tiistai 26. kesäkuuta 2012

Tuuliajolla ajatuksissa

 Mun ajatukset seilaa menneisyydessä iliman karttaa ja kompassia. Kaipaan niitä ihmisiä jotka on joko omasta tahdostaan tai mun avustuksella joutuneet poistumaan mun elämästä.
 On ollut aikoja jolloin oon ollut aina yksin, ja se ei oo ollu mun oma valinta, ja aikoja jolloin mun ei oo tarvinnu olla hetkeäkään yksin jos en ole halunnut. Nyt menen näiden välimaastossa, välillä seurassa ja välillä itekseen.
 Vaikka tällä hetkellä mulla on kourallinen ystäviä ja tusinoittain kavereita niin välillä tuntuu silti yksinäiseltä. On kuitenkin melkomoinen lauma niitä ketä voi vaan ikävöidä ja toivoa että niillä on kaikki hyvin, ilman että saa siitä varmuutta. (Paitsi yks jota kaipaan voi vetää muovipussin päähän ja juosta suohon.) Suuri osa on semmosia joista on vaan kasvanu erilleen ilman sen suurempaa draamaa, ja niiden kans vois leikkiä, mutta tuntuu että kaikesta on liian kauan ja asiat muuttunu niin paljon ettei enää osais ja pystyis puhumaan asioista niinku ennen.
 Sitten on toinen kourallinen niitä joiden kans tiet on eronnu helvetinmoisen huudon ja itkun kans ja ne on niitä joita kaipaan eniten. Mä ku en oo koskaan ollu hyvä riitelemään rakentavasti. Se ei vaan oo mun laji. Ennen riitatilanteissa mulla oli tapana latoa ilmoille kaikki mikä vitutti. Siis ihan kaikki. Aika näppärä konsti kusta kaikki, mun mielestä. Nykyään sitten vältän viimeseen asti sitä että kuulostasin katkeralta ja typerältä ja piän mieluummin pään kiinni kokonaan. Ei oo muuten hyvä ratkastu sekään. Ehkä mä en vaan osaa. Pitäs kai osata ku kuitenki sangen usein ajaudun semmosiin tilanteisiin... Anyway. Kakshan siihen eroamiseen yleensä tarvitaan, joten en mä viiti pelkästään itteäni syyttää. Silti tulee mietittyä että oisko asiat toisin jos ois tehny toisin? Tulee sanottua asiat ennenku ajattelee loppuun Ja tiiän että oon sanonu ja jättäny sanomatta liikaa. Mutta kyllä samaa on tehneet ne vastapuolella olleetkin. En mä tiedä sitten, tuskin nämä ihmiset edes enää on sitä mitä mä muistan niiden olleen. Silti on perkeleellinen ikävä.
 Ja sitten on niitä ketkä on niin lähellä, ja kuitenki ihan liian kaukana.


18 kommenttia:

  1. Minullakin on ikävä.
    Kaikesta huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävä ei oo kivaa, mutta jos mää kestän sitä nii kestät sääki.

      Poista
    2. Entä jos haluaa unohtaa menneet ja ikävän? Aloittaa puhtaalta pöydältä ja jatkaa?

      Poista
    3. Mää luulen että se on vaan neuvottelukysymys. Jos ottaa itteä niskasta kiinni ja luutuaa pöydän ja aloittaa. Tää on tosin sitten vaan mun mielipide, en tiiä päteekö se kaikkiin muihin...

      Poista
    4. Päteekö se myös sinun kaikkiin menneisiin tilanteisiin? Että pöydän voi vaikka Tolulla pyhkiä ja sillä sipuli. Jotkut todella haluaisivat niin tehdä.

      Poista
    5. Ehkä, riippuu vähän tilanteesta. Omassa menneisyydessä on tasan yks ihminen joka ei tolulla selviäis.

      Poista
  2. Mitä niin suurta hän on sitten tehnyt että ei Tolu riitä? Riittääkö kloritti? Entä jos hän haluaisi ottaa sinuun yhteyttä, selvittää tilannetta, pyytää anteeksi tms?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen varmaan kannattaa tulla mestaan. Sieltähän mut löytää. Vaihtoehtoisesti hän voi lähettää vaikka sähköpostia osoitteeseen ravenica@windowslive.com, tai pistää viestiä ku eihän mun numero oo mihinkään muuttunu.

      Poista
    2. Mitä se sit on tehny?

      Poista
    3. Vaikia sanoa ku en tiiä kenestä puhutaan :D

      Poista
    4. No tää yks joka ei "tolulla" selviäis

      Poista
  3. Miksi Hanna huutelis täälä anonyymeille, että kuka mahtaa olla tämä henkilö joka sais pussi päässä juosta suohon. Jos anonyymillä on itellää jotain minkä haluaa sopia ja keskustella niin kannattaa varmaan laittaa sitä sähköpostia, eikä täälä kysellä yleisesti yksityisistä asioista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Mää myös luulen että tää joka sais mennä pussi päässä suohon tietää ite kuka on ja mitä on tehny. Meikä jokatapauksessa nyt alakaa valumaan sinne mestaan ^^

      Poista
    2. Ei kyllä olis kovin aikuista sopia sähköpostilla. Eikä ne asiat vaikuta olevan kovin yksityisiä kun niistä täällä kirjotellaan päivityksissä aika paljon. :)

      Mukavaa mestailua.

      Poista
  4. Tarkoitin lähinnä, että laittaa sähköpostia asian tiimoilta ja sopii vaikka tapaamisen! :) Minusta asiat on kuitenkin siltä kohtaa yksityisiä, että kenestäkään ei olla puhuttu nimellä.

    VastaaPoista
  5. No itehän en oo koskaan väittänykään olevani kauhian aikuinen :D Jos haluaa aikuisten kans leikkiä nii mää en oo vaihtoehto ^^
    Omasta mielestäni en olekaan käsitelly ku oman pääni sisältöä tässä blogissa, joten saan varmaan itse päättää kuinka paljon siitä on yksityistä ja kuinka paljon julkista. Jos joku haluaa väkisellä itsensä tunnistaa vaikkapa ämmäksi jonka kannattas juosta muovipussi päässä suohon niin se ei sitten taas enää mun persettä kutita <3

    VastaaPoista

Kuiskaisit ees.