perjantai 3. elokuuta 2012

Maailman parhaat keidaskaverit.

 Olin tuossa keskiviikkona viihteellä erään ystävättären kans, jonka seurassa en oo viime aikoina kauheasti pyöriny. Neiti on lueskellu tätä mun blogia, ja totesi että mun teksteistä päätellen mun kaverit ja ystävät ei oo ollu eikä oo järin häävejä.
 Itse asiassa mulla on ihan oikeasti muutama todella todella ihana ystävä. Ei vaan tuu puhuttua niistä koska ne ei aiheuta mulle päänsärkyä. Mutta puhutaan nyt sitte, nii ei jää kellekään epäselväksi etten oo ihan täys sosiaalinen hylkiö. Enpä vissiin! Mutta mysteerin vuoksi... Ei nimiä.
 Mulla on kaks suloista vaakatyttöä. Toisen oon tuntenu omalla mittapuullani vasta hyvin lyhyen ajan, mutta hän on ehdottomasti hyvin rakas mulle. Mun kaverisuhteilla on tosin tapana kuolla vähän vajaan vuoden ikäsinä, ja jos ne ei siihen kuole niin sitten ollaan jo melko vakavissaan. Joten katellaan nyt vielä hetki miten käy. Toivottavasti tää ei kuole. Toinen vaakatyttö sitten... Se on ollut mun elämässä 26 vuotta ja vähän reilut 3 kuukautta, ja hänestä olenki puhunut sekä täällä että VVL:ssa. Tämä nainen on kulkenu mun rinnalla koko mun elämän läpi, enkä voi ees kuvitella parempaa matkaseuraa tälle elämäksi kutsutulle matkalle.
 Vesimiestyttöjä elämässäni on myös kaksin kappalein. Molempia oon roikottanu mukana ja useamman vuoden. Näissä tytöissä on monia yhteisiä piirteitä. Molempiin oon tutustunu kolmannen osapuolen kautta, ja tää esittelijä on sitten aikaa myöten jäänyt taka-alalle tai tippunu kokonaan kuviosta. Vesimieskaverit tuo musta esiin mun ehdottomasti viihdyttävimmät ja luovimmat puolet, eikä niiden kans tarvi riidellä turhasta.
 Miespuolisia luottoystäviä mulla on peräti kaks, yks rapupoika ja yks leijonapoika. Pojat on oikeastaan kaikinpuolin täysin erilaiset, mutta molempien kans voin olla ihan tasan just oma itteni, molempien kans voi puhua melekosen diippejä ja molemmat tykkää musta ihan just siks että oon minä.
 Rakas, rakas kalatyttöni, jonka oon myös tuntenu aina. Nyt kun meidän välillä on  kohta 20 vuoden ajan ollu 600 kilometriä, me ollaan ehkä vähän kasvettu erilleen toisistamme, mutta eiköhän molemmat silti tiedä että ei me toisistamme ikinä eroon päästä. Saati että haluttas. Saattaa kulua aikoja ettei kuulla toisistamme kuukausiin, mutta sitte jompikumpi soittaa ja alakaa semmonen juoruilu että jeesuski tuntis ittensä ulkopuoliseksi.
 Sitten mulla on kaksostyttö ja neitsyttyttö. Viimeksi mainitun kanssa on ollut vähän säätämistä välillä ulkoisten ärsykkeiden (ja molempien kovan kallon) takia, mutta onneksi tajuttiin selvittää asiat. Tai hän tajus, minulta semmosta toimintaa ei kannata odottaa :)
 Kaksostyttöni on ollut mukana nyt reilun vuoden, joten ollaan jo voiton puolella. Meillä ei oikeasti oo tän tytön kans juuri mitään yhteistä, mutta me ei anneta asian häiritä. Hän on myös loistava esimerkki siitä että ikinä tiedä mitä aarteita internettiin on jätetty lojumaan.
  Ja... Sitte mää toivoisin että tällä listalla olis myös yks tietty kauristyttö.


Ps: Joku ihan varmasti haluaa tästäki repiä pelipöksynsä riekaleiksi, mutta jos et löydä itseäsi tästä ja sun omasta mielestäs kuuluis tässä olla niin mulla saattaa olla syyni siihen mikset ole. En ajatellut listata tähän kaikkia mun 300 facebook-kontaktia, osaa ei vaan tarvi erikseen mainita, ja no, ehkä joku tajuaa mikä tässä on pointtina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuiskaisit ees.