Mulla on ollut tosi turvallinen olo kun mun elämässä on ollut ihminen jolle voin puhua ihan kaikesta. Joka tietää milloin mut pitää pelastaa tilanteesta ja viedä nukkumaan. Semmoinen jota voin vaan vilkaista ja pyöräyttää silmiä, ja se tietää tarkasti kenestä on kyse ja mitä ajattelen. Tyyppi jonka voin riipiä kolmelta aamuyöllä sängystään paistamaan lättyjä. Se joka osaa täydentää mun lauseen kun keskeytän sen. Joka osaa sanoa ihan oikeat asiat ja joka näkee sen hymynkin taakse. Se jonka halaus voi pelastaa koko viikon. Ja jonka puolesta oisin valmis tekemään ihan mitä tahansa.
Ja sitten yhtäkkiä... Se alkaa ottamaan välimatkaa ilman mitään selityksiä ja on tuntuu olevan tosi vaikeana aina kun tavataan. Kyllä mä kestän sen jos tahtoo katkasta välit, mutta ois kiva jos siitä sais edes jonku syyn, mielellään ihan perustellun. Koska omasta mielestäni en tässä tapauksessa ole tehnyt mitään, minkä takia näin pitäisi toimia. Kyllä, olen kysynyt onko vika minussa. Ei kuulemma ole. Muutenkaan ei kai pitäisi edes sitä epäillä koskapa moni muu on huomannut saman asian henkilössä. Siitä on tullut kauhean etäinen.
Minä olen huolissani. En oikein keksi sitten muuta syytä tähän kuin että ystävällä on joku isomman luokan juttu menossa (kalvava sairaus, vakavia perheongelmia, salainen muuttoprojekti... so on) ja se ei enää koe mua niin tärkeäksi kuin joskus on sanonut mun olevan, että kertoisi mikä on vikana. Muhun sattuu, koska jos takana on isokin juttu, niin tahtoisin olla toiselle tukena kun tuntuu kerran olevan niin vaikeaa. Sitten taas, oon onnistunu kusemaan muutaman kaverisuhteen sillä että oon halunnu olla tukena kun toisella on ollut hankalaa, ja se ei olekaan kelvannut, ja all hell breaks loose.
Mutta. Tätä biisiä oon vonguttanu pari päivää ihan eri tarkotusta silmälläpitäen, mutta passaahan tämä tähänkin. Toivottavasti hän tietäisi tämän:
You're the light at the end of the tunnel
the beacon fire in the dark
the glimmer of hope and truly the meaning of my life
I say this with all of my heart
You are the only one for me
year to year, in words and deed
In all this chaos the trace of clarity
You are the only one I see
My first and last, my all and everything
You are the one
When dusk falls and obscures the sky
you're the shine of the Northern Star
No dead of the night can fade the brilliance of your light
I say this, holder of my heart
You are the only one for me
year to year, in words and deed
In all this chaos the trace of clarity
You are the only one I see
My first and last, my all and everything
You are the one
You are the only one for me
year to year, in words and deed
In all this chaos the trace of clarity
You are the only one I see
My first and last, my all and everything
You are the one
You are the only one
In the heart of winter comfort of the sun
You are the one
My love, my love
You are the one
Ikävää kyllä kun ystävä etääntyy ilman syytä. Ehkä tosiaan kaipaa vain omaa aikaa sulatella jotakin asiaa tai sitten voi muuten vaan olla vaikeaa puhua. Huomaan itsekin usein läheisistä, että heillä on jokin hätänä tai kontakti minuunkin on etäinen. Harmikseni useimmiten ei suostuta kertomaan mikä on ja alkaa epäillä onko itse tehnyt jotain vai mikä on :/ Toivottavasti asia ratkeaa..
VastaaPoistaMinä itse toimin -huomasin tämän vasta hiljattain- että varsinkin, kun vaikeita asioita tapahtuu, minä loitonnun. Tarkoituksella. Olen huono ottamaan vastaan lohdutusta, niin vetäydyn mieluummin. Olen kokenut liian monesti sen, että jätetään yksin, kun elämä ei olekaan ruusuilla tanssia, niin mieluummin otan itse sen etäisyyden ja kokeilen pärjätä.
VastaaPoistaTeen aina. Aina samoin. Varsinkin tuoreille tuttavuuksille. Kun en oikeen itsekään osaa olla niiden tunteiden kanssa, niin on tosi vaikea silloin olla muidenkaan kanssa niin avoimena.