Festivaalihenkilö

Se alkoi kesällä 2011. Niksun työpari perui ja mua kysyttiin mukaan. Se oli mun ensikosketus Jalometallin akkreditointiporttiin. Sillä kertaa homma hoitui kahden naisen voimin, ja mulle "alkuperäisessä" ja rakkaimmassa sijainnissa, Club Teatrialla. Sille vuotta olen muuten ilmeisesti Jiinkin kohdannut siellä, kun oli bändeineen esiintymässä. En mutten tunnusta mittään.

2012 päätin kokeilla siipiäni myös kaikkien janoisten sankarittarena, ja päädyin myymään virvoittavia juomia Qstockiin. Sekin homma vei sydämen, vaikka pari päivää sen jälkeen teinkin henkistä kuolemaa ja vannoin että ei oo mun juttu, vaikka meleko sekopäinen oonki.
 Siitä kului kaks viikkoa ja oli taas aika Jalometallille, jälleen Teatrialla. Niksu oli jo jättänyt laivan, ja mä sain uudet työkaverit. Sillä kertaa meitä tais olla kolme siinä touhuamassa. Se oli myös mulle moraalisesti raskain Jalometalli so far, silloin oli liikaa muuttujia. Onneksi sain silloin todistaa myös erään rakkaustarinan alkua, ja sen jatkoa saa seurata edelleen.

 Kesä 2013 oli pullollaan häppeninkiä ja hämmentäviä tilanteita muutenkin ku festareilla. Mä ja Maika saatiin vähän juteltua, ja siitä seurasi mm. että Maikakin löysi tiensä Qstockin baaritiskin taakse. Aloitekykyisinä typyköinä me taidettiin jo silloin ottaa otsaamme palpa-leima, ja sitä myöten aloitettiin uusi harrastus, tölkki- & pullosukellus.
Taas kului kaks viikkoa, ja seurasi jälleen Jalometalli. Myös henkisesti mielenkiintoinen rykäisy, kun siinä oli se erään rakkaustarinan lopetus heti perään ja tiesin sen olevan tulossa. Tämäkin Jalo pidettiin vielä Teatrialla, mutta yhtäkkiä kolleegoja olikin useita. Ensimmäistä kertaa minun kans akkressa toimi miesvahvuutta!

2014 Qstock oli ehkä hauskin sitä lajia festari, vaikka mitään sen erikoisempaa ei tapahtunutkaan. Olipahan vaan ihana porukka ja homma toimi loistavasti.
 Sen kesän Jaloon sainkin sitten tiimiparikseni Maikan. Valtakuntana edelleen akkrekoppi, mutta sijainti olikin yllättäen Oulu-hallilla, ja bändiakkre oli multa pois. Lippukoppi oli eka kertaa iso ja hieno ja porukkaa kulki edes ja takas. Ehdottomasti toiseksi hulvattomin Jalometalli, meillä kuitenki oli siellä tuolinheilutustanssit, seksivalistus ja kaatosade. Ja King Diamond.

2015 puhalsikin sitten uudet tuulet, kun jo ennen kesäkuun puoliväliä piti singota hoitelemaan lipunmyyntiä kohteeseen Jäälicityrokki, ja varotusaikaa annettiin kaks päivää. Maika joutui kieltäytymään pestistä, joten nappasin lennosta Nupun rannekeorjakseni. Ilmeisesti me tehtiin jotain oikein, kun kaks viikkoa myöhemmin napsahti nakki Tähtiä Koitelissa -tapahtumaan. Joka muuten on ykkössijalla mun kaunein festaripaikka missä oon ollut -listalla.
 Sitten saikin huilata kuukauden festaripylleröinneistä, ennenku tempastiin käyntiin Qstock. Kahdellakin tapaa mieleenpainuva, ensiksi koska lauantaina mun kroppa petti mut ja jouduin lopettamaan kesken, ja toiseksi koska se oli mun viimeinen tätä sorttia. Tokihan se on joka vuosi sitä pari päivää festarin jälkeen, mutta nyt kun puhutaan viikoista, niin melko varmalta näyttää. Pidätän silti oikeuden muutoksiin.
Kesän 2015 kolmas aluevaltaus oli Ysärifestarit, valtakuntana lippukoppi once again ja pienen säätämisen jälkeen tiiminä toimi mun lisäksi Maika ja Nuppu. Nämä oli siitä mahtavat kemut, että pääsi vähän tälläytymään! Pikku takaiskuja tuli, mutta niidenki selvitys on jo loppusuoralla.
 Ja sitten, Jalometalli, kesän viides ja viimeinen festari ja minun viides Jalometalli. Työpisteenä Maikan kans lipunmyynti, eli eka kertaa tein Jalossa muuta kuin akkrea. Mä en voi kuvitella parempaa lopetusta festarikesälle, kuin rakkain festarini, parhaat työkaverit, ihanimmat asiakkaat ja mitä mahtavin tunnelma. Palaute on ollut hyvää, eräs asiakas muisti ihan kukkasin, ylemmät tahot on kiitelleet työpanosta.... Mitä muuta voi toivoa? Vuosi vuodelta parempi olla tuossa tapahtumassa, tavata sen kautta saadut ystävät, tuttavat ja kylänmiehet, saada perinteinen Jalohali... Minä rakastan. 5/5.

Ja jos tätä nyt lukee joku, joka on ollut tekemässä näistä minun festariduuneista ikimuistoisia, niin halaa vähän itseäsi, koska mä en yllä! <3

Tästä ois tullu hirveä kuvaripuli jos oisin ympänny kuvat sekaan, niin vestivaaliseikkailukuvat löytyy täältä suunnilleen kronologisessa järjestyksessä. Ja tästä pääsee lukemaan lisää mun ajatuksia joistain festareista.

Jalometalli + mitä sen jälkeen tapahtuikaan.

Tää on se aika vuodesta, kun piisaa häppeninkiä ja venäjänmeininkiä ja mitä kaikkia. Viime torstaina alkoi mun lyhyt avioliittoni Jalometallin kans, jatkui peräti lauantai-sunnuntaiyölle. Eli lyhyt, mutta sitäkin intensiivisempi liitto kyseessä. Torstaina kirjoteltiin valmiiksi kasapäin passeja, ja perjantaina kello 14.00 leväytettiin auki akkreditointikoppi ja oltiin valmiit vastaanottamaan artisteja, vieraita, työntekijöitä ja median edustajia. Niitähän sitten piisasi enemmän tai vähemmän tasaisena virtana aikalailla siihen, kun kello löi 23.00 ja pistettiin laput luukulle, pillit pussiin ja paineltiin kuuntelemaan Sleijjeriä. Sitten muuta ku kotiin nukkumaan ja aamuksi takas. Tai se oli vakaa aikomus.

Koskilinjat 666 ei ollut ennakoinut mun tarpeita, joten sain Tuirassa huomata, että edessä ois lähes puolentoista tunnin odotus pihalla. Onneksi rakas Niksuni suostui ottamaan mut hoitoon siksi aikaa. Lopulta selvisin kuitenki kotiin ennen puolta kahta ja nukkumaanki joskus puoli kolmen kieppeillä.

Lauantaina heräilin ja ryömin aikalailla haudasta nousseen näkösenä alueelle ennen puoltapäivää. Akkrekioskin oli tarkotus olla auki jälleen kahdelta, joten aika pian löysin itteni nukkumasta taukotilan sohvalta. Testailtiin siellä myös extremeaamiaista. Slayerin porukalta oli jääny aika hyvin evästä yöksi pöydälle, ja koska ei koettu olevamme turhan nirsoja, niin pisteltiin ihan surutta ääntä kohti. Kaikki testaajat on muuten viimesten tietojen mukaan vielä elossa.

Lauantai oli tänäkin vuonna hiljasempi päivä akkressa, joten ehti vähän seurustelemaanki. Alueen ulkopuolella oli (tänäkin vuonna...) melkonen sirkus ja eläintarha. Vanhana zoologina uskaltauduin sekaan ja löysinki tuttuja lajeja. Mun legendaarinen festarihattu seikkaili päästä päähän, eli mikään ei ole muuttunut mihinkään. Oli mahtava nähdä monia sellaisia ihmisiä, joita ei yleensä ikinä näe. Saatoin mä saada muutamia uusiakin kavereita. Eli ei mennyt huonosti ollenkaan.

Yhdeltätoista pistettiin koppi kiinni ja ens kesää odottamaan, ja vuorossa oli Blasphemy päälavalla. Kävin vilkaseen pikasesti ja totesin että ei tää oo vieläkään minun musiikkia, niinku ei oikeastaan mikään niillä festareilla. Olo oli silti mitä mahtavin.

Jalometalli oli siis niiltä osin ohi, ilman suurempia mokiakin jopa. Ens vuotta varten on jo hakemus vetämässä. Mun viikonloppuun kuitenkin mahtui vielä muuta. Olin siinä viikon päivät varovaisesti tutustellut ja jutustellut erään pojan kans, ja sunnuntaina oli meidän ensitreffit. Perkele että jännitti.

Herra haki mut kotoa, ajeltiin pari tuntia ympäriinsä ja juteltiin, ja päädyttiin Amarilloon syömään. Koska herra ei asu ihan naapurissa, treffit venähti maanantaille asti. Onkai se aika eeppinen päätös ensitreffeille ku seuralainen vie mut mielenterveystoimistolle ja lähtee ajelemaan kotiinsa... Vaan taisin mä onnistua melkosen vaikutuksen tekemään, meinaan mä en postaa tätä Infernosta. Mut noudettiin taas kotoa eilen, ja tuotiin muutamaa kymmentä kilometriä etelämmäs, ja nyt mä olen tässä. Mun naamaan sattuu, ku en pysty lopettamaan hymyilyä, ja mä en taida olla ainoa jolla on tämä ongelma. Ei se mittään, tämä on ehdottomasti miellyttävin syy kipeään naamaan.

Haleja ja pusuja, kaikkien pitäs olla näin onnellisia ku mä olen nyt.

Qstock 2013

Ja taas on Qstock ja Q1 takanapäin. Melkoset kemut oli tälläkin kertaa, liputhan myytiin loppuun perjantaina iltapäivästä. Se tarkotti, että alueella pyöri perjantaina ja lauantaina yhteensä 30 000 asiakasta. Se taas tarkotti mieletöntä hulabaloota mulle ja muille tiskin takana työskenteleville. Tänäkin vuonna siis olin kaikkien janoisten sankaritar päälavan baarissa. Vaikka väkeä oli enemmän kuin viime vuonna, niin ainakin mun kohdalle osui huomattavasti vähemmän änkyröiviä asiakkaita. Tiskillä. Sinne baarin taakse änkesi muutama jotka sai mun päreet palamaan. Kertosko joku mulle, että mikä ilo on ostaa kalliit festariliput, ja sitten persehtiä täysiä ja rikkoa sääntöjä ja pilata monen muun festarikokemus ja pahimmassa tapauksessa päätyä ulos alueelta voimakeinoin? Koska mä en ainakaan hoksaa. Mutta jos tulee mun työpaikalle (varsinkin staff only -arealle) huorittelemaan mua (tai mun työkavereita), niin mä en voi luvata käyttäytyväni niinku ohjekirjan asiakaspalvelija, vaikka parhaani yritänki. Olen pahoillani.

Asiakkaathan tuon festarikokemuksen baarintädille suurelta osin tekee. Tällä kertaa 99.9% jätti positiivisen mielen, mä mielelläni kiittäsin jokaista, jolle juotavaa tarjoilin.

Henkilökohtasella tasolla päälavan bänditarjonta ei vakuuttanut mua tänä vuonna. Viime vuoden PMMP, Apulanta ja Sonata oli semmonen kattaus, että mua on vaikea vakuuttaa paremmasta ennenku itse näen. Tällä kertaa PMMP ei aiheuttanut samanlaisia kierroksia, liekö johtunut aikaisesta soittoajankohdasta. Within Temptationia en ehtiny edes ajatella, se ois voinu olla ihan hyväkin. Tänä vuonna Jukka Poika ja HIM oli omat suosikit. Muilla lavoilla ois ollu kiinnostavia (WÖYH! ja TK for example) mutta janoiset ihmiset menee mun musiikinjanon edelle.

Ja yllättäen tänäkin vuonna mun Qstock-kokemuksen kruunasi parhaat kuviteltavissa olevat työkaverit. Sen lisäksi, että mukana oli viime vuodelta tuttuja tyyppejä, niin sekaan mahtui myös uusia tuttavuuksia. Ja jälleen kerran oli hieman haikeaa lauantaina, kun laitettiin kioskia kiinni ja väki alkoi valumaan ulos. Mielessä oli ajatus, että näenkö mä näitä ihania ihmisiä ennen ens kesän Qstockia, vai näenkö enää ollenkaan? Tiedän, olen tunteellinen, mutta mun tulee ikävä. Näiden kans oli ilo ja riemu vääntää duunia niska limassa ja sormet verillä, ja vaikka yritän välttää yhden ihmisen korottamista muiden kustannuksella, niin suurin riemu mulle oli se, että Marika oli mukana. Pittää ottaa taustat huomioon.

Jälkiolot puolestaan oli pikkusen kurjemmat kuin viime vuonna. Ikinä oo ollut yhtä tuskallista päästä sängystä ylös kuin sunnuntaina. Joka paikka jumissa, kädet täynnä pieniä tulehtuneita haavoja ynnä muita pikkuvikoja. Sauna ja hieronta tuli sille iltaa todella tarpeeseen ^_^

Vielä maanantaiaamuna oli olo, että onhan tuo aivan mielipuolen hommaa, kenen idea tämä taas oli ja että ei enää ikinä koskaan, mutta pikkuhiljaa elämä voitti, ja nyt on jo ihan selvää, että sieltä mut löytää ens kesänäki, jos vaan mukaan huolitaan <3

ps: 10 yötä Jalometalliin! \o/

Jalometallia ja muuta viikonloppuilua.

 Kirjotin tän postauksen alustavasti ylös 37 tunnin valvomisen ja jonku 30 tunnin paaston jälkeen, oli muuten hitusen hutera fiilis. Kamalat antipärinät ja paniikkikohtaus nurkan takana. Ai että festarit on ilonen juttu.
 Perjantai oli ehdottomasti kiireisempi päivä Jalossa, ja kuviakaan en joutanu ottamaan, joten kuittaan perjantain sillä että 12 tuntia puuhaa, kivaa oli ja suoraan kotiin nukkumaan.
 Lauantaina päräytin paikalle puoliltapäivin, join aamukahvin bäkkärillä ja tulin nakitetuksi maitotytöksi. Maitotyttöilyn ja lippukoppeilun lisäksi oon ehtiny olla yleinen tiennäyttäjä ja saattaja. "No tässä on nyt näin hiljasta niin minäpä lähen escortteeraamaan sut tuonne bäkkärille/narikalle/pääportille/baariin/helvettiin/vessaan/younameit" ja sitte on taas juostu ympäriinsä. Kopilla oli melko hissua ja meitä siellä kolme töissä, niin ehdittiin välillä viihteelleki. Mua ei ne bändit niin kiinnostanu, niin vietin vapaa-aikaani alueen ulkopuolella kavereiden kans. Siellä näkyki sitten mm. etelävaltioiden lipun poltto ja reipas herra joka tarjoili festarikansalle salveissöniä, eli jääsalvaa genitaaleille.  Luotettava lähde kertoi mulle että ei suosittele kenellekään.
 Vuoroki loppu aikanaan, siinä vaiheessa kaverit oliki jo odottamassa mua. Jatkoklubithan oli 45 Specialissa ja Nuclear Nightclubissa, mutta meidän iloinen sixpäcci lähti tuttuun ja turvalliseen Hevimestaan laulaen strutsilauluja. (Jos jollain jäi kiinnostamaan, niin strutsivideon ja muuta detailia viikonlopusta voi tsekata täältä) Mesta oli myös aika tukossa loppuillasta, mutta urheasti me jatkettiin lähes tappiin asti. Sieltä kerättiin sitten seurueen jämät ja lähdettiin jatkojen jatkoille kiukaankuvat silmissä. Ulkoisilta puitteilta siis oikeinkin hyvin onnistunut festariviikonloppu.

 Mutta koska kolmelta aamuyöllä, niin vähän yleistä pohdintaa loppuun.
 Pari päivää pyöriny mielessä että missä menee raja ystävänpalveluksella ja hyväksikäytöllä. En oo ihan varma onko mua nyt hyväksikäytetty vai autoinko vaan ystävää hädässä niinku kuuluu tehdä. Ja onko sen väliä kun auttaminen kuitenkin oli ihan miellyttävä juttu ja itelle jäi hyvä mieli? Lasketaanko sitä silloin ees hyväksikäytöksi? Vai olenko vaan harvinaisen mutkaisajatuksinen jopa Hannaksi?
 Nääh, en minä valita. Harvinaisen upia viikonloppu mulla on ollu.

Lauantain palvelukseenastumiskuva.

Qstock tiskin takana

 Sormet sentään taipuu vielä näppikselle vaikka jalat, käsivarret, hartiat ja selkä huutaa armoa. Toistaiseksi tuntuu siltä että en pysty kävelemään enää ikinä, vaan silti on ihan törkiän huippu olo, mä selvisin elossa! Olihan siellä toki kompastuskivensä, mutta niitä väistelin parhaani mukaan.
 Tän viikonlopun perusteella sanoisin että melko monella mun palvelemalla janoisella sielulla pitäis kokeilla tuommosta festaribaarityötä jumalattomassa kiireessä, saattas vähentyä se turha nillitys yhdentekevistä asioista ja jonon ohi rynniminen ynnä muu älytön perseily. Tää oli tosiaan siis mun eka keikka baarihommissa, ja vaikka en oo omasta mielestäni koskaan ollu äärimmäinen persenaama asiakkaana, niin tän jälkeen tulee vielä tarkemmin mietittyä miten käyttäytyy ku notkuu tiskin toisella puolella tilaamassa. Silti, en mä muista koskaan esimerkiksi urputtaneeni baarimikolle siitä että jotain tuotetta ei ole just nyt tarjolla tai että korttikone ei toimi just sillon ku mun käteisvarat on loppu.
 Työporukassa oli lähes kaikki mulle ennestään tuntemattomia, vaan eihän se hidastanu. En muista mikä ois viimeksi lämmittäny mieltä samalla tavalla kuin se, että kun lauantaina teki lähtöä kotiin ja ihmiset, jotka on tavannu ensimmäisen kerran alle 48 tuntia aiemmin halaa ja rutistaa ja on ilosia siitä että ollaan tavattu ja tehty tuota hommaa yhdessä.
 Sehän oli tiedossa jo etukäteen että kiirettä piisaa ja yhtään bändiä ei ehdi nähdä, mutta oli kivaa edes kuulla. Kovasti tuli laulettua mukana ja vedettyä pieniä improvisoituja tanssinumeroita matkalla kassalta kylmäkaapille ja takas. Välillä jopa useamman baarityöläisen voimin, kun sattui sopiva hetki. Jukka Poika oli muuten sangen letkeää juomantarjoilumusaa, vaikka en muuten ihan semmosta kuuntelekaan. Sonata ja Apulanta puolestaan aiheutti turhan riehakasta heilumista, se ei oo hyvä juttu ku kantaa juomia :)
 En mä silti tän perusteella osaa sanoa juuta enkä jaata siihen että oisko musta baarityöhön. Riippuis se varmaan baaristaki. Ens kesänä kuitenki toivon mukaan uudestaan, ja seuraava etappi lienee Jalometalli, mutta siellä mua ei baarihommissa näje.

 Ps: Torstaina taisin ennustella että lauantai-sunnuntaiyönä kolmelta oisin mielenkiintosta seuraa. Väärin. Se piste tuli jo vähän jälkeen yhden. Kolmelta makasin jo raatona sohvalla.