Ja tämä postaus on sitten malliesimerkki siitä miksen oikeastaan harrasta liiemmin kuvia tässä blogissa. Koska aika harvoin tulee tehtyä mitään niin siistiä että kuvaisin. Vaan onpahan nyt tämäkin sitte tehty ja voi keskittyä taas uusiin juttuihin.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Seikkailupäiväkirja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Seikkailupäiväkirja. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 14. huhtikuuta 2013
Seikkailupäiväkirja, osa 13 eli pino kuvia.
Tämä on maailman turhin postaus, mutta koska kuvia pyydettiin niin laitetaan nyt sitten :D Vaikka mitään tärkeää en oo ees kuvannu.
Päivä 1, jossain päin pohjois-Pohjanmaata. Ja meikän vakiopaikka 145, vaunu 6. Jos muistan oikein.
Päivä 2, Reso. Tuolla mä pötköttelin useita päiviä jahtaamassa pisamia. Muutama tipahtiki muuten iholle.
Raision tori. Jännä, eikö? Siellä on nyt se Naantalin Aurinkoinennii, terveisiä vaan tiiätte-kyllä-kenelle :D
Ja tuo oli se exact spot missä mä niitä pisamia metästin. Hyvä baden-baden <3
Välillä piti syödä kans. Kunnon lifestyle-bloggaja ois kai kuvannu pöperön heti tuoreeltaan, mutta mä oonki Riikan kouluttama.
Juodaki piti. Enough said.
Iltapäiväkahvit. Oon nauttinu parempiaki kahveja...
Tukka sai uutta väripintaa taas, mutta eipä siitä huomaa eroa aiempaan.
Päivä 3. Tää oli se surullinen taulu joka ei mahtunu autoon. Sattuneista syistä se piti muuten palauttaa, ja palautusmatkalla se MAHTUI sinne autoon. En tajua.
Tästähän siis pitäs välittyä se, että taulu ei mahdu autoon, mutta ei kyllä välity taas mikään muu ku tissivako. Jumalauta.
Päivä 4. Tällä kertaa kansalla oli leipää, ei tarvinu syödä pullaa. Kuka tajuaa, kuka ei.
Päivä 5. Viihteelle lähössä. Ostin tuommoset uudet simmut ku oon hinkunu noita jo yli vuoden. Ostin muuten mekon kans, mutta se ei tuollon päässy vielä ulos. Cybershop <3
Ja näinki hurjan nättinä sitte päädyin valtaamaan Turun yöelämän.
Päivä 6. Jos ois ollu krapula, niin tää ois varmasti ollu erinomainen krapulapizza. Mutta koska krapulaa ei saatu aikaan niin se oli vain erinomainen pizza. Mun puoli on tuo missä ei oo keltasta.
Sitte kuluiki monta päivää ku kameralle ei ollu töitä. Joten tässä sitten taas vaunu 6, paikka 145. My way to Oulu <3
Ja tämä postaus on sitten malliesimerkki siitä miksen oikeastaan harrasta liiemmin kuvia tässä blogissa. Koska aika harvoin tulee tehtyä mitään niin siistiä että kuvaisin. Vaan onpahan nyt tämäkin sitte tehty ja voi keskittyä taas uusiin juttuihin.
Ja tämä postaus on sitten malliesimerkki siitä miksen oikeastaan harrasta liiemmin kuvia tässä blogissa. Koska aika harvoin tulee tehtyä mitään niin siistiä että kuvaisin. Vaan onpahan nyt tämäkin sitte tehty ja voi keskittyä taas uusiin juttuihin.
torstai 11. huhtikuuta 2013
Seikkailupäiväkirja, osa 12
10.4.2013, 21.44
HQ Halinen.
SÄNKY! Voi luoja. Enough said. Ja ehkä hieman ikävä.
22.14
HQ Halinen.
Mä olen nukkunut tässä huoneessa joskus kymmenen vuotta sitten, mutta en muistanut noita pimeässä hohtavia tähtösiä katossa. Mulla oli omassa huoneessakin. Jotenki nuista tulee kauhean hyvä mieli nyt, ja joku perverssi kaipaus teiniaikoihin. Vaikka... Jos huomenna heräisin neljätoistavuotiaana, ja mulla ois neljätoistavuotiaan ongelmat, niin ei paljo pimeässähohtavat tähtöset lämmittäs.
23.08
Tähtitaivaan alla.
Ketäänhän ei toki yllätä että Nukkumatti teki TAAS oharit, mutta mä yllätyn siitä että tekstiä tulee niinko pipoa. Harmi vaan että kirjotin just parin postauksen verran tekstiä, jota en voi julkasta vaikka miten tahtosin. Miks painokelvottomista jutuista tulee aina niitä joiden sanoihin on ite maailman eniten tyytyväinen? Ja sitten henkilökohtaisista syistä ne pitää jättää laatikon pohjalle.
11.4.2013, 09.28
Turun rautatieasema/Åbo järnvägsstation.
Täti ajo just mun varpaille lattianpesukoneella. Palakihtee.
Mä oon taas hyvissä ajoin liikenteessä, 35 min junan lähtöön. Nyt taas on olo, että haluankokaan takas Ouluun, mutta pakko kai se on.
11.54
Tampere <3 again.
Sain paluumatkalle saman paikan samasta kopista jossa matkustin Oulusta Tampereelle menomatkalla. Jos tähän majottuu seuraksi vielä joku insinööri, niin mä saatan nostaa metelin. Vittu Déjà-vu. MINUN KOPPI, MINUN SEIKKAILU.
12.05
Junassa Tampereen laidalla.
Tulipahan vaan mieleen vinkeä muisto vuosien takaa. Oltiin oltu vähän juopottelemassa illalla, ja kuski oli aamulla vielä niin tuhannen soosissa ettei siitä ollu ajamaan. Nakki napsahti mulle, joka en ollu ajanu Tampereella koskaan, ja edellisestä kerrasta ratissa oli lähemmäs vuosi aikaa. Muistan että olin liikkeellä Electroilla, mitä parhaimmilla autoilujalkineilla, ja niin mut istutettiin jäätävässä pelkotilatärinäkrapulassa Micran rattiin ja ei muuta ku lauantaiaamupäivästä Särkänniemen ruuhkien kautta keskustaan. Ja sitte siitä autoparasta meni minusta riippumattomista syistä joku rikki, ja matka loppu aika lyhyeen. Mä en muista minne me oltiin menossa, mutta mä luulen että me päästiin perille. Yks hirveimpiä kokemuksia muuten, pakko todeta.
12.36
Missäs helvetissä mä olen?
Mä kirjotin joku aika sitte mun ensirakkaudesta. Nyt taas palas kaikki rytinällä mieleen. Juna + Nightwishin Oceanborn-albumi + tieto siitä että kukaan ei varsinaisesti odota mua Oulussa = paluu vuoteen 2002. Exept sillon oli kesä! Kai silti enimmäkseen juna ja mainittu levy tekee tän haikeahkon olon. (@Parkano atm, insinöörisaldo: 0)
"I knew you never before
I see you never more
But the love, the pain, the hope!
O, beautiful one!
Have made you mine
'till all my years are done"
Without you
The poetry within me is dead"
13.43
Lapua.
Ah ihana Vexation <3 Haastoin eilen facebookissa kaverit piristämään mun junamatkaa viesteillä, ja toistaiseksi neiti V on ainoa joka viestiä on laittanut. Tää on tällanen Disney-visa näköjänsä, saan kysymyksiä piirrettyjen epäkohdista. Jos Tuhkimon lasikenkä sopii täydellisesti, niin miksi se putosi? Mietipä sitä.
16.15
Jossai landella, traktoreita ja kaikkia!
Yllättäen tää sotalaiva on vähän (45min) myöhässä. Kyllä kai täällä viihtyy, mutta tympäsee insinöörin puolesta ku joudun koko ajan ilmottamaan sille uusia aikatauluja. Mä oon onnellinen siitä että eksä jaksaa pitää mua niin suuressa arvossa että vaivautuu hakemaan mut. Tiiän että kaikkia ei kiinnostas.
17.07
Jossain Vihannin metässä.
Jos kaikki ois menny suunnitelmien mukaan, niin mun pitäs olla näillä näppäimillä Oulun asemalla. Mutta koska Valtion Rautatiet on kiva firma niin olen Vihannissa. Aurinko toki paistaa, ja voi olla pikkuisen onnellinen. Ja alan jo tuntemaan sen että olen koko ajan lähempänä sydäntäni.
19.54
FINALLY omassa residenssissä.
Tai oonhan mä jo hetken ollu mutta nyt vasta pääsin tähän päiväkirjaprojektiin asti.
Ilmeisesti taas aikaerorasitus vaivaa, koska olo on niinku ois kovaki krapula päällä. Oon aika varma että kuolen tähän ja insinööri vaan vittuilee mulle. Sillee hyvässä hengessä.
Se voi olla että nyt saattaa tulla pari päivää taukoa postauksissa ku en oikeen tiiä miten tästä jatkaa. Pikkusen hukassa. Aina.
HQ Halinen.
SÄNKY! Voi luoja. Enough said. Ja ehkä hieman ikävä.
22.14
HQ Halinen.
Mä olen nukkunut tässä huoneessa joskus kymmenen vuotta sitten, mutta en muistanut noita pimeässä hohtavia tähtösiä katossa. Mulla oli omassa huoneessakin. Jotenki nuista tulee kauhean hyvä mieli nyt, ja joku perverssi kaipaus teiniaikoihin. Vaikka... Jos huomenna heräisin neljätoistavuotiaana, ja mulla ois neljätoistavuotiaan ongelmat, niin ei paljo pimeässähohtavat tähtöset lämmittäs.
23.08
Tähtitaivaan alla.
Ketäänhän ei toki yllätä että Nukkumatti teki TAAS oharit, mutta mä yllätyn siitä että tekstiä tulee niinko pipoa. Harmi vaan että kirjotin just parin postauksen verran tekstiä, jota en voi julkasta vaikka miten tahtosin. Miks painokelvottomista jutuista tulee aina niitä joiden sanoihin on ite maailman eniten tyytyväinen? Ja sitten henkilökohtaisista syistä ne pitää jättää laatikon pohjalle.
11.4.2013, 09.28
Turun rautatieasema/Åbo järnvägsstation.
Täti ajo just mun varpaille lattianpesukoneella. Palakihtee.
Mä oon taas hyvissä ajoin liikenteessä, 35 min junan lähtöön. Nyt taas on olo, että haluankokaan takas Ouluun, mutta pakko kai se on.
11.54
Tampere <3 again.
Sain paluumatkalle saman paikan samasta kopista jossa matkustin Oulusta Tampereelle menomatkalla. Jos tähän majottuu seuraksi vielä joku insinööri, niin mä saatan nostaa metelin. Vittu Déjà-vu. MINUN KOPPI, MINUN SEIKKAILU.
12.05
Junassa Tampereen laidalla.
Tulipahan vaan mieleen vinkeä muisto vuosien takaa. Oltiin oltu vähän juopottelemassa illalla, ja kuski oli aamulla vielä niin tuhannen soosissa ettei siitä ollu ajamaan. Nakki napsahti mulle, joka en ollu ajanu Tampereella koskaan, ja edellisestä kerrasta ratissa oli lähemmäs vuosi aikaa. Muistan että olin liikkeellä Electroilla, mitä parhaimmilla autoilujalkineilla, ja niin mut istutettiin jäätävässä pelkotilatärinäkrapulassa Micran rattiin ja ei muuta ku lauantaiaamupäivästä Särkänniemen ruuhkien kautta keskustaan. Ja sitte siitä autoparasta meni minusta riippumattomista syistä joku rikki, ja matka loppu aika lyhyeen. Mä en muista minne me oltiin menossa, mutta mä luulen että me päästiin perille. Yks hirveimpiä kokemuksia muuten, pakko todeta.
12.36
Missäs helvetissä mä olen?
Mä kirjotin joku aika sitte mun ensirakkaudesta. Nyt taas palas kaikki rytinällä mieleen. Juna + Nightwishin Oceanborn-albumi + tieto siitä että kukaan ei varsinaisesti odota mua Oulussa = paluu vuoteen 2002. Exept sillon oli kesä! Kai silti enimmäkseen juna ja mainittu levy tekee tän haikeahkon olon. (@Parkano atm, insinöörisaldo: 0)
"I knew you never before
I see you never more
But the love, the pain, the hope!
O, beautiful one!
Have made you mine
'till all my years are done"
Without you
The poetry within me is dead"
13.43
Lapua.
Ah ihana Vexation <3 Haastoin eilen facebookissa kaverit piristämään mun junamatkaa viesteillä, ja toistaiseksi neiti V on ainoa joka viestiä on laittanut. Tää on tällanen Disney-visa näköjänsä, saan kysymyksiä piirrettyjen epäkohdista. Jos Tuhkimon lasikenkä sopii täydellisesti, niin miksi se putosi? Mietipä sitä.
16.15
Jossai landella, traktoreita ja kaikkia!
Yllättäen tää sotalaiva on vähän (45min) myöhässä. Kyllä kai täällä viihtyy, mutta tympäsee insinöörin puolesta ku joudun koko ajan ilmottamaan sille uusia aikatauluja. Mä oon onnellinen siitä että eksä jaksaa pitää mua niin suuressa arvossa että vaivautuu hakemaan mut. Tiiän että kaikkia ei kiinnostas.
17.07
Jossain Vihannin metässä.
Jos kaikki ois menny suunnitelmien mukaan, niin mun pitäs olla näillä näppäimillä Oulun asemalla. Mutta koska Valtion Rautatiet on kiva firma niin olen Vihannissa. Aurinko toki paistaa, ja voi olla pikkuisen onnellinen. Ja alan jo tuntemaan sen että olen koko ajan lähempänä sydäntäni.
19.54
FINALLY omassa residenssissä.
Tai oonhan mä jo hetken ollu mutta nyt vasta pääsin tähän päiväkirjaprojektiin asti.
Ilmeisesti taas aikaerorasitus vaivaa, koska olo on niinku ois kovaki krapula päällä. Oon aika varma että kuolen tähän ja insinööri vaan vittuilee mulle. Sillee hyvässä hengessä.
Se voi olla että nyt saattaa tulla pari päivää taukoa postauksissa ku en oikeen tiiä miten tästä jatkaa. Pikkusen hukassa. Aina.
keskiviikko 10. huhtikuuta 2013
Seikkailupäiväkirja, osa 11
10.4.2013, 15.06
Tätilägränden HQ.
Uuden tukikohdan valtaus suoritettu onnistuneesti.
Välissä ehdin käydä vilkasemassa semmostaki nähtävyyttä kuin (atm tyhjää) Kakolan vankilaa. Tosin vaan ulkopuolelta. Oisin tahtonu käydä sisällä asti, mutta aika ei riittänyt. Nyt sitten istun partsilla savukkeen kans ja tuijotan sitä kohtaa missä kakstoista vuotta sitten sijaitsi se kyseinen riemuliiteri jossa sain ekan suukkoni.
16.33
Halinen.
Tässä piti jo alkaa suunnittelemaan Oulun takasinvaltausta. Jo perjantaina pitäs olla kolmessa paikassa o.O En taaskaan tajua miksei tämmösiä tilanteita voi tulla sillon ku makaan itekseen kotona homehtumassa ties kuinka monetta päivää :D ja miks kaikki häppeningit aina kasaantuu? Monta viikkoa hiljaiseloa ja sitte tulee yks viikonloppu ku pitäs revetä puoleen tusinaan eri tilaisuuteen. Why oh why?
17.07
HQ Halinen.
Mä kaipaan tällä hetkellä päämäärätöntä flirttailua. Ihan vaan flirttailun itsensä ilosta, ei siksi että sillä pitäs saavuttaa jotain. Lukuunottamatta hyvää mieltä itelle ja vastapuolelle. Kuitti.
19.21
HQ Halinen, keittiö.
Meikä leipoo täällä korvapuusteja ihan satanolla. Ja ajattelen puolisoani, se se ymmärtää huonojen pullavitsien päälle <3
Yllättäen Vexationin kans kävin tuossa keskustelua, aiheena tällä kertaa "sodassa ja rakkaudessa kaikki keinot on sallittuja". Vaan entäpä jos ei itekään tiedä, että kummasta on kyse? Koska jos alkaa käyttämään edes verrattain valonarkoja konsteja, niin kyllä se minusta sotaa on. Sotaa rakkauden puolesta. Ugh. Olen puhunut.
21.01
HQ Halinen.
Se on sillälailla että lähtölaskenta alakaa. 13 tuntia ja pitäs jo hyvinki nököttää junassa valmiina kulkeutumaan takas Ouluun. Ehkä mä voin jo tässä vaiheessa sanoa että tää seikkailu on sujunu ihan loistavasti, mulla on ollut ihan helvetin lystiä. En mä jaksa uskoa että tuleva yö voi tätä enää pilata multa. Tässä hetkessä kuitenki oon sitä mieltä että ei, tämä ei ole minun kotikaupunki. Minun sydän ei kuulu tänne. Mielelläni kyllä voin vastakin vierailla, mutta tää ei tunnu kodilta. Missä mun koti on, sitä en tiiä. Niihä ne sanoo että siellä missä sydän, mutta mutta... No, mä en kommentoi sitä tässä dokumentissa enempää.
Huomenna sitten vielä olis kai vuorossa viimeset hajatelmat tältä matkalta, eli Seikkailupäiväkirja, osa 12. Mä oon ihan tyytyväinen omaan työtahtiini, vaikka aina ei ole ollut edes järkevää kirjotettavaa. Facebookin puolella seikkailupäiväkirjaa on kehuttu, moitteita ei oo tainnu tulla yhtään.
Jos pikkuhiljaa rupeis miettimään unia (eka yö tällä seikkailulla OIKEASSA sängyssä, herrantähen) ja henkisesti valmistautumaan 7 tuntiin perseelläni VR:n hellässä huomassa...
ps: mitähän magiaa tämä on, neljä tuntia sitte oon kaivannu flirttailua, enkä oo sanonu sitä kellekään ja mitäs mun facebookin chatissa tapahtuukaan...? Niksu on oikeassa, mä olen velehomaakari!
Tätilägränden HQ.
Uuden tukikohdan valtaus suoritettu onnistuneesti.
Välissä ehdin käydä vilkasemassa semmostaki nähtävyyttä kuin (atm tyhjää) Kakolan vankilaa. Tosin vaan ulkopuolelta. Oisin tahtonu käydä sisällä asti, mutta aika ei riittänyt. Nyt sitten istun partsilla savukkeen kans ja tuijotan sitä kohtaa missä kakstoista vuotta sitten sijaitsi se kyseinen riemuliiteri jossa sain ekan suukkoni.
16.33
Halinen.
Tässä piti jo alkaa suunnittelemaan Oulun takasinvaltausta. Jo perjantaina pitäs olla kolmessa paikassa o.O En taaskaan tajua miksei tämmösiä tilanteita voi tulla sillon ku makaan itekseen kotona homehtumassa ties kuinka monetta päivää :D ja miks kaikki häppeningit aina kasaantuu? Monta viikkoa hiljaiseloa ja sitte tulee yks viikonloppu ku pitäs revetä puoleen tusinaan eri tilaisuuteen. Why oh why?
17.07
HQ Halinen.
Mä kaipaan tällä hetkellä päämäärätöntä flirttailua. Ihan vaan flirttailun itsensä ilosta, ei siksi että sillä pitäs saavuttaa jotain. Lukuunottamatta hyvää mieltä itelle ja vastapuolelle. Kuitti.
19.21
HQ Halinen, keittiö.
Meikä leipoo täällä korvapuusteja ihan satanolla. Ja ajattelen puolisoani, se se ymmärtää huonojen pullavitsien päälle <3
Yllättäen Vexationin kans kävin tuossa keskustelua, aiheena tällä kertaa "sodassa ja rakkaudessa kaikki keinot on sallittuja". Vaan entäpä jos ei itekään tiedä, että kummasta on kyse? Koska jos alkaa käyttämään edes verrattain valonarkoja konsteja, niin kyllä se minusta sotaa on. Sotaa rakkauden puolesta. Ugh. Olen puhunut.
21.01
HQ Halinen.
Se on sillälailla että lähtölaskenta alakaa. 13 tuntia ja pitäs jo hyvinki nököttää junassa valmiina kulkeutumaan takas Ouluun. Ehkä mä voin jo tässä vaiheessa sanoa että tää seikkailu on sujunu ihan loistavasti, mulla on ollut ihan helvetin lystiä. En mä jaksa uskoa että tuleva yö voi tätä enää pilata multa. Tässä hetkessä kuitenki oon sitä mieltä että ei, tämä ei ole minun kotikaupunki. Minun sydän ei kuulu tänne. Mielelläni kyllä voin vastakin vierailla, mutta tää ei tunnu kodilta. Missä mun koti on, sitä en tiiä. Niihä ne sanoo että siellä missä sydän, mutta mutta... No, mä en kommentoi sitä tässä dokumentissa enempää.
Huomenna sitten vielä olis kai vuorossa viimeset hajatelmat tältä matkalta, eli Seikkailupäiväkirja, osa 12. Mä oon ihan tyytyväinen omaan työtahtiini, vaikka aina ei ole ollut edes järkevää kirjotettavaa. Facebookin puolella seikkailupäiväkirjaa on kehuttu, moitteita ei oo tainnu tulla yhtään.
Jos pikkuhiljaa rupeis miettimään unia (eka yö tällä seikkailulla OIKEASSA sängyssä, herrantähen) ja henkisesti valmistautumaan 7 tuntiin perseelläni VR:n hellässä huomassa...
ps: mitähän magiaa tämä on, neljä tuntia sitte oon kaivannu flirttailua, enkä oo sanonu sitä kellekään ja mitäs mun facebookin chatissa tapahtuukaan...? Niksu on oikeassa, mä olen velehomaakari!
Seikkailupäiväkirja, osa 10
9.4.2013, 22.56
HQ.
Mä koitin ruveta ajattelemaan tuota edellisessä mainittua rakastamisajatusta. Se meni vaan enempi solmuun! Nyt tuntuu että tarvisin tähän mindmapin ja muutaman assistentin pitelemään naruja ja ehkä pullon-kaks Cointreauta. Nyt mua vaan ahdistaa.
"I sit with someone in the dark, so afraid to see it's me again."
23.14
HQ.
Jotakuinkin kuus vuotta sitten sain parhaan synttärilahjan ikinä. Lahja oli alunperin tarkotettu poikaystäväksi, mutta aika pian huomattiin, että me toimittiin paremmin ystävinä. Olinkin saanut lahjaksi parhaan ystävän mitä saatoin kuvitella. Sitten se vain jotenkin... Loppui. Tuli kaikkea muuta. Tympäsee tajuta vasta liian myöhään, että oon menettänyt jotain niin tärkeää. Ystävän, joka oli aina läsnä mua varten... Ehkä mä itse olin huono ystävä, kun en itse aina ollut häntä varten? Yritin parhaani, ehkä se ei riittänyt. Ehkä se oli sitä erilleen kasvamista, en mä tiedä. Aikaa kului, ja yhteydenpito väheni. Miksi? Mä en osaa vastata. Paitsi sitten kun hän tapasi tytön ja meni myöhemmin naimisiin. Mä tunsin olevani häiriöksi. Vaikka aika harvassa kai mun yhteydenotot siinä vaiheessa jo oli. En mä tiedä, jotenkin mä olin niihin aikoihin vielä enemmän epävarma ja eksyksissä kuin nyt, enkä halunnu tuppautua heidän elämäänsä.
Kuitenki, tänä iltana, kaiken tän prosessoinnin seurauksena, mä muistan miehen, jota pystyin kutsumaan parhaaksi ystäväkseni, ja toivon että hän myös muistaa minua joskus.
"Nothing lasts forever, even cold November rain."
23.44
HQ.
Uni ei tule ja päätä särkee.
Rupesin miettimään taas ystäväkuvioita. Nyt ku oon ollu täällä kaukanapoissa verrattain lyhyen ajan, niin oon huomannu että ketkä mua kotona oikeasti kaipaa. Sitä myöten osaa hieman erotella niitä, kenen seuraan hakeudun kunhan Ouluun selviän. Ehkä jotkut jopa hakeutuu mun seuraan jos tuntevat kaipaavansa.
Minun sydäntä on lämmittäny täällä joka kerta ku joku on sanonu että on ikävä, tai muuten asian ilmaissut. Tai eihän se oo kiva että kellään on ikävä, mutta minusta on suloista olla kaivattu.
"Why am I loved only when I'm gone?
Gone back in time to bless the child
Think of me long enough to make a memory
Come bless the child one more time."
10.4.2013, 00.21
HQ. (nukkumalääkepöhnässä.)
Mulla tulee ihan ihme fläsäreitä menneistä keskusteluista. Tällä kertaa eräästä joka käsitteli lempinimiä. Mulla ei koskaan varsinaisesti ollu sellasta, joka ois lyhennys etunimestä, siitä on saatu aikaan vaan pidennettyjä, kuten Hannapieni ja Hannabeibe. Sitten, noin muuten semmosia hetkellisiä ystävien ja ex-heilojen antamia hellittelynimiä on ollut, ja joitain jopa tottelen nykyäänkin. Aurinkoinenhan on jo mainittukin. Insinöörille olin hyvin pitkään Papu, kuten sekin mulle. Ajoittain vieläkin. Sillon ku mun tukka oli paloautonpunainen, niin yhdellä kaverilla oli tapana kutsua mua Piparmintuksi. Luoja tietää miksi. Jos joku on joskus nähny mun ihon, niin Pisama-nimitystä ei tarvi selitellä. Rusinapulla puolestaan on vähän epäloogisempi, tarttui aikanaan matkaan Tuhkimotarinasta epähuomiossa ja jäi elämään. Eksälle mä olin Nuppu (tai Uppu tai Upnup lässytyksen tasosta riippuen) Yläasteella olin hyvän tovin ajan Kaneli, ystäväni ollessa luonnollisesti Sokeri. Kanelista yks kaveriporukka muuten päivitti joskus 2006 kieppeillä Cinnamon Girlin. Nyt, viimeisen puolen vuoden aikana Muruapinani on päättänyt alkaa kutsumaan mua Mushuksi, koska olen pieni lohikäärme :)
Nii. Paitaressuhan on nimi jonka annoin ihan itse itselleni kun aloitin tän blogin, ja eilen kuulin että se pitäs nyt vaihtaa tuohon Rusinapullaan.
Mä vihaan rusinoita pullassa.
HQ.
Mä koitin ruveta ajattelemaan tuota edellisessä mainittua rakastamisajatusta. Se meni vaan enempi solmuun! Nyt tuntuu että tarvisin tähän mindmapin ja muutaman assistentin pitelemään naruja ja ehkä pullon-kaks Cointreauta. Nyt mua vaan ahdistaa.
"I sit with someone in the dark, so afraid to see it's me again."
23.14
HQ.
Jotakuinkin kuus vuotta sitten sain parhaan synttärilahjan ikinä. Lahja oli alunperin tarkotettu poikaystäväksi, mutta aika pian huomattiin, että me toimittiin paremmin ystävinä. Olinkin saanut lahjaksi parhaan ystävän mitä saatoin kuvitella. Sitten se vain jotenkin... Loppui. Tuli kaikkea muuta. Tympäsee tajuta vasta liian myöhään, että oon menettänyt jotain niin tärkeää. Ystävän, joka oli aina läsnä mua varten... Ehkä mä itse olin huono ystävä, kun en itse aina ollut häntä varten? Yritin parhaani, ehkä se ei riittänyt. Ehkä se oli sitä erilleen kasvamista, en mä tiedä. Aikaa kului, ja yhteydenpito väheni. Miksi? Mä en osaa vastata. Paitsi sitten kun hän tapasi tytön ja meni myöhemmin naimisiin. Mä tunsin olevani häiriöksi. Vaikka aika harvassa kai mun yhteydenotot siinä vaiheessa jo oli. En mä tiedä, jotenkin mä olin niihin aikoihin vielä enemmän epävarma ja eksyksissä kuin nyt, enkä halunnu tuppautua heidän elämäänsä.
Kuitenki, tänä iltana, kaiken tän prosessoinnin seurauksena, mä muistan miehen, jota pystyin kutsumaan parhaaksi ystäväkseni, ja toivon että hän myös muistaa minua joskus.
"Nothing lasts forever, even cold November rain."
23.44
HQ.
Uni ei tule ja päätä särkee.
Rupesin miettimään taas ystäväkuvioita. Nyt ku oon ollu täällä kaukanapoissa verrattain lyhyen ajan, niin oon huomannu että ketkä mua kotona oikeasti kaipaa. Sitä myöten osaa hieman erotella niitä, kenen seuraan hakeudun kunhan Ouluun selviän. Ehkä jotkut jopa hakeutuu mun seuraan jos tuntevat kaipaavansa.
Minun sydäntä on lämmittäny täällä joka kerta ku joku on sanonu että on ikävä, tai muuten asian ilmaissut. Tai eihän se oo kiva että kellään on ikävä, mutta minusta on suloista olla kaivattu.
"Why am I loved only when I'm gone?
Gone back in time to bless the child
Think of me long enough to make a memory
Come bless the child one more time."
10.4.2013, 00.21
HQ. (nukkumalääkepöhnässä.)
Mulla tulee ihan ihme fläsäreitä menneistä keskusteluista. Tällä kertaa eräästä joka käsitteli lempinimiä. Mulla ei koskaan varsinaisesti ollu sellasta, joka ois lyhennys etunimestä, siitä on saatu aikaan vaan pidennettyjä, kuten Hannapieni ja Hannabeibe. Sitten, noin muuten semmosia hetkellisiä ystävien ja ex-heilojen antamia hellittelynimiä on ollut, ja joitain jopa tottelen nykyäänkin. Aurinkoinenhan on jo mainittukin. Insinöörille olin hyvin pitkään Papu, kuten sekin mulle. Ajoittain vieläkin. Sillon ku mun tukka oli paloautonpunainen, niin yhdellä kaverilla oli tapana kutsua mua Piparmintuksi. Luoja tietää miksi. Jos joku on joskus nähny mun ihon, niin Pisama-nimitystä ei tarvi selitellä. Rusinapulla puolestaan on vähän epäloogisempi, tarttui aikanaan matkaan Tuhkimotarinasta epähuomiossa ja jäi elämään. Eksälle mä olin Nuppu (tai Uppu tai Upnup lässytyksen tasosta riippuen) Yläasteella olin hyvän tovin ajan Kaneli, ystäväni ollessa luonnollisesti Sokeri. Kanelista yks kaveriporukka muuten päivitti joskus 2006 kieppeillä Cinnamon Girlin. Nyt, viimeisen puolen vuoden aikana Muruapinani on päättänyt alkaa kutsumaan mua Mushuksi, koska olen pieni lohikäärme :)
Nii. Paitaressuhan on nimi jonka annoin ihan itse itselleni kun aloitin tän blogin, ja eilen kuulin että se pitäs nyt vaihtaa tuohon Rusinapullaan.
Mä vihaan rusinoita pullassa.
tiistai 9. huhtikuuta 2013
Seikkailupäiväkirja, osa 9
8.4.2013, 23.20
HQ.
Nyt se iski tajuntaan. Alkaa olla viimeset seikkailupäivät käsillä tässä. En pidä ajatuksesta! Vaikka kyllähän seikkailuja aina tulee lisää, nytkin on muutamia oulunsisäisiä tiedossa, mutta ei se ole sama asia... Ja omassa todellisuudessanihan mulla on koko ajan ihan hullut seikkailut menossa, tietäsittepä vaan...
Omasta todellisuudesta tuli mieleen, että oon muuten tässä vähän miettininyt että aika saattas pian olla kypsä sen mun kolmannen (ja vanhimman) blogin julkituomiselle. Vielä ujostuttaa pikkusen. Okei, aika paljon. Itse asiassa ihan helvetisti.
9.4.2013, 00.25
"Minä en saa koskaan!"
"Ja minäki tosi harvoin."
"Mä saan vaan unissani."
"Musta nyt ei kannata edes puhua..."
Tulipahan vaan tällainen syyslukukaudella -04 käyty keskustelunpätkä mieleen, kun haikailin puutarhaoppilaitoksen ryhmäkavereiden perään. Ah niitä aikoja <3
14.00
Penthousen parveke.
Lumentulo lakkasi ja taas on hyvä olla. Oikiastaan tekis kauhiasti mieli nakustella tässä auringonpaisteessa. Mutta enhän mä sellaista tekis.
Huomenna ois ohjelmassa tukikohdan vaihto. Loppu on lähellä. Oon ihan varma että Oulussa ei oo yhtään nakustelukelit :/
14.54
Edelleen parveke.
Viestiarkisto on hassu juttu.
423 viestiä tallennettuna, vanhin elokuulta 2010. Osa on sellasia joista en ees tiedä miks oon halunnu ne arkistoida. Osa on jopa oikeasti tärkeitä informaation kannalta. Jotkut on niitä sellaisia rakkauskyttyräjuttuja, jotka helpottaa mun pahoja oloja pelkällä olemassaolollaan, ilman että niitä tarvii edes lukea. Kuitenkin iso osa tuosta 423 viestistä on sellasia jotka mun pitäs poistaa. Mä en vaan kykene (enkä kai haluakaan), se on henkisesti liian suuri ponnistus tähän hetkeen. Ehkä joskus ens talvena mä voisin käydä nuo läpi, käsitellä asiat ja dumpata viestit mappiin Ö. Tai sitte en, meinaan tässä mun muistiinpanokapulassa on tallessa viestejä mun ja insinöörin suhteen alkuajoilta, yli kolme vuotta vanhoja. Ja häpeämättä voin tunnustaa että ne saa mut ajoittain vieläki kyynelehtimään.
15.42
@baden-baden
Mä olin niin oikeassa. Luin eilen illalla 30 sivua Kaivattua, enkä tänään malttanu antaa olla. Ja nyt se on loppu. Miten tässä taas kävi näin?
16.15
HQ.
Miksihän en tajunnu valita semmosta paluujunaa että saisin jonku hakemaan mut asemalta? Tyhmä minä.
16.50
HQ.
Joku sammutti parvekkeelta auringon. Siellä ei oo enää kivaa.
Eilen illalla kävin keskustelua (yllättäen) lemmenasioista, ja muistin mitä oon kirjottanu päiväkirjaani kesällä 2002. Että en halua enää rakastua. Mä oon muuten sen jälkeen rakastunu aika monesti. Oon kai mä joskus sanonutkin että mä pidän siitä rakastumisvaiheesta ihan suunnattomasti. Mutta siinä on vissi ero rakastamiseen, ja musta on alkanu tuntua että se osa mulla menee aika huolella päin helvettiä. Ehkä mä en vaan osaa sitä? (tästä tosin on poikkeuksena armas puolisoni jota rakastan ihan oikein.) Tai sitten mun kohteet on olleet vääriä. En mä tiedä. En oo ehtiny prosessoida tätä ajatusketjua loppuun. Liian tuore. Alle vuorokauden ikäinen. Pitäs varmaan. Saattas avata pariki solmua.
HQ.
Nyt se iski tajuntaan. Alkaa olla viimeset seikkailupäivät käsillä tässä. En pidä ajatuksesta! Vaikka kyllähän seikkailuja aina tulee lisää, nytkin on muutamia oulunsisäisiä tiedossa, mutta ei se ole sama asia... Ja omassa todellisuudessanihan mulla on koko ajan ihan hullut seikkailut menossa, tietäsittepä vaan...
Omasta todellisuudesta tuli mieleen, että oon muuten tässä vähän miettininyt että aika saattas pian olla kypsä sen mun kolmannen (ja vanhimman) blogin julkituomiselle. Vielä ujostuttaa pikkusen. Okei, aika paljon. Itse asiassa ihan helvetisti.
9.4.2013, 00.25
"Minä en saa koskaan!"
"Ja minäki tosi harvoin."
"Mä saan vaan unissani."
"Musta nyt ei kannata edes puhua..."
Tulipahan vaan tällainen syyslukukaudella -04 käyty keskustelunpätkä mieleen, kun haikailin puutarhaoppilaitoksen ryhmäkavereiden perään. Ah niitä aikoja <3
14.00
Penthousen parveke.
Lumentulo lakkasi ja taas on hyvä olla. Oikiastaan tekis kauhiasti mieli nakustella tässä auringonpaisteessa. Mutta enhän mä sellaista tekis.
Huomenna ois ohjelmassa tukikohdan vaihto. Loppu on lähellä. Oon ihan varma että Oulussa ei oo yhtään nakustelukelit :/
14.54
Edelleen parveke.
Viestiarkisto on hassu juttu.
423 viestiä tallennettuna, vanhin elokuulta 2010. Osa on sellasia joista en ees tiedä miks oon halunnu ne arkistoida. Osa on jopa oikeasti tärkeitä informaation kannalta. Jotkut on niitä sellaisia rakkauskyttyräjuttuja, jotka helpottaa mun pahoja oloja pelkällä olemassaolollaan, ilman että niitä tarvii edes lukea. Kuitenkin iso osa tuosta 423 viestistä on sellasia jotka mun pitäs poistaa. Mä en vaan kykene (enkä kai haluakaan), se on henkisesti liian suuri ponnistus tähän hetkeen. Ehkä joskus ens talvena mä voisin käydä nuo läpi, käsitellä asiat ja dumpata viestit mappiin Ö. Tai sitte en, meinaan tässä mun muistiinpanokapulassa on tallessa viestejä mun ja insinöörin suhteen alkuajoilta, yli kolme vuotta vanhoja. Ja häpeämättä voin tunnustaa että ne saa mut ajoittain vieläki kyynelehtimään.
15.42
@baden-baden
Mä olin niin oikeassa. Luin eilen illalla 30 sivua Kaivattua, enkä tänään malttanu antaa olla. Ja nyt se on loppu. Miten tässä taas kävi näin?
16.15
HQ.
Miksihän en tajunnu valita semmosta paluujunaa että saisin jonku hakemaan mut asemalta? Tyhmä minä.
16.50
HQ.
Joku sammutti parvekkeelta auringon. Siellä ei oo enää kivaa.
Eilen illalla kävin keskustelua (yllättäen) lemmenasioista, ja muistin mitä oon kirjottanu päiväkirjaani kesällä 2002. Että en halua enää rakastua. Mä oon muuten sen jälkeen rakastunu aika monesti. Oon kai mä joskus sanonutkin että mä pidän siitä rakastumisvaiheesta ihan suunnattomasti. Mutta siinä on vissi ero rakastamiseen, ja musta on alkanu tuntua että se osa mulla menee aika huolella päin helvettiä. Ehkä mä en vaan osaa sitä? (tästä tosin on poikkeuksena armas puolisoni jota rakastan ihan oikein.) Tai sitten mun kohteet on olleet vääriä. En mä tiedä. En oo ehtiny prosessoida tätä ajatusketjua loppuun. Liian tuore. Alle vuorokauden ikäinen. Pitäs varmaan. Saattas avata pariki solmua.
maanantai 8. huhtikuuta 2013
Seikkailupäiväkirja, osa 8
8.4.2013, 17.42
Edelleen penthouse.
Tiskasin äsken. Siitä sitten tuli mieleen tämä mun toteamus siitä että tiskaaminen on minulta osoitus äärimmäisestä rakkaudesta. (Ja Vesselin ei tarvi yhtään huolehtia vaikka en viimeks tiskannukaan, mää rakastan silti <3) Pysähdyin miettimään asiaa ja totesin, että sitä ei lasketa, jos mua pyydetään tiskaamaan. (tosin jotain vois päätellä siitä että kieltäydynkö nätisti vai otanko tiskiharjan nätisti räpylään.) Nämä mun rakkaudenosoitustiskaamiset on aina olleet vapaaehtoisia, koska oon halunnut yllättää tiskien omistajan iloisesti. Koska kukaan ei pidä tiskaamisesta. Minäkään en, ja mun ystävät tietää sen. Senpä takia jotku heistä osaa kysyä, kun tapailen jotakuta, että "etkainää oo tiskannu sielä?" Jos mä vastaan että en, niin kommentti on "No sitte ei vielä tarvi huolestua" -tyyppinen. Jos taas ilmotan että tiskattu on, niin hyvinki saattavat alkaa vaatimaan miestä jo näytille. Koska siitä tietää että mä olen tosissani. Siis tosissani. Vaikka kai ne tietää että saatan mä olla sitä ihan tiskaamattakin.
19.09
En ees kerro missä.
Mun tekis ihan hirveästi mieli järjestää jotku pippalot. Sais pistää pöydän koreaksi ja kasapäin hyviä ystäviä samaan paikkaan. Mutta, kuten aiemmin sanoin, vietän synttärit itekseni, koska mulla ei ole silloin kotia. Ja koska ei ole kotia niin ei voi pitää tupareitakaan. Masentava tilanne. Yhh. Vaikka ei kai tässä iässä enää kuuluskaan juhlia synttäreitä. Mummun mielestä 21 on viimenen ees etäsesti merkittävä ikä juhlia ennenku sitte ruvetaan juhlimaan vaan pyöreitä. Ja seki lopetetaan sen jälkeen ku on täytetty 50.
20.44
Ketä kiinnostaa missä mä olen? Niinpä.
Takana taas yks kierros penthousen saunaosastoa. Nykynen tupa Oulussa on masentava, ku ei ole omaa saunaa. Muutettiin ko. torppaan syksyllä 2011, ja oon muistaakseni käyny taloyhtiön saunassa tasan kerran ja siitäkin on pian vuosi. Tämä spesiaalitapaus oli kesällä 2012, simuloidun mökkijuhannuksen yhteuydessä. Koska täytyyhän mökillä saunoa!
Mulla on harmittavan vähän muuten kavereita joilla on sauna + jotka tykkäis saunoa + jotka vielä huolis minutki matkaan :D Ankiata tää mun elämä.
Ei kelläkään sattus olemaan mitään ideoita siitä että mistä sitä rupiais postaamaan sitten kun seikkailu on loppu? Itellä lyö vähän tyhjää. On mulla pari valmista jemmassa, mutta oisko jotain tiettyä mistä joku tahtos lukea?
21.15
Oma todellisuus.
Joku ihan hirmunen virtapiikki iski ajatuksiin ja ja nyt taas ois niin helvetisti kirjotettavaa, vaan siitä tulis ihan uskomattoman sekavaa ja henkilökohtasta sekametelisoppaa. Mua tympäsee tämmönen ku ei pysy kupoli kasassa sen vertaa että kokoais järkeviä lauseita. Sitte kuitenkaan toisaalta ei tympäse! Koska täällä mun todellisuudessa on aika hauskaa. Täällä nimittäin menee kerranki niinku mä suunnittelen!
Edelleen penthouse.
Tiskasin äsken. Siitä sitten tuli mieleen tämä mun toteamus siitä että tiskaaminen on minulta osoitus äärimmäisestä rakkaudesta. (Ja Vesselin ei tarvi yhtään huolehtia vaikka en viimeks tiskannukaan, mää rakastan silti <3) Pysähdyin miettimään asiaa ja totesin, että sitä ei lasketa, jos mua pyydetään tiskaamaan. (tosin jotain vois päätellä siitä että kieltäydynkö nätisti vai otanko tiskiharjan nätisti räpylään.) Nämä mun rakkaudenosoitustiskaamiset on aina olleet vapaaehtoisia, koska oon halunnut yllättää tiskien omistajan iloisesti. Koska kukaan ei pidä tiskaamisesta. Minäkään en, ja mun ystävät tietää sen. Senpä takia jotku heistä osaa kysyä, kun tapailen jotakuta, että "etkainää oo tiskannu sielä?" Jos mä vastaan että en, niin kommentti on "No sitte ei vielä tarvi huolestua" -tyyppinen. Jos taas ilmotan että tiskattu on, niin hyvinki saattavat alkaa vaatimaan miestä jo näytille. Koska siitä tietää että mä olen tosissani. Siis tosissani. Vaikka kai ne tietää että saatan mä olla sitä ihan tiskaamattakin.
19.09
En ees kerro missä.
Mun tekis ihan hirveästi mieli järjestää jotku pippalot. Sais pistää pöydän koreaksi ja kasapäin hyviä ystäviä samaan paikkaan. Mutta, kuten aiemmin sanoin, vietän synttärit itekseni, koska mulla ei ole silloin kotia. Ja koska ei ole kotia niin ei voi pitää tupareitakaan. Masentava tilanne. Yhh. Vaikka ei kai tässä iässä enää kuuluskaan juhlia synttäreitä. Mummun mielestä 21 on viimenen ees etäsesti merkittävä ikä juhlia ennenku sitte ruvetaan juhlimaan vaan pyöreitä. Ja seki lopetetaan sen jälkeen ku on täytetty 50.
20.44
Ketä kiinnostaa missä mä olen? Niinpä.
Takana taas yks kierros penthousen saunaosastoa. Nykynen tupa Oulussa on masentava, ku ei ole omaa saunaa. Muutettiin ko. torppaan syksyllä 2011, ja oon muistaakseni käyny taloyhtiön saunassa tasan kerran ja siitäkin on pian vuosi. Tämä spesiaalitapaus oli kesällä 2012, simuloidun mökkijuhannuksen yhteuydessä. Koska täytyyhän mökillä saunoa!
Mulla on harmittavan vähän muuten kavereita joilla on sauna + jotka tykkäis saunoa + jotka vielä huolis minutki matkaan :D Ankiata tää mun elämä.
Ei kelläkään sattus olemaan mitään ideoita siitä että mistä sitä rupiais postaamaan sitten kun seikkailu on loppu? Itellä lyö vähän tyhjää. On mulla pari valmista jemmassa, mutta oisko jotain tiettyä mistä joku tahtos lukea?
21.15
Oma todellisuus.
Joku ihan hirmunen virtapiikki iski ajatuksiin ja ja nyt taas ois niin helvetisti kirjotettavaa, vaan siitä tulis ihan uskomattoman sekavaa ja henkilökohtasta sekametelisoppaa. Mua tympäsee tämmönen ku ei pysy kupoli kasassa sen vertaa että kokoais järkeviä lauseita. Sitte kuitenkaan toisaalta ei tympäse! Koska täällä mun todellisuudessa on aika hauskaa. Täällä nimittäin menee kerranki niinku mä suunnittelen!
Seikkailupäiväkirja, osa 7
7.4.2013, 22.07
Penthouse.
Mä mainitsin tuossa että ajoittain tuntuu, että notkun aika paljon online facebookissa ja muutenki netissä. Nyt ku on ollu tämmönen vierotus päällä, niin mä huomaan että mulla on liikaa aikaa ajatella. Ei voi niin sanotusti paeta omia ajatuksia, jotku on jopa pakko ajatella loppuun. Asia jota oon koittanu vältellä aika kauan. Joidenki ajatusten osalta. Tuntuu jännältä. Taas askel ihmisenä kasvamisessa? Tätä menoa mä alan olla aikuinen niin fyysisesti ku henkisestikin.
23.00
Sama sijainti.
Voiko olla liian myöhäistä kiittää? Jos ei vaan oo tajunnu asiaa sillon ku se oli ajankohtainen? Kolmen kuukauden jälkeen tuntus vähän omituiselta ottaa asia esille kiitettävän kans. Silti, omituiselta tuntuu myös olla henkilökohtaisesti kiittämättäkään, kun asian tajusi. En tiiä miten edetä.
8.4.2013, 09.54
Ei muutosta sijainnissa.
Aamut on tyhmää. Ajatus ei ikinä koskaan kulje ja tekstiä ei synny. Eikä mitään muutakaan saa aikaan. Hynnngh.
13.10
Penthousen keittiö.
Yllätti huomata, kuinka paljo on kaivannu näinki lyhyen tauon jälkeen itekseen riehumista keittiössä. Vaikka mä nautin esim. Kellarikerhossa keittiönatsina olosta ja muiden orjuuttamisesta, ja ajoittain on hyvinki mukava kokkailla ystävien kans, niin ehkä eniten silti tykkään ku saan hoitaa mun aggressiivisen ruuanvalmistuksen itekseen. Mutta lopputuloksista en kyllä välitä nauttia yksin, yksin syöminen on masentavaa.
13.21
Penthousen ruokasali.
Huomasin tuossa että insinöörin ja kumppaneiden jokakeväinen mökkiviikonloppu lähenee ja lujaa. Ei varmaan tule yhtä eeppiset kotimeiningit mulla ku viime vuonna, mä en ole vieläkään päässy ihan yli mun ja Riikan pelkotilakrapulasta ja siitä hirvittävästä rouskuvasta paprikasta.
Jotain häppeninkiä vois toki keksiä koska home alone, mutta jos suunnittelee, nii eihän siitä mitään tule. Samasta syystä ajattelin täyttää vuosiakin kaikessa hiljaisuudessa.
14.18
Atk-tukikohta.
Kauemmin ku 5 minuuttia kirjautuneena facebookiin ja heti huudetaan kymmenessä ikkunassa. Miksei tätä tapahdu ku olen yksin kotona? (no ehkä siksi että siellä oon 24/7 online...)
Mä en oo muuten syöny seikkailun aikana ihan yhtään pekonia!
15.23
Mun on ihan pakko saada jakaa tää tieto, että olen taas asteen verran sivistyneempi. Mutta en oo vaan koskaan aiemmin tullu ajatelleeksi, että Louisianan osavaltion nimellä SAATTAS EHKÄ olla tekemistä Ranskan Ludvigin kans. Nyt on älykäs olo!
16.14
Penthouse.
Rupespa äkkiä kismittämään taas se Imaginaerum-leffa. Viime syksynä oli puhetta kaverin kans että mentäs kattomaan sen yhdessä, mutta tuli pari muuttujaa. Sitte yhtäkkiä oliki jo joulu ja piti todeta, että eihän se enää pyöri. Syletti. Pakko tyytyä dvd-versioon joskus tulevaisuudessa, mutta en mä usko että se on yhtään niin kiva kattoa telkkarista ku mitä ois ollu isolta kankaalta :/
16.35.
Atk-tukikohta.
Taas sataa lunta. En ihan yhtään tykkää. Piti olla kevät? Mua on huijattu...
Penthouse.
Mä mainitsin tuossa että ajoittain tuntuu, että notkun aika paljon online facebookissa ja muutenki netissä. Nyt ku on ollu tämmönen vierotus päällä, niin mä huomaan että mulla on liikaa aikaa ajatella. Ei voi niin sanotusti paeta omia ajatuksia, jotku on jopa pakko ajatella loppuun. Asia jota oon koittanu vältellä aika kauan. Joidenki ajatusten osalta. Tuntuu jännältä. Taas askel ihmisenä kasvamisessa? Tätä menoa mä alan olla aikuinen niin fyysisesti ku henkisestikin.
23.00
Sama sijainti.
Voiko olla liian myöhäistä kiittää? Jos ei vaan oo tajunnu asiaa sillon ku se oli ajankohtainen? Kolmen kuukauden jälkeen tuntus vähän omituiselta ottaa asia esille kiitettävän kans. Silti, omituiselta tuntuu myös olla henkilökohtaisesti kiittämättäkään, kun asian tajusi. En tiiä miten edetä.
8.4.2013, 09.54
Ei muutosta sijainnissa.
Aamut on tyhmää. Ajatus ei ikinä koskaan kulje ja tekstiä ei synny. Eikä mitään muutakaan saa aikaan. Hynnngh.
13.10
Penthousen keittiö.
Yllätti huomata, kuinka paljo on kaivannu näinki lyhyen tauon jälkeen itekseen riehumista keittiössä. Vaikka mä nautin esim. Kellarikerhossa keittiönatsina olosta ja muiden orjuuttamisesta, ja ajoittain on hyvinki mukava kokkailla ystävien kans, niin ehkä eniten silti tykkään ku saan hoitaa mun aggressiivisen ruuanvalmistuksen itekseen. Mutta lopputuloksista en kyllä välitä nauttia yksin, yksin syöminen on masentavaa.
13.21
Penthousen ruokasali.
Huomasin tuossa että insinöörin ja kumppaneiden jokakeväinen mökkiviikonloppu lähenee ja lujaa. Ei varmaan tule yhtä eeppiset kotimeiningit mulla ku viime vuonna, mä en ole vieläkään päässy ihan yli mun ja Riikan pelkotilakrapulasta ja siitä hirvittävästä rouskuvasta paprikasta.
Jotain häppeninkiä vois toki keksiä koska home alone, mutta jos suunnittelee, nii eihän siitä mitään tule. Samasta syystä ajattelin täyttää vuosiakin kaikessa hiljaisuudessa.
14.18
Atk-tukikohta.
Kauemmin ku 5 minuuttia kirjautuneena facebookiin ja heti huudetaan kymmenessä ikkunassa. Miksei tätä tapahdu ku olen yksin kotona? (no ehkä siksi että siellä oon 24/7 online...)
Mä en oo muuten syöny seikkailun aikana ihan yhtään pekonia!
15.23
Mun on ihan pakko saada jakaa tää tieto, että olen taas asteen verran sivistyneempi. Mutta en oo vaan koskaan aiemmin tullu ajatelleeksi, että Louisianan osavaltion nimellä SAATTAS EHKÄ olla tekemistä Ranskan Ludvigin kans. Nyt on älykäs olo!
16.14
Penthouse.
Rupespa äkkiä kismittämään taas se Imaginaerum-leffa. Viime syksynä oli puhetta kaverin kans että mentäs kattomaan sen yhdessä, mutta tuli pari muuttujaa. Sitte yhtäkkiä oliki jo joulu ja piti todeta, että eihän se enää pyöri. Syletti. Pakko tyytyä dvd-versioon joskus tulevaisuudessa, mutta en mä usko että se on yhtään niin kiva kattoa telkkarista ku mitä ois ollu isolta kankaalta :/
16.35.
Atk-tukikohta.
Taas sataa lunta. En ihan yhtään tykkää. Piti olla kevät? Mua on huijattu...
sunnuntai 7. huhtikuuta 2013
Seikkailupäiväkirja, osa 6
7.4.2013, 02.35
Penthouse.
Brother Firetriben Heart Full of Fire soi luureista ja musta tuntuu että mun on pakko saada tää ajatus tekstiksi koska en oo ennen saanu. Siis, mä kävelin tuota muuatta jotakuinkin kilometrin matkaa alkuvuodesta aika monta kertaa. Aina nappulat korvissa. Ja lähes joka kerta shufflesta huolimatta tämä veisu ehti soida matkan aikana. Vaikka se on ollu mun puhelimessa aiemminki, niin nyt mä liitän sen ajatuksissa välittömästi niihin mun kävelyihin pakkasessa ja tietoon siitä että oli joku joka odotti mua. Nyt voi jo hymyillä.
"I
I surrender to your love
And though I'm torn apart
Fresh before my eyes
I got a heart full of fire
Right now
It's tearing at my heart
Tearing me apart
How can this be so hard
I got a heart full of fire
Right now"
03.17
Penthouse.
"Be my lifeline for this lifetime, suffer and pleasure forever and ever
I'd like to see how the walls around your heart will fall apart...
Stop resisting, let the light in, suffer and pleasure forever and ever... for this one lifetime
I am feeling your face in the dark
I'm hearing you breathe in the dark
I am tasting your lips in the dark
I'm holding you close in the dark"
H: "Mä en oikein tiedä mihin mä tämmösenä kuulun."
V: "Minun kainaloon."
Nyt on olo että täytyy kaivella rakkauskyttyrää, jotenki murheellinen olo. Väsyttää kamalasti, mutta en tahtos nukkua. Ei varsinaisesti itketä, mutta ehkä tätä oloa vois kuvailla tyhjäksi. Ahistaa tämmöset olot. Juteltuani pari iltaa sitten Vexationin kans muistin kirjottaneeni joskus kauan sitten irc-gallerian blogissa siitä kuinka tympäsee se, ku jotku [ystävät/kaverit] loukkaantuu, kun tulee maininneeksi että tuntuu yksinäiseltä. Että "miten susta voi tuntua tuolta, enkö mä muka riitä?" Mutta onhan siinä eroa että onko vierellä joku, jonka kans voi kirota vastakkaisen sukupuolen alimpaan helvettiin, jakaa salaisuudet, kiskoa kitusiin ämpärillinen jätskiä ja kattoa paskoja draamoja, vai että siinä on joku jonka kylkeen voi kiehnätä kiinni, joka pussaa murheet pois ja jonka pelkkä läsnäolo tuo tunteen että on turvassa ja maailma on muutaman asteen verran parempi paikka elää.
"I hope you don't mind that I put down in words
How wonderful life is while you're in the world"
09.07
Punkassa.
Hyi hitto. Kävin äsken puuteroimassa ja katoin ikkunasta pihalle. Sataa lunta! Hyi olkohon!
12.57
Jääkaapissa.
Mun etelänloma muuttui joksiki muuksi. Lunta sataa edelleen, en tykkää. Mielenkiinnolla odottelen, että aiheuttaako sääolot liikennekaaoksen. Takatalvi yllätti autoilijat?
Seikkailu alkaa olla puolivälissä. Mun tekis mieli seikkailla vielä johonki kauemmaskin. Sydän vetää Ouluun, mutta järki sanoo että ei kannata palata. Turkuun jäämistä taas vastustaa molemmat, noin niinku kaupungin ittensä osalta. Vaikka kyllä mä tiedän että paluumatka tulee tuntumaan pahalta ja ikävä tännekin tulee pian.
16.11
Penthousen soffa.
Lumisade senku jatkuu. Onneksi Pitkä Kuuma Kesä pelastaa. Sanoisin että Kakkonen on mun suosikki, mutta se taas ehkä kuulostas vähän härskiltä. NII.
18.37
Edelleen Penthouse.
Lumentulo loppu, kiitos taivaan. Tänään on tosiaan ollu pizza- ja leffapäivä ja muutenki yleistä laiskottelua. Sen verran oon jaksanu että käväsin tuossa lähikaupassa hakemassa kurkun. Eikä tarvi heti ajatella kaksmielisesti!
Penthouse.
Brother Firetriben Heart Full of Fire soi luureista ja musta tuntuu että mun on pakko saada tää ajatus tekstiksi koska en oo ennen saanu. Siis, mä kävelin tuota muuatta jotakuinkin kilometrin matkaa alkuvuodesta aika monta kertaa. Aina nappulat korvissa. Ja lähes joka kerta shufflesta huolimatta tämä veisu ehti soida matkan aikana. Vaikka se on ollu mun puhelimessa aiemminki, niin nyt mä liitän sen ajatuksissa välittömästi niihin mun kävelyihin pakkasessa ja tietoon siitä että oli joku joka odotti mua. Nyt voi jo hymyillä.
"I
I surrender to your love
And though I'm torn apart
Fresh before my eyes
I got a heart full of fire
Right now
It's tearing at my heart
Tearing me apart
How can this be so hard
I got a heart full of fire
Right now"
03.17
Penthouse.
"Be my lifeline for this lifetime, suffer and pleasure forever and ever
I'd like to see how the walls around your heart will fall apart...
Stop resisting, let the light in, suffer and pleasure forever and ever... for this one lifetime
I am feeling your face in the dark
I'm hearing you breathe in the dark
I am tasting your lips in the dark
I'm holding you close in the dark"
H: "Mä en oikein tiedä mihin mä tämmösenä kuulun."
V: "Minun kainaloon."
Nyt on olo että täytyy kaivella rakkauskyttyrää, jotenki murheellinen olo. Väsyttää kamalasti, mutta en tahtos nukkua. Ei varsinaisesti itketä, mutta ehkä tätä oloa vois kuvailla tyhjäksi. Ahistaa tämmöset olot. Juteltuani pari iltaa sitten Vexationin kans muistin kirjottaneeni joskus kauan sitten irc-gallerian blogissa siitä kuinka tympäsee se, ku jotku [ystävät/kaverit] loukkaantuu, kun tulee maininneeksi että tuntuu yksinäiseltä. Että "miten susta voi tuntua tuolta, enkö mä muka riitä?" Mutta onhan siinä eroa että onko vierellä joku, jonka kans voi kirota vastakkaisen sukupuolen alimpaan helvettiin, jakaa salaisuudet, kiskoa kitusiin ämpärillinen jätskiä ja kattoa paskoja draamoja, vai että siinä on joku jonka kylkeen voi kiehnätä kiinni, joka pussaa murheet pois ja jonka pelkkä läsnäolo tuo tunteen että on turvassa ja maailma on muutaman asteen verran parempi paikka elää.
"I hope you don't mind that I put down in words
How wonderful life is while you're in the world"
09.07
Punkassa.
Hyi hitto. Kävin äsken puuteroimassa ja katoin ikkunasta pihalle. Sataa lunta! Hyi olkohon!
12.57
Jääkaapissa.
Mun etelänloma muuttui joksiki muuksi. Lunta sataa edelleen, en tykkää. Mielenkiinnolla odottelen, että aiheuttaako sääolot liikennekaaoksen. Takatalvi yllätti autoilijat?
Seikkailu alkaa olla puolivälissä. Mun tekis mieli seikkailla vielä johonki kauemmaskin. Sydän vetää Ouluun, mutta järki sanoo että ei kannata palata. Turkuun jäämistä taas vastustaa molemmat, noin niinku kaupungin ittensä osalta. Vaikka kyllä mä tiedän että paluumatka tulee tuntumaan pahalta ja ikävä tännekin tulee pian.
16.11
Penthousen soffa.
Lumisade senku jatkuu. Onneksi Pitkä Kuuma Kesä pelastaa. Sanoisin että Kakkonen on mun suosikki, mutta se taas ehkä kuulostas vähän härskiltä. NII.
18.37
Edelleen Penthouse.
Lumentulo loppu, kiitos taivaan. Tänään on tosiaan ollu pizza- ja leffapäivä ja muutenki yleistä laiskottelua. Sen verran oon jaksanu että käväsin tuossa lähikaupassa hakemassa kurkun. Eikä tarvi heti ajatella kaksmielisesti!
Seikkailupäiväkirja, osa 5
6.4.2013, 01.53
Omassa todellisuudessa.
Huomion arvoinen asia: pääsi ensimmäiset kyyneleet tämän seikkailun aikana. Eikä edes ikävästä, vaan itseinhosta. Ehkä inhokin on lopulta väärä sana, enemmän ajan takaa sitä, kun tuntuu että jokaista mun kohtaamaa ihmistä varten jonku minussa pitäs muuttua, että kelpaisin. Ei sitä kukaan ääneen sano, mutta kyllä sen voi lukea rivien välistä, ilmeistä, eleistä, teoista.
"I bleed my rust on the roses
That once have chained us, me to you
Your dying love is a rose
I will bury somewhere close to you."
02.43
Sama todellisuus.
"Your eyes they were my paradise, your smile made my sun rise." Nightwish - Gethsemane
Mulla on jo valmiiksi olo että olen vain yks pieni pölyhiukkanen avaruudessa, ja siihen ku lisää tämmösen eeppisen ja mahtipontisen musiikin niin väkisin sitä vaan kutistuu ja kutistuu. Ei kannata ymmärtää väärin, en mä tätä kuuntelis jos en tykkäis, mutta olen kyllä ajoittain kateellinen ja katkera. Miksen mä voi osata tuottaa tuommosta korvakarkkia? Sama juttu kun lukee hyvää kirjaa. Mä antasin puolisoni kuolemattoman sielun vastineeksi, jos saisin tuommosia laulu- ja kirjotuskykyjä.
11.06
Oon joskus aiemminki miettiny, että miks joilleki ihmisille riittää "normaali" elämä, perhe, työ ja so on, mutta sitten taas jotkut kaipaa sitä, että sais luotua jotain, mikä jää elämään vielä senkin jälkeen, kun ruumis on mädännyt tai tuhkat siroteltu Merikoskeen? En oo löytäny vastausta.
21.30
Nättinummi
Mut kärrättiin vessabileisiin. Nyt mä alan ymmärtämään Vesaa, joka sano että se on tavannu tässä kaupungissa kaksoisolennon monille Oululaisille. Paitsi mulle, joka olen uniikkimansikka. Mä alan kans löytää mystisiä yhtäläisyyksiä.
Vessaharjakaisista siis sen verran, että kyseessä on juhlat uuden vessan kunniaksi, koska vanha kuoli vesivahinkoon. Ei sitä että kökötettäs vessassa bailaamassa. Tästä ois tarkotus jatkaa tuonne isoon cityyn.
22.43
Whisky Bar
Alle 10 minuuttia ekassa kaljakioskissa ja vastaan tulee Oulusta tuttu naama. Eikö näistä pääse missään eroon?
Mulla on identiteetti hukassa.
23.23
Edelleen Whisky.
Tämä se vasta vinkeä paikka on. Tuntuu että nykysen ulkonäköni kans mä sovin tähän juottolaan niinku nyrkki persiiseen. Pakko vaan mainita, että ei tämä edes paini samassa sarjassa Snookerin ja Mestan kans. Mun sydän kuuluu jälkimmäiseen <3
7.4.2013, 00.16
Rokbar
Tää taitaa olla paikallinen mestankorvike. Mä en oikeen lämpene. Mutta koska tässä seikkailussa mä olen tutkiva journalisti, niin kai se on edes puoli tuntia kestettävä.
Mä oon muuten tällä baariseikkailulla nähny enempi miesten persvakoja ku oisin välittänykään...
00.33
Mestankorvike, aina vaan.
Mutta täällä soi The Nexus, ei tää ihan järkyttävän paska paikka voi olla, joskin väki täällä on... No, sanotaanko nätisti että kovin turkulaista. Enough said?
01.54
Back to HQ.
Mä vissiin roikun pikkusen liikaa facebookissa (yleensä oon aina kirjautunu ku oon kotona) koska nyt ku en ole koko aikaa online, niin ihmiset on kovin huolissaan ja luulee että oon kuolleena jossain katuojassa, tai vähintään hakattuna. Mulla on helvetti soikoon puhelin, ja mulle saa soittaa ja laittaa viestiä jos on kovin hätä, ja en mä hyvästelemättä lähtis, kerron kyllä jos aion tulla tapetuksi.
Tän illan baarikierros on kiteytettävissä sanoihin "oma maa mansikka". Ei nää mun tsekkaamat kapakat oo mitään verrattuna siihen missä mä voin riekkua Oulussa. Ja kai mä voin sinkkutyttönä huoletta todeta että kyllä Oulussa on parempi tarjonta silmäkarkkien osalta ;)
Omassa todellisuudessa.
Huomion arvoinen asia: pääsi ensimmäiset kyyneleet tämän seikkailun aikana. Eikä edes ikävästä, vaan itseinhosta. Ehkä inhokin on lopulta väärä sana, enemmän ajan takaa sitä, kun tuntuu että jokaista mun kohtaamaa ihmistä varten jonku minussa pitäs muuttua, että kelpaisin. Ei sitä kukaan ääneen sano, mutta kyllä sen voi lukea rivien välistä, ilmeistä, eleistä, teoista.
"I bleed my rust on the roses
That once have chained us, me to you
Your dying love is a rose
I will bury somewhere close to you."
02.43
Sama todellisuus.
"Your eyes they were my paradise, your smile made my sun rise." Nightwish - Gethsemane
Mulla on jo valmiiksi olo että olen vain yks pieni pölyhiukkanen avaruudessa, ja siihen ku lisää tämmösen eeppisen ja mahtipontisen musiikin niin väkisin sitä vaan kutistuu ja kutistuu. Ei kannata ymmärtää väärin, en mä tätä kuuntelis jos en tykkäis, mutta olen kyllä ajoittain kateellinen ja katkera. Miksen mä voi osata tuottaa tuommosta korvakarkkia? Sama juttu kun lukee hyvää kirjaa. Mä antasin puolisoni kuolemattoman sielun vastineeksi, jos saisin tuommosia laulu- ja kirjotuskykyjä.
11.06
Oon joskus aiemminki miettiny, että miks joilleki ihmisille riittää "normaali" elämä, perhe, työ ja so on, mutta sitten taas jotkut kaipaa sitä, että sais luotua jotain, mikä jää elämään vielä senkin jälkeen, kun ruumis on mädännyt tai tuhkat siroteltu Merikoskeen? En oo löytäny vastausta.
21.30
Nättinummi
Mut kärrättiin vessabileisiin. Nyt mä alan ymmärtämään Vesaa, joka sano että se on tavannu tässä kaupungissa kaksoisolennon monille Oululaisille. Paitsi mulle, joka olen uniikkimansikka. Mä alan kans löytää mystisiä yhtäläisyyksiä.
Vessaharjakaisista siis sen verran, että kyseessä on juhlat uuden vessan kunniaksi, koska vanha kuoli vesivahinkoon. Ei sitä että kökötettäs vessassa bailaamassa. Tästä ois tarkotus jatkaa tuonne isoon cityyn.
22.43
Whisky Bar
Alle 10 minuuttia ekassa kaljakioskissa ja vastaan tulee Oulusta tuttu naama. Eikö näistä pääse missään eroon?
Mulla on identiteetti hukassa.
23.23
Edelleen Whisky.
Tämä se vasta vinkeä paikka on. Tuntuu että nykysen ulkonäköni kans mä sovin tähän juottolaan niinku nyrkki persiiseen. Pakko vaan mainita, että ei tämä edes paini samassa sarjassa Snookerin ja Mestan kans. Mun sydän kuuluu jälkimmäiseen <3
7.4.2013, 00.16
Rokbar
Tää taitaa olla paikallinen mestankorvike. Mä en oikeen lämpene. Mutta koska tässä seikkailussa mä olen tutkiva journalisti, niin kai se on edes puoli tuntia kestettävä.
Mä oon muuten tällä baariseikkailulla nähny enempi miesten persvakoja ku oisin välittänykään...
00.33
Mestankorvike, aina vaan.
Mutta täällä soi The Nexus, ei tää ihan järkyttävän paska paikka voi olla, joskin väki täällä on... No, sanotaanko nätisti että kovin turkulaista. Enough said?
01.54
Back to HQ.
Mä vissiin roikun pikkusen liikaa facebookissa (yleensä oon aina kirjautunu ku oon kotona) koska nyt ku en ole koko aikaa online, niin ihmiset on kovin huolissaan ja luulee että oon kuolleena jossain katuojassa, tai vähintään hakattuna. Mulla on helvetti soikoon puhelin, ja mulle saa soittaa ja laittaa viestiä jos on kovin hätä, ja en mä hyvästelemättä lähtis, kerron kyllä jos aion tulla tapetuksi.
Tän illan baarikierros on kiteytettävissä sanoihin "oma maa mansikka". Ei nää mun tsekkaamat kapakat oo mitään verrattuna siihen missä mä voin riekkua Oulussa. Ja kai mä voin sinkkutyttönä huoletta todeta että kyllä Oulussa on parempi tarjonta silmäkarkkien osalta ;)
lauantai 6. huhtikuuta 2013
Seikkailupäiväkirja, osa 4
5.4.2013, 01.14
@penthouse
Kuinka pienestä sitä voikaan ihminen olla onnellinen? Tai siis, asian suuruus kai riippuu katsojastakin, mulle tää oon silti verrattain iso juttu. Että huolimatta siitä, että minä(kin) olen ajoittain helvetin hankala ja käyn tuulella ja käyttäydyn ku pahanen kakara, niin SILTI insinööri vielä puhuu mulle.
01.58
Uskosko joku jos sanosin että Rotterdam? Hyvä. En mäkään. Mä oon puoliksi unessa.
Tuossa illan mittaan oli puhetta siitä, että minkä tyyppisistä vastakkaisen sukupuolen edustajista sitä on pitänyt ja pitää nykyään. Mä en tiedä onko mulla atm mitään varsinaista "tyyppiä", mikä miellyttäs, joillain tuntuu olevan selkeämpi näkemys. Kuitenki vielä vuoden 2012 marraskuussa mä olin aika varma että mun elämäni mies on a) riu'unlaiha, b) pitkätukkainen, c) metallipoika, d) päätä lukuunottamatta lähes karvaton ja e) sillä ei ole viiksiä, enkä muunlaista suostus edes vilkaisemaan. No, sittepä heitti moniki asia volttia, hupsista saatana. Elämä yllättää.
15.39
Kasvihuone, feels like it.
Lämpöä on sen verran että hikoilee vaikka ei tee muuta ku makaa äksänä lattialla. Jotai häppeninkiä tekis mieli kehittää, mutta toisaalta... Tääki on aika autuasta. Puhelimen lämpömittari sanoo että meillä on täällä +29 celsiusastetta, tää on etelänloma!
"I break with the past
Set the nexus free at last
As the future will be there to save us
Trapped in my skin
See the nexus in my dreams
But will you bury me within"
17.06
Helvetin esikartano, eli sama parveke.
Piti jo avata parvekelaseja, etten aivan sula tänne. Jotain tästä silti puuttuu, en vaan osaa nimetä sitä jotain.
Meillä odottelis tuolla Pekingin Mysteerit -lautapeli, liekö enää osaan pelatakaan sitä? Joskus vuonna 2000 vissiin pelannu viimeksi. Taas asioita jotka tuo mieleen muistoja, sain ensisuudelmani sinä kesänä... Vaikka kai se on asia jonka tyttö muistaa loppuelämänsä. En mä rakastunu ollut, pois se minusta. Hurmaantunut siitä, että olin kaukana kotoa ja ympärillä oli ihmisiä jotka ei tienneet oikeastaan mitään siitä kuinka yksinäinen ja hyljeksitty mä olin Oulunsalossa.
" 'Cos all I wanted to be
Is a million miles from here
Somewhere more familiar
Oh my god I can't believe it
I've never been this far away from home"
17.30
En ole liikkunut.
Tuossa torin vastakkaisella laidalla on tuommonen puoti, oisko tuo kahvila, en oo varma, kuitenkin nimeltään Naantalin Aurinkoinen. Se saa mut hymyilemään. Koska Aurinkoinen on ehdottomasti yks mukavimmista nimistä millä mua on koskaan kutsuttu.
22.34
Jossain menneisyydessä.
Taustalla pyörii Coyote Ugly, tää oli Moulin Rougen ohella meidän suosikkeja yläasteaikoina. Nyt lähinnä haluaisin facepalmata itseni toiseen universumiin. Onko tämä aina ollu näin uskomattoman surkea? :D Moulin Rouge sentään on kestänyt aikaa joten kuten.
Musta tuntuu että nää mun päiväkirjapostaukset paljastaa aika paljon mun ajatuksista. Sen miten helvetisti mun ajatukset sinkoilee ympäriinsä. Vaikea oikeasti kirjoittaa tästä seikkailusta järkevästi, kun oikeasti haluaisin kirjottaa jotain ihan muuta ja ihan muualle.
6.4.2013, 00.10
Penthousen atk-tukikohta.
"Se mitä mä tiedän ja mitä mä toivon on kuiten kaks eri asiaa."
"jotka kumpiki tekee kuiten pipisti sulle.."
Näihä se on. Kai. Ehkä. Miten Kati saakin musta aina totuudet ulos?
Taas pusuja ja haleja pohjosen murusille, en oo unohtanu teitä vaikka ette kauhiaa meteliä pidäkään <3
@penthouse
Kuinka pienestä sitä voikaan ihminen olla onnellinen? Tai siis, asian suuruus kai riippuu katsojastakin, mulle tää oon silti verrattain iso juttu. Että huolimatta siitä, että minä(kin) olen ajoittain helvetin hankala ja käyn tuulella ja käyttäydyn ku pahanen kakara, niin SILTI insinööri vielä puhuu mulle.
01.58
Uskosko joku jos sanosin että Rotterdam? Hyvä. En mäkään. Mä oon puoliksi unessa.
Tuossa illan mittaan oli puhetta siitä, että minkä tyyppisistä vastakkaisen sukupuolen edustajista sitä on pitänyt ja pitää nykyään. Mä en tiedä onko mulla atm mitään varsinaista "tyyppiä", mikä miellyttäs, joillain tuntuu olevan selkeämpi näkemys. Kuitenki vielä vuoden 2012 marraskuussa mä olin aika varma että mun elämäni mies on a) riu'unlaiha, b) pitkätukkainen, c) metallipoika, d) päätä lukuunottamatta lähes karvaton ja e) sillä ei ole viiksiä, enkä muunlaista suostus edes vilkaisemaan. No, sittepä heitti moniki asia volttia, hupsista saatana. Elämä yllättää.
15.39
Kasvihuone, feels like it.
Lämpöä on sen verran että hikoilee vaikka ei tee muuta ku makaa äksänä lattialla. Jotai häppeninkiä tekis mieli kehittää, mutta toisaalta... Tääki on aika autuasta. Puhelimen lämpömittari sanoo että meillä on täällä +29 celsiusastetta, tää on etelänloma!
"I break with the past
Set the nexus free at last
As the future will be there to save us
Trapped in my skin
See the nexus in my dreams
But will you bury me within"
17.06
Helvetin esikartano, eli sama parveke.
Piti jo avata parvekelaseja, etten aivan sula tänne. Jotain tästä silti puuttuu, en vaan osaa nimetä sitä jotain.
Meillä odottelis tuolla Pekingin Mysteerit -lautapeli, liekö enää osaan pelatakaan sitä? Joskus vuonna 2000 vissiin pelannu viimeksi. Taas asioita jotka tuo mieleen muistoja, sain ensisuudelmani sinä kesänä... Vaikka kai se on asia jonka tyttö muistaa loppuelämänsä. En mä rakastunu ollut, pois se minusta. Hurmaantunut siitä, että olin kaukana kotoa ja ympärillä oli ihmisiä jotka ei tienneet oikeastaan mitään siitä kuinka yksinäinen ja hyljeksitty mä olin Oulunsalossa.
" 'Cos all I wanted to be
Is a million miles from here
Somewhere more familiar
Oh my god I can't believe it
I've never been this far away from home"
17.30
En ole liikkunut.
Tuossa torin vastakkaisella laidalla on tuommonen puoti, oisko tuo kahvila, en oo varma, kuitenkin nimeltään Naantalin Aurinkoinen. Se saa mut hymyilemään. Koska Aurinkoinen on ehdottomasti yks mukavimmista nimistä millä mua on koskaan kutsuttu.
22.34
Jossain menneisyydessä.
Taustalla pyörii Coyote Ugly, tää oli Moulin Rougen ohella meidän suosikkeja yläasteaikoina. Nyt lähinnä haluaisin facepalmata itseni toiseen universumiin. Onko tämä aina ollu näin uskomattoman surkea? :D Moulin Rouge sentään on kestänyt aikaa joten kuten.
Musta tuntuu että nää mun päiväkirjapostaukset paljastaa aika paljon mun ajatuksista. Sen miten helvetisti mun ajatukset sinkoilee ympäriinsä. Vaikea oikeasti kirjoittaa tästä seikkailusta järkevästi, kun oikeasti haluaisin kirjottaa jotain ihan muuta ja ihan muualle.
6.4.2013, 00.10
Penthousen atk-tukikohta.
"Se mitä mä tiedän ja mitä mä toivon on kuiten kaks eri asiaa."
"jotka kumpiki tekee kuiten pipisti sulle.."
Näihä se on. Kai. Ehkä. Miten Kati saakin musta aina totuudet ulos?
Taas pusuja ja haleja pohjosen murusille, en oo unohtanu teitä vaikka ette kauhiaa meteliä pidäkään <3
torstai 4. huhtikuuta 2013
Seikkailupäiväkirja, osa 3
3.4.2013, 23.30
Reson vierassviitin höyhenpatjoilla.
Nyt mä tiedän kenen kans haluan absinttini juoda! Lälläslää.
23.43
Sama paikka.
Onhan tämä hieman korutonta, mutta mitä sitä kaunistelemaan. Ikävä. Tai ehkä kaipaus? Haikeus? Semmonen kuiten mikä saa aikaan pienen hymyn, eikä vaan kyyneliä.
MIKSI aina ku luen jotain, mikä sijottuu Etelään niin tulee uskomaton halu päästä sinne? Olla osa sitä? Enhän mä halua Salemiinkaan. Ei mitään järkeä.
4.4.2013, 01.19
Vähät minun sijainnista, mutta missä helvetissä Nukku-Matti on?
Tuossa illalla kuulin ku joku kanttura sano telkkarissa että hän ei oo joutanu "hankkimaan" parisuhdetta. Mulla tuli vähän semmonen WTF-experience. HANKKIMAAN?? Ai niinku tilata nettikaupasta ja pistää osamaksulle. Mitähävvittuanytaas... No, mun mielestä parisuhdetta ei "hankita". Mä ainaki ajaisin mieluummin itteni yli potkukelkalla ku oisin suhteessa jossa tietäisin olevani "hankinta".
14.04
Raision poliisiasema/Reso polisstation
Edelliseen palatakseni, että kyllähän "hankinta" kuulostaa joltaki mihin ei liity tunteet mitenkään. Sellai että mennään supermarkettiin ja valitaan vähiten ruma ja sopuhintainen. Vähän että väliäkö tuon että kuka se toinen osapuoli on, kuhan parisuhteen saa. Ehei mahdu mun käsitykseen. En mä keksi validimpaakaan ilmausta, mutta ei, ei hankinta. Mun rajallinen ymmärrys sanoo että ois ihan terve lähtökohta tietää, että kenen kans sen parisuhteen haluaa.
15.45
Defenitely Ruotsin puolella, eli Turun IKEA.
Mini-adventure in my adventure. Eukot kävi vähän tauluostoksilla. Mä vielä kysyin "mahtuuko tuo varmasti autoon?" ja vastaus kuului "MAHTUU MAHTUU". Totuushan meinas näyttää toiselta. Käytettiin lähes kaikki vippaskonstit, mutta EI, me ei saatu tuota tauluparkaa mahtumaan Volvoon... Ennenku tää mun beibe keksi että avataanpa tuota takaikkunaa. Mua masentaa, munhan tässä piti olla insinööri avoliiton kautta.!
"Olen valinnut sinut
tule viereeni
tule viereeni
nukkumaan
Olen valinnut sinut
tule viereeni
en päästä meitä
hukkumaan"
22.42
And back to penthouse again.
Melkonen päivä ollu. Mä sain hankittua uudet simmut ja kotiutin myös uuden lapsukaisen, ja huomenna on ehkä pakko palata yhteen kioskiin hakemaan uus mekko. Ainii, ja ostin mä uuden hammasharjan!
Hieman tuliaisostoksia sain kans tehtyä, mutta niitä täytyy vielä jatkaa. Huomenna tai lauantaina ois tarkotus kiskasta ykköset ylle ja lähtä katteleen tuota paikallista yöelämää. Tähän väliin vanha viisaus erään herran suusta noin kymmenen vuoden takaa: "Minähän kyllä panen kaikkia kaksjalkasia pullasorsasta tikapuihin, mutta EN turkulaisia miehiä."
Reson vierassviitin höyhenpatjoilla.
Nyt mä tiedän kenen kans haluan absinttini juoda! Lälläslää.
23.43
Sama paikka.
Onhan tämä hieman korutonta, mutta mitä sitä kaunistelemaan. Ikävä. Tai ehkä kaipaus? Haikeus? Semmonen kuiten mikä saa aikaan pienen hymyn, eikä vaan kyyneliä.
MIKSI aina ku luen jotain, mikä sijottuu Etelään niin tulee uskomaton halu päästä sinne? Olla osa sitä? Enhän mä halua Salemiinkaan. Ei mitään järkeä.
4.4.2013, 01.19
Vähät minun sijainnista, mutta missä helvetissä Nukku-Matti on?
Tuossa illalla kuulin ku joku kanttura sano telkkarissa että hän ei oo joutanu "hankkimaan" parisuhdetta. Mulla tuli vähän semmonen WTF-experience. HANKKIMAAN?? Ai niinku tilata nettikaupasta ja pistää osamaksulle. Mitähävvittuanytaas... No, mun mielestä parisuhdetta ei "hankita". Mä ainaki ajaisin mieluummin itteni yli potkukelkalla ku oisin suhteessa jossa tietäisin olevani "hankinta".
14.04
Raision poliisiasema/Reso polisstation
Edelliseen palatakseni, että kyllähän "hankinta" kuulostaa joltaki mihin ei liity tunteet mitenkään. Sellai että mennään supermarkettiin ja valitaan vähiten ruma ja sopuhintainen. Vähän että väliäkö tuon että kuka se toinen osapuoli on, kuhan parisuhteen saa. Ehei mahdu mun käsitykseen. En mä keksi validimpaakaan ilmausta, mutta ei, ei hankinta. Mun rajallinen ymmärrys sanoo että ois ihan terve lähtökohta tietää, että kenen kans sen parisuhteen haluaa.
15.45
Defenitely Ruotsin puolella, eli Turun IKEA.
Mini-adventure in my adventure. Eukot kävi vähän tauluostoksilla. Mä vielä kysyin "mahtuuko tuo varmasti autoon?" ja vastaus kuului "MAHTUU MAHTUU". Totuushan meinas näyttää toiselta. Käytettiin lähes kaikki vippaskonstit, mutta EI, me ei saatu tuota tauluparkaa mahtumaan Volvoon... Ennenku tää mun beibe keksi että avataanpa tuota takaikkunaa. Mua masentaa, munhan tässä piti olla insinööri avoliiton kautta.!
"Olen valinnut sinut
tule viereeni
tule viereeni
nukkumaan
Olen valinnut sinut
tule viereeni
en päästä meitä
hukkumaan"
22.42
And back to penthouse again.
Melkonen päivä ollu. Mä sain hankittua uudet simmut ja kotiutin myös uuden lapsukaisen, ja huomenna on ehkä pakko palata yhteen kioskiin hakemaan uus mekko. Ainii, ja ostin mä uuden hammasharjan!
Hieman tuliaisostoksia sain kans tehtyä, mutta niitä täytyy vielä jatkaa. Huomenna tai lauantaina ois tarkotus kiskasta ykköset ylle ja lähtä katteleen tuota paikallista yöelämää. Tähän väliin vanha viisaus erään herran suusta noin kymmenen vuoden takaa: "Minähän kyllä panen kaikkia kaksjalkasia pullasorsasta tikapuihin, mutta EN turkulaisia miehiä."
keskiviikko 3. huhtikuuta 2013
Seikkailupäiväkirja, osa 2
3.4.2013, 10.32
Raision tukikohta, vai päämajako tämä on?
Jos jaksaisin ottaa kuvia niin voisin esitellä tämän penthousen tässä, mutta koska oon laiska ja mulla ei oo ku 20 lukijaa, niin en viitti panostaa, joten kuvakooste tulee ehkä seikkailun lopuksi.
Reso tuntuu aika kivalta, vaikka kai mulla joku jetlag on ku päätä särkee ja muutenki kurja olo. Ja ei johdu krapulasta, en nimittäin lähteny kaljalle sen vinkeähattuisen insinöörin kans vaikka se pyysi. Hyvä minä.
12.33
Emmätiiä, kai tää joku rekkakuskien viimeinen leposija on.
Ystäväni haki mut kyytiin Raisiosta, ja nyt ei ole kyllä niin mitään hajua missä olen. Kahville piti mennä, mutta ei täällä kyllä kahvia ole!
(Jälkeenpäin selvisi että olin Ruskossa. Ei muuten paljo eronnu Oulun samannimisestä alueesta.)
13.12
Shell, Oriketo
Saihan sitä kahviakin. Kahvia ja rekkakuskeja, truly made my day. Tuolla mun residenssissä on sellanen kahvinkeitin, että mä luultavasti saisin rakennettua ydinpommin tai helpommin käytettävän kahvinkeittimen ydinpommista ennenku saisin sillä värkillä kahvia aikaan.
15.05
Penthousen parveke.
Arska paistaa nätisti tähän, ja on lämmin. Sama kölliä baden-badenilla ja tehdä muistiinpanoja. Vielä ku paistas niin reilusti että aiheuttas pisamia ^_^
Ystäväni tosiaan ajelutti mua pari tuntia vähän pitkin ja poikin lähialueita, ku ei oikein keksitty että mille alettas. Siinähän se sujui kuulumisten vaihto sivussa. Herra myös toimitti mulle muutama vuosi takaperin lupaamansa absintin, jopa korkojen kera eli kahden pullon verran. Saatesanoina oli "pieniähän nuo pullot on, mutta kyllä sunlainen pieni ihmiskeiju niillä kännit saa." Joo-o, mun nykysellä kunnolla ja kulutuksella viikon blackout vois olla lähempänä totuutta. Vielä pitäs keksiä että kenen kans mä ne absinttitumut kiskasen :D
18.05
Raision tori, ainaki melkein.
Pitihän se vielä lähtä tsekkaamaan vähän tämän cityn ihmeitä, eli paikalliseen ostosparatiisiin Myllyyn. On my way to BR-toys!
19.29
Reson kattohuoneisto.
Olipahan turha ostarireissu, mutta tuli tehtyä sekin. Mukaan tarttui tukkakukkia ja kirjoja, ja nyt kuumottaa tuo Pretty Little Liarsin eka kirja. Mutta jos alotan sen nyt niin se menee parissa tunnissa. Tälle iltaa on sitten ohjelmassa saunaa ja tukanvärjäystä ja yleistä paskanjauhantaa. Ihan ku viimeksi mainittua ei ois jo ehditty.
Pikkusen on ikävä joitain ihmisiä Oulussa, mutta ei ainakaan vielä niin megalomaaninen että tarvis jättää seikkailu tähän ja palata. Pusuja ja haleja kuitenkin, vastaanottajat kyllä tietää <3
21.29
Mikä-Mikä-maa.
Pakko tän on olla joku toinen todellisuus ku istun kaikessa rauhassa ja annan värin vaikuttaa...Kulmakarvoissa. Ja aion antaa tuon naisen vielä nyppiäki ne. Vienosti itsetuhoista, I know.
22.19
Back to reality.
Nyt on molemmilla hiukset ja kulmat kuosissa, tosin mua vieläki itkettää ku kävi kipiää :D
Täällä on muuten kevät ihan tosissaan, tuolla partsilla kestää käydä vielä tähänki aikaan tupakoimassa röyhelöpöksyissä. Pure awesomeness.
Raision tukikohta, vai päämajako tämä on?
Jos jaksaisin ottaa kuvia niin voisin esitellä tämän penthousen tässä, mutta koska oon laiska ja mulla ei oo ku 20 lukijaa, niin en viitti panostaa, joten kuvakooste tulee ehkä seikkailun lopuksi.
Reso tuntuu aika kivalta, vaikka kai mulla joku jetlag on ku päätä särkee ja muutenki kurja olo. Ja ei johdu krapulasta, en nimittäin lähteny kaljalle sen vinkeähattuisen insinöörin kans vaikka se pyysi. Hyvä minä.
12.33
Emmätiiä, kai tää joku rekkakuskien viimeinen leposija on.
Ystäväni haki mut kyytiin Raisiosta, ja nyt ei ole kyllä niin mitään hajua missä olen. Kahville piti mennä, mutta ei täällä kyllä kahvia ole!
(Jälkeenpäin selvisi että olin Ruskossa. Ei muuten paljo eronnu Oulun samannimisestä alueesta.)
13.12
Shell, Oriketo
Saihan sitä kahviakin. Kahvia ja rekkakuskeja, truly made my day. Tuolla mun residenssissä on sellanen kahvinkeitin, että mä luultavasti saisin rakennettua ydinpommin tai helpommin käytettävän kahvinkeittimen ydinpommista ennenku saisin sillä värkillä kahvia aikaan.
15.05
Penthousen parveke.
Arska paistaa nätisti tähän, ja on lämmin. Sama kölliä baden-badenilla ja tehdä muistiinpanoja. Vielä ku paistas niin reilusti että aiheuttas pisamia ^_^
Ystäväni tosiaan ajelutti mua pari tuntia vähän pitkin ja poikin lähialueita, ku ei oikein keksitty että mille alettas. Siinähän se sujui kuulumisten vaihto sivussa. Herra myös toimitti mulle muutama vuosi takaperin lupaamansa absintin, jopa korkojen kera eli kahden pullon verran. Saatesanoina oli "pieniähän nuo pullot on, mutta kyllä sunlainen pieni ihmiskeiju niillä kännit saa." Joo-o, mun nykysellä kunnolla ja kulutuksella viikon blackout vois olla lähempänä totuutta. Vielä pitäs keksiä että kenen kans mä ne absinttitumut kiskasen :D
18.05
Raision tori, ainaki melkein.
Pitihän se vielä lähtä tsekkaamaan vähän tämän cityn ihmeitä, eli paikalliseen ostosparatiisiin Myllyyn. On my way to BR-toys!
19.29
Reson kattohuoneisto.
Olipahan turha ostarireissu, mutta tuli tehtyä sekin. Mukaan tarttui tukkakukkia ja kirjoja, ja nyt kuumottaa tuo Pretty Little Liarsin eka kirja. Mutta jos alotan sen nyt niin se menee parissa tunnissa. Tälle iltaa on sitten ohjelmassa saunaa ja tukanvärjäystä ja yleistä paskanjauhantaa. Ihan ku viimeksi mainittua ei ois jo ehditty.
Pikkusen on ikävä joitain ihmisiä Oulussa, mutta ei ainakaan vielä niin megalomaaninen että tarvis jättää seikkailu tähän ja palata. Pusuja ja haleja kuitenkin, vastaanottajat kyllä tietää <3
21.29
Mikä-Mikä-maa.
Pakko tän on olla joku toinen todellisuus ku istun kaikessa rauhassa ja annan värin vaikuttaa...Kulmakarvoissa. Ja aion antaa tuon naisen vielä nyppiäki ne. Vienosti itsetuhoista, I know.
22.19
Back to reality.
Nyt on molemmilla hiukset ja kulmat kuosissa, tosin mua vieläki itkettää ku kävi kipiää :D
Täällä on muuten kevät ihan tosissaan, tuolla partsilla kestää käydä vielä tähänki aikaan tupakoimassa röyhelöpöksyissä. Pure awesomeness.
tiistai 2. huhtikuuta 2013
Seikkailupäiväkirja, osa 1
2.4.2013, 11.43
Oulun rautatieasema.
Hommahan alkaa helvetin hyvin, kun saavuttiin aseman pihaan niin siinähän oli taksi ilmiliekeissä. Merkki jostain?
"Asemalla pysähdyn, katson suurta kelloa. Kuinka monta tuntia, siihen että tavataan taas?"
13.01
Jossain päin pohjois-pohjanmaata.
Oli tietyllä tavoin kovin tyydyttävää katella junan ikkunasta, ku Oulu jäi taakse, vaikka joitain yksityiskohtia olikin ikävä jo lähtiessä. Heti Etu-Lyötyn kohdalla sydän itki verta, jäihän sinne rakastettu puolisoni. Aurinko kuitenki paistaa ja Amaranthe raikaa luureista, joten kaikesta huolimatta voin yrittää olla onnellinen.
"I wanna see you
Burn with me
I'm just an empty shell
Another's friend
Transformed to someone else
Take your seat
I cast a spell
So you'll be less like you
And more like someone else"
13.24
Vihanti
Kyllähän se tämäki pitäjä tuo muistoja mieleen. Jotenki odotin näkeväni asemalla smurffinsinisen Opel Kadettin. Vaikka se on kuollu aikoja sitten. Missähän bittiavaruudessa on kuvat minusta puhaltamassa saippuakuplia tuolla koulun pihassa?
Huomasin just että tässä mun kopissa on paikat 145, 146, 148, 149, 150 ja 152. Joku on kähveltäny penkkejä välistä o.O
"Ei yhdessä, ei erikseen
En tiedä mitä kanssas teen
Me vanhat virheet toistetaan
Me nauhat loppuun kelataan
Ja aina samaan palataan"
14.33
Ei hajuakaan sijainnista, mutta puita on paljon!
Nyt alkaa jäämään nuo tutuimmat asemat taakse, mutta melkosta tunnesekasortoa tämä aiheuttaa edelleen. Palailee mieleen ajat, kun tuli reissattua junalla Oulu-Tampere-Oulu -väliä aika tiuhaan. Mitä se ois ollu, 05-06? Olin sen jotakuinki 20 vuotta vanha ja jos mahdollista, vielä enemmän yltiösosiaalinen kuin nyt. Tapasin kasapäin uusia ihmisiä ja kaukosuhteilin hetken. En oo siitäkään miehestä kuullu vuosiin, mitähän sille kuuluu? Ja mihin joutu se jäätävä pvc-lortto joka olin sillon? :D
16.54
In the middle of nowhere.
Rupesin vaan miettimään että mikä halvatun insinööri-invaasio tämä oikein on? MINUN KOPPI, MINUN SEIKKAILU. Tarvi tänne tulla.
" One answer in my mind
In my imagination
It's a passage to your life
Can't you hear me
Calling out for help
My days are coming to an end
Now that you enter the maze
Can't you hear I'm crying in despair
No one knows that I'm aware
And it's the end of your days"
18.01
Siellä missä pitäisi olla koti.
Mä luulen että näytin aika urpolta tuossa ku juna päräytti Tampereelle. Mulla on samanlainen mäntti hymy rakastuneena. Vaikka oon vaan läpikulkumatkalla, niin tuntuu ku ois tullu käymään pikavisiitillä kotona. Mä rakastan tätä kaupunkia. Lämmöllä muistan aikoja jolloin vielä Oulun asemalla sai pitkiä katseita pukeutumisen takia. Muutama hassu tunti junassa ja junasta ulos, eikä ketään vastaantulevaa kiinnostanu tipan tippaa. Ah autuutta <3
"Jätä pelko taaksesi tänään
Ukkonen tärisyttää tannerta
mä pakenen
Turha kultani pelätä on, pelätä ikävää
Turha sellaista pelätä on, pelätä elämää"
22.03
Perillä viimein. Järkyttävästi väsyttää, mutta seikkailu on vasta alussa. Se on siis välikuoleman paikka ja huomenna ihmettelemään tätä suurta cityä.
Oulun rautatieasema.
Hommahan alkaa helvetin hyvin, kun saavuttiin aseman pihaan niin siinähän oli taksi ilmiliekeissä. Merkki jostain?
"Asemalla pysähdyn, katson suurta kelloa. Kuinka monta tuntia, siihen että tavataan taas?"
13.01
Jossain päin pohjois-pohjanmaata.
Oli tietyllä tavoin kovin tyydyttävää katella junan ikkunasta, ku Oulu jäi taakse, vaikka joitain yksityiskohtia olikin ikävä jo lähtiessä. Heti Etu-Lyötyn kohdalla sydän itki verta, jäihän sinne rakastettu puolisoni. Aurinko kuitenki paistaa ja Amaranthe raikaa luureista, joten kaikesta huolimatta voin yrittää olla onnellinen.
"I wanna see you
Burn with me
I'm just an empty shell
Another's friend
Transformed to someone else
Take your seat
I cast a spell
So you'll be less like you
And more like someone else"
13.24
Vihanti
Kyllähän se tämäki pitäjä tuo muistoja mieleen. Jotenki odotin näkeväni asemalla smurffinsinisen Opel Kadettin. Vaikka se on kuollu aikoja sitten. Missähän bittiavaruudessa on kuvat minusta puhaltamassa saippuakuplia tuolla koulun pihassa?
Huomasin just että tässä mun kopissa on paikat 145, 146, 148, 149, 150 ja 152. Joku on kähveltäny penkkejä välistä o.O
"Ei yhdessä, ei erikseen
En tiedä mitä kanssas teen
Me vanhat virheet toistetaan
Me nauhat loppuun kelataan
Ja aina samaan palataan"
14.33
Ei hajuakaan sijainnista, mutta puita on paljon!
Nyt alkaa jäämään nuo tutuimmat asemat taakse, mutta melkosta tunnesekasortoa tämä aiheuttaa edelleen. Palailee mieleen ajat, kun tuli reissattua junalla Oulu-Tampere-Oulu -väliä aika tiuhaan. Mitä se ois ollu, 05-06? Olin sen jotakuinki 20 vuotta vanha ja jos mahdollista, vielä enemmän yltiösosiaalinen kuin nyt. Tapasin kasapäin uusia ihmisiä ja kaukosuhteilin hetken. En oo siitäkään miehestä kuullu vuosiin, mitähän sille kuuluu? Ja mihin joutu se jäätävä pvc-lortto joka olin sillon? :D
16.54
In the middle of nowhere.
Rupesin vaan miettimään että mikä halvatun insinööri-invaasio tämä oikein on? MINUN KOPPI, MINUN SEIKKAILU. Tarvi tänne tulla.
" One answer in my mind
In my imagination
It's a passage to your life
Can't you hear me
Calling out for help
My days are coming to an end
Now that you enter the maze
Can't you hear I'm crying in despair
No one knows that I'm aware
And it's the end of your days"
18.01
Siellä missä pitäisi olla koti.
Mä luulen että näytin aika urpolta tuossa ku juna päräytti Tampereelle. Mulla on samanlainen mäntti hymy rakastuneena. Vaikka oon vaan läpikulkumatkalla, niin tuntuu ku ois tullu käymään pikavisiitillä kotona. Mä rakastan tätä kaupunkia. Lämmöllä muistan aikoja jolloin vielä Oulun asemalla sai pitkiä katseita pukeutumisen takia. Muutama hassu tunti junassa ja junasta ulos, eikä ketään vastaantulevaa kiinnostanu tipan tippaa. Ah autuutta <3
"Jätä pelko taaksesi tänään
Ukkonen tärisyttää tannerta
mä pakenen
Turha kultani pelätä on, pelätä ikävää
Turha sellaista pelätä on, pelätä elämää"
22.03
Perillä viimein. Järkyttävästi väsyttää, mutta seikkailu on vasta alussa. Se on siis välikuoleman paikka ja huomenna ihmettelemään tätä suurta cityä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)