että siitä haluaa ees hetkeksi fyysistä, näkyvää, ja sillä tavalla edes jotenki käsiteltävää. Syyllistäkää vaan.) Siinä sivussa juoksin tohtorilta toiselle, mutta en saanut oikeaa diagnoosia. Tai oikeastaan mitään. Mun ongelma oli kai se, etten oikein sopinut kokonaan mihinkään diagnoosiin, joten hoitotahot tuntui mielellään lähettävän mut seuraavalle, joka ehkä osais lokeroida mut paremmin. Parhaimmillaan (köh) olin yhden lääkärin "hoidossa" VUOSIA ilman että se edes tapasi mua, uusipahan vaan reseptin aina kun meni umpeen. Sitä voi ite kukanenki miettiä minkä arvoiseksi siinä tuntee itsensä. Nukut miten sattuu, vihaat itteäs muutenki ihan tarpeeksi ja sitten vielä hoitava taho kohtelee noinki inhimillisesti. Yläasteen lopusta tähän mainittuun pisteeseen oli siis kulunut n. 8 vuotta, ja tuota unettomuutta ja lieveilmiöitä oli jatkunut aika lailla koko ajan jatkuvasti. Mitä luulet, miten ite kestäsit? Jossain tuossa välissä muuten myös lopetin yhdet mielialalääkkeet, ilman lääkärin apua, KOSKA SITÄ EI KIINNOSTANUT. Ne mömmöt teki musta ihan zombien, tuijotin vaan seiniä ja ne tuijotti takaisin.<br />
<br />
Ja matka jatkui. Mulla oli jotakuinki kelvollinen nukahtamislääke, joka toimi noin 50% ajasta. Tässä vaiheessa olin jo autuaasti unohtanut miltä tuntuu luonnollinen uni. Semmonen oikeasti levollinen. Lääke oli myös siitä vittumainen, että se teki aivan järkyttävän nälän tunteen, ja pikkuhiljaa paino alkoi nousta hälyttävästi. Puhuin siitä edellä mainitulle lääkärille, joka ei ruvennut sitä vaihtamaan. Tuumasi mulle vaan että pienennä annosta äläkä märise. Se painonnousu oli kamalaa, murensi ennestään paskaa itsetuntoa, mutta oli silti pienempi paha kuin valvominen vuorokaudesta toiseen.<br />
<br />
Ja edelleen mä viiltelin. Tänään voin ylpeänä sanoa, että joulun 2012 jälkeen en oo sitä tehnyt ja Katin ei tarvi pelätä mitä ruumiinosaa piilottelen. Toki edelleen näytän albiinoseepralta, mutta oon sen asian kans ihan ok.<br />
<br />
Mä alotin opiskelun pitkän harkinnan jälkeen syksyllä 2016, ja pelkäsin ihan vitusti ettei tälläkään kertaa onnistu, että tuotan taas pettymyksen. Mun onni on, että mun ryhmänohjaajaksi osui se joka osui, maailman ymmärtävin ja ihanin nainen (mä piru vie itken puhtaasta kiitollisuudesta ku kirjotan tätä), joka ei antanu eikä vieläkään anna mun luovuttaa. 30 vuoden iässä mulle sattui eka kertaa opettaja, joka uskoo muhun, pitää mua muunakin kuin turhana riesana ja tukee kaikissa ongelmissa.<br />
<br />
Se eka syksy meni päälle päin ihan hyvin. Sain asioita aikaan, olin paikalla, suoritin. Mutta... niin sanotusti varatankilla. Alkukeväästä 2017 tuli täydellinen romahdus, ja päädyin opiskeluterveydenhuollon vakioasiakkaaksi. Onni onnettomuudessa, siellä mulle osui lääkäri, jota OIKEASTI kiinnosti. Ei siinä, en edelleenkään nukkunut tarpeeksi enkä hyvin, mutta olipa sentään joku kontakti joka otti sen todesta. Tuota jatkui vielä 2017 loppuun asti, sitten mun lääkkeet vaan lakkas toimimasta. Ne samat joille olin kehittänyt toleranssia vuosia, jotka nosti painoa, oli perseestä ja joita ei aiemmin suostuttu vaihtamaan. Ne meni vaihtoon, ja toimivat tilalle. Tai no, edelleen oli 50-50 mahdollisuus että nukkuuko vai ei, mutta ainakin se syöminen väheni ja paino on laskussa, hitaasti tosin. Sain myös joustoa koulun suunnalta mikä tuntui (ja tuntuu edelleen) ihmeeltä. Tässä vaiheessa mä vielä haaveilin että voisin lyhyen ajan sisään olla ehkä jopa täysin lääkkeetön.<br />
<br />
Mä selvisin toisestakin opiskeluvuodesta, hieman jäljessä aikataulusta, mutta kuitenkin. Aloin hahmottaa mitkä asiat on hankalia oppia ja tajuta, enkä siltikään luovuttanut. Eikä opettajakaan.<br />
<br />
Kolmannella vuodella säällinen hoitosuhde mahdollisti viimein sen, että mulle tehtiin AD/HD-testit. Siihenhän kaikki viittaa. Jumalauta. Pitkälle yli 30-vuotiaana. Aiemmin mua on pidetty vaan tyhmänä, laiskana ja hankalana.<br />
<br />
Ja kevät 2019. Kuluva vuosi. Se tekee ~17 vuotta tätä puolielämää. Suoritin kevään aikana ihan saatanasti 3-5 tunnin yöunilla ja 5. toukokuuta sitten räjähti. Istuin yön itkemässä ja mietin että eikö mulla tosissaan oo lääkelaatikossa mitään millä lähtis henki. Tuo ajatus oli mulle paluu lähtöpisteeseen, ja se rikkoi mua vielä enemmän. Että eikö jumalauta pitäny jo olla yhteiskuntakelponen yksilö. Olin ihan helvetin pettynyt itseeni. Raahasin kuitenki itteni seuraavana päivänä kouluun. Kerroin mun opettajalle. Se pakkasi minut autoon, vei psykiatriselle osastolle ja istui siellä niin kauan että pääsin pidennettyyn hoidon tarpeen arviointiin. (taas mä itken.) Sieltä mä pääsin pois aamulla, kourassa purkillinen pillereitä joilla kuulemma sais lamautettua elintoiminnot.<br />
<br />
Ja nyt alkuviikosta oli lähellä etten ois päätynyt sinne takas. 3 vuorokautta olematonta unta, itkeskelyä, hyperventilointia ja muita paniikkikohtauksen oireita vei mut mt-päivystykseen. Eivät tuominneet osastolle, mutta tällä kertaa määrättiin lääkettä joka kuulemma on sitten hengenvaarallinen, jos yhtään ottaa alkoholia. Mää oon kyllä tosi huono alkoholisti, mutta en silti ihan ymmärrä logiikkaa.<br />
<br />
Nyt sitten, kun kirjoitan tätä, on kello 04.03 JA MÄ EN NUKU KUTEN TÄSTÄ HUOMAA. Mulla on kolmea eriä nukahtamista edistävää lääkettä, kahta rauhottavaa ja tässä mä istun. Kertonee jotain mun aivojen tilasta. Yllättävän loogiseen tekstiin näköjään kykenen kuitenkin, kuin oikein kovasti keskityn. Ajatukset on ihan tuhannen levällään oikeasti, minun päänsisäinen sirkus on täydessä vauhdissa. Se ei sammu ja lopu edes lääkkeillä.<br />
<br />
Tätä mun elämä on ollut yli puolet siitä ajasta mitä se on kestänyt. Joten, toivon ymmärrystä jos en aina muista kysyä mitä kuuluu ja miten menee. Tai jos oon poissaoleva tai levoton tai kiukkuinen tai huomionkipeä tai jotain. En tee sitä ilkeyttäni.<br />
<br />
Nii joo. Ei kannata nyt murehtia että meinaanko vetää överit lääkkeillä. En mä aio. Ne on ajatuksia, joita mä mietin ja pyörittelen ajoittain, mutta tähänki asti oon selvinny elossa. Mä oon perusluonteeltani kuitenki yllättävän elämäniloinen, ja mulla on ihan liikaa tekemistä, että joutasin nyt kuolemaan.<br />
<br />
En mä silti pahastu jos joku sillon tällön vaivautuu tarkistamaan asian.<br />
<br />
Tulipa tekstiä. Jos jaksoit lukea alusta loppuun, oot reipas ja ansaitset ilmapallon.Bonniehttp://www.blogger.com/profile/04879906970977636083noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2094985640416990432.post-3999901458981968742016-11-06T15:01:00.001+02:002016-11-06T15:02:54.804+02:00the Halloween project.Meikä oli kerranki ajoissa Halloweenin kans. Yleensähän oon menny korkeintaan parin viikon varotusajalla, yleensä lyhyemmällä. Tiiän, että maailma odotti multa jotain pin up -tyyppisiä ratkaisuita, vaan tuotin pettymyksen. Sain nimittäin mahtavan pukuajatuksen jo syyskuulla, ja muutaku tuumasta toimeen ja haalimaan tarvikkeita kasaan. Seuraa kuvaripulia!<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKoPUONclh3jeg34paP0Ydk0nMgNKV4Jo8Kr-hAOyYulR97LjAWsVpMdt3Jj8GkGcC63ejnXuWxyD1cZ4H1BajeRG-7lDdsVu3DIMAFEIX9GyLeTSCfADGwepJ6allmfzjxYrEqFyuEzWb/s1600/b0.png" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKoPUONclh3jeg34paP0Ydk0nMgNKV4Jo8Kr-hAOyYulR97LjAWsVpMdt3Jj8GkGcC63ejnXuWxyD1cZ4H1BajeRG-7lDdsVu3DIMAFEIX9GyLeTSCfADGwepJ6allmfzjxYrEqFyuEzWb/s320/b0.png" width="192" /></a>Ensimmäisenä rupesin etsimään tarkoituksiin sopivaa mustaa viittaa. Ebay on luonnollisesti kaveri, mutta tää haku aiheutti lähinnä hallitsematonta kikattelua. Likanen mieli on likanen, ja pikavilkasulla nuo nyt vaan näyttää minusta ihan muulta kuin viitalta.<br />
<br />
<br />
Roskalavalta minä sitten aloin mokomia kapineita anelemaan. Niitähän löytyi sitten ihan kaveripiiristäkin, Joannalta sain haltuuni seuraavanlaiset kangaskappaleet.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEil1WsGNXLMaXhTDPh-lUmaacQipBe4kgZkQ4VX1amEOB79FL9Gn7MpcZwJrZVnyvIkHpAp4d5oVQE3Hf9yx8FxaBJWxGnVbuBN-A3PrxfvwsqWBgbRepq9WS42vsmow3KJnu8rwzrNrQsH/s1600/b2.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEil1WsGNXLMaXhTDPh-lUmaacQipBe4kgZkQ4VX1amEOB79FL9Gn7MpcZwJrZVnyvIkHpAp4d5oVQE3Hf9yx8FxaBJWxGnVbuBN-A3PrxfvwsqWBgbRepq9WS42vsmow3KJnu8rwzrNrQsH/s320/b2.jpg" width="192" /></a></div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDQgRrmmisN1MErzB01v9xKO4uTfv5Pcej2WYgpod45NdXrkqoSJUbpYEDee0Xu0zFIz03yzQELERjUU1gVF1tSGur2mnwX69nT_FHpgUdUmEYtvIRjBhj14gkgF26lA2jHKnd2uFsK3yj/s1600/b1.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDQgRrmmisN1MErzB01v9xKO4uTfv5Pcej2WYgpod45NdXrkqoSJUbpYEDee0Xu0zFIz03yzQELERjUU1gVF1tSGur2mnwX69nT_FHpgUdUmEYtvIRjBhj14gkgF26lA2jHKnd2uFsK3yj/s320/b1.jpg" width="192" /></a><br />
<br />
<br />
Tämä kaveri siis on ihan yksinkertainen edestä avoin viitta kauluksella.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Ja tämä hupullinen kauhtana halkioilla ja pitkillä hihoilla. Noista hapsuista hankkiuduin muuten melko vinhaa vauhtia eroon. Tämä yksilö ei muuta silvontaa sitten päässytkään kokemaan.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWQ2VlxR_TXchR29ooov1YldNm9VqweF6eUQlYvSiwivzQrdUSXVuDNZayVF92pkvVj3Q8XwYuhpgrcRZqqjqSF-Qto9epePBqFkRDQ8UqyyofthsD8FAO6PAYwhBj00fw0IgRy3PMxnK7/s1600/b3.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWQ2VlxR_TXchR29ooov1YldNm9VqweF6eUQlYvSiwivzQrdUSXVuDNZayVF92pkvVj3Q8XwYuhpgrcRZqqjqSF-Qto9epePBqFkRDQ8UqyyofthsD8FAO6PAYwhBj00fw0IgRy3PMxnK7/s320/b3.jpg" width="192" /></a></div>
Ei muuta ku sivut auki olkapäille asti. Oli muuten hirvittävää ebolaa huolitella noita... Tuo kangas oli kamalaa.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipkV4RkCRfO0Y4TqUBSLMzHiLqgBujWDgsM_MVNDpyKjfBVVZTg6yMRd6vtMjiIlhgVJqy2gzvZpud0uAgCx2Udabx9ijHgsqjU-C3MOPWjPdF6ky1STCiMvulC3Xb5wbfPvSozoNLT7al/s1600/b4.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipkV4RkCRfO0Y4TqUBSLMzHiLqgBujWDgsM_MVNDpyKjfBVVZTg6yMRd6vtMjiIlhgVJqy2gzvZpud0uAgCx2Udabx9ijHgsqjU-C3MOPWjPdF6ky1STCiMvulC3Xb5wbfPvSozoNLT7al/s320/b4.jpg" width="192" /></a></div>
Sovittelua.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3cwWckTW2PB2GQ9TuYiX-HfAPnZO0-74OL9wR-pRTHFBP5phKEz7JXcA1sodyyAw_qctT_9Eui30WTjESW2Ch-rtZMMyscj1xyCZdnggIVMRC2BK-4CBVSjPkTPOrILvAnjK2v-tYjBeW/s1600/b5.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3cwWckTW2PB2GQ9TuYiX-HfAPnZO0-74OL9wR-pRTHFBP5phKEz7JXcA1sodyyAw_qctT_9Eui30WTjESW2Ch-rtZMMyscj1xyCZdnggIVMRC2BK-4CBVSjPkTPOrILvAnjK2v-tYjBeW/s320/b5.jpg" width="192" /></a></div>
Sitten piti mennä yksityiskohtiin. Ostin tuommosta kullanväristä PVC:ksi luvattua materiaalia ajatellen että pärjään sille neulan ja langan kans. Pettymys oli valtaisa, kun kotona tutkailu paljasti, että koostumus muistutti hyyyyyyyvin ohuella pvc-muovilla päällystettyä nenäliinaa. Vaan minähän en lannistu, ongelmat on tehty ratkaistaviksi.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTLB2EE3G2GWy5oSX3KCGic4OrGpvJPSlFepvQMRrRuHctMhPAQqWAnp2p70Y1zBj6k2hO7p-kc1ObYYzhKPMn6hHmcRButS0bi4tTVpQ3CssHI6uKPu1TT7TnHlolBn4INccKJ3RzkqGp/s1600/b6.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTLB2EE3G2GWy5oSX3KCGic4OrGpvJPSlFepvQMRrRuHctMhPAQqWAnp2p70Y1zBj6k2hO7p-kc1ObYYzhKPMn6hHmcRButS0bi4tTVpQ3CssHI6uKPu1TT7TnHlolBn4INccKJ3RzkqGp/s320/b6.jpg" width="192" /></a></div>
Kävin ostosmatkalla entisellä työpaikalla ja mukaan tarttui ohutta tekonahkanlirua. Ostin myös kontaktiliimaa, ja vietin pari viihtyisää iltaa leikkaamalla ja liimaamalla.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJojGvzZNJ46OcL5vIZ6Jyegsiff7BWB5VYYevc7Y2Nnhl-rKPIKgwggUDlHE3N6oZdzvVOIrzU529AcoOC1_nDhHhKPrPmllUPkXj4uDOy5lde3PUZspUMmuBUo6Y2EBMdsTnkul3i4-k/s1600/b7.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJojGvzZNJ46OcL5vIZ6Jyegsiff7BWB5VYYevc7Y2Nnhl-rKPIKgwggUDlHE3N6oZdzvVOIrzU529AcoOC1_nDhHhKPrPmllUPkXj4uDOy5lde3PUZspUMmuBUo6Y2EBMdsTnkul3i4-k/s320/b7.jpg" width="192" /></a></div>
Massatuotanto käynnistetty.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKuaJ14sMLjn3u-91wG2uIXdn_DCQCdcBFsls4SPvJfcHyr0QfhtkLSt2lert7eKlWqT4fA2RiAJGiH32Ew_M1FYc90eL03HTkDFXWm5bQxxztfZQCsMveWsXWm1_pyLnzNRUROPBVsHkU/s1600/b9.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKuaJ14sMLjn3u-91wG2uIXdn_DCQCdcBFsls4SPvJfcHyr0QfhtkLSt2lert7eKlWqT4fA2RiAJGiH32Ew_M1FYc90eL03HTkDFXWm5bQxxztfZQCsMveWsXWm1_pyLnzNRUROPBVsHkU/s320/b9.jpg" width="320" /></a></div>
Siinäpä niitä. Tässä vaiheessa hitaammanki pitäs viimestään hoksata, että mitä ajetaan takaa. Paitsi jos on huono musiikkimaku.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhAapkNPdiUTqt-MmgOo_JiSgi8vV065vkbK7KSi2m-rr_PlTctkPG34B9l4ik4rg4xHc32QS692gclXXsc65pRBIS0nyxLF3xWrOsAsEm9AUjhG5M0qM8g2fL47632ARAaTytgZ1INV6j/s1600/b10.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhAapkNPdiUTqt-MmgOo_JiSgi8vV065vkbK7KSi2m-rr_PlTctkPG34B9l4ik4rg4xHc32QS692gclXXsc65pRBIS0nyxLF3xWrOsAsEm9AUjhG5M0qM8g2fL47632ARAaTytgZ1INV6j/s320/b10.jpg" width="192" /></a><br />
<br />
Ja koska minun armas Singerini ei pärjännyt tuolle tekonahkalle, niin neula- ja lankaleikiksi meni. Ei se mitään.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjDqQdm2okgQRixZZpme29GcAZc7ia0idN0R9ZxcOUOUIGGblu4DmQL39l-mwidVvzXo0UCiwehPYzbZfDDj-Rw5QhOxLxVGlCjLvP-QI2dVakuJ5dXXqyRO7TSTSCtPLZhR5SwdR8GqgZ/s1600/b11.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjDqQdm2okgQRixZZpme29GcAZc7ia0idN0R9ZxcOUOUIGGblu4DmQL39l-mwidVvzXo0UCiwehPYzbZfDDj-Rw5QhOxLxVGlCjLvP-QI2dVakuJ5dXXqyRO7TSTSCtPLZhR5SwdR8GqgZ/s320/b11.jpg" width="192" /></a><br />
Ensimmäinen koemeikki. Tätä lystiä varten piti käydä ostaan valkoiset piilarit. Kiitos Niksu & <a href="https://www.teknikmagasinet.fi/">Teknikmagasinet</a>!<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdSsNAFBHzSeDJjckS5oXlqEZUCQ9gjZpd6-cjeOwIgCBVrxXKoTeJKXVRcAE4VCBEFoXJobEmQkNjCwI1F6SHXKjtlMwUntlFfeA49KmnG3lKYc47_syAfmzjZedJb3okdniU5rG3gmeu/s1600/b12.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdSsNAFBHzSeDJjckS5oXlqEZUCQ9gjZpd6-cjeOwIgCBVrxXKoTeJKXVRcAE4VCBEFoXJobEmQkNjCwI1F6SHXKjtlMwUntlFfeA49KmnG3lKYc47_syAfmzjZedJb3okdniU5rG3gmeu/s320/b12.jpg" width="192" /></a>Ennen kuin päädyin vaatetusartesaaniopintojen pariin, mä mietin että ois siistiä olla modisti. Pistin siis olemattomat taidot koetukselle ja rupesin tekemään itelle hattua. Alusta asti, ilman ohjeita. Mitä sitä turhaa. Pohjana on muuten jotain autonpenkinverhoiluplyysiä tässä projektissa.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZPE-Nxy3ZbR8e-yX9b6yIBs_OYMFv3XxjPCIoj_OVVPOSyBztovkoYrHqvQqU8dz-p0HoMGUUSA0K7c3Mr9Es1vA5KgZBsnphOz4fZHNKY70YKRv_lr67e9akUIaZTzO-T82J2_XkZ6Xs/s1600/b13.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZPE-Nxy3ZbR8e-yX9b6yIBs_OYMFv3XxjPCIoj_OVVPOSyBztovkoYrHqvQqU8dz-p0HoMGUUSA0K7c3Mr9Es1vA5KgZBsnphOz4fZHNKY70YKRv_lr67e9akUIaZTzO-T82J2_XkZ6Xs/s320/b13.jpg" width="192" /></a>Hei, olen savupiippu. Valitsin tuon materiaalin muuten just siks että se seisoo ihan ilman Viagraakin.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8AgzlirEOjt_O7nVjbKnJfwJDPwNDi3b37Sd-a-AWBCViyknx_y-xuEZ2Hu_mEGLJ4pCge0PjCtZPiXLwYfyM9t2-qwd0UA7IMIoSCYem9qYoyBZvikZaUodlVolZThKjl6xNz9q8zTC4/s1600/b14.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8AgzlirEOjt_O7nVjbKnJfwJDPwNDi3b37Sd-a-AWBCViyknx_y-xuEZ2Hu_mEGLJ4pCge0PjCtZPiXLwYfyM9t2-qwd0UA7IMIoSCYem9qYoyBZvikZaUodlVolZThKjl6xNz9q8zTC4/s320/b14.jpg" width="192" /></a></div>
Lisää leikkausta ja liimausta. Tässä tuli vähän pikkutarkempaa muotoiluakin logoon.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbyv57FgK2TOK6Y2G7QBfn8ax0rUdFG4Jcitb6u_m9hDNDGLUmk8jKTPxTAWuOw-LdI2Ncttf2ArJGvttQGFt5NE5Ei_MFaiyPQv20qW1pE6VciPWeG9ZifnDGOl3FwJ98jEJ6-inMfpEq/s1600/b15.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbyv57FgK2TOK6Y2G7QBfn8ax0rUdFG4Jcitb6u_m9hDNDGLUmk8jKTPxTAWuOw-LdI2Ncttf2ArJGvttQGFt5NE5Ei_MFaiyPQv20qW1pE6VciPWeG9ZifnDGOl3FwJ98jEJ6-inMfpEq/s320/b15.jpg" width="192" /></a></div>
Singerille töitä. Paljon muuta se ei mun hyväksi tässä projektissa voinutkaan tehdä. Tässä muuten tuumasin, että kun on koulussa tottunut surruuttamaan teollisuuskoneilla, niin tän rääpäleen polkeminen oli niinku vieraissa käymistä.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXMV2rxrbuKHQzOjjz9HYm3N_buJHiWY15TBmeO9wcDYF-vWZJGrfS709QgQfPcsALXPShP1dqD7_Rx8xHQb4G8_0UFSM182veMc6MokRoDX3uprErB_Q1f_7EansY1T7eW5yOpiGP5Ztw/s1600/b16.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXMV2rxrbuKHQzOjjz9HYm3N_buJHiWY15TBmeO9wcDYF-vWZJGrfS709QgQfPcsALXPShP1dqD7_Rx8xHQb4G8_0UFSM182veMc6MokRoDX3uprErB_Q1f_7EansY1T7eW5yOpiGP5Ztw/s320/b16.jpg" width="192" /></a></div>
Kerroksia. Ja taas ompelua omin pikku kätösin.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHhgR3HfGPYtV_VzLmPS6rcvOyQvZL964MisX0XZL-xluW7u3_3WWgu0_ni3kyey5VV3ePoAkymBH3-qJFYv_9B9wbyVY2mOKiGYEtcfY_HGOwWkgUIhglH04UvMRtYTLvpLVKzOpIHEIK/s1600/b17.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHhgR3HfGPYtV_VzLmPS6rcvOyQvZL964MisX0XZL-xluW7u3_3WWgu0_ni3kyey5VV3ePoAkymBH3-qJFYv_9B9wbyVY2mOKiGYEtcfY_HGOwWkgUIhglH04UvMRtYTLvpLVKzOpIHEIK/s320/b17.jpg" width="192" /></a></div>
Savupiipun päällystystä. Siinä on valkoista verhoa, jonka päälle asettui edellä nähty musta ristikuvio koristeineen.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWo_MTdUs3z8Qhs3N5BYkP8VErh2-ySx56WV_Wh4fqQObwu1EfvyeBVoP8YgovS_rrR80kw75rpHNBI4aXrVqVj6L7AN3zij7JBoKxQoHTDBeYYMBZ2Y2Rgvd8mnMWQiBtgtMdOaGx5FLP/s1600/b18.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWo_MTdUs3z8Qhs3N5BYkP8VErh2-ySx56WV_Wh4fqQObwu1EfvyeBVoP8YgovS_rrR80kw75rpHNBI4aXrVqVj6L7AN3zij7JBoKxQoHTDBeYYMBZ2Y2Rgvd8mnMWQiBtgtMdOaGx5FLP/s320/b18.jpg" width="192" /></a></div>
Sain mä sen päähänki. Tässä vaiheessa oli ihan helevetin kiva huomata, että ei helevetti, mullapa ei ollu tarpeeksi saumavaroja... Vanne kiristää päätä ja joudun luultavasti ajamaan tukan pois että myssy mahtuu päähän.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjd711IZiSGX44m8VNEeSuwHzOvBk836oEoMvGh0g1V20UFKB5UX_MQ63_IZO7zZ_rMPdN_v874SGGcR08o8rF4bj-FgOvhCKohh4hDN87QD2Hpwj_5jK-Pw5aH7162s2qU2LM4psYsmC7j/s1600/b19.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjd711IZiSGX44m8VNEeSuwHzOvBk836oEoMvGh0g1V20UFKB5UX_MQ63_IZO7zZ_rMPdN_v874SGGcR08o8rF4bj-FgOvhCKohh4hDN87QD2Hpwj_5jK-Pw5aH7162s2qU2LM4psYsmC7j/s320/b19.jpg" width="192" /></a></div>
Valmis. Laitoin mustan satiinivuorin ja kaikkea. Vähän se on kiero ja ahdas, mutta onpahan ensimmäinen hattu jonka oon tehny. Oon mä siitä ylpeä.<br />
<br />
<3<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUFiT0l9DJi0TKmGVx7jP3ptjj0tSMqyusqMyU4SIcTx0J64TbxDzkc4Nrg_nQHoNtXPigtHJvIbJMmh33pB8pvF73i4vLXAO_lu1zmIL-h01xJh88qCgVjdM-MYBdhkvWRehaFAZyB5hm/s1600/b20.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUFiT0l9DJi0TKmGVx7jP3ptjj0tSMqyusqMyU4SIcTx0J64TbxDzkc4Nrg_nQHoNtXPigtHJvIbJMmh33pB8pvF73i4vLXAO_lu1zmIL-h01xJh88qCgVjdM-MYBdhkvWRehaFAZyB5hm/s320/b20.jpg" width="192" /></a></div>
Erehdyttävän valmiin näköinen paketti eteisessä. Noihin aikoihin täällä ramppasi remppaukkelia vähän väliä, en tiiä mitä ne ajattelee mun harrastavan, vaan väliäkö tuon.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZIbD848lRW6j1n-_alSE1gVtgC2O2URBhcZ22_gemsRtPvgChTTPpidwqnZK0Bab8WKYuvmI_ySPWXb95L6s5IcaxJfsbPyolsfbKtUFhDXKQGVcb5NOTEIidcAbzu6vFg9U-x2m2MmI2/s1600/b22.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZIbD848lRW6j1n-_alSE1gVtgC2O2URBhcZ22_gemsRtPvgChTTPpidwqnZK0Bab8WKYuvmI_ySPWXb95L6s5IcaxJfsbPyolsfbKtUFhDXKQGVcb5NOTEIidcAbzu6vFg9U-x2m2MmI2/s320/b22.jpg" width="192" /></a>Ensimmäistä kertaa puku päällä ja meikit naamassa yhtäaikaa. Tekasin tuommosen vyön tähän, mut hylkäsin sen kuitenkin, näytti enempi obilta niin en ollut tyytyväinen. Lähetin tän saman kuvan kaverille ja en kuulemma saa mennä tän näkösenä töröttään sen sängynpäätyyn ja herättelemään. Tulis ilmeisesti kakka housuun.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjiNYHtk_qYBHQUgDLGRcUHqSFeu_M_Xr1KYHzaL1HT_7yQHTDonVHhY9J32gdTl6fAqCzWzD_siGnQB8m1n8YC4Oc1Z-rqUNqXvise-uzaggJ3B1Kb6LDSqOLIBgZEQfJLmquR1O0EG63x/s1600/b23.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjiNYHtk_qYBHQUgDLGRcUHqSFeu_M_Xr1KYHzaL1HT_7yQHTDonVHhY9J32gdTl6fAqCzWzD_siGnQB8m1n8YC4Oc1Z-rqUNqXvise-uzaggJ3B1Kb6LDSqOLIBgZEQfJLmquR1O0EG63x/s320/b23.jpg" width="192" /></a> Sitten proppeihin. Sauva oli saatava. Meikä ja matemaattiset toimitukset ei olla kovin vahva kaksikko, mutta kyllä mä nyt harppia osaan pyörittää!<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8i9wFLZSUyevTGL5UMCngNQBEcfcIirXCIVsaFf59FkSNywHZT5cTFHdUafS7b_yYKdFlKa9lmFSS86QJxgNbb83ebAfwiZ97LTM0U0Z6ABFOBpd5bWyXy8dzgjT4NBerI12hvW8THeRL/s1600/b24.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8i9wFLZSUyevTGL5UMCngNQBEcfcIirXCIVsaFf59FkSNywHZT5cTFHdUafS7b_yYKdFlKa9lmFSS86QJxgNbb83ebAfwiZ97LTM0U0Z6ABFOBpd5bWyXy8dzgjT4NBerI12hvW8THeRL/s320/b24.jpg" width="192" /></a><br />
Nuppineulat ja muuttolaatikko, hyvä siitä tulee kun sen maalaa. Tätä vaihetta varten piti käydä ostaan mattoveitsi. Ostin heti tusinan, enemmän on enemmän.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKqS7TXvZyQIgG1r0RjAdscy6r4TmJNoI9SrLNJ2_27mRyz2fPUI39Pl0Ye2eibXg1HWB8G6AL1E5vBBdskXgsGPleMlU7PSAkSewiLjViHfITJmwCaPTanOWsfaiVvlLklRctbzJ7nXEz/s1600/b25.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiKqS7TXvZyQIgG1r0RjAdscy6r4TmJNoI9SrLNJ2_27mRyz2fPUI39Pl0Ye2eibXg1HWB8G6AL1E5vBBdskXgsGPleMlU7PSAkSewiLjViHfITJmwCaPTanOWsfaiVvlLklRctbzJ7nXEz/s320/b25.jpg" width="192" /></a>Joskus mua pelottaa ittiäki luovuttaa itelle teräaseita. Verenvuodatukselta säästyttiin, mutta mutta...<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjglpCPtgBwbuxIshakGv95TIRElaQ3ddwCDBdcyHeBW__trgw2HF0qjq541rOhyGgVaDC6zbfE6abricLP4PDWf1qftnXr5cBWwheNlIFiZE-4V8LnBAJM8TkUr2o13FJyTvMjci-PRoY9/s1600/b26.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjglpCPtgBwbuxIshakGv95TIRElaQ3ddwCDBdcyHeBW__trgw2HF0qjq541rOhyGgVaDC6zbfE6abricLP4PDWf1qftnXr5cBWwheNlIFiZE-4V8LnBAJM8TkUr2o13FJyTvMjci-PRoY9/s320/b26.jpg" width="192" /></a><br />
...Sen verran into piukassa hosuin että onnistuin kolhaisemaan seinästä palasen! Vanerinpätkällä. Jota käytin leikkuualustana. Mun vuokraisäntä vaan nauroi mulle.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7-7tdqGu6PBA-1xQV4KPOF2B5k6yLVQOJYHFuhpv4GDBxK1AmXZfepw4I3YcO-WaiGcoKAvGVPdpycWm6T_aqbwbmW5ONxL-4HFcW-TdIwnHpY9yxiE3a4u7PvtgqYa8sVzZPLIX0TUrF/s1600/b27.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7-7tdqGu6PBA-1xQV4KPOF2B5k6yLVQOJYHFuhpv4GDBxK1AmXZfepw4I3YcO-WaiGcoKAvGVPdpycWm6T_aqbwbmW5ONxL-4HFcW-TdIwnHpY9yxiE3a4u7PvtgqYa8sVzZPLIX0TUrF/s320/b27.jpg" width="192" /></a></div>
Tässä okkultismia parhaimmillaan. Liimasin siis kaks kerrosta pahvia yhteen, ettei ihan lötkö sauva tulis.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAXpYBiLF_qDEJvfKJVp_bH5e8s1G1nV2SiyP6OxIwVDL4WFnzmuGps4Rgqv43ujjYNPB-n8_3esdvze_2rrUPYWc_NSJR1OSbdbu1S_zudxx1e32eeYsKwkE4-vXvaIADaKCOGXDQfSZ1/s1600/b28.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAXpYBiLF_qDEJvfKJVp_bH5e8s1G1nV2SiyP6OxIwVDL4WFnzmuGps4Rgqv43ujjYNPB-n8_3esdvze_2rrUPYWc_NSJR1OSbdbu1S_zudxx1e32eeYsKwkE4-vXvaIADaKCOGXDQfSZ1/s320/b28.jpg" width="192" /></a></div>
Ja väriä pintaan! Kuvassa myös Nupun korvat, sitä samaa autonverhoiluplyysiä muuten nekin. Ja parveke haisi ihan autonmaalaukselta tässä vaiheessa.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBf_6IdqfOH7UOFCaxy6pXHOErYXvA0fSZt2lb0W7Qkj4QkWAxxAjNOaa-Oze9EaznDE49dmVSqXcwXPm5G6opr8msdTvF99EPnb__1UhP9SdixiWqdPu1UvJ4ohqb-ZNSL29xZR2Qk72G/s1600/b29.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBf_6IdqfOH7UOFCaxy6pXHOErYXvA0fSZt2lb0W7Qkj4QkWAxxAjNOaa-Oze9EaznDE49dmVSqXcwXPm5G6opr8msdTvF99EPnb__1UhP9SdixiWqdPu1UvJ4ohqb-ZNSL29xZR2Qk72G/s320/b29.jpg" width="192" /></a></div>
Bling bling motherfucker! Tässä vaiheessa myös silvottu lovet vartta varten.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJ8L3LxcAkrgriPQkIPwKEQAOPX2iDQyGwh1r4GmmYiq4RSP7tfNlsxiLHg9vke8nFjm2fxjMjmTHpAqmNoJA0Ul0Ssj0AJA_P9tESKmSmqjCVTq4b-OyBorlWA4tSG3fKcevJOzcDtLUj/s1600/b30.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJ8L3LxcAkrgriPQkIPwKEQAOPX2iDQyGwh1r4GmmYiq4RSP7tfNlsxiLHg9vke8nFjm2fxjMjmTHpAqmNoJA0Ul0Ssj0AJA_P9tESKmSmqjCVTq4b-OyBorlWA4tSG3fKcevJOzcDtLUj/s320/b30.jpg" width="192" /></a></div>
Alastonta polvea ja kieroa keppiä. Varrenkin hain Teknikmagasinetista, viikatteenterän nakkasin siivouskaappiin. Ei me semmosia.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgT1gJX9H3HC5CxT66Buj1ohdXLJWENO8rPS_HPBCE95COf4vf9e-JUjFL598Z6zOLmwy5rAJkkx_4rypfDGS5Q5G3Ic3DvoJ8NEmBLQfUeGUdW2dpPvDeMVvMqwKwQSWOf4XWXFjVejMZM/s1600/b31.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgT1gJX9H3HC5CxT66Buj1ohdXLJWENO8rPS_HPBCE95COf4vf9e-JUjFL598Z6zOLmwy5rAJkkx_4rypfDGS5Q5G3Ic3DvoJ8NEmBLQfUeGUdW2dpPvDeMVvMqwKwQSWOf4XWXFjVejMZM/s320/b31.jpg" width="192" /></a></div>
Liitoskohta nyt ei loista viimeistelyllään, vaati pirusti liimaa ja pahvikiiloja että ees yritti pysyä kasassa. Eikä siltikään oikein pysy. Onneks on hätävarajeesusteippiä.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOLC1K4KNJExbIaDCSOOoiAiMbtV_NFr08W2D_BTw9zvo_CYpOMCnmwtLcORwHiMaoQwynyxUfvct2Z4hyphenhyphenWpEAkp15QToOVQoscKTwcBfqL4IW5pAf9-hkVHIfGkEnQzo1uxOqolZgh1ue/s1600/b32.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOLC1K4KNJExbIaDCSOOoiAiMbtV_NFr08W2D_BTw9zvo_CYpOMCnmwtLcORwHiMaoQwynyxUfvct2Z4hyphenhyphenWpEAkp15QToOVQoscKTwcBfqL4IW5pAf9-hkVHIfGkEnQzo1uxOqolZgh1ue/s320/b32.jpg" width="192" /></a></div>
Alussa mietin, että miten toteutan riipuksen, ja stressasin sitä kamalasti. Ennenku tajusin että enhän mä sitä ees tarvi. Askarteluhuurupäissään sitten kuitenkin innostuin tekemään sen. Materiaaleina saman muuttolaatikon jäänteet ja alumiinifolio. Ja pirusti liimaa. Ja pätkä paksua metallilankaa. Tuli siitäkin ihan hieno.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghybnK0dsJqEjzHoxHisgk4Q9DZDzcG_UFh5OzGblYVAzr2mvNo8ABxi8B38lIj4ZXyu3Rg-PL32erwn2w1Hly6niuxxvzzBYozFcsuVnM1sp8M0FqZaZll6fZlC9yHmb4vX5EEwNj7zO5/s1600/b33.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghybnK0dsJqEjzHoxHisgk4Q9DZDzcG_UFh5OzGblYVAzr2mvNo8ABxi8B38lIj4ZXyu3Rg-PL32erwn2w1Hly6niuxxvzzBYozFcsuVnM1sp8M0FqZaZll6fZlC9yHmb4vX5EEwNj7zO5/s320/b33.jpg" width="320" /></a></div>
Käytännön ongelmat: Eihän tuohon mikään käsilaukku mätsää. Varsinkaan mun punainen valkopilkkuinen...Apuun riensi mun festaritaskuvyö. Irrotin taskut ja kiinnitin ne eri vyöhön. Asuun sopivat hanskat löytyi omista varastoista. Tän vyön päälle tuli ihan perus musta tuubitoppi kaksinkerroin peittämään vyötä ja liitoskohtia, ja myös toimimaan lisäsäilytystilana esineille joita nyt juhliessa saattaa tarvita.<br />
<br />
<br />
H-hetki meillä oli 5.11.2016 Hevimestassa. Etkoiltiin ystävättären luona, ja siirryttiin siitä sitten mutkan kautta juhlapaikalle Hevimestaan. Bileet oli oikein onnistuneet, mua koitettiin häätää naistenvessasta kun puku meni täydestä, kovasti piti poseerata kuvissa ja keskustella Ghostin musiikista. Loppuun vielä kuvia itse juhlaillalta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIpXbN25hQ4XQbuYUpCijfwiNn9CYT13yZJcjCvLJKk6pCXeAcpfKbOGn3AbNeTfbNBy48KeYE5c6VzSkmPHaecaSSEl3Wcyf3NXo3T4bbiYUX5-GdM5uaC3U74I_YaxjruLeElwkOhvup/s1600/1.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIpXbN25hQ4XQbuYUpCijfwiNn9CYT13yZJcjCvLJKk6pCXeAcpfKbOGn3AbNeTfbNBy48KeYE5c6VzSkmPHaecaSSEl3Wcyf3NXo3T4bbiYUX5-GdM5uaC3U74I_YaxjruLeElwkOhvup/s320/1.jpg" width="192" /></a></div>
Nätistymispuuhissa. Yllättävän nopeasti muuten tekee tuommosen naaman, vaikka huolellisesti tekeekin. Mulla meni eniten aikaa siihen, kun odotin että silmät tottuu piilareihin.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2X2zrOlub_AR5XH3G5tk4ZuhVKJ_A9-4FA7A_g8RBSJJGbSAI5WpPk82QY6s3Ev4zMaxR3iWRleialQ8NHZiGL1iZhUbBaTfmWvW2LPZvUhov4wWQO7q456L0RmZ4GxKyCm1h0pKU9q3p/s1600/2.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2X2zrOlub_AR5XH3G5tk4ZuhVKJ_A9-4FA7A_g8RBSJJGbSAI5WpPk82QY6s3Ev4zMaxR3iWRleialQ8NHZiGL1iZhUbBaTfmWvW2LPZvUhov4wWQO7q456L0RmZ4GxKyCm1h0pKU9q3p/s320/2.jpg" width="192" /></a></div>
Valmis paketti. Taustat ei oikein toimi, mutta ei sen väliä.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglCUqpiy7xKxrBeXTkYa_oKOk_E9xx7gkiT99Eudz_ksICm6da3C__6X8Lc58cvF00O4kSzVyUvsg8wCqDvNdNJHMZ8yN74Ral-TNRGTIu2DrtLg3ccyKOVwP3E81otEpyrSclbYVSDtb7/s1600/3.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglCUqpiy7xKxrBeXTkYa_oKOk_E9xx7gkiT99Eudz_ksICm6da3C__6X8Lc58cvF00O4kSzVyUvsg8wCqDvNdNJHMZ8yN74Ral-TNRGTIu2DrtLg3ccyKOVwP3E81otEpyrSclbYVSDtb7/s320/3.jpg" width="240" /></a></div>
"Mä tulen sun uniin!"<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixJFkcgq3oIOYLRdk86uWDR58IR3OSQQVpzfn5LiC7EJj07Q9G1rSprD-yXSUDnE-VfNDMjvtsbUBsTpBfKf7S3o3KwBJLDlAv0DIYiHg50Dnf_lmlgGDjBupIstWE7K4qbkqPgogNA3iT/s1600/4.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixJFkcgq3oIOYLRdk86uWDR58IR3OSQQVpzfn5LiC7EJj07Q9G1rSprD-yXSUDnE-VfNDMjvtsbUBsTpBfKf7S3o3KwBJLDlAv0DIYiHg50Dnf_lmlgGDjBupIstWE7K4qbkqPgogNA3iT/s320/4.jpg" width="240" /></a></div>
Taidekuvaa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjol_UGsz5OHJbI9az6iG6vP1PQ5L4T3q_TK0qDKyYDNa0-GFYmIRJAplDQbOykEjoRbV67o2-paDz-IJ7b8uAv62OyvK52po8188MTV2puuDxD8DSVZEBl1pV11QptYMYqC1xiLCFedbY/s1600/5.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjol_UGsz5OHJbI9az6iG6vP1PQ5L4T3q_TK0qDKyYDNa0-GFYmIRJAplDQbOykEjoRbV67o2-paDz-IJ7b8uAv62OyvK52po8188MTV2puuDxD8DSVZEBl1pV11QptYMYqC1xiLCFedbY/s320/5.jpg" width="320" /></a></div>
Paljon iloa taiteesta. Mä olen se viiden tiernapoika, tai sitten ensimmäinen rienamuija, molempi parempi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjt7Nq16lopMkAopK6cDxVx51tpKF-V-mQhEK0SLJGwFdFGetthvGjOc4oNP_rqcS4xAkLEWYP8qe50ftohYS7BkrGhOt_wBWinyVH8GdiNaRjGkaId-SGfUa6EB5Qgrw_NgTrCXblf5gtZ/s1600/6.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjt7Nq16lopMkAopK6cDxVx51tpKF-V-mQhEK0SLJGwFdFGetthvGjOc4oNP_rqcS4xAkLEWYP8qe50ftohYS7BkrGhOt_wBWinyVH8GdiNaRjGkaId-SGfUa6EB5Qgrw_NgTrCXblf5gtZ/s320/6.jpg" width="240" /></a></div>
"If you have ghosts, you have everything." Lainasin sisareni Bonnien laseja. Hyvin sopii.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsS_P2i-_AtEpV31R4XEE5V_ihlGbItkt2gMtmE6nQrfH8TM7dvk3BAro6t7NOAp0earDZ_I_veqVUNqSFD9dhNZdGJxllrpG4J5MmUjLWXM-08TN5CkG7DSPP_eCFCcGnJOsUzDQ5dH3G/s1600/7.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsS_P2i-_AtEpV31R4XEE5V_ihlGbItkt2gMtmE6nQrfH8TM7dvk3BAro6t7NOAp0earDZ_I_veqVUNqSFD9dhNZdGJxllrpG4J5MmUjLWXM-08TN5CkG7DSPP_eCFCcGnJOsUzDQ5dH3G/s320/7.jpg" width="162" /></a></div>
Tauko.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1WK1p5Bci9Txp6w13KGhoC6GQnFGLNYm3jsl3qpqNK_JcdrWGZp2vQTRqivGlOB2fXiGaI4yzrNpfjVVpjripbKOJZOoZ4LARohH7pqQdKaTn7itu8GqQJ62mqr8yyZ2H0HZNAxF37KBE/s1600/8.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1WK1p5Bci9Txp6w13KGhoC6GQnFGLNYm3jsl3qpqNK_JcdrWGZp2vQTRqivGlOB2fXiGaI4yzrNpfjVVpjripbKOJZOoZ4LARohH7pqQdKaTn7itu8GqQJ62mqr8yyZ2H0HZNAxF37KBE/s320/8.jpg" width="159" /></a></div>
Lisää taidetta.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1wZ0Nqn_TAhRMAJ5TQhOPA_Nus0_inGPJzoIWMKwT1rdvjuI33Q4uH1-O000ts9E7J0Wl44I5YSf3zAwYS9CwLogJm9XaCuOqWDuaLo_siFeRMN3HHnYv35mLj9DGO30e3mHdT8c6buP6/s1600/9.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1wZ0Nqn_TAhRMAJ5TQhOPA_Nus0_inGPJzoIWMKwT1rdvjuI33Q4uH1-O000ts9E7J0Wl44I5YSf3zAwYS9CwLogJm9XaCuOqWDuaLo_siFeRMN3HHnYv35mLj9DGO30e3mHdT8c6buP6/s320/9.jpg" width="192" /></a></div>
Tässä ollaan jo kotona. Yllättävän hyvin kesti naamamaalit, vaan olipahan fantastista saada pannumyssy pois päästä. Rupes loppua kohden kiristämään ihan perkeleesti.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEq6grfBYNK74zmNIvZTxP06aR-mk5GZQA8bma_BLpK_LAMwdTo21Vghd0aFhYhpiR1_5zNguXlZombpdqJpGT9EYINLVjmdfgj5CgbYKNCp7CdvvtbdgehYIZj5sk89VnnaemqBLny6Jw/s1600/10.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEq6grfBYNK74zmNIvZTxP06aR-mk5GZQA8bma_BLpK_LAMwdTo21Vghd0aFhYhpiR1_5zNguXlZombpdqJpGT9EYINLVjmdfgj5CgbYKNCp7CdvvtbdgehYIZj5sk89VnnaemqBLny6Jw/s320/10.jpg" width="240" /></a></div>
Loppukevennys: Papa ei voi hyvin. Lupasin nukkua maalit naamassa ja ottaa kuvan aamulla. Se on nyt sitten tämä.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Suurensuuret kiitokset kaikille, joilta sain apua pukuuni, ja joiden kans oli ilo ja kunnia juhlia! Olette rakkaita <3<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Bonniehttp://www.blogger.com/profile/04879906970977636083noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2094985640416990432.post-85641920443531047782016-07-18T22:17:00.001+03:002016-07-18T22:19:29.134+03:00Back to businness.<p dir="ltr">Mä olen ollut taas pois täältä kun olen luullut ettei olis enää tarvetta kirjoitusterapialle. Nyt sitten taas mennään. Tapahtuu kamalasti asioita, ja on ehkä parempi kirjoittaa kuin hautoa omassa nupissa. Vaikka kaikkea ei voikaan kirjoittaa.</p>
<p dir="ltr">Infernossa oli putkiremontti 3,5kk. Jii oli kultainen ja tarjosi minulle kodin siksi aikaa. Kuitenkin meidän määräaikainen avoliitto kariutui jo ennen evakon päättymistä ja meistä tuli kämppiksiä. En sano että ero ois ollu helppo, ei ne koskaan ole, mutta kai... odotettavissa. Mä taisin olla jollain tavalla varautunut.</p>
<p dir="ltr">Evakon aikana kävin myös pääsykokeissa. Ja sain tulokset. Niinhän siinä kävi, että olen ensi kuussa opiskelija. Vaatetusartesaaniksi pitäis taipua, ja mua suoraan sanottuna pelottaa ihan saatanasti. Onko musta siihen, selviänkö loppuun, mitä sen jälkeen, mitä jos en? Tulevaisuus on kamalan, hirveän pelottava.</p>
<p dir="ltr">Tunne-elämäkin on sekaisin! (Ylläri, kun minusta on kyse...) On asioita, joita en ole kovasta yrittämisestä huolimatta saanut haudattua, ja ajoittain ne pulpahtelee pintaan. Viime aikoina useammin ja tunnen niiden olemassaolosta tiettyä syyllisyyttä. Toki on mun oma asia mitä tunnen, vaan syyllisyys siitä, että näin pian... (tai näin myöhään, sekin on vaihtoehto) Vaikka minkäpä niille mahtaa. En vaan tiedä mitä tehdä ja mihin suuntaan mennä. Toisaalta, mun asioilla on tapana suttaantua suuntaan tai toiseen, ennemmin tai myöhemmin. Vaan jaksaako tuota ikuisuuksia ootella, sekin sekoittaa... Äh. Siihen nähden että puhun paljon niin se on ajoittain ihan pirun hankala homma tehä :D</p>
<p dir="ltr">Nyt sitten olen taas Infernossa ja yritäs saada elämäni rullaamaan normaalisti ennen koulun alkua. Jos ihan rehellisiä ollaan niin ei ihan vielä kiinnostais. Ei jotenki pysty järjestään mökkiä ja ajatuksia yhtäaikaa. Yritin liikaa ja sain pitkästä aikaa paniikkikohtauksen. Ei palakinnu.</p>
<p dir="ltr">Onneksi tapahtuu kivojakin asioita. On uusia ihmisiä ja jotku vanhatkin on pysyneet kuin purkka tukassa. Kyllä mä oikeasti luotan siihen että jatkossakin tapahtuu kivoja juttuja. Sitten voin taas olla Hanna Aurinkoinen.</p>
Bonniehttp://www.blogger.com/profile/04879906970977636083noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2094985640416990432.post-47948242558542501342016-01-08T20:18:00.000+02:002016-01-08T20:18:21.598+02:00Tervettä itserakkauttaTai kunnioitusta? (mun entinen äidinkielen opettaja sanoi, etten sais aloittaa tekstiä viittaamalla otsikkoon tällain, mutta joskus on rikottava sääntöjä.)<br />
<br />
Oon mä tästä aiemminki kirjottanut, sillon ennen ku olin itte ihan kuivilla itseinhostani. Eli vähän niinku aikana, jolloin en itekään ollu ihan täysin varma mistä puhuin, kunhan vähän haparoin sinne päin.<br />
<br />
Kun se itsensä vihaaminen on oikeasti melko kuluttavaa. Ei pelkästään itselle, mutta myös ympärillä olijoille. Että tuota milijoona pistettä niille jotka jaksoi mua läpi mun tähän pisteeseen kasvamisen, ja jaksaa edelleen, te olette urheita. Vannon, että mä olen ollut aivan hirveä katella ja kuunnella.<br />
<br />
Se on jännä (oikiasti ihan paska) juttu, kuinka helposti seitä uskoo totena kaikki <i style="font-weight: bold;">ilkeät </i>asiat mitä muut sanoo.Vielä helvetin paljo enempi hydraa on, että myös itselleen on aivan liian helppo sanoa ettei olisi kaunis, sopivan kokoinen, arvokas. Ja kun sitä hokee itselleen tarpeeksi usein, siitä valitettavasti tulee totuus korvien välissä. (Ja jos sitä hokee tarpeeksi muille, nekin saattaa uskoa. Sitä tuskin kukaan haluaa...) Ja ikävien ihmisten inhottavat sanomiset ruokkii sitä. Tulee semmoinen "mitäs mä sanoin" -kierre. Positiiviset kommentit on liian helppo ohittaa "no kuhan nyt vaan sanot" -olankohautuksella. Ja kierteestä on aika helvetin hankala päästä irti.<br />
<br />
Oon mä tästäki paasannu aiemmin, vaan omapa on blogini. Ku ihan tosi kukaan ei ole täydellisen kelvoton ihmisyksilö, ettei jotain sisäistä ja ulkoista kauneutta löytyis! Mun kokemuksella vaan, jos tuntuu että nyt ei vaan saatana lähe löytymään, niin se on vaan alotettava jostain pienestäkin asiasta, ja uskoa siihen. Hakata ittiä sitten sillä päähän yhtä ahkerasti kuin on hakannut niillä negatiivisillakin (ja mielellään nakata ne ongelmajätteeseen). Ja uskoa. Koko homman avainhan on uskoa itseensä. Jos ei itse usko, niin tuskin uskoo muutkaan.<br />
<br />
Ja en mä vieläkään sano, että se helppoa ois. Baby steps, baby, baby steps. Minä oon opetellu vuosia, enkä kyllä vieläkään oo muuta kuin vasta-alkaja. Ei se peilikuva aina näytä kivalta. Mutta onneksi se ei ole lähellekään tärkein asia. Minun mielipide on, että aito ystävällisyys, kohteliaisuus, empaattisuus, lämminsydämisyys, tietty herttaisuus ja eräänlainen nöyryys painaa todella paljon enemmän vaakakupissa kuin mukamasten virheetön peilikuva. Sitäpaitsi edellämainitut saattaa jopa tehdä ihmeitä sille peilikuvalle jos ne tulee vilpittömästi sydämestä eikä vain sen peilikuvan korjaamiseksi. Ne ei myöskään kuihdu yhtä pian kuin ulkokuori.<br />
<br />
Kyllä sen todellisen kauneuden pitäs löytyä muualta kuin peilistä, mutta mä lupaan, heijastuu se lopulta sieltäkin jos sille antaa mahdollisuuden.<br />
<br />
Tulipa kohtuuttoman paljon sulkeita. Anteeksi, ope.Bonniehttp://www.blogger.com/profile/04879906970977636083noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2094985640416990432.post-5049518045065686052015-12-22T18:21:00.000+02:002015-12-22T18:21:13.241+02:0022.12.2015Mä havahduin yhtäkkiä siihen, että enpähän oo hetkeen postannutkaan (taas...) tänne. Hupsista.<br />
Minä oon ollu aivan toisessa blogissa menossa, ja se on kyllä paska tekosyy olla kirjottamatta, mutta ei nyt sinänsä oo ollut varsinaisesti asiaakaan.<br />
<br />
Nyt sitten mietin että onko rakkaassa, kauniissa suomen kielessämme vastineita termeille "body positivity", "body confidence" tai "bodyshaming"? Joku "positiivinen kehonkuva" nyt vois olla aika lähellä sitä mitä haen, enkä todellakaan aio nyt alkaa niitä sanoja keksimäänkään. Mutta jos niitä sanoja ei ole, niin ehkä se jo itsessään kertoo jotain...<br />
<br />
Mulle on sanottu, että "oisit paljon nätimpi, jos pudottaisit vähän painoa". Hirviää paskanlotinaa, mä sanon. Jos mä pudotan painoa, niin mä olen sitten kevyempi. Nätti minä olen jo nyt, kiitos kysymästä. Ja jos nyt satutki olemaan eri mieltä, niin ole vaan, sille minä en voi mitään. Vaan pidä se ihan omana tietona. Ihan kenen kohdalla vaan, ei vain minun. Vai tekeekö se susta itsestä kovin paljon kauniimman tai hoikemman tai ihan minkä vaan, jos pääset mulle (tai jolleki muulle, jolla saattaa olla ohuempi nahka kuin mulla) huomauttamaan painosta tai muuten vaan ulkonäöstä. Mää vähän eppäilen kuule.<br />
<br />
Ja sehän on jo ihan tiedossa, että en oo itekään aina ollut ihan sinut tämän maallisen tomumajani kans, vaan pikkuhiljaa oon oppinut ensin sen hyväksymään ja siitä vähitellen rakastamaan näitä luita ja ytimiä ja pieniä lihaksia ja mitä tässä paketissa nyt onkaan. Tottakai on huonoja hetkiä, mutta harvemmin sitä enää jaksaa vihata itteään tuntikausia putkeen, saati sitten päiviä. Jos mä, mun runko ja sydän ja sielu kelpaa mulle, niin ei kyllä ole enää minun ongelma jos ei jollekin muulle. Sitä minä en vaan ymmärrä, että miten se on keneltäkään muulta pois, jos mä tulen toimeen itseni kans ja uskallan sen näyttää? Voipa olla, että tähän asiaan vielä palataan.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaA8xIyCIpWryFBUXymiwx18A3Rz6fJvivpS9m7ntVvpQgmd8oIainXveINxQerO8vhCZJOfIN9mvxSiQG_KWddPd2eT__Fjg1dOb6-Dt-d55gYQDubOhW7ZZYLVI8-AsRcU-o1X7KMPzf/s1600/wpid-wp-1436722514021-e1436810734782.jpeg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaA8xIyCIpWryFBUXymiwx18A3Rz6fJvivpS9m7ntVvpQgmd8oIainXveINxQerO8vhCZJOfIN9mvxSiQG_KWddPd2eT__Fjg1dOb6-Dt-d55gYQDubOhW7ZZYLVI8-AsRcU-o1X7KMPzf/s1600/wpid-wp-1436722514021-e1436810734782.jpeg" /></a>Suuri inspiraatio mulle tällä matkalla on ollut <a href="http://missevelynjo.com/">Miss Evelyn-Jo</a> (facebookista hänet löytää <a href="https://www.facebook.com/msevelynjo?fref=ts">täältä</a>), positiivisen kehonkuvan puolestapuhuja. Hän on pariin kertaan kaivannut osallistujia postauksiinsa, naisia (ja miksei varmaan miehiäkin, eiköhän asia heitäkin kosketa) kertomaan <a href="http://missevelynjo.com/together-we-are-body-confident/">kehonkuvasta</a>, <a href="http://missevelynjo.com/this-is-me-and-my-naked-face/">meikittömyydestä</a> ja <a href="http://missevelynjo.com/2015/12/15/bullyingisabuse/">kiusaamisesta</a> ja tulin olleeksi mukana kaikissa edellä mainituissa. Evelyn Jo vaikuttaa myös ryhmissä <a href="http://www.pinupsagainstbullying.com/">Pin-up's Against Bullying</a> (jos mä oisin "oikea" pin-up -tyttö niin haluaisin olla mukana!) ja <a href="http://damesfordreams.org/">Dames for Dreams</a>. Äsken hänestä oli juttu brittijulkaisussa <a href="http://your-vintage-business-magazine.myshopify.com/">Vintage Eye Magazine</a>. Annoin ohimennen luvan käyttää kuvia, joita oon aiemmin hänelle lähettänyt ja päädyin sitten tuohon lehteen posettelemaan uikkareissa. Saavutus sekin, kai.<br />
<br />
Mä oon nyt ruvennut kehittämään tästä eräänlaista sydämenasiaa, kun tämän aiheen koen tärkeäksi itselleni oman kokemuksen kautta, ja monelle muullekin. Että kunhan kaivelen jostain kirjoitusmotivaationi, niin taidan tietää mistä kirjoittaa.Bonniehttp://www.blogger.com/profile/04879906970977636083noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2094985640416990432.post-389569970630806512015-11-09T21:18:00.000+02:002015-11-09T21:18:26.531+02:00SuhteettoMUUSteoria. Tai jotain. Ei oo mun otsikko.Mä oon vissiin taas ollu sosiaalisena, ku alkanu ihmissuhteet mietityttämään. Muitten ihmisten elämät on ihan mielenkiintosia! (siks mä katon saippuasarjoja.)<br />
<br />
Sitä on iteki nähäny paljo ja kaikenlaista ku on viilettäny menemään tuolla, ja päivän aiheesta on kokemusta itelläki. Meinaan rupesin miettimään, että mikä saa ihmisen jäämään kurjaan parisuhteeseen, jonka iteki tietää tuhoon tuomituksi, puhumattakaan kavereista ja muista ympärilläolijoista?<br />
<br />
Mulla on ollut muutamiakin hyviä syitä. Tai no, hyviä tekosyitä ehkä kuitenki, ollaanpa rehellisiä.<br />
<br />
Niinku nyt se, että kaikki oli aivan päin helvettiä, molemmat uskotteli itselleen ja toisilleen, että kyllä tää tästä vielä hyväksi muuttuu, ku molemmat osaltaan korjaa tilannetta. Eli siinä kovasti uskottiin, että alkuhuuman hattarat saadaan kyllä takas (vaikka meidän ei kyllä alunperinkään ois pitäny olla yhessä), ku yritetään, vaan paskat siinä kyllä kumpikaan yrittänyt. Ei menny hirveän hienosti se.<br />
<br />
Toisaalta sitten, oon mä nitkutellut ihan tosissaan uskoen, että kyllä tää tästä, ku tarpeeks yritän. Sillon tilanne oli melko monimutkanen, mutta mun pääsyy siinä pysymiseen oli se, etten halunnut olla ilman sitä nimenomaista ihmistä. Vaan vois mennä huonomminki, tiiän semmosia, jotka ei halua olla ilman ihmistä, ihan sama ketä. Toiset valitsee sen kurjuuden jatkamisen mieluummin ku on hetkeäkään yksin.<br />
Ja sitten on toki vielä niitä, jotka vie yksinolon välttelyn ja eron venyttämisen vielä pidemmälle, eli eroaa vasta kun on seuraava jo kateltuna ja lämmiteltynä.<br />
<br />
Ja sitten on vaihtoehto, että ero tuntuu mahdottomalta, koska pelkää, että jää loppuelämäkseen yksin, parisuhdehistoria oli sitte tässä, kukaan enää huoli. Ehkä jokaisesta tuntuu joskus siltä. En tiiä, en ole jokainen.<br />
<br />
Sen mä vielä tavallaan ymmärrän, että yhteisten lasten takia venytetään eroamista, vaan eipä ne muksutkaan mittää saappaita ole, tuppaavat hoksaamaan jossain vaiheessa että kaikki ei oo ihan hyvin, ja tulee vaan enempi vahinkoa, että melko paska tekosyy sekin lopulta. Puhumattakaan jos suhdetta jatketaan esim. vanhempien, ystävien tai jonkun muun tahon takia.<br />
<br />
Voihan toki olla, että joilleki jo tapa ja tottumus sanelee, että ei voi lähteä kulkemaan. "Johan tässä on kymmenen vuotta keskenään oltu, vittuako tästä enää eroamaan". Tai niin totuttu mykkäkouluun/riitelyyn/kylmyyteen/younameit, että se on jo arkea. Ehkä se ei sitte taas oo kaikille ongelma. Mulle saattas äkkiä olla...<br />
<br />
Ja sitten on kiltit ihmiset. Ne, jotka ei haluais satuttaa vastapuolta sanomalla, että tää oli nyt sitten tässä. Mutta kun ei haluta aiheuttaa toisella pahaa mieltä eroamalla, niin siinä sitten yleensä päätyy satuttamaan sillä, että kuitenkin jotenkin viestittää, että ei tahtos olla siinä.<br />
Tästä lienee itsekäskin versio. Että tahtoo ite vältellä kaikkea epämukavuutta mitä ero tuo tullessaan, asioiden käsittelyä ja muuta. Ei ne oo koskaan kivaa. Joskus ehkä silti on pakko.<br />
<br />
Mä alan olla meleko veleho tässä. Siis ihmissuhteiden saamiseksi kuulostamaan hirveältä paskalta. Oliko tuo edes oikea lause...?<br />
<br />
No, onneks jokainen parisuhde ei kuitenkaan ole katastrofi odottamassa toteutumistaan. Ja onneksi melko monia ongelmia voi korjata jos kiinnostusta ja kärsivällisyyttä löytyy.<br />
<br />
(Special thanks to isosisko, Kapteeni, Vexation, Pikkumuru ja Nuppu. <3)Bonniehttp://www.blogger.com/profile/04879906970977636083noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2094985640416990432.post-6611278530881012752015-10-13T21:17:00.002+03:002015-10-13T21:17:58.966+03:00Pussauskoppi.Ensisudelmat on mun osalta ainaki täällä sivuttu, niin nyt mennään pussausaihella yleisesti. Paitsi huomatkaa heti kättelyssä, että suutelemisessa ja pussaamisessa on vissi ero.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXK89UViZF98rR-M33gxFJtQc88BQQDSBWmHLo38dNwRW1Lz_sFa5BAt3sNxGHJpCWphfnRSugwS8IIifCFo4YRzg0cq9xUU5Viq8X8kA3ufcCHekEeVKxBiV-m_Zih-vZAGxzEtIridC7/s1600/12166201_10153607566599831_733451874_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXK89UViZF98rR-M33gxFJtQc88BQQDSBWmHLo38dNwRW1Lz_sFa5BAt3sNxGHJpCWphfnRSugwS8IIifCFo4YRzg0cq9xUU5Viq8X8kA3ufcCHekEeVKxBiV-m_Zih-vZAGxzEtIridC7/s320/12166201_10153607566599831_733451874_n.jpg" width="228" /></a>Yks parhaita tunteita maailmassa on se, kun on pitkään (...tai "pitkään", uskokaa mua, joskus tunnitkin on ikuisuus) katellu vastapuolen huulia sillä silmällä, ja kun se suudelma sitten tapahtuu. Kaikki ne perhoset vatsassa ja sydämentykytykset ja lämpö poskilla. Parhautta on sitten myös se, kun nuo tuntemukset onnistuu säilyttämään, kun on suudellut samoja huulia kuukauden, puoli vuotta, vuoden, ikuisuuden. Edes silloin tällöin hetkeksi. Minun perhoseni ovat edelleen olemassa. <3<br />
<br />
Vaan voihan se arkikin astua kuvioon. Ja intohimoiset suutelusessiot muuttua hätäisiksi pusuiksi ennen nukkumaanmenoa... Kun ei riitä muka aika tai kiinnostus huomioida toisen huulia omillaan. Tai pitää toista niin itsestäänselvyytenä, ettei mukamasten tarvi suudelmalla muistuttaa että toinen on tärkeä.<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrRDdWMd2ARTa36mIQ4QKdMEm4ABC1Avo1XM8AqKR3bW0pfuCvplDqeGk7Yp2NqVgzJjtdWuVfgy49-yuJazkhbuLcjVAOdsOdxmDnnfDN_ZYfYI9jR5CUUyCVnCSvecLlHTHPo2sPwHwd/s1600/12165826_10153607566614831_1395698834_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrRDdWMd2ARTa36mIQ4QKdMEm4ABC1Avo1XM8AqKR3bW0pfuCvplDqeGk7Yp2NqVgzJjtdWuVfgy49-yuJazkhbuLcjVAOdsOdxmDnnfDN_ZYfYI9jR5CUUyCVnCSvecLlHTHPo2sPwHwd/s320/12165826_10153607566614831_1395698834_n.jpg" width="91" /></a>Tuosta sitten ei oo kovin pitkä matka pariinki mahdolliseen skenaarioon...<br />
<br />
I: Sitä pusuttelua siis on, joskus. Mutta sen ei (enää) anneta johtaa sitä kiihkeää suutelua pidemmälle, jos edes siihen. Että toinen osapuoli (tai molemmat, tosin sillon se ei liene ongelma) pistää hommalle stopin ennenku homma menee intiimiksi. Vaikka ennen ei ois ollu mitään ongelmaa antaa tunteen viedä.<br />
<br />
tai<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJp1pkQK3g3p5jX4Ku9f95AyZsWXMI7jFflnmHA01kT8A0PsbIB3VZtjfaasqzBbHOZWllz2jNEUe3iMCP1fPnRpVU5wUpIavfgmG2ge908_jUcnr6Qh__nwnJ3RPoHw480hGcKiYfpvhy/s1600/12168070_10153607566594831_94980213_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJp1pkQK3g3p5jX4Ku9f95AyZsWXMI7jFflnmHA01kT8A0PsbIB3VZtjfaasqzBbHOZWllz2jNEUe3iMCP1fPnRpVU5wUpIavfgmG2ge908_jUcnr6Qh__nwnJ3RPoHw480hGcKiYfpvhy/s320/12168070_10153607566594831_94980213_n.jpg" width="213" /></a>II: joku alkaa olettamaan, että ne pusut nimenomaan aina johtaa johonkin mihin ei liity alushousuja. Pahimmillaan suutelukontaktia on sitten vain seksin yhteydessä. Ikäänku vaihtokauppaa. Eksä harrasti jotain sen tapaista. Sangen vittumaista minusta.<br />
<br />
Mutta hei! On mulla vielä lissääki mahollisia kauhuskenaarioita, ei hättää!<br />
<br />
Otetaan vaikka semmonen tavan vuoksi suutelu/pussailu/pusuttelu/mikskä sä nyt haluatkaan toimenpidettä kutsua. Semmonen "oon tottunu antamaan pusun ku oon sanonut hyvääyötäkauniitaunianukuhyvin" -ratkaisu. Sitte se pusu vaan tulee sieltä, ehkä melko välinpitämättömästikin, tarkottamatta välttämättä mitään, ja vaikka ei ois ees fiilistä pusuttaa.<br />
<br />
Taiiii velvollisuussuukot. Että kun tässä nyt kerran ollaan pariskunta niin kuuluu antaa suukko tietyissä tilanteissa. I mean, edustustilanne, hyvänyönsuukko, mitä näitä nyt on. Mutta ei sitten muuten, huvin vuoksi ja urheilun kannalta. Rakkaudesta, jos sallitte minun käyttää kirosanaa.<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOaWwMEmqwCX6r42r2yYy-ehKLQEVyI0lD1ceVy5FkStJyEZBJNe_ExyWv_qr3xD1dYnvrRbRMhzJ4qvvnEq9uoi833qyxv-5hJTOS534Uv784dypdHLo-Rag6DGtKG3ATIfDeo7lLie6p/s1600/12166479_10153607566569831_1742692953_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOaWwMEmqwCX6r42r2yYy-ehKLQEVyI0lD1ceVy5FkStJyEZBJNe_ExyWv_qr3xD1dYnvrRbRMhzJ4qvvnEq9uoi833qyxv-5hJTOS534Uv784dypdHLo-Rag6DGtKG3ATIfDeo7lLie6p/s320/12166479_10153607566569831_1742692953_n.jpg" width="309" /></a><br />
Ja sitten... Voihan se kokonaan loppuakin. Itellä otti aikanaan muutaman kuukauden tajuta, että kyllä tässä on loppunu jo paljon muutakin kuin suukot, vaikka parisuhde piti olla. Sillon oli ja on sama lähtä kulkemaan.<br />
<br />
Nonni. Sainpa nyt suutelemisen kuulostamaan oikealta murheen kauraryyniltä. Ei se ole, ei sen ainakaan pitäs. Nii että jos sulla on joku tärkeä jota suudella, niin menepä ja tee se nyt. NYT.<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFHEzq7mMvFw87z5lrRNghjfZY_i_7qJykxE2Yc9ZnriGrajvg6gnOqJBVqd-cTIa8jU9KS2qnMmtgO5i_VvRy57p4i-j9WgOxYBeJuVUcU88pSRaZiBzWlGqEaF7TxyOjGTBPRMkAEkHx/s1600/12086961_977384972302668_1546136435_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFHEzq7mMvFw87z5lrRNghjfZY_i_7qJykxE2Yc9ZnriGrajvg6gnOqJBVqd-cTIa8jU9KS2qnMmtgO5i_VvRy57p4i-j9WgOxYBeJuVUcU88pSRaZiBzWlGqEaF7TxyOjGTBPRMkAEkHx/s320/12086961_977384972302668_1546136435_n.jpg" width="242" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe width="320" height="266" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/aobVs-HfsCI/0.jpg" src="https://www.youtube.com/embed/aobVs-HfsCI?feature=player_embedded" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></div>
Bonniehttp://www.blogger.com/profile/04879906970977636083noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2094985640416990432.post-90819925359513897282015-08-23T19:01:00.000+03:002015-08-23T19:01:52.774+03:0023.8.2015Nonii tervetuloa saatanallinen ahistus ja epävarmuus nyt sitte.<br />
<br />
Me on Jiin kans oltu nyt puolisen vuotta yhdessä, kukaan ei varmaan osaa sanoa tarkkaa virallista päivää, mutta anyway. Yleensä mä oon ollu puolen vuoden kohdalla kenen kans tahansa jo kypsä lyömään hanskat tiskiin ja ja pesemään käteni koko hommasta ku suuri osa asioista on menny jo niin rankasti päin helevettiä että oksat taas pois.<br />
<br />
Tällä kertaa on menny itse asiassa ihan hämmentävän hyvin ku ei oo vituttanu ees katella toisen paheiden harjottamista (vai oonko muka jaksanu aiemmin enempäänsä videopelejä ja kaljanjuontia?) eikä oo tarvinu ees isommin taistella mistään. Eniten hämmentää ehkä se, että että toinen ei oo kertaakaan suuttunu mulle kunnolla, tai ainakaan ei oo mulle kertonu, jos on. Ärrällä alkavia kirosanoja meillä ei käytetä. Mä tosin oon meistä se, joka enempi lässyttää, Jii ei lähe siihen. Koitettu elää sen kans puolin ja toisin.<br />
<br />
No, nyt sitte viime viikon perjantai. En sano, että koko maailma romahti (3 vuotta sitte ois muuten romahtanu) mutta sai särön. Pikku mutka tuli siinä matkaan, ku ensin Jii unohti soittaa mulle, ja sitte unohti että saattasin haluta sisään mökkiinki vielä ja oli laittanu varmuusketjun kiinni. Molemmat yksittäistapauksena ois varmaan selvinny ihan hyvin, mutta tunnin sisään tapahtuneena... No, mitä muuta voi nainen tehä ku romahtaa itkemään rappuun.<br />
<br />
Kai nuo voi sen Jaloviinan piikkiin laittaa (vaikka yhä edelleen viina on kyllä maailman paskin tekosyy) mutta minun sydämeen se jätti hirveän epävarmuuden ja pelon. Okei, Jii siis voi hetkellisesti unohtaa että olen olemassa, nice. Mihin se voi pahimmillaan johtaa? Ei sillä, että neuroottinen oisin, mutta vittuko kolme (tai neljä, jos se epävirallinenki nyt lasketaan) edellistä suhdetta on menny vituiksi siinä, ku vastapuoli on käyny sutaseen toista, niin hankala tässä on puhua itelle järkeä... Ja koska olen taipuvainen ylianalysointiin, niin mietin että entäpä jos se onki Jiin alitajunta, joka haluaa jättää mut ulos tästä kuviosta. Vaikka se toki pyysi anteeksi (mikäli "sori" lasketaan...) ja sanoi, että turhaan minä murehdin, kun hän hölmöilee humalassa, niin en minä itelleni mitään voi. Äh.<br />
<br />
Luonnollisesti nyt sitte synkkäilen ja oon säikky. Oikeasti pelottaa ihan saatanasti työntää avain tuohon lukkoon ku pelottaa että se ketju on taas kiinni.<br />
<br />
Ja kun toinen osapuoli ei harrasta tunteista puhumista vakavalla tasolla, niin mä en nyt sitte tiiä että onko tässä kaikki ookoo vaiko ei. Kai sitä tuon jälkeen tahtos vaan kuulla olevansa tärkeä, ja että mun halutaan pysyvän just tässä. Sisko oli sitä mieltä että kukkapuskan paikka ois, mutta en mä usko että se lopulta auttas. Sain mä pizzan.<br />
<br />
Tässä sitte taas joutu miettimään vanhoja aiheita, ja tulin siihen tulokseen että en mä silti jumaliste suostu pelkäämään sitä, että suhteessa toinen on järjetön tunneihminen ja toinen tunteeton järki-ihminen. Mutta pahamieli-tilanteessa se on ehkä vähän hankalaa, ku toinen ei sitte ilmeisesti ymmärrä miten vastapuoli asian käsittelee. Näin mä luulen. Ehkä tää tästä. Toivottavasti. Minä en ois vielä valmis luovuttamaan.Bonniehttp://www.blogger.com/profile/04879906970977636083noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2094985640416990432.post-33588744126576373932015-08-10T17:17:00.002+03:002015-08-10T17:17:20.590+03:00FestivaalihenkilöSe alkoi kesällä 2011. Niksun työpari perui ja mua kysyttiin mukaan. Se oli mun ensikosketus Jalometallin akkreditointiporttiin. Sillä kertaa homma hoitui kahden naisen voimin, ja mulle "alkuperäisessä" ja rakkaimmassa sijainnissa, Club Teatrialla. Sille vuotta olen muuten ilmeisesti Jiinkin kohdannut siellä, kun oli bändeineen esiintymässä. En mutten tunnusta mittään.<br />
<br />
2012 päätin kokeilla siipiäni myös kaikkien janoisten sankarittarena, ja päädyin myymään virvoittavia juomia Qstockiin. Sekin homma vei sydämen, vaikka pari päivää sen jälkeen teinkin henkistä kuolemaa ja vannoin että ei oo mun juttu, vaikka meleko sekopäinen oonki.<br />
Siitä kului kaks viikkoa ja oli taas aika Jalometallille, jälleen Teatrialla. Niksu oli jo jättänyt laivan, ja mä sain uudet työkaverit. Sillä kertaa meitä tais olla kolme siinä touhuamassa. Se oli myös mulle moraalisesti raskain Jalometalli so far, silloin oli liikaa muuttujia. Onneksi sain silloin todistaa myös erään rakkaustarinan alkua, ja sen jatkoa saa seurata edelleen.<br />
<br />
Kesä 2013 oli pullollaan häppeninkiä ja hämmentäviä tilanteita muutenkin ku festareilla. Mä ja Maika saatiin vähän juteltua, ja siitä seurasi mm. että Maikakin löysi tiensä Qstockin baaritiskin taakse. Aloitekykyisinä typyköinä me taidettiin jo silloin ottaa otsaamme palpa-leima, ja sitä myöten aloitettiin uusi harrastus, tölkki- & pullosukellus.<br />
Taas kului kaks viikkoa, ja seurasi jälleen Jalometalli. Myös henkisesti mielenkiintoinen rykäisy, kun siinä oli se erään rakkaustarinan lopetus heti perään ja tiesin sen olevan tulossa. Tämäkin Jalo pidettiin vielä Teatrialla, mutta yhtäkkiä kolleegoja olikin useita. Ensimmäistä kertaa minun kans akkressa toimi miesvahvuutta!<br />
<br />
2014 Qstock oli ehkä hauskin sitä lajia festari, vaikka mitään sen erikoisempaa ei tapahtunutkaan. Olipahan vaan ihana porukka ja homma toimi loistavasti.<br />
Sen kesän Jaloon sainkin sitten tiimiparikseni Maikan. Valtakuntana edelleen akkrekoppi, mutta sijainti olikin yllättäen Oulu-hallilla, ja bändiakkre oli multa pois. Lippukoppi oli eka kertaa iso ja hieno ja porukkaa kulki edes ja takas. Ehdottomasti toiseksi hulvattomin Jalometalli, meillä kuitenki oli siellä tuolinheilutustanssit, seksivalistus ja kaatosade. Ja King Diamond.<br />
<br />
2015 puhalsikin sitten uudet tuulet, kun jo ennen kesäkuun puoliväliä piti singota hoitelemaan lipunmyyntiä kohteeseen Jäälicityrokki, ja varotusaikaa annettiin kaks päivää. Maika joutui kieltäytymään pestistä, joten nappasin lennosta Nupun rannekeorjakseni. Ilmeisesti me tehtiin jotain oikein, kun kaks viikkoa myöhemmin napsahti nakki Tähtiä Koitelissa -tapahtumaan. Joka muuten on ykkössijalla mun kaunein festaripaikka missä oon ollut -listalla.<br />
Sitten saikin huilata kuukauden festaripylleröinneistä, ennenku tempastiin käyntiin Qstock. Kahdellakin tapaa mieleenpainuva, ensiksi koska lauantaina mun kroppa petti mut ja jouduin lopettamaan kesken, ja toiseksi koska se oli mun viimeinen tätä sorttia. Tokihan se on joka vuosi sitä pari päivää festarin jälkeen, mutta nyt kun puhutaan viikoista, niin melko varmalta näyttää. Pidätän silti oikeuden muutoksiin.<br />
Kesän 2015 kolmas aluevaltaus oli Ysärifestarit, valtakuntana lippukoppi once again ja pienen säätämisen jälkeen tiiminä toimi mun lisäksi Maika ja Nuppu. Nämä oli siitä mahtavat kemut, että pääsi vähän tälläytymään! Pikku takaiskuja tuli, mutta niidenki selvitys on jo loppusuoralla.<br />
Ja sitten, Jalometalli, kesän viides ja viimeinen festari ja minun viides Jalometalli. Työpisteenä Maikan kans lipunmyynti, eli eka kertaa tein Jalossa muuta kuin akkrea. Mä en voi kuvitella parempaa lopetusta festarikesälle, kuin rakkain festarini, parhaat työkaverit, ihanimmat asiakkaat ja mitä mahtavin tunnelma. Palaute on ollut hyvää, eräs asiakas muisti ihan kukkasin, ylemmät tahot on kiitelleet työpanosta.... Mitä muuta voi toivoa? Vuosi vuodelta parempi olla tuossa tapahtumassa, tavata sen kautta saadut ystävät, tuttavat ja kylänmiehet, saada perinteinen Jalohali... Minä rakastan. 5/5.<br />
<br />
Ja jos tätä nyt lukee joku, joka on ollut tekemässä näistä minun festariduuneista ikimuistoisia, niin halaa vähän itseäsi, koska mä en yllä! <3<br />
<br />
Tästä ois tullu hirveä kuvaripuli jos oisin ympänny kuvat sekaan, niin vestivaaliseikkailukuvat löytyy <a href="https://www.facebook.com/hanna.nylander666/media_set?set=a.233701566671016.53947.100000935245583&type=3">täältä</a> suunnilleen kronologisessa järjestyksessä. Ja <a href="http://kolmelta-aamuyolla.blogspot.fi/search/label/Festarit">tästä</a> pääsee lukemaan lisää mun ajatuksia joistain festareista.Bonniehttp://www.blogger.com/profile/04879906970977636083noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2094985640416990432.post-63868089479610608882015-07-26T22:49:00.000+03:002015-07-26T22:49:01.039+03:00Ystävyyksien hautuumaallaJii on ollu reilun viikon pois, ja mulla on vissiin ollu aikaa ajatella, ku nyt muka irtoaa tekstiä koska tuntuu yksinäiseltä.<br />
<br />
Sitä on taas miettiny ystäviä ja kavereita, ja ystäviä, joista on tullut ensin kavereita, ja sitten lähes tuntemattomia...<br />
<br />
Yhtä ihmissuhdettahan mä oon pyöritelly mielessäni jo pitkään. Joskus mulla oli ystävä, jonka kans pystyin puhumaan ihan kaikesta, mihin vuorokauden aikaan tahansa, joka kertoi mulle suoraan jos tein typeriä valintoja ja rakasti mua kaikkine vikoineni.<br />
Enkä sitte tiiä mitä tapahtui. Yhtäkkiä se lakkasi pitämästä yhteyttä. Mä koitin ehdottaa yhteistä tekemistä, aina oli kiire. Sitten kysyin, että oonko kenties tehny jotain kurjaa tietämättäni. En kuulemma ollu, ja nähä pitäis. No ei paljo olla nähty. Mä näen tätä ihmistä joko sattumalta, tai etsimällä hänet käsiini. Aina on kyllä ollut kiva nähdä, mutta oon jo kyllästynyt siihen, että aina kun jotain ehdotan, niin on kiire ja "ei oikein ehdi nähdä ketään". En tiiä onko hän sitten unohtanut meidän olevan facebook-kavereita, ja mun kyllä näkevän, että muiden kans joutaa viettämään aikaa. Voi toki olla, että tarkotus on tahallaan aiheuttaa pahaa mieltä, mutta en mä haluais uskoa siihenkään. Kuitenki oon aina pitäny häntä naisena, joka sanoo suoraan. Ehkä erehdyin.<br />
<br />
Ja nyt sitten ilmeni vähän samanlainen tilanne, joka tosin ei oo jatkunu niin pitkään, mutta suhteen luonteesta johtuen on jo tällaisenaan tarpeeksi ikävä. Rupes jotenki tuntumaan, että mua ajoittain kusetetaan ihan täysiä. Sovitut näkemiset peruuntuu, mutta taas kerran muille riittää aikaa. Emminä tiiä kuvittelenko, typykkä tuntuu muutenki olevan etäinen, mitä tuota turhaan viesteihin vastailemaan. Välillä kaikki tuntuu olevan ihan hyvin, ja sitten äkkiä tuuli taas kääntyy. Ahistaa. Ja ku mikään kuulemma ei oo vikana.<br />
<br />
Ja sitten ois vielä yks, jonka kans aikanaan oltu melko tiiviissä porukassa. Hän hiljeni jo aikoja sitten, mutta toiselle samassa sakissa kulkeneelle hän kertoi, että on nykyään eri kaverit, ja rivien välistä oli luettavissa, että ne on paremmat kaverit sitten ne. Joten kai se on nähtävä, että koskee myös minua, kun mitään ei oo kuulunu. Antaapa sitten olla.<br />
<br />
Onneksi kuitenki välillä elämään putkahtelee uusiakin ihmisiä joiden kans synkkaa, vanhoista tutuista tulee pikkuhiljaa kavereita, ehkä ystäviä, ja sitten on ne ystävät, jotka pysyy niinku purkka tukassa eikä ees kuvittele lähtevänsä mihinkään. You know who you are, I love you.<br />
<br />
<3Bonniehttp://www.blogger.com/profile/04879906970977636083noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2094985640416990432.post-83242516070298809282015-03-27T11:53:00.001+02:002015-03-27T11:53:34.973+02:00Parempi rakkaustarina ku se edellinen.Onpa jotenki taas hankala kirjottaa yhtään mistään. Ehdolla ois ystäväjuttuja, rakkaustarinaa, epävarmuuskertomusta, seksiä, onnellisuuspostausta ja vaikka keittokirjaa, vaan en mä saa oikein mistään nyt otetta. Joten lienee loogisinta valittaa siitä.<br />
<br />
Kai mä tiedän syynkin tähän onnettomaan tahtiini nykyään. Kolmelta Aamuyöllä kuitenkin alkoi terapiana, ja terapian tarve on nykyään katoavan vähäistä. As simple as that. Että pitäs varmaan joko keksiä uutta suuntaa tälleki, tyytyä postaamaan kerran puoleen vuoteen, tai ragequitata. Emminätiiä!<br />
En tiiä mitä haluan tehä...<br />
<br />
Mennään sitte vaikka rakkaustarinalla nyt, se kuitenkin on melko tärkeä tarina.<br />
<br />
Tuossa reilu kuukausi takaperin eräänä perjantaina olin irkkubaarissa ikäänkuin kolmantena pyöränä Nupun ja Insinöörin treffeillä. Tietoisesti, ihan normaalia meidän piireissä btw. Olihan lystiä, herätettiin melkosesti pahennusta ja vittuiltiin (okei, Nuppu vittuili...) yhdelle mun entiselle Tinder-sulholle ja so on, mutta kyllä siinä jossain vaiheessa alkoi tuntemaan ittensä vähän ulkopuoliseksi kuhertelua katellessa. Niinpä näin someaikaan mä otin puhelimen kauniiseen käteen. Tinderissä oli tullut viestiä eräältä, jonka kans olin jo muutamia päiviä melko tiiviisti tutustellut. Vastasin toki ja kerroin ohimennen tilanteen, jossa olin. Vastalahjaksi sain kutsun kahville, mutta koska en juo kahvia yömyöhällä ja pullaakaan ei luvattu, niin en tarttunut tarjoukseen. Mutta koska oon hirveän kiva ja semikohtelias, niin vastasin jotakuinki "tuu ite tänne", en nyt muista tarkasti. Ei kai siinä sitte, mösjöö oli helppo ylipuhuttava, ja lupasi saapua. Ja se saapui.<br />
<br />
Minä en ala valehtelemaan, että oisin ihan kättelyssä ollut myytyä tyttöä, mutta kovasti kiinnostunut. Nuppu ja Insinöörikin oli vähän epäilevällä kannalla siinä, vaan ei siinä lopulta kauan mennyt, että mä aloin havaitsemaan enenevässä määrin perhosia. Silmistä ei kyllä baarivalaistuksessa oikein saattanut mitään tuumata. Paitsi että ne on päässä ja niitä on kaks.<br />
<br />
Ja sitte tuli valomerkki. Olin jo täysiä lähdössä Nupun ja Insinöörin kans taksitolpalle ja kotiin, vaan mister ehdotti, että jos nyt kuitenki lähtisin hänen luo, ihan noin ilman mitään taka-ajatuksia. Se tuntui hyvältä ajatukselta, myönnän.<br />
<br />
Perillä kohteessa juteltiin niitä ja näitä, ja sitten tuli kysymys, notta uskallanko samaan sänkyyn nukkumaan. Mä kun olen melko rohkea, ja tähän asti oli jo tultu, niin mitä tuota kursailemaan. Valot pois ja keskustelu jatkui. Sitte mulla iski semmonen VALOT PÄÄLLE TÄLLÄ SEKUNNILLA, UNOHIN TARKISTAA JOTAIN! -hepuli. Herra oli tehnyt kotiläksynsä, eli lukenut tätä nimenomaista blogia, ja tajusi heti mikä vaivasi. Valot siis päälle ja minä sain suorittaa tärkeän toimenpiteen, eli silmiin katsomisen niinkuin minä sen koen. Jep, just sitä mitä pitääkin olla! Ja jossain näillä tienoilla taisin myös rekisteröidä, että tää kainalopaikka on jotaki, mihin mielelläni palaisin.<br />
<br />
Lauantaina kissa-allergia ajoi mut kotiin kesken hyvän leffanpällistelyn. Viestit toki kulki, ja sunnuntaina mut noudettiin lähes kotiovelta jatkamaan leffailua. Jostain sieltä kai se ajatus sitten lähti, sille päivää muistaakseni käytiin jokin seuraavan tyyppinen keskustelu:<br />
<br />
Jii: "Voit sä jäädä yöksikin jos haluat."<br />
Minä: "En oo varautunu oikein yökyläilyyn. Ja kyllä minusta alkas haiskahtamaan melko vakavalta, jos täältä lähtisin töihin."<br />
Jii: "Haittaisko se?"<br />
<br />
Ja vakavaksihan se meni. Heti seuraavalla viikolla. Ja hupsista saatana, meni taas päiviä ja homma sai nimenki, eli tuli todettua, että eiköhän tämä kaikki seurustelun tunnusmerkit ala täyttämään. Tinderit poistoon, omaani en ollut avannutkaan sitten irkkua seuranneen lauantain. Tilanne muuttui myös facebook-vakavaksi, eli se on vakavaa. En valita :)<br />
<br />
Että semmosta tänne tällä hetkellä, oon ollu meleko hattarana. Ja aattelin olla edelleen.Bonniehttp://www.blogger.com/profile/04879906970977636083noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2094985640416990432.post-50683362847180891372015-02-24T19:52:00.000+02:002015-02-24T19:52:14.737+02:0024.2.2015 (Tää on kotosin jostain noin viikon takaa.)Tossa pohdiskelin, että mielialanvaihteluilla ja mielialanvaihteluilla on isojakin eroja. Esimerkiksi kolme vuotta sitten mulla ne oli sellaista täydellistä aallonharjalta pohjamutiin -tyyppistä vaihtelua, ja joku pidempään seurannut saattaa muistaa, että pohjamutia oli aika paljon enemmän. En mä väitä etteikö mun tunteet yhä edelleen olis vahvoja, mutta ennen ne oli ihan helvettiä, kun universumit vaan romahteli, ku mä rupesin tuntemaan. Olinhan mä toki muutenki melko epästabiili, myönnän.<br />
<br />
Ja nyt mä sitten huomaan olevani ILOINEN siitä että on sitä vaihtelua, vaikka ei ne itkustelun syyt tietenkään kivoja ole, mutta noin niinku kokonaisuutena... Sitä on tullut olleeksi aivan hävyttömän aurinkoinen pikku kierremerihevonen melko pitkään hyvin lyhyin keskeytyksin, ja oli itse asiassa helpottavaa olla kolme päivää putkeen tunnekuohuinen raivotar ja surkea niiskuttava ihmisraunio. Puhdistava kokemus, sanoisin. Tosin vähempiki ois riittänyt, kolmas päivä sai jo vähän pelkäämään, notta onko tässä luisumassa takas vanhaan. Kovasti kyllä kerron itelleni, että se ei nyt vaan ole mahdollista, se ei ole vaihtoehto. Vaikka positiivisuutta joutuu pakottamaan hetkittäin pintaan, niin ei siinä lopulta montaa hetkeä yleensä mene, että alan uskomaan siihen ja se muuttuu aidoksi, ja sitte taas mennään.<br />
<br />
Mulla on muuten pieni salaisuus. Oon iteki tienny sen vasta jonku aikaa. Mutta nii, mä tajusin että haluan mun ympärillä olevien ihmisten olevan iloisia. Ja mikäs siihen vaikuttas paremmin, ku että ite aiheuttaa sitä? Minussa asuu pieni (köhköh...) hassuttelija, ja sen päästän mielelläni valloilleen. Toki on niitäki ketä se ärsyttää, mutta ehkä kaikkia ei tarvikaan miellyttää. Eikä pysty.<br />
<br />
Ehkä suurin ero entiseen on se, että hyvin pitkään tarvin jonku erityisen (ulkopuolisen) syyn olla onnellinen, tai edes tyytyväinen, ja nyt en. Riittää ihan se, että oon just minä, just tässä mielessä ja ruumiissa, tässä ajassa ja paikassa. Se hieman hämmentää minua, koska joskus tämä mieli on ollut mun pahin vihollinen, ja ruumiin olen halunnut vuosien ajan tuhota. Joten uutta ja ihmeellistä voi tapahtua vielä tässäkin iässä.<br />
<br />
Nojoo. On hetkiä, kun mietin että onko tämä edelleen jotain taiteilua manian ja depression välimaastossa, mutta koitan unohtaa mokomat samantien kun tulevat mieleen. En mä halua niitä takas, kiitos vaan.<br />
<br />
(Kierremerihevonen mainittu. Sillä löytää mut instasta, vaikka eipä siellä mitään nähtävää ole.)Bonniehttp://www.blogger.com/profile/04879906970977636083noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2094985640416990432.post-26828494905245745832015-02-08T20:21:00.000+02:002015-02-08T20:21:12.197+02:00Vaihteeksi vähän arkeologiaa.Sain käsiini kerrassaan hervottoman asiakirjan kuuden vuoden takaa. Dokumenttihan kertoo siitä, millainen mun elämäni mies on oleva. Itse asiassa yllättävän moni kohta oli sellainen, jonka allekirjoitan yhä edelleen. Joten tässäpä sanasta sanaan valikoituja otteita, ja kommenttiraitaa six years after, yee-haw!<br />
<br />
<b>"Se on todennäköisesti ja mitä luultavimmin pitkätukka, värillä nyt ei ole sen suurempaa väliä." </b><br />
Tämä oli dokumentin eka lause, joten se lienee ollut tärkeä pointti. Marikan mielipidehän asiaan tänä päivänä on, että mun talouteen ei tarvi enää yhtäkään pitkälettiä tulla, kun tukka ja järki ei samassa päässä pysy eräiden elävien esimerkkien mukaan. Mä vastaan, että ei muuten pysy välttämättä kaljussakaan päässä. Joten väite kumottakoon, enempi mua kiinnostaa että onko siellä tuka(ttomuude)n alla aivoja lainkaan.<br />
<br />
<b>"Sit sillä pojalla on ihanat silmät, joihin on mukava vaan tuijotella, ja söpö hymy."</b><br />
NIINPÄ. Tämän asian olen todennut 18.1.2009, luultavasti jo aiemmin. Ja totean edelleen, On ihan hyvä juttu jos on silmät päässä noin yleensäki, mutta mä kaipaan sitä wau-efektiä. (Lisää tähän valinnainen kommentti miehestä joka sai lempinimekseen Silmäperhonen.) Ja hymy... Se pelastaa niin paljon! (Toimituksen huomio: Pikasella tarkistuksella tää silmäasia on mainittu jossain dokumentissa jo 12.6.2006, joten on se siis huomionarvoinen.)<br />
<b><br /></b>
<b>"Ja se saa mut nauramaan."</b><br />
Ehdottomasti ennemmin nauramaan kuin itkemään. Todettuhan on, että herrasmies ei koskaan tahallaan itketä naista.<br />
<br />
<b>"Pojan täytyy osata keskustella, ja sen kans on rento ja hyvä olla, saan olla oma itseni."</b><br />
Ihan ku ite aina osaisin muka keskustella niistä vaikeimmista asioista, siks mä kirjotan... Mutta musta tuntuu nyt ainaki siltä, että oon liian vanha vouhottamaan ja esittämään jotain, mitä en ole. Se on sillä tavalla, että mun on kelvattava tämmöisenään.<br />
<b><br /></b>
<b>"Mutta sen elämässä on oltava muutaki ku minä."</b><br />
TODELLAKIN. Ohan se ihan söpöä suhteen alussa olla niinku paita ja paskanen perse, mutta ei helevetti loputtomiin. Käpyhän siinä palaa, jos toisella on omia kavereita ja tekemisiä ja toisella ei. Mulla on.<br />
<br />
<b>"Huolehtii hygieniastaan."</b><br />
Kuvittelis tämänki olevan ihan itsestäänselvyys. MUTTAKUEIOLE! Kai tähän vois lisätä <b>"Sen täytyy tuoksua hyvälle"</b>, kyllä nää kaks kulkee vähän käsi kädessä. Seksihiki on hyvä, viikon pinttynyt ei. Jos siis on pakko olla hikinen.<br />
<br />
<b>"Se ei saa olla liian kypsä, täytyy osata myös hölmöillä välillä."</b><br />
Mä oon ite sen verran lapsenmielinen ja ilkikurinen ajoittain, että ei tässä mikään täystosikko tulis kuuloonkaan. Joku tulis väistämättä hulluksi. Ei kuitenkaan tarvi olla jumittuneena teini-ikään.<br />
<br />
<b>"Seksi ei saa olla pääasia suhteessa."</b><br />
Paitsi järjestelyssä se annettakoon anteeksi. Kunhan molemmat tietää kyseessä olevan järjestely.<br />
<br />
<b>"Se on kuitenki semmonen nälkiintynyt ja riutunut..." "...mun murun ei sovi olla liian lihaksikas."</b><br />
Miksihän sitä on halunnu pitää poikarukan nälkäsenä??? Ei voi tietää. Joten tuon osan kroppavaatimuksista saa viivata yli. Tuo lihasasia taas... No, mä siedän kyllä tänä päivänä lihaksia jossain määrin, mutta jos tyyppi näyttää ylitreenatulta broilerilta, niin en mä kyllä pöksyjäni kastele. Olkoot siis hoikkanen tai pyöreä, sydän saa luvan ratkaista.(Nyt ku tää on sanottu, niin luultavasti sitte nain jonku maailman vahvimman nallen :D)<br />
<br />
Okei, eli mä nakkaan nuo tarkat ulkonäkövaatimukset mäkeen näillä puheilla. Jos korvien välissä on mielenkiintonen aivo, ja rinnassa sykkii kunnollinen sydän, ja päässä ne perhosefektisilmät, niin me ollaan ihan fine! Ehkä silti vähän pinnallista >:D<br />
<br />
(Loppuhuomautuksena kaveria lainaten: <b>"Lisää siihen listaan että sen on oltava insinööri! Insinöörit on sun juttu! Karvaset insinöörit!"</b> Niinpä niin. Ei saatana.)<br />
<br />Bonniehttp://www.blogger.com/profile/04879906970977636083noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2094985640416990432.post-91583818700233202722015-01-26T17:39:00.000+02:002015-01-26T17:39:22.989+02:00Vaatekaapin siivous herätti ajatuksia.Mun on hankala uskoa, että kirjotan tän julkisesti, mutta on hetkiä, kun mä ymmärrän mun eksän kommentit mun vaatemäärästä. Toisaalta en, koska näiden kommenttien aikaan sen kamppeet (ja koiran...) mahtu ihan sujuvasti tähän mökkiin. Tämän päivän vaatekaapin raidauksen jälkeen mä kyseenalaistan itseni kyllä aika hyvin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfH9ADZL2JMSC_e8sakAKtc9wbimBLsrgXPPviCui8fV4v_HedPSm3qy05-iDPJtjH65X0CcMLooW_blxyulzPz55sgNABWP_4CLO3NK-MPCTEycQSg0UxJj1m2PxPGHcTW2Wd-pjRDQDV/s1600/10906989_850824218292078_2093505660_o.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfH9ADZL2JMSC_e8sakAKtc9wbimBLsrgXPPviCui8fV4v_HedPSm3qy05-iDPJtjH65X0CcMLooW_blxyulzPz55sgNABWP_4CLO3NK-MPCTEycQSg0UxJj1m2PxPGHcTW2Wd-pjRDQDV/s1600/10906989_850824218292078_2093505660_o.jpg" height="240" width="320" /></a></div>
Eli siis, jos joku ei tienny, niin asun 27,5 neliön yksiössä. Se ei jätä ihan helvetisti tilaa vaatteensäilytyspoliittisille ratkaisuille. Kahden kaapinleveyden verran on hengarikaappia, mutta siellä joutuu mekkojen lisäksi asumaan myös ulkovaatteet ja tyllit. Hyllykaappia rivissä on hurja yks kappale. Sitten on vuokraisännän puolesta irtokomero vielä. Alusvaatteet, sukkahousut ja sen semmoiset asuu lipastoissa. Kuulostaa riittävältä, mutta kaukana siitä. Onneksi mun vuokraisäntä on maailman eniten paras, ja lupas käydä laittaan mulle naulakon tänne johonki, niin saa ehkä ees tuohon takkiasiaan jotain tolkkua.<br />
<br />
Goottityttöaikoinani mä kirosin, että on hankalaa koittaa löytää komerosta se yks tietty musta riepu ilman että räjäyttää koko kaapin sisällön levälleen, vaan ei se tilanne oo helpompi nytkään, vaikka komerossa onki kaikki sateenkaaren värit. Edelleen tarvis karttaa ja kompassia. Aika usein tuonne sukeltaessa tulee "ai, onko mulla tämmönenki?" -fiilis.<br />
<br />
Yks syy tähän vaateongelmaan on mun työpaikka. Kierrätyskeskus, I'm doomed. Järkiään kaikki vaatteet 50 senttiä kappale, tai eurolla viis (vink vink, kipin kapin sinne ostoksille) Kummasti tarttuu tuota vaatetavaraa mukaan. Sitten kun kämpän lähellä on ihan kelvollisia kirppareita, niin lapasestahan se lähtee. Että melko vähän ostan oikeasti vaatetta uutena, puolustaudun sillä. Viimesin tais olla mun rakas Alikani. Viime vuonna. Puolustaudun sillä. Paljon kierrätetään myös kavereiden kesken. Pakko noita on välillä karsiakin...<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDY4e9ltQRoE0mDxDR_labreHq_CP0xTxcXRpegqViik_p28AU9gyoxokP0rcr6rroLCdF_QuCkGvHIG73P0nU_xBXS-h1CBzaroKwudwqdnTFubWObjESx8v_hk6kqYscR-sXeBlL8iII/s1600/10443348_823935380980962_646491368821681663_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjDY4e9ltQRoE0mDxDR_labreHq_CP0xTxcXRpegqViik_p28AU9gyoxokP0rcr6rroLCdF_QuCkGvHIG73P0nU_xBXS-h1CBzaroKwudwqdnTFubWObjESx8v_hk6kqYscR-sXeBlL8iII/s1600/10443348_823935380980962_646491368821681663_n.jpg" height="320" width="320" /></a></div>
<br />
Mulla on myös poistolaatikko. Tuommonen muovinen lihakunnan laatikko. Säännöllisesti patistelen kavereita tälle laatikolle, ja jotku osaaki sinne jo ihan itse.<br />
<br />
Lisäksi mun vaatekaappi on musta aukko. Saa sitä miettiä, että missä kaikki sytkärit on, ku ne asuu hupparin taskussa vaatekaapissa. Tai Marikan taskussa. Toisaalta, aika estottomasti Marikakin joskus asuu mun vaatekaapissa.<br />
<br />
Että semmosta. Teoriassa mä asun buduaarissa. (Päivän turha tieto: Sana "boudoir" tulee verbistä "bouder" mikä tarkoittaa mököttämistä. Buduaarissa siis mökötetään. Tämä sopii minulle. Niinku nenä päähän.)Bonniehttp://www.blogger.com/profile/04879906970977636083noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2094985640416990432.post-7389271976721585162015-01-22T19:55:00.000+02:002015-01-22T19:55:06.820+02:00Kolmen naisen tarinoita.Miehet on ihan helevetin kummallisia kapineita, mä sanon. Ollaan kavereiden kans asiaa palaveerattu useamman viikon ajan aikalailla päivittäin, ja vain 1/4 on ihan tyytyväinen vastakkaiseen sukupuoleen, lopuilla kolmella onkin sitten sanottavaa senkin edestä. (Tässä vaiheessa haluan huomauttaa, että minä itse ja minun ystävättäret ollaan oikeinkin herttaisia, selkeitä signaaleissamme ja meidän kans on helppo tulla toimeen, en minä sillä...) Aattelin kertoa jokusen tarinan, koska olen hämmentynyt. Hyvin, kovin hämmentynyt.<br />
<br />
Tapaus 1: Neiti ja herra (lähemmäs 40v. btw) tapaa kahvin merkeissä. On kivaa, viihtyvät yhdessä, so on. Herra ehdottaa treffejä parin päivän päähän. Vielä oletettuna treffi-iltana ilmoittaa haluavansa nähdä, vaan tekee oharit kuitenkin. Mitä vittua viidakkokirja? Tietenkään mitään selitystäkään ei tule. Sitä äkkiä kuvittelis, että tuon ikänen ois jos sen verran saanu kiveksiä kasvateltua, että osais kertoa tulleensa toisiin ajatuksiin.<br />
<br />
Tapaus 2: Ainutlaatuinen tilanne, jossa neiti on ehdotellut herralle enemmän tai vähemmän suoraan jotain parisuhteen tapaista, vaan onko kelvannut? NOVITTUEI. Vaan odotapa, kun neiti tapaa jonkun, joka vie sydämen, ruumiin ja sielun, niin herrahan keksii, että tässähän onkin mun elämäni nainen...! MYÖHÄÄN, LIIAN MYÖHÄÄN. (Itse koin tämän syksyllä 2013.)<br />
<br />
Tapaus 3: Neiti kohtaa Tinderissä herran, jonka tietää ennestään. Mätsiä rapsahtaa, ja tarina alkaa kulkemaan. Neiti elää siinä uskossa, että herrakin tietää kenen kans puhuu, vaan myöhemmin käy ilmi, ettei tiedäkään. Asian selvittyä laskeutuu radiohiljaisuus. Lupaavasta alusta huolimatta herra päättää luottaa ennakkoluuloihinsa ja mahdollisesti kuulemiinsa huhuihin, mieluummin kuin tutustua neitiin ja antaa omille aivoilleen mahdollisuuden.<br />
<br />
Tapaus 4: Lähtee taas Tinderistä (vois varmaan jo todeta, että hulluja ne siellä kaikki on saatana.) Mätsiä paukkuu, vaikka välimatkaa on muutama kilometri liikaa. Jutut kuitenkin natsaa, ja vieläpä hyvin. Viestit liikkuu vinhaan tahtiin ja homma on ihan linnunmaitoa. Tapaamistakin suunnitellaan. Ja äkkiä PUUUUUF herra hiljenee täysin. Viestit on nähty, mutta mitä sitä turhaan vastaamaan.<br />
<br />
Tapaus 5 (ja 6 ja 7...): Kaikessa yksinkertaisuudessaan herra ehdottaa neidille treffejä, saa myöntävän vastauksen, treffit ei ehdi toteutusasteelle, ja tyyppi alkaa käyttäytymään niinkuin ei ois koskaan ulos pyytänytkään.<br />
<br />
Tapaus 8: Henkilöt päätyvät yhteisellä sopimuksella tilaan, jota minä kutsuisin järjestelyksi. Homma toimii, kaikilla on kivaa, kaikki saa, JEEEEEE \o/ ja so on, ei ongelmaa. Paitsi herra keksii äkkiä ruveta mustasukkaiseksi, kun neiti tapailee muitakin, ei välttämättä edes samoissa merkeissä. Kuitenkin herra oli se, joka alunperin ilmoitti, että parisuhde nyt ainakaan ei käy laatuun.<br />
<br />
Tapaus 9: Se mun perhosfarmisilmärakkausmies. Se se vasta oliki, vaikka haluan uskoa, että se ei ollu tätä sarjaa tahallaan.<br />
<br />
Tapaus 10: Herra, joka joskus oli hyvinkin tärkeässä asemassa neidin elämässä, nykyään "vain" kaveri. He ovat olleet yhteydessä, tavanneet, kuulumisia vaihdettu, näin edelleen. Kuitenkin herra on pantannut kuukausitolkulla sitä, että sattuu seurustelemaan. Toki tämä on Oulu, tottakai neiti on tiennyt sen alusta asti, aivan muista lähteistä.<br />
<br />
Tapaus 11: Jälleen Tinder! Mätsiä paukkuu, herra ja neiti juttelee kaikesta maan ja taivaan välillä, siirtyvät puhumaan puhelimessa, jälleen viestittelemään. Treffit sovitaan, mutta herra on myöhässä, puhelin kiinni, neiti jo pelkää täydellisiä ohareita. Herra kuitenki saapuu paikalle hyvän selityksen kans, ja ilta on mukava ja johtaa yhteiseen yöhön. Aamulla herra ja neiti sopivat, että ollaan koodeissa, ja seuraava yö kuluu herran luona, mutta mitään ei tapahdu. Täydellinen herrasmies tuo krapulajuomat vuoteeseen, keittää kahvit ja toteaa neidin lähtiessä, että ollaan yhteydessä ja halaa. Ja jälleen täydellinen radiohiljaisuus. Neiti pistää perään muutaman viestin, saaden hyvin nihkeitä ja niukkasanaisia vastauksia.<br />
<br />
Silti... Kaikkien urpojen kuningasurpo on kyllä glitorismies! Seuraava lainaus suoraan ystävättäreni Tinder-viesteistä: "Siis jos olisin sun kanssa nyt sun sängynlaidalla niin tekisin näin.<br />
Pyytäisin sua menemään makuulleen selkä minuunpäin. Tuntisit kuinka
rintasi painautuisicat tukevasti patjaan. Pyytäisin sinua nostamaan
pyllyä ylöspäin jolloin näkisin kui<span class="text_exposed_show">nka
housusi tiukkenesisivat pillun ympärillä. Housusi saisivat tiukkenemisen
myötä häpyhuulesi pullottamaan housusi läpi ihanasti. Ottaisin
etusormeni ja laittaisin sen kevyesti alaselkäsi päälle josta toisin sen
pikkuhiljaa pyllyn poskia pitkin häpyhuulillesi. Painaisin häpyhuultesi
kohdalla hieman lujempaa jolloin tunnen sisältä tulevan kosteuden
tunkeutuvan läpi sormelleni. Ottaisin kahden käden otteen housujeni
yläosasta kiinni ja lähtisin tuomaa housuja alaspäin hitaasti siten että
viimeinen housun sauma menee häpyhuultesi väliin. Kun housut ovat
hitaasti tulleet pois häpyhuultesi välistä laittaisin etusormeni
hitaasti pillusi yläosaan josta kevyesti painamalla toisin sen alaspäin
siten että se työntyy ihanan tiukan pillusi häpyhuulten väliin kohti
glitoristasi, kun sormi tulee gltoriksen päälle pyörittelisin sormea
siinä kevyesti samalla työntäen kielen sisällesi. Nuolisin pilluasi
kevyesti jonka jälkeen veisin kielen pyllynreiän päälle. Kevyesti toisin
toisen likimärän sormen pyllynreiällesi ja työntäisit sitä kevyesti
sisällesi. Tunnen jo nyt kuinka pillusi sykkii ja huutaa lisää.<br /> ...</span><br />
<div class="text_exposed_show">
Kun olet muutaman kerran seksikkäästi äännellyt käännän sinut selälleen
makaamaan. Otan kivikovan munani housuista pois ja tulen kevyesti
makaamaan päällesi. Suutelen korvaasi kevyesti jonka jälkeen vien
kieleni korvasta kaulaa pitkin rinnoille. Annan muutaman hellän
suudelman, jonka jälkeen hitaasti työnnän munani sisälläsi. Tunnen
kuinka pillusi sykkii munan ympärilläni. Hitaasti tulen sisälle päin
jolloin kuulen kuinka huohotuksesi kiihtyy."<br />
<br />
Ja tää tarina on kuulemma tullu muilleki! Mulle tää dude päätti vaan kertoa orgioista, joissa oli ollu edellisenä päivänä. Mä luulen tosin, että unissaan...<br />
<br />
Kolmen naisen kohdalle voi osua aivan todella paljon liikaa omituisia tyyppejä... </div>
Bonniehttp://www.blogger.com/profile/04879906970977636083noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2094985640416990432.post-86924193303566420672015-01-11T17:00:00.001+02:002015-01-11T17:00:42.052+02:00Tammikuu 2014 vs. tammikuu 2015Tuli tuossa mietittyä, että mikäs kaikki on toisin kuin vuosi sitten. Seikkoja löytyi, ja ajattelin pistää niitä ylös, because I can.<br />
<br />
Tammikuussa 2014 söin 100mg Ketipinoria <u>joka ilta.</u> Keväällä aloin vähentelemään, pudotin ensin 75mg:aan, josta melko lyhyellä aikavälillä vielä 50mg:aan. Nyt, tammikuussa 2015 syön 25mg illassa, ja tapahtuipa semmoinenkin ihme, että yhden yön nukuin vahingossa ilman. Aamulla piti ihan tiirailla sitä läpyskää, että onko tää tosikaan. Seuraava päivä kuluikin sitten vieroitusoireita etsimällä ja pelkäämällä, vaan eihän niitä tullut. Mitä tämä on?<br />
<br />
Siitähän seurasi, että mulla on päivärytmi! PÄIVÄRYTMI! Viimeks ollu jotain sen tapasta varmaan sillon ku elin insinööriajassa. Kun miettii aikoja, kun menin nukkumaan ehkä aamuviideltä, ja heräilin iltapäivällä, niin nykyisyys on ihan eri ulottuvuudessa. Unelle ennen puoltayötä, yleensä ponkasen ylös ennen seiskaa, <i>viimestään </i>kymmeneltä. Lukuunottamatta näitä seuraelämäviikonloppuja, ku ylös pääsee ehkä puolenpäivän jälkeen.<br />
<br />
Lääkkeiden vähennys (ja kokiksen!) teki myös sen, että paino lähti putoamaan. -12 kiloa verraten viime tammikuuhun. On tässä toki se huono puoli, että mä en vaan syö. Elän nikotiinilla ja kofeiinilla hyvin pitkälle, koska en muista ja jaksa syödä. Ja oon laiska tekeen ruokaa vaan itelleni. Tiiän että tässä ois korjaamista. Tosin sitten Maika tuossa mietti yks ilta, että missä välissä tapahtu ja mitä, kun mä kiroilin, että on sangen epäreilua, että sillä on salaattia ja mulla ei. Oikeassahan se on, millon mä oon halunnu salaattia? Ööööö, en varmaan koskaan.<br />
<br />
Ja ne mielialat! Musta on tulossa ihan hirveä, oon aivan vastenmielisen optimistinen asioiden suhteen, enkä ees muista millon oisin viimeks halunnu ruvetä rähisemään missään tai kellekään. Fiilis omasta itestäni on aivan todella hyvä, ei nyt enää vuosi sittenkään enää jaksanu kiinnostaa ne teräaseleikit, mutta nyt vielä vähemmän. Vanhat arvet on vaalenneet todella hyvin, uusia ei ole tullut kahteen vuoteen. Varmaan tekee tuo hoikistuminenkin parempaa oloa. Energiaaki piisaa niinku pussillisessa oravia, mikä ei ees johdu pelkästään siitä kofeiinin määrästä.<br />
<br />
Mä myös hoen itselleni (ja monille muille) harva se päivä, että olen itsenäinen ja vahva nainen, tosin aika läpällä. Mutta totta se on. Mä oon kyllä edelleen aika ihmisriippuvainen, mutta parisuhteen loppuminen opetti mulle sen, että mä pärjään. Mulla on on ihan mahtavia ihmisiä mun ympärillä, kuka missäkin roolissa, ja taivas kuinka onnellinen sitä voi nainen tästä olla. Oon tavannu paljon uusia ihmisiä ja tutustunut vanhoihin tuttuihin paremmin, ja aika moni on loksahtanut johonkin täydellisesti heille sopivaan lokeroon mun elämässä. <br />
<br />
Mieli ja sydän on vahvemmat. Joskus tuo tovi sitten raportoitu pikarakastuminen ois tehny musta säälittävän ihmisraunion pitkäksi aikaa, vaan nyt mä lähinnä hymyilen sille asialle, olihan se aivan awesome! (okei, on välillä vähän ikävä niitä silmiä...) Mutta siis koitan sanoa, että tuommonen kokemus ei nyt riko mua aivan palasiksi. Luotan siihen, että jos jotaki sen suhteen on tarkotettu, niin se tapahtuu ilman että minä revin itteni riekaleiksi.<br />
<br />
Että josko tästä pikkuhiljaa sais elämänsä kasaan ja raiteilleen, tänään ainaki tuntuu siltä, että se jopa ois mahdollista. Eilenki tuntui.<br />
<br />
Pusuja ja haleja! toivottaa Hanna AurinkoinenBonniehttp://www.blogger.com/profile/04879906970977636083noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2094985640416990432.post-10847021380769878702015-01-05T14:06:00.000+02:002015-01-05T14:06:50.877+02:00Tyttöjen välisestä ystävyydestä.Heinäkuun 2013 alussa mä istuin tässä aikalailla samassa kohdassa saamassa herttakohtausta sen erään sähköpostin takia. Hetkeäkään en kadu sitä, että vastasin siihen viestiin! Vaikka silloin jännitti niin maan pirusti että mitähän tästä nyt taas sitten tulee.<br />
<br />
Vaikka tässä on molemmilla omaki elämä pyöritettävänä, niin aika hyvin on onnistunu sulauttaa tästä (osittain) toimiva kokonaisuus. Yllättävää kyllä.<br />
<br />
Ulkoiset puitteet siis on muuttuneet, mutta korvien välissä kaikki on ihan ennallaan. Edelleen kaks naista yksillä aivoilla. Viime vuosi oli mun ja Marikan ensimmäinen kokonainen yhdessä, joten sen kunniaksi siis kuvaripulia ja muistoja <3<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRieCQoj7Yl9W1CqEoY84Z1Jnf-rhyXb_N9dojY7_pLLazCfJT9JMSGt-4Y3d5hyphenhyphenwEj8efHVwQMHn2-FoQ09g6OQxnVEoAuNJmLb7x8pf89iE9MyRefiFvQWvXwdeeZzrXo7SIW_mZ1oAb/s1600/tuijot.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRieCQoj7Yl9W1CqEoY84Z1Jnf-rhyXb_N9dojY7_pLLazCfJT9JMSGt-4Y3d5hyphenhyphenwEj8efHVwQMHn2-FoQ09g6OQxnVEoAuNJmLb7x8pf89iE9MyRefiFvQWvXwdeeZzrXo7SIW_mZ1oAb/s1600/tuijot.jpg" height="320" width="240" /></a></div>
Alkuun vertailun vuoksi meikää ja Maikaa 2009, sen jälkeen kronologia on lapsille, jälleen kerran.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguuPVkQWNMRH2_2qUezBpsIBGNQ5GYVLU2-t4v73apBEQ3ngEYUFXCB6uGR9we-FIq2cMZyA7BnyD5yRQ1G6oXucGT2lf8wvPSBagpjyNKv7qkvxbffl8GMHELjAhmASCNV6N4cXmKl8JP/s1600/Kotona+hanna&min%C3%A4.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguuPVkQWNMRH2_2qUezBpsIBGNQ5GYVLU2-t4v73apBEQ3ngEYUFXCB6uGR9we-FIq2cMZyA7BnyD5yRQ1G6oXucGT2lf8wvPSBagpjyNKv7qkvxbffl8GMHELjAhmASCNV6N4cXmKl8JP/s1600/Kotona+hanna&min%C3%A4.jpg" height="320" width="268" /></a></div>
<br />
Maika on meistä se koulutettu ja fiksu <3<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4LxghIU906uP25-am_xW7ook2fI9yWC0Q6xP2f3i84SgdXGIgzsyReFCS0sLpzo5UexOCpPv6k7tpbpTarBfluk2sIJMw8iG6QdLYouJSq9KKS1WtWjOQN94pCSCkJ8RjPAAJZVt5GlRw/s1600/10592178_10203804632051252_1890508050_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4LxghIU906uP25-am_xW7ook2fI9yWC0Q6xP2f3i84SgdXGIgzsyReFCS0sLpzo5UexOCpPv6k7tpbpTarBfluk2sIJMw8iG6QdLYouJSq9KKS1WtWjOQN94pCSCkJ8RjPAAJZVt5GlRw/s1600/10592178_10203804632051252_1890508050_n.jpg" height="320" width="300" /></a></div>
Tiiminähän me ollaan ihan parhautta. Joku joskus kehtasi mutista, että oltais yhdessä holtittomia, mutta mun mielipide on, että jos ollaankin, niin vallan hyvällä ja vastustamattomalla tavalla!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjeldlgs2BwiHgLaIGT0RneB6kF30tVSrmkUdWbtxTYZ_fleKCpGx5rHpc5MpIlLRnyHqoaYUnXmQlqdZk01W5NlrMzRybHR67TlPnXzE0TkUnqMpFtUoeez5vBWjHf10RmX5iH1baWLYh4/s1600/P7270019.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjeldlgs2BwiHgLaIGT0RneB6kF30tVSrmkUdWbtxTYZ_fleKCpGx5rHpc5MpIlLRnyHqoaYUnXmQlqdZk01W5NlrMzRybHR67TlPnXzE0TkUnqMpFtUoeez5vBWjHf10RmX5iH1baWLYh4/s1600/P7270019.JPG" height="240" width="320" /></a></div>
Qstock loppui, meistä ei enää ollu muuhun kuin makaamaan parkkipaikalla raatona. Perinteiseen tapaan tässä vaiheessa vannottiin, että ei enää koskaan. Eipä vissiin! Team HannaMaika palaa halusta sukeltaa palpasäkkiin, ja muutenki kaivella pusseja.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOP_s3FIMPcTrNxR3_3TT86IwjQBRioCHry0Cz3cCqHxCQ9IpK7P-5JGYRD-Dw8f-WlzyY-Z5NjX8gnRgfpPBm6NvwMYFHTBhFxZXRqyLFbNTgdoNQWL18Amy_g1djPnblRNamfAfK0HuM/s1600/10534397_10203707256296919_802536648116204030_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOP_s3FIMPcTrNxR3_3TT86IwjQBRioCHry0Cz3cCqHxCQ9IpK7P-5JGYRD-Dw8f-WlzyY-Z5NjX8gnRgfpPBm6NvwMYFHTBhFxZXRqyLFbNTgdoNQWL18Amy_g1djPnblRNamfAfK0HuM/s1600/10534397_10203707256296919_802536648116204030_n.jpg" height="240" width="320" /></a></div>
Täähän oli meidän yhteiselon peruspilari. Molemmilla pärisee siihen malliin, että ei voi ku jaksaa. Saa nähä mitä tästä vuodesta tulee, vaikka eiköhän me sujuvasti sekoilla ilmanki.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9nVoE38rIIy2XQAS0SLY0nC94HE0aLwnMih4j4wxygNHi5KCH0W2ZluvWeYMBhslyTiQS-Xbzd5vAdxI9lfmogdMV2c9ENDImsWNg2bfMVEXMcUH6D4JxcF0ZTjMH-YWOpGxHW_CtEQlX/s1600/15465_10204630566739103_5037234205527618441_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9nVoE38rIIy2XQAS0SLY0nC94HE0aLwnMih4j4wxygNHi5KCH0W2ZluvWeYMBhslyTiQS-Xbzd5vAdxI9lfmogdMV2c9ENDImsWNg2bfMVEXMcUH6D4JxcF0ZTjMH-YWOpGxHW_CtEQlX/s1600/15465_10204630566739103_5037234205527618441_n.jpg" height="320" width="240" /></a></div>
Päivänsäde ja Menninkäinen. Ollaan tosiaan otettu asiaksemme ottaa selfie aina kun löydetään sopiva vessa. Tässä kyseessä Oulun Amarillo. <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_btffW5fJee48h8PfvW7k_dbyar8O5Scq_bXCryORO1G5gCdeuloHRgIJWQUQxxziIzU762PyfePuqcXIPiOT4DAmFvLOairPNak5IFcQ5li1ctSUlmhILWUNfubTtLCw8f4B8Xzca4Cs/s1600/10300520_10204097275967167_2637974957372715271_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_btffW5fJee48h8PfvW7k_dbyar8O5Scq_bXCryORO1G5gCdeuloHRgIJWQUQxxziIzU762PyfePuqcXIPiOT4DAmFvLOairPNak5IFcQ5li1ctSUlmhILWUNfubTtLCw8f4B8Xzca4Cs/s1600/10300520_10204097275967167_2637974957372715271_n.jpg" height="320" width="232" /></a></div>
Ollaan joskus shoppailtukin. Maika on muuten meistä se sporttisempi, ja jotain on tarttunut muhunki. Silti se järkyttyy joka kerta ku näkee mut juoksemassa...<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQ8J5nxAEDiDfP0KouiAr461uvMo0WKSBEw4sCQi4b-vPdrn0SM8E3JpG8tCY8Nzt66P4WOizOwlapOhIhuhxoGwvQU0nbAwZAwosJ4XQ1GpO7infxIT1HE5S0N9p4igxl8PH3BXKNHKNn/s1600/10479045_10203593378290040_625877162466069382_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQ8J5nxAEDiDfP0KouiAr461uvMo0WKSBEw4sCQi4b-vPdrn0SM8E3JpG8tCY8Nzt66P4WOizOwlapOhIhuhxoGwvQU0nbAwZAwosJ4XQ1GpO7infxIT1HE5S0N9p4igxl8PH3BXKNHKNn/s1600/10479045_10203593378290040_625877162466069382_n.jpg" height="320" width="240" /></a></div>
Kesällä 2014 tuli käytyä kohtuuttoman usein Puistokahvila Makiassa. Mutta minkäs teet, hyvää teetä, makoisia leivoksia, hyvä palvelu, ja aika usein saivat auringonki paistamaan meille!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4S3LdQZmf_Cq5llWVg4qibfbaOGhEGW0lkWemCoYMoYx3Ebs7mfq7BC8M83Fv8mK8Jideb-3hcMqwNr3er58cykcN4cL0Wf80WyhOShcFWxLTQqT57l8-Bd-cIE3gL8zLUBtA9j2Q7h0M/s1600/10525585_750236235017544_2616852481169068391_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4S3LdQZmf_Cq5llWVg4qibfbaOGhEGW0lkWemCoYMoYx3Ebs7mfq7BC8M83Fv8mK8Jideb-3hcMqwNr3er58cykcN4cL0Wf80WyhOShcFWxLTQqT57l8-Bd-cIE3gL8zLUBtA9j2Q7h0M/s1600/10525585_750236235017544_2616852481169068391_n.jpg" height="320" width="240" /></a></div>
Sen kerran kesässä ku me keksitään olla kokomustissa, niin me tehdään se samana päivänä ilman että toinen tietää mitä toisella on päällä. Jätettiin myös meikit pois ilman yhteistä päätöstä. Tää päämäärätön autoilu on yks meidän suosikkiharrastuksia. Koskaan tienny mistä ittensä löytää.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEih2CcdVGjf3nGDwsbQf0nbPvU0AF_2pBZyan6P7vyqJzrtRXDXzc7QvXtxzX022suAqMflZLoY5v0qQMmQd1grlBus2WmhJHGbxzRq7Q2ur_uRHCSYgVaE8tWQN3WXxDpUd0CYtsYFpspo/s1600/10602793_10203861671197195_1630110633_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEih2CcdVGjf3nGDwsbQf0nbPvU0AF_2pBZyan6P7vyqJzrtRXDXzc7QvXtxzX022suAqMflZLoY5v0qQMmQd1grlBus2WmhJHGbxzRq7Q2ur_uRHCSYgVaE8tWQN3WXxDpUd0CYtsYFpspo/s1600/10602793_10203861671197195_1630110633_n.jpg" height="320" width="240" /></a></div>
Mestanvessaselfie! Eeppinen ilta Pople shotin siivittämänä. <3<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOTNQNDQvjvWCE4K5d6G34jpMz68Wxhtuw2DakMdmQ_9GNKQwaOw-CmJx4qqcMYsHPQd1yjkU0HbsFMi5NLJxFXCQ9uZD_dK1Q627YUCaZ_ZyhQB1edIBwIoXuPTOHvtsOPUIwkVfBQKRi/s1600/10666096_10204040771074580_6834849988673111061_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOTNQNDQvjvWCE4K5d6G34jpMz68Wxhtuw2DakMdmQ_9GNKQwaOw-CmJx4qqcMYsHPQd1yjkU0HbsFMi5NLJxFXCQ9uZD_dK1Q627YUCaZ_ZyhQB1edIBwIoXuPTOHvtsOPUIwkVfBQKRi/s1600/10666096_10204040771074580_6834849988673111061_n.jpg" height="320" width="240" /></a></div>
Joskus lähtee ne viimesetki järjenrippeet ja keksitään tehdä jotain, mitä kumpikaan ei luultavasti kenenkään muun kans tekis. Tällä kertaa lähettiin tunniksi pyllistelemään mettään. Vapaaehtosesti. <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4twHGGv0y6oyDAGo3Qg88c2PRi5O7NKgwLkhrb_yhv5LjQvyKn4qiMm6x5Yfj8WyaDPtZWtdftGy92sd8ZIKKZZAZM-aLVgw0FflBZusqCw8tNUQXI04BF5mHnETvQ_uQM_d8lJb4GCHZ/s1600/10670038_10204292703092723_1666876839736460503_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4twHGGv0y6oyDAGo3Qg88c2PRi5O7NKgwLkhrb_yhv5LjQvyKn4qiMm6x5Yfj8WyaDPtZWtdftGy92sd8ZIKKZZAZM-aLVgw0FflBZusqCw8tNUQXI04BF5mHnETvQ_uQM_d8lJb4GCHZ/s1600/10670038_10204292703092723_1666876839736460503_n.jpg" height="320" width="240" /></a></div>
Vessaselfie, osa Makia! <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhK96pt0F0X7di0Ovy4fBb6Skv4vFr9TkkYhtiKZhWHBum2Tn5CAuJ-YzkGj90oBtTQdpQs-7z7RZax2_sNg0OnC51Ow8xcLEeuxT57IgNQ7n2W96BDM3Bu23LEUiDchJmyRqBri7b2QCu1/s1600/10686580_10204040568389513_1404069466_o.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhK96pt0F0X7di0Ovy4fBb6Skv4vFr9TkkYhtiKZhWHBum2Tn5CAuJ-YzkGj90oBtTQdpQs-7z7RZax2_sNg0OnC51Ow8xcLEeuxT57IgNQ7n2W96BDM3Bu23LEUiDchJmyRqBri7b2QCu1/s1600/10686580_10204040568389513_1404069466_o.jpg" height="240" width="320" /></a></div>
Tältä me näytetään ku ei oikeesti yritetä.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivVWGwnPunr3T83Ul8PFvOfoww1-yEhyphenhyphenMR-TVM79MFpKCEgeq8r-yQlhzTLI70Bj-O-YoM0T_JIoi86_zErG9FuHWlDItuTy-DSaDOYe7P6CpMA4qDUYiVnL1K2s7P2eUCnMWLbcT7VnKZ/s1600/10734185_10204534868266701_7936249616753973812_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivVWGwnPunr3T83Ul8PFvOfoww1-yEhyphenhyphenMR-TVM79MFpKCEgeq8r-yQlhzTLI70Bj-O-YoM0T_JIoi86_zErG9FuHWlDItuTy-DSaDOYe7P6CpMA4qDUYiVnL1K2s7P2eUCnMWLbcT7VnKZ/s1600/10734185_10204534868266701_7936249616753973812_n.jpg" height="320" width="240" /></a></div>
Vessaselfie, osa Mezzaluna. Tästä se ajatus tais lähteä. Harrastettiin romanttisia lounastreffejä ko. ravintolassa Maikan koulupäivinä.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfIQ8HyuwIbch8POoC4xK9akcSbDXAm_74g-hpz4DqEpaHKMrJmdhp_Iiq0kNSfMcWOq2OkqiAqPBiAWybNyEMOsP2G2zrpynoFqCmGwouhH4GEESa7iUajHnaSBr_ah2u6FbmmduhPUsI/s1600/10868155_823571697683997_5549026832916070845_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfIQ8HyuwIbch8POoC4xK9akcSbDXAm_74g-hpz4DqEpaHKMrJmdhp_Iiq0kNSfMcWOq2OkqiAqPBiAWybNyEMOsP2G2zrpynoFqCmGwouhH4GEESa7iUajHnaSBr_ah2u6FbmmduhPUsI/s1600/10868155_823571697683997_5549026832916070845_n.jpg" height="320" width="320" /></a></div>
Ja sit ku me ollaan seksivau, niin me kans ollaan. Vuosi alko olla jo lopuillaan, kun ajatukset pyöri koko vuorokauden piparin ympärillä. Tosin itehän vatkaan kuvassa munaa. Tuo oli kyllä kohtalaisen hämärä ilta muutenki. Terveisiä vaan Tinderiin tälläki kertaa.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEOyAf75Le7ghRTbXdC2Jpsdbf8SvvgOKk9bDLhPq4pmbTc2FoZ3QX9CjvFCnYCE-YtzuJC1WAZerQ8oDXT_hRCXvGzeOAZ4ACHYTGaU3OR-HVURotnIZgUrSiHURKGIFAoMr4sT791uRX/s1600/IMG_0340.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEOyAf75Le7ghRTbXdC2Jpsdbf8SvvgOKk9bDLhPq4pmbTc2FoZ3QX9CjvFCnYCE-YtzuJC1WAZerQ8oDXT_hRCXvGzeOAZ4ACHYTGaU3OR-HVURotnIZgUrSiHURKGIFAoMr4sT791uRX/s1600/IMG_0340.JPG" height="320" width="213" /></a></div>
Since the beginning ollaan oltu toistemme vaatekaapeilla. Tässä kyseessä mekot, jotka sain Maikalta, ja se sosialisoi heti toisen takas :D<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi79yREBfsptNgjroSOqSM05z6NwG8fxRPjAilPPHH55Ei-tH91-oYas6HrVaRTOIOiY0feHcckfzcSIS58U_z6ksOryNLc97DxIeD7qubW_uePcmdY3Px4keLvcBpMAXuQoHytG2044Uhp/s1600/kazzejpg.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi79yREBfsptNgjroSOqSM05z6NwG8fxRPjAilPPHH55Ei-tH91-oYas6HrVaRTOIOiY0feHcckfzcSIS58U_z6ksOryNLc97DxIeD7qubW_uePcmdY3Px4keLvcBpMAXuQoHytG2044Uhp/s1600/kazzejpg.jpg" height="231" width="320" /></a></div>
Tämä kiteyttää koko meidän suhteen. Ei meiän oikeesti varmaan tarvis koskaan puhua mitään. <3<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgD-RS5MXrFNSO_vrGgCZ5RjaWq38kW1iHa0ZZ1t6IG957DWQLTxaP_ehbebAJ9mG3Don4q0ShzBpkYT4N1W5WSONidc1h9p4GGMVG-Lxlg2pxpAEDktHP9W5t1-9_yWWfDIEPdAovJ7XjM/s1600/P6070036.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgD-RS5MXrFNSO_vrGgCZ5RjaWq38kW1iHa0ZZ1t6IG957DWQLTxaP_ehbebAJ9mG3Don4q0ShzBpkYT4N1W5WSONidc1h9p4GGMVG-Lxlg2pxpAEDktHP9W5t1-9_yWWfDIEPdAovJ7XjM/s1600/P6070036.JPG" height="320" width="240" /></a></div>
Aika harvoin me lähdetään yhdessä ulos ajatuksena olla humalassa, mutta tässä se tapahtuu! Koskilinjat 666.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUqrKmErshyXGnj-tXDWSfyn3CRaQLRi3lu97UWHOf9EEHaTq9LAZyAB62SeRkOxwVi8mz4e79E4RZq8FCoFlteIr_YV4SWJ-zX45rwBcTj_lx0z9cQzLRFh0-ZZn5cgKID2OhVHQcXW4Y/s1600/P6260077.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUqrKmErshyXGnj-tXDWSfyn3CRaQLRi3lu97UWHOf9EEHaTq9LAZyAB62SeRkOxwVi8mz4e79E4RZq8FCoFlteIr_YV4SWJ-zX45rwBcTj_lx0z9cQzLRFh0-ZZn5cgKID2OhVHQcXW4Y/s1600/P6260077.JPG" height="320" width="240" /></a></div>
Tässä vaadimme tasa-arvoa perkele.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNoMf78In6198EqGCwPlGqfGt6v64iVlJJ449oKs5cPYzNqpbp18eb958q-52PIJ35Aupn9gg2yiCN_Hbu_YoTwdtdzC4zWxctgMqh2gZuUC-AMVKEmrKrCAdYnGn01r1-7KhTB_9GxYEN/s1600/P7060051.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNoMf78In6198EqGCwPlGqfGt6v64iVlJJ449oKs5cPYzNqpbp18eb958q-52PIJ35Aupn9gg2yiCN_Hbu_YoTwdtdzC4zWxctgMqh2gZuUC-AMVKEmrKrCAdYnGn01r1-7KhTB_9GxYEN/s1600/P7060051.JPG" height="320" width="207" /></a>Vuosipäiväpotrettimme. Lämmöllä muistan tuota hetkeä, jos kerran vuodesta selvittiin, niin mehän selvitään mistä vaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzshwN8M5PlKn4Qr8LX9uPuied3ohBzz0hX3I0vbxS2VUcdqiDu6XHUaHfTOyOdXX4x8gRR9cpuzeyCAcaxBQldPyKeGyGTpiHpcY7TNcYRzyzCFEubSR0aCBQi2zUyzWN_LJcsdcKLr9C/s1600/P7190013.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzshwN8M5PlKn4Qr8LX9uPuied3ohBzz0hX3I0vbxS2VUcdqiDu6XHUaHfTOyOdXX4x8gRR9cpuzeyCAcaxBQldPyKeGyGTpiHpcY7TNcYRzyzCFEubSR0aCBQi2zUyzWN_LJcsdcKLr9C/s1600/P7190013.JPG" height="240" width="320" /></a></div>
Päämäärättömien autoiluretkien satoa. Vihiluodossa käytiin posettelemassa kameralle.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwV6HANxyLUyitfNungq07DLuct9SZ-F7uzsbaTfVIj2VBgkpdAngetUcr-k4_P6DmqSoTuXX_tp9rMOcF3fbY1L49Yyf65l8OAzkywjxeAjjQY5RV4ZqIohc5__Wem6DoJYoM5sT_uToV/s1600/P7190022.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwV6HANxyLUyitfNungq07DLuct9SZ-F7uzsbaTfVIj2VBgkpdAngetUcr-k4_P6DmqSoTuXX_tp9rMOcF3fbY1L49Yyf65l8OAzkywjxeAjjQY5RV4ZqIohc5__Wem6DoJYoM5sT_uToV/s1600/P7190022.JPG" height="240" width="320" /></a></div>
Maika, meikä ja golffiina, mitäs muuta me ois tarvittu? Tie oli avoin, samoin maailma. <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh__Red3NQ9ETWWPZfThjZjKSRv9nTNFiR2AHLRXnnZ69JAVQ6IbriasUyRyYodP1IX2M7pwQFrv8RJC7WbLTfE96-RJ2C8bM8mRolZPKHCUbOP0lwyGrmKkdhliXAkZmw8l-oBMraxCQLu/s1600/P8110003.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh__Red3NQ9ETWWPZfThjZjKSRv9nTNFiR2AHLRXnnZ69JAVQ6IbriasUyRyYodP1IX2M7pwQFrv8RJC7WbLTfE96-RJ2C8bM8mRolZPKHCUbOP0lwyGrmKkdhliXAkZmw8l-oBMraxCQLu/s1600/P8110003.JPG" height="320" width="240" /></a></div>
Ollaan me käyty yhessä reissussakin! Tamperetta pidemmälle ei oo päästy, mutta kivaa oli senki edestä. Jälkeenpäin matka tais olla joku särkyneiden suhteiden hautausmaa, meinaan nykyään muut seurueesta ku minä ja Marika ei olla vakituisesti tekemisissä.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8A1lWNmcl8PLsn2Nxxq5DRYZjh3Ku4z_ZUTw9jcwRkNFkWskwGJlBjoGfyOli_3ai8Hj2SaIWVtdxsiwS4wDBDXtPYiTcwDQeV184u81cWDr8kK1X-nPe8ac1t2NozqTwNk7F-ivrOO36/s1600/P8110040.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8A1lWNmcl8PLsn2Nxxq5DRYZjh3Ku4z_ZUTw9jcwRkNFkWskwGJlBjoGfyOli_3ai8Hj2SaIWVtdxsiwS4wDBDXtPYiTcwDQeV184u81cWDr8kK1X-nPe8ac1t2NozqTwNk7F-ivrOO36/s1600/P8110040.JPG" height="320" width="240" /></a></div>
Loppukevennys! Liian väsyneitä ihmisiä, liikaa kofeiinia, liikaa huonoja vitsejä, jotka ei varmaan ketään muita koskaan naurattais! Viitasaaren raparperinkeräys, YAY!<br />
<br />
<br />
Että semmosta tuon typykän kans. Mä rakastan niin hirveästi. Ja toivon että koskaan enää ei tarvi luopua Maikasta.<br />
<br />
<3<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Bonniehttp://www.blogger.com/profile/04879906970977636083noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2094985640416990432.post-65172054561960395472014-12-31T00:41:00.000+02:002014-12-31T00:41:43.424+02:00Pieni rakkaustarina.Nyt ollaan jännän äärellä. Mun oli tarkotus kertoa aivan eri tarinaa, mutta mun maailma heitti volttia siihen malliin, että tää on pakko raportoida.<br />
<br />
Kaks vuotta sittenhän mun elämä mullistui erään insinöörin muodossa. Silloinhan meni kaikki aivan uusiksi, omia ajatusmalleja myöten. (ja silloin muuten alkoi mun muutos nykyiseen, offtopic.) Mä oon itse asiassa tavallaan luvannut itselleni, että tää aihe sais jäädä, mutta 29.-30.12. armon vuonna 2014 toi nuo ajat kovin elävästi mieleen, kun insinööri VIIMEIN kohtasi vertaisensa.<br />
<br />
Kaiken pahan alku ja punajuurihan oli -TADAA!- Tinder. Siinä kaikessa rauhassa selailin (aika onnettomia...) sulhasehdokkaita, kun yhtäkkiä näytölle läsähti jotain, mikä sai mun välittömän ja jakamattoman huomion. OONKO MÄ JOSKUS PUHUNUT JOTAIN SILMISTÄ? Nii. Silmät. Niinpä. Lumoavat. Jopa siinä pienen kiinalaisen näytöllä. (Jep, vieläki aika pihalla niiden takia.) Muutako herttaa vikkelästi, ja toivomaan parasta.<br />
Ja matchiahan sieltä räpsähti. Keskustelut tulille siis.<br />
<br />
Oon ehkä joskus myös maininnut, että etsin miehestä jotain, mikä erottaa sen muista. Totta vieköön, tää kaveri erottuu! Ei jumalauta että erottuukin... Sattuneista syistä päädyttiin melko pian puhelinyhteyteen, ja homma ylitti mahdottoman rajat niinku raketti juhannuksena. Kukaan ei ole KOSKAAN tehny muhun ihan noin suurta vaikutusta neljässäkymmenessä viidessä minuutissa, saati että ois tehny sen puhelimessa! Edelleen hankala tajuta. Kai mä onnistuin itsekin tekemään jonkinasteisen vaikutuksen, kun sovittiin jotain treffien tapaista heti seuraavalle päivälle.<br />
<br />
Jännitti. Ihan hirveästi. Vaan kuluihan se aika siihen asti, että tavattiin. Voi luoja, NE SILMÄT. Voin kertoa, että mä en niitä aivan heti unohda.<br />
Muutamia tunteja vierähti. Naamaan sattui, kun hymyilytti niin paljosti. Tuli kuitenkin mun aika lähteä, ja ehkä mä jo silloin sen tiesin. Että tää oli nyt sitten tässä, eikä päätös ole minun.<br />
Kotona sain varmuuden. Minusta puuttuu jotain. Mitä, se ei mulle selvinnyt.<br />
Päällimmäisenä on kaks ajatusta. MITEN HITOSSA voi rakentaa niin vahvan tunteen niin lyhyessä ajassa? Ja MITEN HITOSSA on mahdollista olla sen tunteensa kans niin yksin? Ja ehkä vielä kolmantena, notta mitä hittoa tällä kuuluis tehdä, kun se lopullinen ei on jo sanottu?<br />
<br />
Että semmonen alle puolentoista vuorokauden pikaromanssi. Elekää tehkö perässä :D<br />
Mä lupaan päästä tästä yli, mutta en todellakaan lupaa unohtaa.<br />
<br />
Smoothi aiheenvaihto. Mullehan kävi sitten niin nolosti, että huomasin unohtaneeni Ilona Ofelian profiilin käyttäjätunnuksen ja salasanan. MOLEMMAT. Älykäs fiilis, mä sanon. Joten, edellisen postauksen linkin takaa löytyvään blogiin ei jatkoa ole tulossa. Raaka peli sen olla pittää, joten kulutin viihtyisän hetken elämästäni copypasteamalla vanhat postaukset sieltä uuteen osoitteeseen, ja siihenhän löytyy suora linkki tuolta bannerin alta välilehdestä. Ja hei, uutta osaa on työn alla! Ja uus banneriki pitäs tulla. YAY!Bonniehttp://www.blogger.com/profile/04879906970977636083noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2094985640416990432.post-84804665969000846772014-12-28T21:14:00.000+02:002014-12-28T21:14:35.093+02:00Jotain, mitä kaikki ei minusta tienneetkään.Mä ajattelin tehdä tunnustuksen. Aika ison jopa.<br />
<br />
Elokuun 11. herran vuonna 2011 mä aloitin yhden projektin. Riikka siihen mua kannusti alunperin. Se on nyt jatkunut vähän puuskittain, aktiivisimmillani olin sen kans vuonna 2012. Mulla siis on alter ego, josta tietää ehkä kymmenkunta ihmistä. Ellei joku ole juoruillut... Mä oon aina tykännyt kirjoittaa, myös fiktiota, ja jossain vaiheessa halusin, että joku niitä lukisikin. <br />
<br />
Mä päätin että maailma on valmis kohtaamaan Ilona Ofelian. Tutustuin itse uudelleen tähän henkilöön aika vasta, ja yllätin itse itseni sillä, kuinka lystejä juttuja sitä onkaan kirjoittanut aikojen saatossa.<br />
<br />
Ilona Ofeliassa on aika iso osa minua, mutta suurempi osa on ehkä sitä mitä olisin joskus halunnut olla. Ja suurta osaa kirjoitetusta ei ole koskaan tapahtunut, tai on tapahtunut jollekin muulle. Joku saattaa helposti tunnistaa tekstistä henkilöitä ulkonäöltä, mikä on ymmärrettävää, koska joidenkin kohdalla mulla on ollut vahvasti elävä vastine mielessä. Se ei silti tarkota että heidän luonteet ja tekemiset tai mitkään kulkis käsikädessä tarinassa ja todellisuudessa. Ei todellakaan. Mä olen luonut sitä mukaa, kun on ollut tilaisuus.<br />
<br />
Voidaan myös ottaa huomioon, että mä heijastelen menneisyyttä noissa jutuissa, Ilona Ofelia on minua arviolta 7-8 vuotta nuorempi. Ehkä se siitä kasvaa aikuiseksi joskus :)<br />
<br />
Alunperin Ilona Ofeliasta piti tulla ihan kunnon itsemurhakandidaatti. No, siitä ei sitten tullut. se päätyi keksimään kivempaa tekemistä, kuin koettamalla saada itseltään henkeä pois seitsemän kertaa. Enkä mä tiedä vieläkään, mitä siitä tulee, kun se on ollut vähän jäissä tän kuluneen vuoden. Lupasin itelleni, että vuonna 2015 se tyttö saa elämänsä takas jossain muodossa, kunhan inspiroidun jostain niin valtavasti, että voin alkaa antamaan tekohengitystä.<br />
<br />
Joten, tavatkaa <a href="http://ofeliailona.blogspot.fi/2011/08/mies-liituraitapuvussa.html">Ilona Ofelia</a> ystävineen ja vihollisineen, älkääkä kovasti heitelkö mua ananaksilla. Kliketi klik sitte vaan uudempaa tekstiä, jos ei halua lopettaa tuohon ensimmäiseen jaksoon.Bonniehttp://www.blogger.com/profile/04879906970977636083noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2094985640416990432.post-66732631234590983022014-12-28T19:02:00.001+02:002014-12-28T19:02:02.826+02:00Sitä oikeaa etsimässä.Mä oon sen verran romanttinen hölmö, että uskon "siihen oikeaan". Vaikka en tiedä, ehkä lähempänä todellisuutta ois, että haluaisin uskoa. Kai tässä iässä ois jo pitäny tuiskahtaa turvalleen todellisuuteen...<br />
<br />
Vuosia oon miettinyt, että mistä sen sitten tietää, että tää nyt on se oikea. Ja mietin vieläkin! Mutta on mulla jo johtolanka. Nimittäin vaikka tyyppi ois kuinka herrasmies, hyvää seuraa, sais nauramaan, hyvän näkönen (mun tapauksessa kuulemma suhteellinen käsite), sen kans on helppo jutella... Jumalauta jos mun sydän ei heitä ees pienenpientä volttia, ja ykskään perhonen ei lepata masussa, niin ei kannata ees kuvitella, että tää nyt ois se. Nope. Se on vähimmäisvaatimus.<br />
<br />
Mä myös tiedän, että sitä joutuu kuvainnollisesti pussaamaan melko montaa sammakkoa, ennenku kohtaa sen prinssinsä. Mä tapaan mielelläni uusia ihmisiä, mutta väistämättä siinä joutuu joku pettymään jossain vaiheessa, kun joltain puuttuu perhosfarmit ja rytmihäiriöt. Mä ite pelkään kamalasti sitä, että mun pitäis antaa pakit jolleki, joka on tosissaan kiinnostunut, oon aivan todella huono siinä, jotenki onnistun olemaan ihan perkeleellisen ikävä. Pohjimmiltani tahtoisin, että kaikilla ois kivaa ja ehjä sydän, mutta mutta... Nii.<br />
<br />
Oon mä pyöritellyt sellaistakin kamalaa ajatusta, että entä jos olenkin jo tavannut sen oikean? Ja porsinut homman ja JATKANUT MATKAA? Jos henkilöt oli oikeat, mutta aika ja paikka täysin väärät, ja ois vaan pitänyt olla vähän sitkeämpi? Kun joiltain osin ois voinu sanoa "match made in heaven", mutta joku kuitenki oli vikana. Toisaalta, jos nämä kaks ihmistä on tarkotettu yhteen, niin jonain päivänä vielä... Ne löytää toistensa luo, kaikesta tapahtuneesta huolimatta, kaikki esteet ylittäen, ja maailman suurin rakkaustarina on kirjoitettu.<br />
<br />
Mistäs mä sitten tunnistan oman "sen oikean"? Siihen ulkonäköön en ees puutu, nähtiinhän se jo viimeksi, että jouduin mutustelemaan omat sanani. Tilasin yhtä, ja sain jotain ihan muuta, ja hupsista saatana, miten siinäki sitte kävi. (toimituksen huomio: Se tapahtu hittosoikoon toistamiseen!)<br />
<br />
Kun miettii joitain vuosia taaksepäin, niin tänä päivänä on melko paljon tärkeämpää se, mitä tyypillä on korvien välissä. Varmaksi voin luvata, että mun oikealla siellä on aika paljon muutakin kuin voikukanhöttöjä.<br />
Silmät on kans tärkeät. Ei niinkään väri, tai vaikka se, onko niiden ja mun välissä linssit vai ei, vaan se, mitä mä näen kun katson niihin. Ja se, että niihin voi eksyä.<br />
Hymy ja tuoksu on kans tärkeää.<br />
<br />
Long story short, itekseen tuossa naureskelin, että jos mulla ois jonku herrasmiehen kans yhtä hyvä olla kuin Marikan kans, niin ei tarvis kahesti miettiä. Tarkoittaen sitä, että ei tarvis pingottaa tai koittaa olla mitään mitä ei ole, ja hetkittäinen hiljaisuus ei olis ongelma. Plus ne perhosfarmit, joita Marika kyllä ei saa aikaan :)<br />
<br />
Toki yhteiset keskustelunaiheet on tärkeitä, ei kaikkea voi rakentaa sille, että hiljaisuus ei ole ongelma. Mä en hirveästi pistä sen varaan, että ois täysin yhtenevä leffa-, kirja-, ja musiikkimaku, mutta ois toki eteenpäin, jos edes joka kymmenes katsottu leffa miellyttäs molempia ja toisen ei tarvis joka hetki pidellä korvia, kun toinen kuuntelee lempimusiikkiaan.<br />
<br />
Ja sitten... En mä vois ees kuvitella lopulta olevani sellaisen ihmisen kans, jota mun ystävät ei siedä. Okei, ymmärrän sen, jos tyyppi kohtelee mua huonosti, enkä ite sitä muka tajua (sitäki on tapahtunu...), että läheiset ei oikeen tykkää. Mutta sitten, jos ne näkee, että minä oon onnellinen, eivätkä silti hyväksy, niin sitten tuskin kyseessä on se oikea. Toisaalta, tuskin siinä tapauksessa ois syytäkään olla hyväksymättä?<br />
<br />
Tähän annettakoon vielä vähän pisteitä eräälle herralle, joka onnistui samalla vauhdilla vakuuttamaan sekä minut että Marikan! Sillä oli lisäksi silmät ja hymyt ja tuoksut kohillaan, perhosia roppakaupalla ja suuteliki hyvin, mutta ei siitä sitten mitään tullut, joten etsintä jatkukoon!<br />
<br />
Kukas se tekis meille uuden bannerin? Se entinen musta ei yhtään sovi tähän mun uuteen aurinkoiseen ilmeeseen :DBonniehttp://www.blogger.com/profile/04879906970977636083noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2094985640416990432.post-44103847005488047772014-12-08T19:29:00.001+02:002014-12-08T19:29:54.547+02:00Erostaselviäminen for dummies.Nonii dudet ja dudettaret, mulla on takana melko loputtoman pitkät pari viikkoa, mutta hengissä ollaan! Joten täältäpä pesee (ja huuhtoo ja linkoaa, luonnollisesti!) meikän pomminvarmat vinkit erosta selviämiseen! Hanne vähän boostasi apuna.<br />
<br />
Älä jää kotiin mököttämään. Se vaan tympäsee. Mee ulos. Töihin. Kauppaan. Baariin. Torille. Teatteriin. Kuhan nyt johonki! Pääasia että menee, ja koittaa olla niinku kunnon ihminen ainaki. Itkeskellä voi sitte ku palaa kotiin.<br />
<br />
Jätä ne masisbiisit rauhaan. (Jep, ihan ku oisin ite tän tehny, mutta hei, joskus pitää oppia vaikeimman kautta.) Kuuntele ilosta musiikkia, tai vaikka vihasta, mutta älä ainakaan sitä mikä ei takuulla herätä muita tunteita kuin surkua.<br />
<br />
Leiki semmosten ihmisten kans, jotka tykkää susta. Ja joista tykkäät ite! Anna niitten muistuttaa, että oot tärkeä niille, ja kerro se takas. Mää oon ehtiny oppia sen, että ukkoja nyt tulee ja menee, mutta ystävät on semmonen ikuisuusjuttu.<br />
<br />
Se alkoholi. Se ei muuten lopulta oo ainakaan prosessoinnin alkuvaiheessa se patenttiratkasu. Se nimittäin on hirviää paskaa itkiä ja parkua jonku ihmisen perään, mutta teepä sama tappokrapulassa. Kukaan ei taas voita. Vaikka sillon kännissä oiski tuntunu paremmalta.<br />
<br />
Ruoka. Joo, pitää muistaa syödä (taas kohta joka jäi itellä vähän välistä.) mutta sama juttu tuon krapulan kans, ei oo kiva erosurun kans painia vielä huonon omatunnon kans, ku tuli syötyä kaikki maailman sipsut ja namuset. Mä yllätin itteni ostamalla ensimmäisen lohtujäätelöpaketin (Ingman Creamy Mudcake, suosittelen) vasta yli viikon jälkeen erosta, ja oon syöny siitä ehkä viis lusikallista. Sepä se, mä unohdan syödä ihan yleisestiki. Älä tee niinku minä teen, tee niinku minä sanon.<br />
<br />
Harhauta. Eli mieti ihan mitä tahansa muuta paitsi eroa. Lue, kato leffaa, mee lenkille, younameit. Tosin itehä en pysty (vielä) kattoo Tudorsia. Tosin en voi kattoa Sherlockiakaan, ja siitä sentään on pian puolitoista vuotta. TAAS HUONO NEUVO! (Mutta mä luen ja ompelen, joten ei ollukaan ihan niin paska.)<br />
<br />
Sosialisoidu. Itehä valitsin Tinderin :D Hommaa ei tarvi ottaa turhan vakavissaan jos ei tahdo, ja mulle nyt sattuu toimimaan tuo päämäärätön flirttailu aika hyvin. Jos jotain tapahtuu, niin sitte tapahtuu. Sen ajan murhe se. Voi päätyä myös lässyttämään naapurin herralle keskellä yötä pihalla. Ei oo poissuljettua sekään. <br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0FslUMOiT8gXCTw3rIlnUwT6rf6qqtBB9uSWAzrRmsW2MEUbKL7ItGrDJ_cdwt4T2BWjTRWT9yFpyyk13maSarZMaYdmyeQRKMqV6WdPyPdq0f_nuMX5S0oTgUhe-e1rT-VoU4AfgcjV8/s1600/10685579_818949154812918_5239607481059118558_n.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0FslUMOiT8gXCTw3rIlnUwT6rf6qqtBB9uSWAzrRmsW2MEUbKL7ItGrDJ_cdwt4T2BWjTRWT9yFpyyk13maSarZMaYdmyeQRKMqV6WdPyPdq0f_nuMX5S0oTgUhe-e1rT-VoU4AfgcjV8/s1600/10685579_818949154812918_5239607481059118558_n.jpg" height="320" width="240" /></a>Lohtushoppailu toimii myös. Tai no, jos ei oo rahaa, nii se on hankalaa. Sillon voi vastaanottaa puhelun ystävältä, että sulle löyty mekko, ostanko pois? Siihen kannattaa vastata joo, ja luvata maksaa takas. Koska uusi mekko parantaa aina mieltä! Varsinki soma mansikkainen. Jonka ovh on jottai 185e, ja saat sen viiteentoista. Vähän ku pistäs rahaa pankkiin.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Hannen neuvo: Lohduttaudu pikkuasioilla, kuten sillä että peitto on hyvin! (Puhtaat lakanat piristää kans!)<br />
<br />
Mun tärkein neuvo: Pitäs ajoittaa ero silleen, että ei ainakaan oo prosessoinnin alkuvaiheessa menkat! Voi jumankekka että muuten hankaloittaa hommaa, ku pitäs selvitä erosta, ja koko maailma nyt vaan sattuu olemaan ihan päin helvettiä.<br />
<br />
Nojoo. Olihan nää nyt vähän juosten kustut ohjeet. Mutta ainaki mun kohalla suuri osa toiminu aika hyvin. Lisäksi voi kertoa itelleen, että elämä voittaa, kaikki kääntyy paremmaksi ja ei kannata itkeä sen eron takia, koska jossain oottaa jotain uutta ja ihmeellistä. Vaikka voi kai se olla vanhaa ja ihmeellistäki, mikäs siinä!<br />
<br />
Mä en usko että mä kirjotin tämän.<br />
Millon musta on tullu tämmönen optimisti?<br />
<br />
<br />
<br />Bonniehttp://www.blogger.com/profile/04879906970977636083noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2094985640416990432.post-17297106700350464572014-11-30T19:10:00.001+02:002014-11-30T19:10:27.468+02:00Ajatuksia tuuliajolla osa X.<i>(ja tää saattaa olla jonku mielestä sitte ikävää luettavaa.)</i><br />
<br />
Niinhän siinä sitten kävi, että ero tuli. Hunajat, siirapit ja hattarat loppui. Orkidearukkakin heitti veivinsä. Nyt sitten pyörin ympyrää tyhjässä kämpässä, ja odotan turhaan, että puhelin sanois jotain. Mä kyllä tiedän, että tää oli varmaan paras ratkaisu kaikille osapuolille, mutta minkäs teet, kun ei ole yhtään tottunut vielä tähän. Viikko sitten tuntui, että ehkä koko maailma ei romahdakaan tän takia, mutta nyt en ole yhtään niin varma siitä. Näinä hetkinä varsinki osaa olla kiitollinen siitä, että on edes muutamia sydänystäviä, jotka jopa jaksaa kuunnella ja lohdutella eronnutta naista. Siitä huolimatta tuntuu, että on jotenkin tyhjän päällä. Tai jos ei suorastaan tyhjän päällä, niin hyvin horjuen reunalla. Pienestäki sysäyksestä voi syöksyä yli laidan. Mä en enää haluais kokea sitä, kun kerran oon saanut puisteltua mtt:n pölyt jaloistani. Mun kuului olla jo toimiva ihmisyksilö. Jos ei aivan priimakuntoinen niin ainakin toimiva! Vaan reunat murenee. Kuten eräs fiksu tyttö kerran sanoi, tää on niinku kokoais palapeliä, saat yhden reunan valmiiksi ja siirryt seuraavaan, niin eikö joku paskiainen (kohtalo? Vai vaan elämä?) varasta kourallisen palasia sieltä minkä just rakensit. Lystiä ku mikäki.<br />
<br />
Mun on ihan helvetin paha olla tän asian kans. Ja itteni. Mä pelkään, että kadotan unen taas. Tätä ku luonnostelin, niin kello kävi kahta yöllä. Viimeaikasella rytmillä oisin normaalisti hyvinki jo ollu umpiunessa, mutta en nyt. Välttelin tuntikausia paniikkikohtausta. Mä haluaisin vaan kadota. Lakata olemasta. Ei mua oo koottu tarpeeksi vahvoista osasista, että kestäsin tämmöstä ahistusta. En mä hengenriistoa iteltäni suunnittele, mutta huomaan lipsuvani ajattelemaan, että helpottas kummasti, kun tulis joku ebola tai lavantauti ja korjais pois. Tai jos jäis vaikka auton alle. Tiiä sitte oonko alitajusesti luopumassa varovaisuudesta. Vaikka kyllä mä vielä ootan vihreän ukkelin kuvaa ennenku ylitän kadun, ja katson molempiin suuntiin. Se, mitä mä koitan sanoa, on että mä koen, että oon häviämässä tämän eloonjäämistaistelun. Että en vaan jaksa. Tottakai just tällä maailman hetkellä, kun mulla ei ole ketään, joka ottas syliin, silittäs, rauhottais ja sanois, että kyllä kaikki vielä järjestyy. Mä koitan ite sanoa itelleni monta kertaa päivässä ääneen "mä selviän" ja "tää olo menee vielä pois" ja "kaikki kääntyy hyväksi", mutta se on niin pirun vaikea luottaa ääneen, joka tärisee itkusta.<br />
<br />
Oikiasti. Vituttaa aivan suunnattomasti suoraan sanottuna olla näin palasina. Tosissaan luulin, että oisin jo ollu ehjempi, vaan nytpähän nähtiin, että en sitten olekaan. Oon vaan pohjattoman pettynyt itseeni.Bonniehttp://www.blogger.com/profile/04879906970977636083noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2094985640416990432.post-24359304286910970732014-10-07T09:44:00.000+03:002014-10-07T09:46:22.653+03:00Amatööri ompelee.Antakaapa mun pohjustaa vähäsen.<br />
Peruskoulussa vihasin tekstiilityötä. Enimmäkseen äärimmäisen innostavien opettajien takia, mutta ei kyllä muutenkaan ollu kovin lähellä sydäntä. Puikothan mulla ei pysy hyppysissä ensinkään, ja koukkutouhuista osaan hätinä virkata ketjusilmukkaa ja seki on vähän niin ja näin. Neula kyllä pysyy kädessä, ja oon mä nappeja ja vetoketjuja vaihdellu vielä senki jälkeen, ku 14-vuotiaana viimesen tekstiilituntini näin. Mutta siitä on siis toiset 14 vuotta ku oon joutunu piirtämään ja leikkomaan kaavoja ja toimimaan niiden kans. MUTTA. Joku kärpänen iski, hain Marikalta kasan lehtiä, kävin kangaskaupassa ja halusin tehä itelle mekon.<br />
<br />
Okei. Mun nätti kangas oli palalaatikosta, eikä käyny pienessä mielessäkään mitata leveyttä kaupassa. 30cm liian kapea mekkoon. No, tehhään sitte hame! (Jos jollaki ihan kamalasti kiinnostaa niin kaavat on Suuri Käsityö 10/2012) <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjatqmKctBSU7JLM71wbv4jwiB2cPwAgh0INtNozsO9GEb0y7gtpxoGJXAN8ijhklzZ_qQNO6xHM8yP9OfechCwdFIDO-j4hfWuhznsQDiSDwMI3IHPmVMQjaf8FAV5FzXZvGmxcAGF6wRk/s1600/1.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjatqmKctBSU7JLM71wbv4jwiB2cPwAgh0INtNozsO9GEb0y7gtpxoGJXAN8ijhklzZ_qQNO6xHM8yP9OfechCwdFIDO-j4hfWuhznsQDiSDwMI3IHPmVMQjaf8FAV5FzXZvGmxcAGF6wRk/s1600/1.JPG" height="320" width="240" /></a></div>
Helmakaava leikattuna, muutaku piirtämään. Mullahan ei siis oo oikeen pöytätilaa tässä mökissä, joten kävin hakeen kellarivaraston käytävältä lainaksi tuommosen kätevän irtopalan.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAmeDl8ywgOe0agpQ1hqRtH_2zTO2Z26IKtro4vCRbUExQ0Mj9qoqQwzSBdkEkIEmf_7W-80Lkx9cBID4nP7PJDNP8aSOi2qY-41WobdRwfTxgrh8glqAi8OZfiuDvQ7I0GMjDv_5d_oJk/s1600/2.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAmeDl8ywgOe0agpQ1hqRtH_2zTO2Z26IKtro4vCRbUExQ0Mj9qoqQwzSBdkEkIEmf_7W-80Lkx9cBID4nP7PJDNP8aSOi2qY-41WobdRwfTxgrh8glqAi8OZfiuDvQ7I0GMjDv_5d_oJk/s1600/2.JPG" height="240" width="320" /></a></div>
Kaikki neljä palaa leikattuna! Ja kiinni toisissaan. Helppoa, eikö!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLxJBxJUaklSniYXx9S6pal_K-CPcI7EteMJDgpBENp6EYb9Nh7BsDhdxqvCa7VsRXLhdk1pJb78f4_uLA-jMm1WaqLGgNvNETPDeCaxbz4EmD61Hu0836J89kQJgl0fm0kyLLys3xjVlK/s1600/3.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLxJBxJUaklSniYXx9S6pal_K-CPcI7EteMJDgpBENp6EYb9Nh7BsDhdxqvCa7VsRXLhdk1pJb78f4_uLA-jMm1WaqLGgNvNETPDeCaxbz4EmD61Hu0836J89kQJgl0fm0kyLLys3xjVlK/s1600/3.JPG" height="240" width="320" /></a></div>
Ekat pistot siinä. Ei jännitä, hyvä siitä tulee.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNFliDs2xLvCjmPNlud0pdotJ5E8uwNKB2YkHqaCPmB8uhQr9eqZaKC7DieRRMvvKEnN2GCC7XRe5GxSXEwnXrABOBj7bQYQIFmbk8te49m6m7d9IZocYBiHepq56a95Rez-X5ieUj7RfS/s1600/4.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNFliDs2xLvCjmPNlud0pdotJ5E8uwNKB2YkHqaCPmB8uhQr9eqZaKC7DieRRMvvKEnN2GCC7XRe5GxSXEwnXrABOBj7bQYQIFmbk8te49m6m7d9IZocYBiHepq56a95Rez-X5ieUj7RfS/s1600/4.JPG" height="240" width="320" /></a></div>
Yllättävän suoraa saumaaki sain aikaan.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjT_wzLdTxcld0Lzkk__JU6R-Mf-cNxAuHIZLps9tgtNy6396dJiE_RLigSJG4i8hj6RA3__HiH23mmHWDUJzyCjcasf0E_Z3E1sgJZhFIna3I-7-4AwN_akK36AnYHA8P-ICZ6nxuxBwXr/s1600/5.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjT_wzLdTxcld0Lzkk__JU6R-Mf-cNxAuHIZLps9tgtNy6396dJiE_RLigSJG4i8hj6RA3__HiH23mmHWDUJzyCjcasf0E_Z3E1sgJZhFIna3I-7-4AwN_akK36AnYHA8P-ICZ6nxuxBwXr/s1600/5.JPG" height="240" width="320" /></a></div>
Jaahas. Unohin merkata laskosten kohdat. Pientä noitumista ja kaavat esille, kyllä tästä selvitään.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidXPvDcfANA0WPCnbA__et3-qPA1hcet0VTxi64ddqcce4XcMwPXzZrtmIiznAbz0xn3MZg_VuHcA7OiPHOqTL2FnHBrRhAwuHdQ9t7hS0PyB_6z_1m6XgimG1d7pIuQ1qJJImLV2Fx5ut/s1600/6.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidXPvDcfANA0WPCnbA__et3-qPA1hcet0VTxi64ddqcce4XcMwPXzZrtmIiznAbz0xn3MZg_VuHcA7OiPHOqTL2FnHBrRhAwuHdQ9t7hS0PyB_6z_1m6XgimG1d7pIuQ1qJJImLV2Fx5ut/s1600/6.JPG" height="240" width="320" /></a></div>
"taita kappaleiden laskokset merkkien mukaan oikeat vastakkain. Ompele nurjalta laskosviivan pituudelta. Käännä laskosvarat nurjalle keskietuun ja keskitakaan päin." NIIN ETTÄ TEE MITÄ? Jotain sinne päin.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6Rv0ZTscNuPQWqb1Msj5GZOBh6aSr-daihkdRPI41ijDrrenTSoc2TR6uoGUn70qYxED1wcbROTZ5O_T55uFZCNXpSd5pNh5-IU9Ohb8Q3wLezSowbAzqD4ReXKzvwMcPdX1zCWcxID3F/s1600/7.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6Rv0ZTscNuPQWqb1Msj5GZOBh6aSr-daihkdRPI41ijDrrenTSoc2TR6uoGUn70qYxED1wcbROTZ5O_T55uFZCNXpSd5pNh5-IU9Ohb8Q3wLezSowbAzqD4ReXKzvwMcPdX1zCWcxID3F/s1600/7.JPG" height="240" width="320" /></a></div>
Ja sitte voiki kirota vähän lissää. Mun raidat on ihan miten sattuu! Annetaanko sen häiritä? Ei.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4VAF7KoJffdLfpf3gfoXhasv9q0hrrEZqGpsheS0eNnCKSXyLUnHrPxdA9Nn0FbNfs2MeppYkvJnl9jDzsXe1wCheUO7-DQUyYx2aKPJG6c0r2c5zELwsJOoGnlWi9d9xqrS9zeNqmGP2/s1600/8.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4VAF7KoJffdLfpf3gfoXhasv9q0hrrEZqGpsheS0eNnCKSXyLUnHrPxdA9Nn0FbNfs2MeppYkvJnl9jDzsXe1wCheUO7-DQUyYx2aKPJG6c0r2c5zELwsJOoGnlWi9d9xqrS9zeNqmGP2/s1600/8.JPG" height="240" width="320" /></a></div>
Karvainen assistentti ja teltan näkönen viritys.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIUK8N2BCB3dWynuHQm6MgDqtMm_eHbJuTbWCkP9Ervjw5CVYUaZJZP4fFza86HGkzBFmdfDliTq8o6mLZSCofcNLcBYfioDt3ZuzTiIcaYyF4wLtTSRQcMbLsEKThIYK6cw9xQFlKhGdk/s1600/8kasi2.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIUK8N2BCB3dWynuHQm6MgDqtMm_eHbJuTbWCkP9Ervjw5CVYUaZJZP4fFza86HGkzBFmdfDliTq8o6mLZSCofcNLcBYfioDt3ZuzTiIcaYyF4wLtTSRQcMbLsEKThIYK6cw9xQFlKhGdk/s1600/8kasi2.JPG" height="240" width="320" /></a></div>
Vyötärökappaleen asettelua. Ohan se tyylikäs...<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmOA3uoyWW8KjVAbf5-yDh_Su6KT6IZvEArJJxxG4hhjfpH34Nh6fD6xZmsEMniHj4PZhHxFy_A-Vkrp73ZeSQPYpCKTCnFheHMlivbThSeuVz6prRAP09EdD1qtRC_pLW0YDT1A-BzHux/s1600/9.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmOA3uoyWW8KjVAbf5-yDh_Su6KT6IZvEArJJxxG4hhjfpH34Nh6fD6xZmsEMniHj4PZhHxFy_A-Vkrp73ZeSQPYpCKTCnFheHMlivbThSeuVz6prRAP09EdD1qtRC_pLW0YDT1A-BzHux/s1600/9.JPG" height="240" width="320" /></a></div>
Vetoketjuki löytyy laatikoista, vieläpä oikian värisenä. Jälleen huomamme vinksinvonksin-raidat. <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiF_3OyxDD8nnc1iIsfHNOW4oA4DkuibLF0YS1on5DDzK8QCksO2ygseKYE0Cw34aPTyV-hvfldhDOPtjg-23qJ2UZF5JGDd3wYWnpIaAbBK-018a-X6htE1mYXTL9ytF4QMS026-KwRjLb/s1600/10.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiF_3OyxDD8nnc1iIsfHNOW4oA4DkuibLF0YS1on5DDzK8QCksO2ygseKYE0Cw34aPTyV-hvfldhDOPtjg-23qJ2UZF5JGDd3wYWnpIaAbBK-018a-X6htE1mYXTL9ytF4QMS026-KwRjLb/s1600/10.JPG" height="320" width="240" /></a></div>
Tässä kohtaa sai miettiä, notta kuinkahan päissään sitä on leikannu noita palasia. (Kyllä, kirosin.)<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinnjTHx-rReEC3OwK6zAVf9cjsgsM6OzCAawJdy9OCzOrxj1UAdG2DtcQgz3jM9WTjA6QqLIHFK60QQNuDJEx2YFU6-J7WDTDqhkAOfjWpcsSzn6fbdIulix7o_v5hQCYmI30JRTZ3EXZr/s1600/11.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinnjTHx-rReEC3OwK6zAVf9cjsgsM6OzCAawJdy9OCzOrxj1UAdG2DtcQgz3jM9WTjA6QqLIHFK60QQNuDJEx2YFU6-J7WDTDqhkAOfjWpcsSzn6fbdIulix7o_v5hQCYmI30JRTZ3EXZr/s1600/11.JPG" height="240" width="320" /></a></div>
Tähän tulee paikka napinreiälle.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjiyiIWDsr3ggzesrcnLgc1KRp85slb7gNzhGjMFO4ErMLDh3PlZMJya6le-5XMbCCgr7yH0Jd0eLyrnRYObo2uerBIi3LfRm0Ue1BQIs6-MYUf-Xs2mSJLifHL-zYgVaSYJfi4vM10vX-X/s1600/12.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjiyiIWDsr3ggzesrcnLgc1KRp85slb7gNzhGjMFO4ErMLDh3PlZMJya6le-5XMbCCgr7yH0Jd0eLyrnRYObo2uerBIi3LfRm0Ue1BQIs6-MYUf-Xs2mSJLifHL-zYgVaSYJfi4vM10vX-X/s1600/12.JPG" height="320" width="240" /></a></div>
Ja nappi laitetaan tähän!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizNjKYTnOVrkWXvj9tkku_HzgPQJNxdseMVWwygzesyiZG0CARf3SWjBEQUC8f8RkH93zVVhEM_hyuFYdiJFiqEwYgWBYaIn9hiVzkwrT2jsiMMrmSZ2fRL3RqcAdSMmNDItHlgnnJ_VDA/s1600/13.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizNjKYTnOVrkWXvj9tkku_HzgPQJNxdseMVWwygzesyiZG0CARf3SWjBEQUC8f8RkH93zVVhEM_hyuFYdiJFiqEwYgWBYaIn9hiVzkwrT2jsiMMrmSZ2fRL3RqcAdSMmNDItHlgnnJ_VDA/s1600/13.JPG" height="240" width="320" /></a></div>
Ja siinä ne on! Laitoin tosin vielä hakasia lisäksi, niistä ei oo kuvaa. Päättelin, että jos ei oo jotaki tukemassa, niin nappi vetää tuon kaitaleen ihan persiilleen.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRtFDZbVq22vZYCsGd6yd2YASnjADjT0Zcr1ZjzHtAQCFAklhSWhMQJH8oLOn1I2CmlqkCzRXa-NKQP5L74hM-_msvRCnlf2mmWefA-Rc3gKPyNzmZNttZBxXcvxpNMF-MrPra3TaTZrAF/s1600/14.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRtFDZbVq22vZYCsGd6yd2YASnjADjT0Zcr1ZjzHtAQCFAklhSWhMQJH8oLOn1I2CmlqkCzRXa-NKQP5L74hM-_msvRCnlf2mmWefA-Rc3gKPyNzmZNttZBxXcvxpNMF-MrPra3TaTZrAF/s1600/14.JPG" height="320" width="240" /></a></div>
Välisovitus!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyUs9BpdTijZ7punxhmFCUAWOtHtqdYKlWCx2izFwhjXiRy564eaMlXHSNE3TJurAzdrvfOnFDNuvAYuXoHdpFNBSKhu5ORJN4QvIErwD9vu26isjUjN1din8xb5lD2pzUAPoy_LchFzdg/s1600/16.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyUs9BpdTijZ7punxhmFCUAWOtHtqdYKlWCx2izFwhjXiRy564eaMlXHSNE3TJurAzdrvfOnFDNuvAYuXoHdpFNBSKhu5ORJN4QvIErwD9vu26isjUjN1din8xb5lD2pzUAPoy_LchFzdg/s1600/16.JPG" height="240" width="320" /></a></div>
Ei muuta ku helman kasaamiseen. Mulla oli vähän epäilyksiä pituudesta, mutta ne meni ohi. Taitoin siis ensin kerran tuon helman...<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSmbmQwRYRGAcWcJprw6JzJBX4ZuYkSYoFrlxsIjsfEj-rnJ7iveU33c22_Dvuj0swaTxdG86QUPZjE9Xc9NIXyp91E8gvJtfRMA4iTvXJ1Jb5LBE6Abi4oGtGpygcRCo-pAe_MIyYmeOp/s1600/17.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSmbmQwRYRGAcWcJprw6JzJBX4ZuYkSYoFrlxsIjsfEj-rnJ7iveU33c22_Dvuj0swaTxdG86QUPZjE9Xc9NIXyp91E8gvJtfRMA4iTvXJ1Jb5LBE6Abi4oGtGpygcRCo-pAe_MIyYmeOp/s1600/17.JPG" height="240" width="320" /></a></div>
...ja sitten toisen kerran, jolloin purkautuva reuna jäi alimmaksi, eikä näin ollen karkaa sieltä mihinkään. (Jep, tänki oon oppinu yrityksen ja erehdyksen kautta.)<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4D7UFlHiJG4IMMAQYJAg-ydQf8BL9jvIxiZOwlIO6hrmtqHsGJynR7vj-T-70ZmxbxCML8COYD_mWTJ-hVafcKJnvE44JyOxR0uFkCbTXsmEMnNdZPi0lhWi0p7rh5xArDVFLly5moYSj/s1600/18.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4D7UFlHiJG4IMMAQYJAg-ydQf8BL9jvIxiZOwlIO6hrmtqHsGJynR7vj-T-70ZmxbxCML8COYD_mWTJ-hVafcKJnvE44JyOxR0uFkCbTXsmEMnNdZPi0lhWi0p7rh5xArDVFLly5moYSj/s1600/18.JPG" height="240" width="320" /></a></div>
Tässä on sauma, josta olen erityisen ylpeä. Onhan se SIEVÄ!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqyST8oHYY6a_0xiyQnsqvJxbjWbMC-E1lQ6AJ8QaOXBo6ULKyVwv-I8ip__UPts5pfOtiQj0vLeBREFzc-xENuMNRmRCVftmDgiDps5CSXNv2_sMqcFSufD7nsEYeaAt9gwYzfSV1ly9F/s1600/20.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqyST8oHYY6a_0xiyQnsqvJxbjWbMC-E1lQ6AJ8QaOXBo6ULKyVwv-I8ip__UPts5pfOtiQj0vLeBREFzc-xENuMNRmRCVftmDgiDps5CSXNv2_sMqcFSufD7nsEYeaAt9gwYzfSV1ly9F/s1600/20.JPG" height="320" width="240" /></a></div>
Valmis tuote päällä.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2oLhT9INRYwG4EINqp8kfVnVrItkwiRZa_4yVRXmSStay7scr0zhnUFBSh3Elny0XCPLsbzH7X1D4KDri7CmmSI7J8XLWxP3VYldQ84H3KlUSr7yD3FfQDYWl9vXHxfxqLP6-zduEvXfQ/s1600/21.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2oLhT9INRYwG4EINqp8kfVnVrItkwiRZa_4yVRXmSStay7scr0zhnUFBSh3Elny0XCPLsbzH7X1D4KDri7CmmSI7J8XLWxP3VYldQ84H3KlUSr7yD3FfQDYWl9vXHxfxqLP6-zduEvXfQ/s1600/21.JPG" height="320" width="240" /></a></div>
Takaa. <br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9OBkSCuh7YNhgqJ8Ku2QDClGZh3gsnblZTk7TMOIngvyeOts_jwiEdfTN7AjMLIcLOZAAPuZnxHa4nEEk3iqz1eHn0DlVNRZWElphyf8rxM3fvA4oyfWA1J_gQi36l662B7yjLPhTt7R5/s1600/22.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9OBkSCuh7YNhgqJ8Ku2QDClGZh3gsnblZTk7TMOIngvyeOts_jwiEdfTN7AjMLIcLOZAAPuZnxHa4nEEk3iqz1eHn0DlVNRZWElphyf8rxM3fvA4oyfWA1J_gQi36l662B7yjLPhTt7R5/s1600/22.JPG" height="320" width="240" /></a></div>
Edestä.<br />
<br />
<br />
Semmonen hame se. Oishan tähän ohjeen mukaan tullu vähän vuoria ja tukikangasta, mutta jätin väliin. Ei mopollakaan mahottomia.<br />
Mutta oon mä aika ylpeä itestäni, suunnilleen viikko tuon tekemiseen meni. En tiiä oisko valmistunu sen nopeampaa koneella, mun ompelemiskone ei oikein halua tehä töitä mun kans.<br />
<br />
Mitä pidät?<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.youtube.com/embed/7ksBcV-qrgo?feature=player_embedded' frameborder='0'></iframe></div>
Ja siitä vähän fiilistelymussiikkia.Bonniehttp://www.blogger.com/profile/04879906970977636083noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2094985640416990432.post-86387743137081977042014-08-02T12:53:00.001+03:002014-08-02T12:53:15.923+03:002.8.2014Oon ollu hetken pois tästä mun henkilökohtasesta keilahallistani, mutta nyt on taas semmoset olot, että pakko purkaa johonki, sen verran nimittäin ahistaa.<br />
<br />
Paniikkikohtausta pukkaa, kun edes ajattelee, että pitäs ottaa puhelin käteen ja soittaa. Ajatuski pelottaa, sydän hakkaa, henki ei kulje, ahistaa ja itkettää. Valitettavan tehokkaasti mieli kaivaa muistista sen hajun, joka asiaan liittyy ja muistuttaa tilanteista, ja luo vähän lisää paniikkia. Joko arvaatte mistä on kyse?<br />
<br />
Niinpä. Meikä pelekää hammaslääkäriä ihan kuollakseni. Toki tässä ja nyt voisin sanoa, että no big deal, meikä on kova jätkä ja uskaltaa mitä vaan! ...Yeah right. Iso valhe.<br />
<br />
Mä en tiiä mistä oon ees kehittäny tän kammon, en ainakaan muista, että ois mitään normaalia peruskouluhammashuoltoa traumaattisempaa menneisyydessä. Okei, peruskouluaikana hammaslääkäritäti oli aikanaan mun perhepäivähoitaja hetken, mutta en usko, että se on syynä. Mutta mistä näistä tietää.<br />
<br />
2009 menin hammanlääkäriin viisaudenhampaiden takia. 2/4 puhkes riekaleisina ja toiset 2 ei mahtunu ees puhkeamaan. Mulla siis on jotenki kohtuuttoman suuret hampaat kohtuuttoman pienessä leukaluussa tai jotain, ei tahtonu entisetkään sopia nättiin riviin, saati sitten pari ylimäärästä, ja takahampaita on hankala pestä, ku sinne ei mahu ku joku lasten hammasharja (kyllä, sellasella mä pesen). Tohtori siellä sitten totesi, että ruvetaanpa korjaamaan näitä. Siitäpä se riemu irtosi, muistaakseni uhkasin purra siltä sormet irti, mikäli kovin paljo lähemmäs niitä tuo. Siitä poiki lähete pelkopolille, parasta mitä mulle asian suhteen saattoi tapahtua. Lopulta ne kaikki 4 (+1 ressukka joka oli majaillu vuosikausia rivin takana) poistettiin nukutuksessa.<br />
<br />
Sielläpä mä sitten asioin jonku vuoden, ja olin ihan malliasiakas. Ilokaasua oli aina hollilla mua varten, mutta kertaakaan sitä ei tarvittu, ja se nukutuskin on ainutkertainen kokemus. Sen verran asiansa osaava lääkäri mulla siellä oli. Ja mä olin sen verran lystikäs asiakas, että kun pelkopolista tehtiin juttua uutisiin, niin mä näyttelin pelkopotilasta tässä pätkässä.<br />
<br />
No, ne kai sitten siellä oletti, että alkaisin pärjäämään jo niin sanotusti omillani. VIRHE. Toisin sanoen, en oo ihan hetkeen näyttäny naamaani (enkä hampaitani) hammaslääkärissä. Alkaa kostautumaan. Ja sattumaan. Sitte mulle sanotaan, että eihän se oo ku soittaa ja varata aika ja mennä. Sen sanoo semmoset ihmiset, joita ei pelota. I mean, kai mä nyt oisin jo siellä penkissä kita ammollaan, jos se mulle niin helppoa ois? Mun on ainaki annettu ymmärtää, että en voi suoraan soitella pelkopolille ja varata aikaa sinne, vaan ensin pitäs käydä peruslääkärillä itkemässä ja paskomassa housuun ja anelemassa lähetettä. Eli sinne pitäs soittaa. PANIC! Tai mennä sinne varaamaan aikaa. PANIC! (Se ominaishaju on muuten jotain aivan hirvittävää, psyyke ei kestä.)<br />
<br />
On muuten helvetin hankalaa yrittää kuvailla tätä sisuskalujen solmua tän asian tiimoilta. Ne jotka tietää miltä paniikkikohtaus tuntuu, niin tietää.<br />
<br />
Ja sitäpaitsi mulla ei oo varaa mennä hammaslääkäriin.<br />
<br />PS: silti mulla on semmonen solmu päässä, että millon tahansa mieluummin juurihoitoa kuin hammaskiven poistoa.Bonniehttp://www.blogger.com/profile/04879906970977636083noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2094985640416990432.post-30725656947271337202014-03-25T12:04:00.000+02:002014-03-25T12:04:57.784+02:00Jännäpäiviä.Ne, jotka mut tuntee, tietää että oon ihan karmea Coca-Cola -addikti. Tuossa reilu viikko sitten päätin kokeilla, että mitenkä siinä käy, jos lopettaisin, tai edes vähentäisin.<br />
<br />
Eli siis armon vuonna 2014, 17. maaliskuuta vähensin rajusti. En tiedä oliko syynä vähennys vai tähtien asento, mutta helvetillinen päänsärky siitä tuli. Semmonen, joka sai toivomaan pikaista kuolemaa. Kuolemaa ei tullut, mutta uni tuli, nukkumattina toimi edelleen Ketipinor, 100mg.<br />
<br />
Päivä 2. Oli ihan mielenkiintosta seurailla omia oloja. Pientä päänsärkyä oli, ja isompia tärinöitä. Vettä meni kurkusta alas PALJON ja tupakkia oisin halunnu lussuttaa aivan jatkuvasti. Siinä sitten kattelin, että nukkumisnapsut on vähänä, joten hain apteekista (viimeinkin) 25mg Ketipinorit, että pääsis niitäkin vähentämään. Sama kitkutella kaikki pois kerralla. Paitsi nyt se rööki, sen jos nakkaisin pois niin oisin varmaan aika pian nurkassa tärisevä ja itkua tuhertava ihmisraunio.<br />
<br />
Tuon lääkkeen vähennyksen pointti mulla oli ensisijaisesti se, että saisin mässyt kuriin. Nuo kun tekee sen hurjan tarpeen mussuttaa jotain, kun alkavat vaikuttamaan. Koitin mtt:n lääkärille ehdottaa, että vaihtas kokonaan lääkettä, mutta ei se tainnu oikeen kuunnella mua. Toisaalta, mitä oon muiden sen vastaanotolla käyneiden kans jutellu, niin ei se taida kuunnella ketään, eli se ei liene henkilökohtasta.<br />
<br />
2. päivää piristi kuitenkin postikuski, joka toi uusia kynsilakkoja! <a href="http://criria.blogspot.fi/">Criria</a> on vuosien mittaan aivopessyt mua kynsilakkapuuhiin, tää on sellainen näpertelyharrastus josta pidän, vaikka en saakaan aikaan mitään, mitä ei ois jo tehty tuhatta kertaa.<br />
<br />
Päivä 4 (koska kolmantena ei oikestaan tapahtunut mitään.). Vesipulloja oli ilmestyny pitkin kämppää. Mutta olin jo päässy siitä, että ajattelin koko ajan että tekis mieli kokista. Hätäpullo on saanu olla koskematta. Nukkuminenkin sujui, pari yötä meni 75mg:lla, eroa satasilla nukkumiseen ei oikeastaan huomannu.<br />
<br />
Päivä 5. Lasketaanko täydelliseksi repsahtamiseksi, kun join hampurilaisaterian yhteydessä puoli mukillista Coca-Cola Zeroa? Mä en oo siitä koskaan tykänny, enkä oo sitä halunnu litroittain juoda, joten minusta ei lasketa. Tää oli päivä kun oisin stressin vuoksi halunnu pari pullollista ihan oikiaa kokista, käytettiin nimittäin koiraa eläinlääkärissä ja oli huoli.<br />
<br />
Päivä 6. Takana eka yö 50mg:n kemiallisella unella. Edelleen hermoilin ja halusin kokisryypyn.<br />
Rupesin myös laskeskelemaan yhteen 1+2 (joka on muuten 13 ja puoli), kun tässä edellisinä päivinä olin hikoillu ku pieni possu vaikka en mitään tehnykään. Muutamaan kertaan on jääny vuosien saatossa lääkkeet kokonaan ottamatta syystä tai toisesta, ja lopputulos on ollu helvetillinen hikoilu ja tärinä. Fiksumpi ois varmaan jo aiemmin hoksannu, että siitähän tässä on kyse, että elimistö ei oo saanu totuttua määrää kemikaalia.<br />
<br />
Nyt on siis päivä 8, ja kaikki ok. Koira on paremmassa kunnossa jo, jeee \o/ Pientä stressiä aiheuttaa tuo toisen blogin puolella oleva härdelli, hieman masentaa luopua lapsistaan...<br />
Kuluneen viikon aikana painosta on puonnu peräti kilon verran, vaan ohan sitä alkua siinäki.<br />
Mä nukun lyhempiä yöunia nyt, mutta kuten Nikkekin huomautti tuossa, että aiemmin saatoin nukkua kellon ympäri helposti, joten tuskin pari tuntia vähemmän yössä mua tappaa. Vaikka mistä sitä tietää...<br />
Ens viikolla siirryn takas kaupunkikotiin, ja sain jopa varattua käyttööni taloyhtiön uima-altaan tunniksi viikossa, tiiä mitä vielä tapahtuu ku siellä alkaa kulkemaan. Bonniehttp://www.blogger.com/profile/04879906970977636083noreply@blogger.com2