Antakaapa mun pohjustaa vähäsen.
Peruskoulussa vihasin tekstiilityötä. Enimmäkseen äärimmäisen innostavien opettajien takia, mutta ei kyllä muutenkaan ollu kovin lähellä sydäntä. Puikothan mulla ei pysy hyppysissä ensinkään, ja koukkutouhuista osaan hätinä virkata ketjusilmukkaa ja seki on vähän niin ja näin. Neula kyllä pysyy kädessä, ja oon mä nappeja ja vetoketjuja vaihdellu vielä senki jälkeen, ku 14-vuotiaana viimesen tekstiilituntini näin. Mutta siitä on siis toiset 14 vuotta ku oon joutunu piirtämään ja leikkomaan kaavoja ja toimimaan niiden kans. MUTTA. Joku kärpänen iski, hain Marikalta kasan lehtiä, kävin kangaskaupassa ja halusin tehä itelle mekon.
Okei. Mun nätti kangas oli palalaatikosta, eikä käyny pienessä mielessäkään mitata leveyttä kaupassa. 30cm liian kapea mekkoon. No, tehhään sitte hame! (Jos jollaki ihan kamalasti kiinnostaa niin kaavat on Suuri Käsityö 10/2012)
Helmakaava leikattuna, muutaku piirtämään. Mullahan ei siis oo oikeen pöytätilaa tässä mökissä, joten kävin hakeen kellarivaraston käytävältä lainaksi tuommosen kätevän irtopalan.
Kaikki neljä palaa leikattuna! Ja kiinni toisissaan. Helppoa, eikö!
Ekat pistot siinä. Ei jännitä, hyvä siitä tulee.
Yllättävän suoraa saumaaki sain aikaan.
Jaahas. Unohin merkata laskosten kohdat. Pientä noitumista ja kaavat esille, kyllä tästä selvitään.
"taita kappaleiden laskokset merkkien mukaan oikeat vastakkain. Ompele nurjalta laskosviivan pituudelta. Käännä laskosvarat nurjalle keskietuun ja keskitakaan päin." NIIN ETTÄ TEE MITÄ? Jotain sinne päin.
Ja sitte voiki kirota vähän lissää. Mun raidat on ihan miten sattuu! Annetaanko sen häiritä? Ei.
Karvainen assistentti ja teltan näkönen viritys.
Vyötärökappaleen asettelua. Ohan se tyylikäs...
Vetoketjuki löytyy laatikoista, vieläpä oikian värisenä. Jälleen huomamme vinksinvonksin-raidat.
Tässä kohtaa sai miettiä, notta kuinkahan päissään sitä on leikannu noita palasia. (Kyllä, kirosin.)
Tähän tulee paikka napinreiälle.
Ja nappi laitetaan tähän!
Ja siinä ne on! Laitoin tosin vielä hakasia lisäksi, niistä ei oo kuvaa. Päättelin, että jos ei oo jotaki tukemassa, niin nappi vetää tuon kaitaleen ihan persiilleen.
Välisovitus!
Ei muuta ku helman kasaamiseen. Mulla oli vähän epäilyksiä pituudesta, mutta ne meni ohi. Taitoin siis ensin kerran tuon helman...
...ja sitten toisen kerran, jolloin purkautuva reuna jäi alimmaksi, eikä näin ollen karkaa sieltä mihinkään. (Jep, tänki oon oppinu yrityksen ja erehdyksen kautta.)
Tässä on sauma, josta olen erityisen ylpeä. Onhan se SIEVÄ!
Valmis tuote päällä.
Takaa.
Edestä.
Semmonen hame se. Oishan tähän ohjeen mukaan tullu vähän vuoria ja tukikangasta, mutta jätin väliin. Ei mopollakaan mahottomia.
Mutta oon mä aika ylpeä itestäni, suunnilleen viikko tuon tekemiseen meni. En tiiä oisko valmistunu sen nopeampaa koneella, mun ompelemiskone ei oikein halua tehä töitä mun kans.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kuiskaisit ees.