Matkalla... Eli en.

 Mun ulkomaanmatkat on tähän mennessä rajottunu Haaparantaan, ja kerran pentuna kävin Uumajassa. Katin kans ollaan puhuttu monesti että pitäs jonneki lähteä yhdessä, kun kumpikaan ei ole oikein mihinkään päässyt. Kai me ollaan jotenki arkoja sitten lähtemään, ja onhan tässä muitakin esteitä. Ja rahahan on aina suuri ongelma.
 Kyllä mä tunnen itteni vähän surkeaksi tapaukseksi kun ympärillä ihmiset puhuu omista reissuistaan ja lisäilee facebookkiin kuvia matkoilta. Ja oon ehkä vähän katkera siitä että mun vanhemmat ei ole koskaan vieneet mua mihinkään. Superkiva sitten kun tulee tuon insinöörinki kans lieviä alemmuuskomplekseja...
 Jos saisin lähteä ihan mihin tahansa, eikä raha ois este, niin oisin jo varmaan matkalla Irlantiin. En tiiä mikä mua sinne vetää ja mitä siellä tekisin, tuntunu vaan monta vuotta siltä että siellä mun pitäis olla. Ehkä jopa pysyvästi. Mutta tiiän etten mitenkään päin ois valmis jättämään kaikkea mitä mulla on täällä. Saati että uskaltaisin hylätä kaiken tutun ja enempi ja vähempi turvallisen. Tosin eräs tärkeä sanoi että jos mä lähtisin niin luultavasti mun tärkeät saattais hyvinki päättää seurata mua. Tiiä sit tarkottiko ehkä itseään. Ehkä mä vain olen pieni nössö kun vieläkin nökötän tässä kaupungissa.
 Siinä missä Irlanti on maa jonne tahtoisin pysyvästi, niin USAn etelävaltioissa tahtoisin vierailla. Jos mulla ois rahaa lentolippuihin, niin lentäisin Arizonaan Juliannan luo ja se veis mut puolen Amerikan kierrokselle 18-rattaisellaan. Julianna on muuten mun "kadonnut kaksonen", meidän yhteinen kaveri facebookissa huomas meidän yhdennäköisyyden ja käski olemaan kavereita :D Myös luonteet vastaa aika hyvin. Julianna on monesti kutsunut mua käymään, mutta ei, täällä mä oon vieläkin.
 Toinen joka kutsuu mua aina kylään on mun ystävä Matan. Se kutsuu mua Israeliin. Jotenki tuo lähi-Itä ei oo ihan ekana mun to do -listalla, vaikka Matan on ihana ja sitä ois kiva nähdä. Tutustuin siihen kun se oli eurotripillä joskus 2007.
 Tällä hetkellä kuitenkin palapelin palaset on niin sekasi että voisin pakata insinöörini ja pari kaveria matkaan ja paeta vaikka Havaijille. Se tuntus tässä tilanteessa olevan tarpeeksi kaukana näistä Oulu the Paskakaupunnin pienistä piireistä.