Se on kohta taas joulu, jos joku ei oo sattunu huomaamaan!
Viime joulun aikaan kirjottelinki, että viimeiset neljä joulua oon viettänyt ex-insinöörini vanhempien luona. Tänä vuonna asiat on luonnollisestikin toisin. Minun alkanut jouluperinne heitti kupperiskeikkaa niin että heilahti.
Siitä on aikaa, ku olen viimeksi viettänyt aattoa oman suvun seurassa, ja nyt se on ajankohtaista. En pane pahakseni. Tuntuu oikeasti tosi hyvältä ajatella, että saan äidin, isäpuolen, veljen, kälyn ja tuon oman kullanmuruni saman katon alle. Aattona siis johonki aikaan äidin luo, ja sieltä illaksi anoppilaan. Voisko tästä muodostua perinne...?
Joulupakettiasiatki on olleet ihan hyvällä mallilla jo viikon päivät. Alusta asti oli selvillä ketkä on olleet kilttinä, niin ei tarvinnut siitäkään repiä stressiä. Silmää miellyttävät paketinpäälliset ja yhteensopivat pakettinauhat löyty kertayrityksellä, toisin kuin parina aiempana vuonna. Mulla on siis ihan järkyttävät neuroosit paketoinnista.
a) Paperin pitää olla esteettisesti miellyttävää. Ei siis tontun kuvia tai muuta vastaavaa.
b) Ei voi kietoa kaikka lahjoja samanlaiseen paperiin. Siks pitää olla useampi rulla paperia, ja niiden pitää sopia keskenään yhteen.
c) Nauhan pitää mätsätä myös. Ei voi laittaa vaaleansinisen hopeakuvioisen paketin päälle vihreää tai punaista nauhaa :(
d) Tänä vuonna valitsin jopa kalligrafiakynän musteen niin, että se sointuu yhteen pakettikorttien ja papereiden kans.
Joku vuosi mä vielä tosissaan valitsen ruskean voimapaperin ja paperinarun. Kuten viime vuonna sanoin, voimapaperi on joulupakettien pikkumusta.
Ja tänäkään vuonna en oo oikein osannut kommentoida, kun multa on kysytty että mitä haluaisin joululahjaksi. Oikeasti mä taisin toivoa aika vähän sellaista, minkä voi nakata pakettiin ja kuusen alle. Mää oikein kovasti toivoin, että mun haltijakummipojan pikkusisko syntys terveenä. Ja ettei ihmiset pettäs toisiaan. Ja että yks rakas ystäväni sais henkisen tilansa paremmaksi. Että jokainen joka haluais ja ansaitsis (minä mukaanlukien) sais raittiin joulun. Ettei yhdenkään pienen ihmisen tarvis miettiä, ettei halua palata joululoman jälkeen kouluun kiusattavaksi. Että kukaan ei joutus miettimään itsemurhaa siks, että on niin yksin. Itelle vielä itseluottamusta ja luottoa ihmisiin, niin oltas jo voitolla. Ja kaikille hyvää mieltä. Siihen mää koitin ite panostaa läheisten osalta, ja toivon että mun lahjavalinnat osuu sitten oikeaan.
Se on muuten ihan tyhmää, että vaikka on hankkinu jotaki, mikä on sillä hetkellä tuntunut ihan loistavalta lahjalta, niin sitten kun sen on saanut pakettiin ja piiloon odottamaan avaamista, se alkaakin epäilyttämään. Entä jos se onkin ihan tyhmä, eikä toinen pidäkään siitä? Vaikka ite viimeksi männäviikolla taisin sanoa, että tärkeintä lienee se, että on ajatellu sitä lahjan saajaa lahjaa hankkiessa.
Anyway. Mulla on kaikki syyt olla onnellinen just nyt. Huomenna on mun ja Niken kolmasosavuosipäivä, ystävä synnytti pari päivää sitten suloisen tyttären ja mä saan viettää jouluni rakkaiden ihmisten kans.
Ps: Riikalla on tuolla sen blogissa arvonta, joten kipinkapin sinne. Hop hop. Pitäs olla jo. Mikset vielä ole?
Lämpöistä joulunodotusta kaikille <3
(pyydän anteeksi tekstin ja videoiden asettelun puolesta, mä en ihan oikeasti tiedä mitä tapahtui,)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kuiskaisit ees.