Tä mitää otsikoita tarvii.

 Mulla on vähän hidastunu tämä postaustahti, kun mun aikaa on rajoittaneet muut velvollisuudet. Eilen alkoi työkkärin haistapaska-kurssi, mikä nyt ei vielä oo ehtiny vaikuttaa mun aikataulutukseen, mutta mun pieni, joskin sitäkin vaativampi lukijakuntani mun incognito-blogissa on vaatinut huomioimaan myös heitä, ja näin ollen mä olen keskittynyt enemmän sitten satuilemaan siellä. Oon joutunu toteamaan että kumpaa blogia tahansa kirjotan, niin toinen jää lähes kokonaan huomiotta. Mun ois tarkotus saada nämä jonkinlaiseen balanssiin keskenään, mutta aikaa siihen voi mennä. Asiasta toiseen.

 Tämä tulee luultavasti kuulostamaan ikävältä sukupuoliennakkoluulolta, sukupuolijaottelulta ja tusinalta sukupuolimuulta, mutta väliäkö sen, kunhan intro on nyt kasassa.
 Mä oon elämäni aikana tavannut useita miessukupuolen edustajia, muutaman kans ollut jopa kohtalaisen läheinenkin. Oon huomannut että niillähän ei toimi ajatusmaailma lähellekään samalla tavalla kuin mulla ja monella muulla mun tuntemalla tyttöolennolla. Ilmeisesti mun poikatutut on olleet jotenkin tunneköyhiä, tai oon lukenut niitä aivan väärin, tai sitten en vaan ite tajua. Pikaisella kelauksella mun lähipiiristä ei tule mieleen yhden yhtä poikaolentoa jonka voisin kuvitella valvomassa öitään rakkausasioiden takia. Lukuunottamatta toki ruumiillista rakkautta. Nyt kuitenkin koitan ajaa takaa tilannetta, että poika on tavannut tytön, tykästynyt siihen ja valvoo yöt läpeensä miettimässä tyttöä ja että uskaltaako ottaa yhteyttä. Ok, tähän asti vielä jopa ihan mahdollinen skenaario, mutta jotenki tosi vaikea kuvitella ketään tuttua poikaa saamassa almost rytmihäiriöitä huomatessaan sen tytön olevan online, tai juoksemassa ympyrää riemastuksensekaisessa paniikissa kun on saanut sovittua treffit sen tytön kans. Onko jätkät oikeasti vaan niin chillejä, että sopii tiistaina treffit perjantaille, menee paskalle eikä stressaa asiaa sen kummemmin ja muistaakin koko treffit perjantaina keskimäärin puolta tuntia ennen sovittua aikaa? Vai eikö se vaan näy päälle päin jos niillä jänskättää? Tarkotan, niin moni tuttu tyttö istuis niinku tulisilla hiilillä siitä tiistaista perjantaihin ja ylianalysois ja soittelis kavereille ja yrittäis ennustella että miten treffit tulee etenemään.
 Onko edes olemassa poikia jotka olis valmiita hajottamaan maailmoja, teurastamaan lohikäärmeitä ja silpomaan kilpakosijoita saadakseen omakseen naisen joka on vallannut ajatukset? Vai onko helpompi vain pakottaa itsensä unohtamaan ja olla kertomatta tunteista kenellekään, jos ajatukset valloittanut tyttö on vaikkapa varattu, tai muuten jotenki vaikeasti tavoiteltava?
 Ehkä sitä on vain elokuvissa sitten.