Mua naurattaa ne tutkimukset joiden mukaan ihminen masentuu kun kuuntelee raskaampaa musiikkia. Jokanenhan tietää että se on ihan höpöhöpöä, eikähän totuus oo lähempänä sitä että masentuneet ihmiset löytää jonkinlaista lohtua soundeista ja lyriikoista jotka peilaa omaa sielunmaisemaa... Terveisin "Aloitin oman masentelu-urani Timo Rautiaisella & Trio Niskalaukauksella, kiitos lähisuku..." :D Eipä mun nykynenkään soittolista ole järin hilpeää, pakko myöntää. Silti mää luulen että nykysen mainstreampopin kuuntelu sais mut väsäämään hirttosilmukkaa huomattavasti ripeämpään tahtiin kuin se että kuuntelen nappulat kaakossa metallia.
Oon toki tässä kymmenen vuoden aikana koittanu välillä kuunnella muunkinlaista musiikkia kuin powermetallia ja industrialia, mutta en mä oo löytäny muusta samanlaista sisältöä, ellei kourallista yksittäisiä biisejä lasketa. Musiikista on helppo saada voimaa, kunhan ensin löytää sen oman musiikkinsa. Muuten se on merkityksetöntä mölyä. Mulle ainaki. Myönnettävä silti on että ei oo harvassa nekään kerrat ku olen vollottanut jonkun tietyn biisin takia, mutta en mää silti ois valmis luopumaan niistä muistoista, jotka jotkut biisit tuo mieleen, enkä niistä kyyneleistä jotka samat biisit tuo silmiin. Elämää se vaan on, ja mun muistot ja kyyneleet ja kolhut tekee musta minut.
Välillä musiikki on ollu ystävien lisäksi ainoa asia mikä on pitäny mun pään kasassa. Mää taas kadotin mun punasen langan joten laitan vähän biisejä!
Biisi, josta löydän itseni:
Biisi joka saa itkemään
Biisi joka koskettaa
Biisi jota kuuntelen vihaisena
Biisi joka tuo mieleen muistoja
Biisi joka tekee surulliseksi
Biisi joka saa tanssimaan
Biisi joka tekee iloiseksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kuiskaisit ees.