Oon muutamaan kertaan tässä blogissa ottanu esille ihastumisen, ja siihen liittyvät lieveilmiöt. Nyt sitten tapahtuu ympärillä siihen malliin että Hannan parisuhdeneuvontachatti huutaa hallelujaa, kun ystävät ympärillä ihastuu ja stressaa ja kaipaa apua. Osa myös eroaa tai käy läpi muuten vaikeita aikoja, ja kenenkä puoleen joka toinen tahtoo kääntyä? Niinpä. Mä en vaan ihan aina hoksaa että mistä moinen valinta.
Nyt vittu oikiasti. Pistää miettimään että jos mä osaisin antaa hyviä ja "oikeita" neuvoja, niin kai mun oma tilannekin sitten olis toinen? Vai oonko mä vaan tavannut vääriä ihmisiä, joihin pätee ihan muiden universumien fysiikan lait? Vai onko tää vaan niitä juttuja joissa suutarin penskoilla ei ole kenkiä?
Hyviä neuvoja on niin helppo antaa. Viimesimpiä omasta suusta tulleita on ollut "teidän pitää puhua tuosta ihan rauhassa" ja "sun pitäs saada vähän etäisyyttä tilanteeseen ja miettiä mitä oikeasti haluat". Nyt ku miettii niin a) voi jumalauta mitä paskanlotinaa ja b) heleppohan se on täältä ulkopuolelta huudella...
Rehellisesti, mä en tajua miks kukaan edes uskaltaa kysyä multa neuvoja (tai no ei se kysyminen mitään, mutta että niitä neuvoja vielä hyödynnetäänki...), mulla on kuitenkin takana aika paljon omiin tekemisiin kariutuneita kuvioita. Vai ajatteleeko ihmiset että oisin viisastunut vahingoista? Että tietäsin mitä EI pidä tehdä?
Höpöhöpöä. Minä toistan samat virheet kerta toisensa jälkeen. Tosin en oo aivan varma voiko väittää virheiksi, kun osa on suoraa seurausta perusluonteesta. Siitä että mä olen tunneihminen, vaikka kuinka yrittäisin olla muuta. Mä kiinnyn. Ihastun. Rakastun helvetin äkkiä. Ja täysillä. Ja lapasestahan se sitten lähtee. En mä sitä suunnittele tai halua. Mä säästyisin paljolta jos osaisin välttää sen.
Ihmiset on erilaisia (täähän siis tuli ihan uutena tietona...) ja tahtoo erilaisia asioita ollakseen onnellisia. Mun aivoissa on semmonen solmu, että etusijalla on se että minä rakastan ja mua rakastetaan. Hyvin ihmiskeskeinen juttu siis. Toiset keskittyy uran luomiseen, toiset johonki muuhun. Mä tiedän itsestäni sen, että vaikka ois minkälainen uraputki päällä ja rahaa tulis ovista ja ikkunoista ja vaikka sieltä lattiakaivosta, niin elämä tuntus helvetin tyhjältä jos mulla ei ois jotakuta erityistä mun rinnalla.
Näin ollen, musta on tosi hassua että kukaan ees viitsii kysyä multa neuvoja. Koska mullahan katoaa kaikki aivotoiminta (se vähäkin) ihastuessa. Kyllä mä autan ja neuvon mielelläni, ei siinä kettään, mutta en mä tiedä onko musta oikeasti mitään hyötyä. Toivottavasti autettavat osaa suhtautua varauksella.
Hetkittäin tunnen itseni Monster High´n C. A. Cupidiksi. Paitsi mulla ei oo radio-ohjelmaa. Mä vaan olen itekseen ja avitan muita pitämään rakkausjuttunsa kasassa.
Tää on taas vähän tämmönen jämäpostaus, kun en oo kotona. Mun studio on tällä hetkellä mun BFF:n luona, ja mun assistentteina on Nokinenä ja Teknoveikko (jotka on nähty mm. täällä) Ensimmäistä kertaa mulla on surku olla täällä, ei allergian takia vaan henkilökohtaisten syiden. Kaikki muistuttaa kaikesta ja mun on ikävä. Tää paikka ei auta sitä asiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kuiskaisit ees.