Qstock tiskin takana

 Sormet sentään taipuu vielä näppikselle vaikka jalat, käsivarret, hartiat ja selkä huutaa armoa. Toistaiseksi tuntuu siltä että en pysty kävelemään enää ikinä, vaan silti on ihan törkiän huippu olo, mä selvisin elossa! Olihan siellä toki kompastuskivensä, mutta niitä väistelin parhaani mukaan.
 Tän viikonlopun perusteella sanoisin että melko monella mun palvelemalla janoisella sielulla pitäis kokeilla tuommosta festaribaarityötä jumalattomassa kiireessä, saattas vähentyä se turha nillitys yhdentekevistä asioista ja jonon ohi rynniminen ynnä muu älytön perseily. Tää oli tosiaan siis mun eka keikka baarihommissa, ja vaikka en oo omasta mielestäni koskaan ollu äärimmäinen persenaama asiakkaana, niin tän jälkeen tulee vielä tarkemmin mietittyä miten käyttäytyy ku notkuu tiskin toisella puolella tilaamassa. Silti, en mä muista koskaan esimerkiksi urputtaneeni baarimikolle siitä että jotain tuotetta ei ole just nyt tarjolla tai että korttikone ei toimi just sillon ku mun käteisvarat on loppu.
 Työporukassa oli lähes kaikki mulle ennestään tuntemattomia, vaan eihän se hidastanu. En muista mikä ois viimeksi lämmittäny mieltä samalla tavalla kuin se, että kun lauantaina teki lähtöä kotiin ja ihmiset, jotka on tavannu ensimmäisen kerran alle 48 tuntia aiemmin halaa ja rutistaa ja on ilosia siitä että ollaan tavattu ja tehty tuota hommaa yhdessä.
 Sehän oli tiedossa jo etukäteen että kiirettä piisaa ja yhtään bändiä ei ehdi nähdä, mutta oli kivaa edes kuulla. Kovasti tuli laulettua mukana ja vedettyä pieniä improvisoituja tanssinumeroita matkalla kassalta kylmäkaapille ja takas. Välillä jopa useamman baarityöläisen voimin, kun sattui sopiva hetki. Jukka Poika oli muuten sangen letkeää juomantarjoilumusaa, vaikka en muuten ihan semmosta kuuntelekaan. Sonata ja Apulanta puolestaan aiheutti turhan riehakasta heilumista, se ei oo hyvä juttu ku kantaa juomia :)
 En mä silti tän perusteella osaa sanoa juuta enkä jaata siihen että oisko musta baarityöhön. Riippuis se varmaan baaristaki. Ens kesänä kuitenki toivon mukaan uudestaan, ja seuraava etappi lienee Jalometalli, mutta siellä mua ei baarihommissa näje.

 Ps: Torstaina taisin ennustella että lauantai-sunnuntaiyönä kolmelta oisin mielenkiintosta seuraa. Väärin. Se piste tuli jo vähän jälkeen yhden. Kolmelta makasin jo raatona sohvalla.