tiistai 29. tammikuuta 2013

100.

 Tilasin kysymyksiä, ja niitähän tulikin sitten, joten suoraan asiaan.

"5 parasta muistoa omasta elämästäsi?"

 Tämmösellä helpollahan on kiva alottaa. Nämä ei sitten tule missään paremmuusjärjestyksessä.

-Se kun tajusin että peruskoulu on LOPULTAKIN ohi. Ei enää KOSKAAN tarvi olla tekemisissä niiden ihmisen irvikuvien kans. Ja mä sitten kuitenkin selvisin siitä fyysisesti elossa. Ah <3

-Yhteen niputettuna ne hetket kun tajuan että musta ihan oikeasti välitetään aika helvetinlujaa. Yleensä muistan sen ilman apuja, mutta on aikoja että sitä asiaa saa kauanki takoa mun kupoliin.

-Tän oon maininnutki ehkä jonku sata kertaa, mutta Tampere, helmikuu 2010, jolloin tapasin mun tulevan puolison naamakkain. Mä tunsin itteni teini-ikäiseksi fanitytöksi, mutta so what, Skinny pussasi mua poskelle! Rakkauskyttyrämatskua! Valitettavasti tyyppi ei vieläkään tiedä, että oon sen tuleva vaimo...

-Musta on tosi ikävä tämmösissä kysymystilanteissa nostaa esille yks ystävä, kun tärkeitä ne on kaikki, mutta mutta... Heinäkuu 2012, kun sain palan mun sydäntä takas, kun Sanna auttoi minut ja Muruapinan takas yhteen, niinku meidän kuuluu ollakin.

-Samalla linjalla menee kesä 2009, kun Kati oli pohjoisessa, ja meillä välit poikki. Mulla oli muuan yö melkosen paha olla, ja Katilta tuli viesti että hänellä on tunne että mulla ei oo kaikki hyvin. Se muuten saattas olla että ilman sitä viestiä mä en olis tässä.


 "No entäs 5 pahinta?"

-Ehottomasti pahin koskaan oli se ku tajusin mitä mun paras ystävä ja poikaystävä värkkää mun selän takana. Siitä on noin sata vuotta aikaa, mutta jumalauta että se sattuu vieläki. Ja sattuu varmaan aina.


-Taas yhteen niputettuna ne hetket ku tajuaa että parisuhde/sellaisen tekele on loppu. Vaikka tietäs että se on hyväksi, niin se on silti kamalaa.

-Samoin myös ne hetket kun huomaa että ystävyyssuhde on lopullisesti ohi. Sillonki ku se on tapettava ite.

-Se kun tajus että päässä on vikaa ja siitä sai diagnoosin. Se oli ihan kamalaa sillon. Nyt sen kans on oppinut ees jotenki elämään ja olemaan. Sillon se tuntu siltä että universumit romahtaa.

-Peruskoulu. Enough said.

"Oudoin tilanne missä oot ollut?"

-Kuten oon maininnu, mulla on tapana päätyä ihan helvetin omituisiin tilanteisiin. Kamalan vaikea nostaa esille vaan yhtä. Ehkä mä olen yks omituinen tilanne. 

"Romanttisin tilanne?"

-Mulle sanottiin että Vesaa ei lasketa, mutta minkäs minä sille teen että meidän suhteessa on enemmän romantiikkaa kuin mun kaikissa edesmenneissä parisuhteissa yhteensä. Joten vastaan että se, kun ko. herra herätti mut jumalattomassa krapulassa vain antaakseen mulla kaulakorun ja ison halauksen ja kertoakseen että rakastaa mua.


"Millainen olet luonteeltasi?"

-Tän kysymyksen yhteydessä esitettiinkin arvailuja siitä että saattasin olla kohtalaisen räväkkä persoona. Sitä mä kyllä olen. Joskus joku kuvaili mun luonnetta sanoilla räväkkä, räävitön, räiskyvä ja rääväsuinen. Pitää ihan täysin paikkansa. Toisaalta sitten olen ajoittain hyvinkin syvällinen, en voi väittää että rauhallinen kuitenkaan.  Mä oon myös joskus rasittavuuteen asti huolehtiva, mä tahtosin aina hoitaa kaikki mun läheiset kuntoon. Siinä käy joskus niin että unohdan itseni kokonaan. Yleensä oon myös ihan iljettävän itsevarma, lähinnä siksi että mua ei vaan kiinnosta mitä muut ajattelee musta. Mutta löytyy myös se epävarma puoli. Oon monimutkanen otus.

"Edustatko jotain tietyn pukeutumistyylin persoonaa vai saatatko pukeutua ihan laidasta laitaan mihinkä tyyliin vain ja vaikka sekoittaa kaikkea mahdollista?:)"

-Mua on aika kauan luokiteltu gootiksi, mutta ennen kaikkea mä oon Hanna. Mun vaatekaapista ei pysty päättelemään oikeastaan muuta ku että olen aivan järkyttävän värirajoittunut, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Arkisin menen yleensä farkut + t-paita/huppari -linjalla, mutta kyllä mut silti kuulemma tunnistaa metallitytöksi. Erikoistilaisuuksiin sitten voin tällätä enemmän. Viime aikoina yleensä joko joku fiftarimekko tai pikkumusta. Eli joo, mä sekoittelen surutta tyylejä mitkä tuntuu itestä hyvältä.

"Mikä on viimeisin nolo tilanne johon olet joutunut?"

-Mä oon siitä vähän omituinen että en oikeen tajua nolostella sillon ku siihen ois aihetta muiden mielestä. Mun elämä on ollu alusta asti noloa tilannetta, joten koitan välttää sen huomioimista. Mutta jos nyt jotaki on pakko mainita, niin kyllä mua hävettää joutua alastomuustilanteisiin verenvuodatuksen jälkeen, ei ne haavat ja arvet nyt niin nättejä ole.

"Milloin sinulla on ollut viimeksi erityisen hyvä olo jostain? Mistä?"

-Lasketaanko pekonin syömistä vai pitäskö olla jotaki syvällisempää? Jos pitäs niin tuossa muuan ilta kun tuli kiitosta taloudenpidosta Rautatienkadun tukikohdasta. Ja siitä että Vesa sano että oon maailman paras vaimo.

"Mikä on kaunein asia mitä sinulle on ikinä sanottu?"

-Mun on aina tosi vaikea päättää että onko vastaus tällaseen kysymykseen mun eksän kaunis "No sä oot ihan kiva ja mukava ja ihan hyvän näkönen" -tunnustus, vai joku muu.

"Jotain mitä muut eivät tiedä sinusta?"

-Mulla on semmonen villi fiilis että mulla ei oo jäljellä ihan kauheasti salaisuuksia :D 

"Mikä sai sut aloittamaan bloggaamisen?"

-Alunperin pakottava tarve kirjoittaa. Se kyseinen blogi on lopettamisuhan alla. Sittemmin Riikka, ja nyt tämän blogin pitämiseen ajaa tarve purkaa liiat ajatukset johonkin.

"Mikä vuodenajan juhla on sinulle tärkein? esim.joulu,uusivuosi yms."

-Mä pidän kovasti joulusta kyllä, mutta taidan silti olla enemmän halloween-tyttö.

"Turhin tavarasi ja miksi?"

-Rupesin miettimään ihan kunnolla, ja jouduin toteamaan että mulla on torppa puolillaan turhaa tavaraa. Jokuhan vois väittää että mun nukkekokoelma on turha, ja sitä se on minustaki välillä :D

"Soini vai Lipponen?"



"Kokis vai pekoni?"

-Helppoa. Kyllä mä ennemmin kuolen nälkään kuin janoon.

"Kumman kaa olisit mielummin Riki Sorsan vai sen veljen?"

-Sen veljen :D

"Mielenkiintoisin blogi jota luet?"


-Mä en haluais taaskaan nostaa ketään toisten yläpuolelle, mutta jos nyt on pakko tähän joku laittaa, niin vastaan Ajattelematonta Ajattelua, koska suuri osa vois olla mun kirjottamaa. 

"Suosikki mekkosi/vaatteesi/kenkäsi/you name it?"


Kiitoksia vaan sponsorille <3
Näiden kans tykkään pitää mun lempivaatekappaletta eli mustia pillifarkkuja, mutta oon liian laiska kuvaamaan niitä. Saatte tyytyä ajatukseen.


"Asia jota haluaisit kokeilla, mutta et ole koskaan uskaltanut?"


-Mun teki mieli vastata tähän jotain äärimmäisen härskiä, mutta koska mun blogi ei oo K-18 nii pakko keksiä jotaki muuta. Benji-hyppyä. Tai lähinnä mulla ei oo koskaan ollu siihen varaa. Toinen on tatuointi. 

"Minkä harrastuksen haluaisit aloittaa?"


-Joko joku itsepuolustuslaji, tai sitten tankotanssi.

"Suosikki drinkkisi?"


-Siihen nähden että kysyjä on tuttu niin tämä on täysin invalidi kysymys. Kossukaakaomaito. Se on niinku valakovenäläinen, mutta ilman kahvia ja kaakolla. Ja sata kertaa parempaa.

"Rakkain esineesi/asiasi?"


-Yksikö vaan? Siinä tapauksessa mun päänsisäinen maailma.

"Biisi jota et pysty kuuntelemaan sen herättämien muistojen takia?"


-Mulla ei varsinaisesti ole sellaista. Joskus oli.


"Salaisin paheesi?"


-Paheitahan siis kyllä on, mutta niissä ei ole mitään salaista. 

"Minkä lävistyksen voisit vielä ottaa?"


-Varmaan toiseenki nänniin. Medusa on kans kiehtonut pitkään.

"Haave ammattisi?"


-Rokkitähti tai baarimikko tai alternative-vaatepuotin myyjä.

"Iloisin muisto viime kesästä?"


-Festarijutut <3 Q ja Jalo oli molemmat ihan parhautta, vaikka eri tavoilla. 

"Suosikki sarjasi?"


-Mä oon ihan tosi laiska kattomaan mitään, mutta vastataan nyt vaikka Addams Family.

"Mies ja nais idolisi? Miksi?"


-Miehistä ihan ehdottomasti Skinny Disco, mutta en mä sitä perustella osaa... Naisista taas mun sisko. Se on ollu mun esikuva noin niinku kohta 27 vuotta, ja on edelleen.

"Mitä toivot tulevaisuudelta?"


-Lähitulevaisuudelta nyt sitä että löytys se koti mulle ja pääsisin selvittelemään vähän tätä solmua. Tai ehkä lyömään solmun keskeltä halki.

"Mitä muuttaisit menneisyydestäsi? Miksi?"


-En mä varmaan sitten lopulta haluais muuttaa mitään, siinä pelossa että oisin päätynyt tähän hetkeen olemaan aivan eri ihminen.

"Suosikki kirjasi?"

-Joko Tuulen Viemää tai Hyviä Enteitä. Vaikia päättää. Ne ku on niin samanlaisia.

"Mitä muuttaisit tässä maailmasta jos saisit?"


-Tässä maailmassa on ihan liikaa epäkohtia korjattavana, joten lista ois melko pitkä, vaan lähetään silti itsekkäästi siitä että eliminoisin kaikki mielenterveysongelmat.

"Jos saisit valita tavan jolla kuolisit niin mikä se olisi?"


-Joko hiljaa ja unohdettuna johonki komeroon, tai järkyttävän verimäärän kans kylpyammeeseen. EN MINÄ TIIÄ.

"Oletko lintu vai kala?"


-Kala. Ehdottomasti rakkaussilakka. Vaikka toisaalta... STRUTSI.

"Milloin sulla on ollut elämäsi nätein fiilis?" 

-Tätäkin kysymystä pohjusteltiin hieman, enkä kuulemma saa valita mun ajoittaisia alastomuushetkiäni. Harmi. Mutta sain luvan vastata kuvilla. Sain luvan valita kolme kuvaa.

 Miian kans pusikossa kuvaamassa. Tuolloin oli tosi nätti olo, kaikista pikkuvioista huolimatta.

Hetki jolloin tajusin että mulla on nätit huulet! :D

Valitettavasti en löytänyt tän häävimpää kuvaa Hanna Aurinkoisesta. Anyway, niihä ne sanoo että hymy tekee nätiksi. Jopa iliman meikkiä! En oo aina uskonu siihen, mutta nyt... Mun ohje kaikille on että pitäs hymyillä. Vitusti. <3
+
tossa bannerin kuvassa koen olevani nättinä.



Pakko olla esillä.

 Aiemmasta Blogistiikkaa-postauksesta kai vois rakentaa jonkun huteran aasinsillan tähän. Siis näistä jotka pyrkii blogimaailman palvotuiksi jumalattariksi ilman sen kummempia meriittejä ja edes etäisesti omaperäistä ideaa, pääasia että tulee huomatuksi. Ja se nyt olikin sitten päivän pääaihe, kuinka varsinkin tietyn ikäryhmän tyttöjen keskuudessa tuntuu olevan aivan suunnattoman tärkeää tulla huomatuksi. Tai niin no, kai nuoriso on aina kaivannut huomioimista, mutta nyt sosiaalisen median ja tosi-tv:n aikana touhu on mun mielestä lähtenyt ihan lapasesta. Tokihan näissä Talenteissa ja Idolseissa ja Voice of Finlandeissa on niitä jotka on oikeasti lahjakkaita, mutta sitten kun katsotaan sitä toista ääripäätä... Mä tunnustan että Big Brother oi joskus ihan viihdyttävä formaatti, mutta nykysellään ainakin tässä maassa se on muuttunut kanavaksi jonka kautta pääsee äkkiä viemään palstatilaa lehdistä, vaikka ei varsinaisesti mitään taitoja oliskaan. Ja tässä ei lasketa taidoksi sitä että osaa kävellä ja syödä purkkaa yhtä aikaa. Tästä kertoo mun mielestä jo sekin että nykyään BB-kilpailijoistakin valtaosa on nuoria naisia, mukana muutama miespuolinen jotta taloon tulisi säpinää. Sitten kun talossa on käyty ja lennetty ulos niin pääsee Seiskaan ja Hymyyn ja yöchatin juontajaksi ja saa nimeensä BB-etuliitteen ja Hymyn kustantamat silikonit ja elämä on yhtä ruusuilla tanssaamista kun ollaan julkkiksia. Ei näillä eväillä ehkä ihan kutsua Linnan Juhliin tule, mutta väliäkö tuolla kun joku tunnistaa kadulla.
 Mun täytyy myöntää että nuo Idolsit ja Voice of Finlandit ja sen semmoset on vähän harmaata aluetta mulle. Mainitsin kyllä, että on näissä formaateissa niitä oikeastikin hyviä, mutta jos mä esim. olisin oikeasti hyvä laulaja, niin mä tahtoisin että se huomattais ilman että mun tarvis mennä tyrkylle johonkin telkkariohjelmaan.

 En mä sitten tiedä onko nykyaikana sen helpompaa lopulta päätyä julkisuuteen kuin vaikka joskus 50 vuotta takaperin. Väyliä julkisuuteen on toki enemmän, mutta äkkiseltään kutvittelis että ne kaikki satakakssattaa muutakin oman elämänsä tähtöstä on panneet tämän merkille, ja käyttävät hyödykseen raa'alla kyynärpäätaktiikalla. Sitten kun uusia julkimoita puskee ovista ja ikkunoista, niin siinä on jo haastavaa olla niin lahjakas että erottuu niistä kaikista muista. Meinaan jos ei oikeasti ole mitään lahjoja.

 Hyvähän mun on täältä huudella, ite kävin kuin kävinkin toissa viikolla pyrkimässä bändiin! Hyväksi haukkuivat, mutta valinta ei osunut mun kohdalle. No hard feelings, mä ainakin odotan mielenkiinnolla, minkälaista matskua Mournful Linesilta alkaa tulemaan. Ja jaan ehkä sen riemun jatkossakin täällä.



Ps: Täähän on nyt siis postaus numero 99, ja hetken ajan vielä otan vastaan kysymyksiä. Sitte paukkuu satanen!

maanantai 28. tammikuuta 2013

I sparkle.

 Oon tässä alkuvuodesta saanyt kuulla usealta taholta että olen erinomaisen säteilevä. Vesa, joka tuntee mut paremmin kuin kukaan, minut itseni mukaan lukien, halusi silti muistuttaa että säteilee se ydinpommikin. Ja siinäpä se ongelma onkin. Nyt ollaan vaarallisella maaperällä, hetkenä minä hyvänsä saattaa räjähtää. Ois helvetin paksua väittää, että tietäisin esimerkiksi ajan, paikan ja kohteen. Mä tiedän vain sen, että kello käy, ja kohta piippaa ja huolella.

 Oikeastaan tilanteen laukaisemiseen on olemassa kolme vaihtoehtoa:

1) räjäyttää pommi omiin näppeihin.
2) räjäyttää pommi viattoman (...!) sivullisen naamalle.
3) tilata paikalle pommiryhmä eliminoimaan uhka.

 Ja mikään näistä ei varsinaisesti tule kuuloonkaan. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä ensimmäinen vaihtoehto johtais helvetinmoiseen pannariin ja verilöylyyn, ja siinähän sitten sivussa sattus muihinkin, ei vaan niin fyysisesti kuin minuun.
 Vaihtoehto numero kaksi taas... No, edes mä en oo ihan niin kusipäinen kanttura, että alkaisin tän kokoluokan ydinpommikkeita nakkelemaan viattomien sivustakatsojien päälle. Viallisten ehkä, mutta en mielelläni, varsinkaan jos satun välittämään kyseisestä sivustaseuraajasta, vaikka sitten viallisesta.
 Ja mitä tulee vaihtoehtoon numero kolme, niin asiantuntevia pomminpurkajia on nykyään niin kamalan hankala löytää! Tai sitten ne vaatii ihan mahdottomia palkkioita, kuten ihmissydämiä.

 En mä ihan oikeasti tiedä mitä tässä tapahtuu ja keneen tulee sattumaan. Jotenkin tämä koko vasta alkanut vuosi on ollut melkoinen tunnevuoristorata, enkä mä nyt tiedä miten tästä kyydistä pääsee pois. Vielä friikimpää asiasta tekee se, että en oo ihan varma oonko vielä valmis edes tästä poistumaan. Kai mä viihdyn tässä nimenomaisessa menossa, jos kohta kyyti sais olla himpun verran tasaisempaa. Oli miten oli, ainakin tämä vuoristorata saa mut tuntemaan että oon elossa.


sunnuntai 27. tammikuuta 2013

60 kysymystä rakkaudesta.

Löysin tämän kyselyn kaverini Jennan blogista, ja koska mulla ei kissivahtivuorossa ole muutakaan tekemistä niin samahan se on naputella vaikka tätä.

01. Milloin viimeksi itkit?
-Heti kärkeen kysymys josta ei saa selkoa, mutta oletettavasti tällä nyt ajetaan takaa sydänsuruparkuja. Tuossa viikko uudenvuoden jälkeen, ja siitäkään ei oikeen tullu mitään.

02. Oletko koskaan kärsinyt sydänsuruista?
-Olen.

03. Milloin viimeksi?
-Jollain tasolla kai jatkuvasti enemmän tai vähemmän.

04. Milloin nautit elämästä?
-Koska tässä ei spesifioida tätäkään varsinaiseksi rakkausjutuksi, nii mä vastaan että tänä viikonloppuna. Koska oon nähny kivoja ihmisiä ja käyny mahtavalla keikalla ja tuuskannut ihanien kissilöisten kans, jotka turvottaa mun silmät umpeen <3

05. Oletko koskaan jättänyt ketään tekstiviestillä?
-En muista, mutta todellakin toivon että en oo moiseen syyllistynyt.

06. Onko sinua jätetty tekstiviestillä?
-Mä oon tyttö joka on jätetty almost kaikilla kuviteltavissa olevilla tavoilla.

07. Pelkäätkö rakastua?
-En. Pitäskö mun?

08. Satuttaako rakkaus?
-Jos se ei satu niin se ei oo rakkautena mistään kotosin. Mutta ei sen tarvi koko aikaa sattua.

09. Mikä on pahin pelkosi?
-Se että mä jään ihan kokonaan yksin.

10. Kenen kanssa uskoisit olevasi ensi vuonna tähän aikaan?
-Mä kieltäydyn vastaamasta ja paikkaa sen puutteen kertomalla että hajosin tälle kysymykselle ihan sata-nolla.

11. Haluaisitko seurustella?
-Ja mitäköhän mä sitten parhaillaan teen jos en seurustele :D

12. Millainen on unelmien tyttö-/poikaystävä?
-Mulla on monia unelmia ;)

13. Onko sellaista edes olemassa?
-Kukaan ei oo täydellinen, mutta toiset on parempia kuin toiset.

14. Oletko koskaan itkenyt ihastuksesi vuoksi?
-Minäkö? NEVER!

15. Oletko ollut koskaan mustasukkainen?
-MINÄKÖ? NEVER.

16. Oletko pussannut koskaan ketään jonka nimi alkaa P:llä?
-Mikä helvetin kysymys tämä on? Joskus.

17. Kuuluuko seksi seurusteluun?
-Se on tapauskohtaista. Ei sen oo mikään pakko.

18. Pisin seurustelusuhteesi?
-Reilun kolme vuotta.

19. Entä lyhyin?
-Varmaan joku teiniaikojen viikon viritys :D

20. Jos seurustelet nyt, kauanko olet seurustellut?
-No sen reilun kolme vuotta.

21. Pidätkö enemmän pitkistä hellistä suudelmista vai pitkistä kielisuudelmista?
-Vastakysymys: Miks kielisuudelma ei vois olla hellä? Mutta niistä toisista.

22. Osaatko suudella?
-Sen verran että homotki miettii että vois kääntyä heteroksi.

23. Oletko koskaan suudellut vesisateessa?
-Varmaan viimenen asia mitä mä pussaillessa mietin on se että minkälainen keli ulkona on...

24. Oliko se romanttista?
-Ööööö.... Se pussailu varmaan, mutta en usko että edelleenkään sillä kelillä on mitää tekemistä asian kans.

25. Onko kukaan sanonut sinulle päin naamaa "rakastan sinua"?
-On kyllä.

26. Entä oletko sinä?
-Olen.

27. Oletko koskaan sanonut "rakastan sinua" tarkoittamatta sitä?
-En.

28. Kuinka monta kertaa sydämesi on särkynyt?
-Lukemattomia. Ei kai se ihan ehjä ole koskaan.

29. Kuinka monta sydäntä itse olet särkenyt?
-En kuulkaa osaa sanoa tarkkaa lukua.

30. Oletko pahoillasi siitä?
-Olen. Ei sitä voi edes kuvailla.

31. Onko kukaan tehnyt sinulle romanttista illallista?
-Hmm. On. Silti mä taidan olla se joka niitä väsäilee tilanteen vaatiessa.

32. MISSÄ ON KYSYMYS NUMERO 32????

33. Milloin olit onnellisempi kuin koskaan ennen?
-Silloin kun sain osan mun sydämestä takaisin.

34. Minkä kappaleen omistaisit kumppanillesi?
-Ei nyt tuu mitään äkkiseltään mieleen.

35. Onko sinulle omistettu kappaletta?
-On. Mm. Cradle of Filth - Nymphetamine ja Mana Mana - Suikki :DDDD

36. Onko sinulla kuvia jossain existäsi?
-Just tuossa menneenä viikonloppuna sain inboxiin kasan vanhoja kuvia ja siellä oli muutamia.

37. Milloin viimeksi juttelit exäsi kanssa kasvokkain?
-Ei kai tuosta oo ku ehkä viikko.

38. Miltä se tuntui?
-Ihan neutraalilta, no hard feelings. Tässä tapauksessa.

39. Oletko rakastunut juuri nyt?
-Njoo.

40. Miltä se tuntuu?
-No varmaan rakkaudelta. Tilanne on silti hankala.

41. Mikä kappale tuo mieleesi rakkauden?
-Vaikka Toni Wirtanen - Romanssi.

42. Minkä kappaleen aikana voisit ruveta itkemään?
-Hirveän monia. Sentenced - You are the One, mutta se nyt on aika tunnelataus häiden takia.

43. Mikä kappale muistuttaa sinua ihastuksestasi/kumppanistasi?
-No comments :D

44. Haluaisitko olla jonkun tietyn lähellä juuri nyt?
-Tottakai. Vesan. Syöttäisin sille croisantteja.

45. Itketkö usein?
-Viime aikoina harvemmin, mutta noin pitkällä aikavälillä oon tyttö joka parkuu jatkuvasti.

46. Oletko herkkä ihminen?
-Mä valehtelisin jos sanosin että en.

47. Pyysikö elämässä eniten satuttanut sinulta anteeksi?
-Ei. Se vaan niin sanotusti kiersi veistä haavassa. Ja ripotteli vähän suolaa päälle.

48. Ketä ajattelet juuri nyt?
-Sitä joka satutti.

49. Milloin itse viimeksi pyysit anteeksi koko sydämestäsi?
-Eilen.

50. Miltä ihastuminen tuntuu?
-Yks parhaista tunteista ever. Se sopii mulle.

51. Muistatko kenestä pidit viime vuonna tähän aikaan?
-Helposti.

52. Oletko elänyt koskaan vapaassa suhteessa?
-No miten senki nyt sitten ottaa... :D

53. Mieti entisiä kumppaneitasi, kenen kanssa oli aina hauskaa?
-Kaikkien kans on ollut omat hyvät hetket, mutta myös ne huonot. Se on sitä elämää. Ei aina voi olla ruusuilla tanssimista.

54. Ketä mietit viimeisenä ennen kuin nukahdat?
-Riippuu päivästä ;)

55. Entä ensimmäisenä herätessäsi?
-Sekin riippuu päivästä.

56. Oletko ihastunut kyseiseen henkilöön?
-Pfffft. En kommentoi, tulis romaani.

57. Vai kenties rakastunut?
-Hynnnnngh.

58. Vai kenties seurusteletko hänen kanssaan?
-Ihime inttämistä, en ajattele aina samaa ihmistä, antaa nyt jo olla :D

59. Kumppanisi koko nimi?
-Eiköhän tuo saa olla näissä dokumenteissa edelleen insinööri. Jos nyt on ihan pakko.

60. Saiko tämä gallup sinut miettimään vanhoja aikoja?
-No vähän. Enimmäkseen olevaa ja tulevaa.

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Blogiystävä.

 Mullapa on muutamiakin. Mutta kulissien takana varmaan eniten blogia sivuavista aiheista tulee keskusteltua ihanan Vexationin kanssa. Molemmilla on liikaa aikaa ja liikaa ajatuksia, joten melko usein tulee tämän neidon kanssa vaihdeltua ajatuksia ja ideoita chatissa. Toisinaan mua pelottaa lukea hänen tekstejään, meinaan musta tuntuu, että tää tyttö lukee mun ajatuksia.
 Oikeasti, musta on superkivaa kun on joku, jolla on edes etäisesti samantyyppinen blogi, ja joka jaksaa pohtia esim. mahdollisia postausaiheita. Tässä alkuviikosta ollaan käyty läpi mm. pelimiesten syntyteoriaa, seksiä, uskomattoman ärsyttäviä ihmisiä, eksiä, ihastumista ja itsetuntoa. Niin, ja ohimennen ahvenen kutemista, mutta se ei ollut kovin syvällinen keskustelu se. Mun oli itse asiassa tarkoitus itsellä kirjoittaa ihastumisesta, mutta siitä ois tullu varmasti sisällöltään melkolailla tätä vastaava. Paitsi sekavampi!

 Mä en siis ala alusta asti käymään läpi tätä ihastusjuttua, mutta jatkan tuosta ajatuksesta kuitenkin. Ite on miettinyt, että mihin helvettiin ihastuneen itsevarmuus oikein joutuu? Tunnen monia kohtalaisen itsevarmoja tyttösiä, kuuluen itsekin heihin, mutta voi herraperkele kun ihastutaan. Äkkiä kaikki on ihan älyttömän epävarmaa, ja on ihan uskomattoman paljon menetettävää. Sitten me yleensä itsevarmat tytöt täristään epävarmoina ja epätoivoisina ja ylianalysoidaan kulloisenkin kaksilahkeisen sanomisia ja tekemisiä ja sanomatta ja tekemättä jättämisiä.

 Mutta ihastuneenahan oikeastaan nimenomaan on ihan hirveän paljon hävittävää. Kun sitä on kerran huomannut että joku tietty yksilö on olemassa, niin väkisinkin sitä alkaa varomaan askeleitaan sen seurassa ja miettimään omia siirtoja, ettei pelästyttäisi toista pois. Jokaisesta ulos päästetystä lauseesta tulee ihan jäätävä riski, entäs jos tämä on se viimeinen fakta/tekstiviesti/puhelu/younameit, joka saa sen toteamaan, että eiköhän tämä ollut nyt tässä?

 Ihastuminen aiheuttaa kamalia pelkotiloja! Silti, joudun toteamaan saman kuin ystäväiseni Vexation. On se silti aika ihanaa.



Nakkaan pallon neidille takaisin, ehdottamalla jatkoksi:
Voiko se vaan... lopahtaa? Se ihastus siis. 

Ja kysymyksiä saa siis nakella mulle, kiitos.


maanantai 21. tammikuuta 2013

Mitä täällä taas tapahtuu.

 Olen nyt tullut tässä mun blogitoiminnassa sellaiseen pisteeseen, että joudun miettimään että MITEN tähän asti on tultu. 24. kesäkuuta 2012  lähdin rakentamaan tätä melkolailla tyhjästä, ja nyt mä lähestyn sadatta postaustani tässä blogissa. Tuntuu jotenki ihan hemmetin hullulta, kun samalla lähestyn kymmenettä tuhatta näyttökertaa. Munhan oli vaan tarkotus sillon tällön kirjoitella satunnaisia ajatuksenkulkuja kansan kummasteltavaksi, vaan kuinkas kävikään. Tämä on postaus numero 95, ja seurausta siitä kun aloin pohtimaan että pitäiskö sadan postauksen rajapyykkiä jotenkin juhlistaa. Ensimmäinen ajatus oli julkaista muutama ystävien toimesta bannattu luonnos, toinen ajatus oli repiä kaikki luurangot kaapista ja esitellä ne täällä... Molemmilla vaihtoehdoilla olis sangen kauaskantoisia seurauksia, joten jouduin luopumaan molemmista. Siks päädyin seuraavaan.






 Pähkinänkuoressa; esittäkää kysymyksiä! Semmosia joihin voin vastata sanoilla, kuvilla tai musiikilla. Mieluiten otan vastaan asiallisia kysymyksiä, mutta jos asiattomia tulee niin luultavasti vastaan asiattomasti. Kysymyksiä voi jättää omalla profiililla, anonyyminä nimimerkillä, täysin anonyyminä tai vaikka mun sähköpostiin (ravenica@windowslive.com) luultavasti ainakin tammikuun loppuun, eipä tämä mun postaustahti niin päätähuimaava ole.

 Ja jos tämä ei nyt ota tuulta alle, niin sitten keksin jotain korvaavaa.

KYSYKÄÄ <3

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Nukkumisen sietämätön vaikeus. Tai vittusaatana.

 Kello oli lähempänä aamuneljää kun kirjotin tätä luonnosta, ja unestahan ei siis tietoakaan. Ihan tuttu kuvio.
 Minähän en oo siis vuosiin nukkunut luonnollisia yöunia. Tämä on ehkä mun olemassaolon suurin kirous. Mä luulen että moni muu asia tuntus paljon helpommalta jos tän nukkumisjutun sais järjestykseen. Mun nukkumatin nimi on Ketipinor (jonka alter egoja on Quetiapin Mylan ja Seroquel) ja annostus 100mg vuorokaudessa, ja hätätapauksissa saan nostaa 300mg jos siltä tuntuu. Muita lääkkeitä en säännöllisesti syökään, ja sen huomaa. Onneksi muuten tosi harvoin tarvii ottaa äkäsempää annosta tätäkään.

 Tokihan aina voi YRITTÄÄ nukkua ilman nappuloita. Siinä on vaan se ongelma, että vieroitusoireet tulee paljon ennen kuin uni. Viimeksi ku yritin olla pidempään ilman lääkkeitä, niin olin sen verran pois kartalta viekkareiden takia, etten osaa kertoa oloista. Viikon sitä kuitenkin kesti, ja sen aikana korkeintaan 6 tuntia torkkumista ja levotonta horrosta. Sitten oli pakko myöntää oma heikkous ja ottaa lääkkeet. Sen jälkeen on ollut muutamia kertoja, jolloin lääkkeiden otto on syystä tai toisesta viivästynyt, ja ihan kiitettävät antipärinät siitä tulee. Palelua, vapinaa ja jostain helvetin syystä hammassärkyä. Vaikka... No, yleensä mun mielestä lääkkeiden syömistä viivästyttäneet syyt on erinomaisen hyviä sillä hetkellä. Mun lääkkeissä on vielä sekin iloinen puoli että ne aiheuttaa jäätävät mässyt. Sen huomaa.

 Nukkumisolosuhteilla ei varsinaisesti ole tekemistä mun nukahtamisen kans. Kestän valoa ja meteliä, kunhan lääkkeet alkaa vaikuttamaan niin nukahdan yleensä kyllä mihin ja milloin tahansa, mutta pari omituista solmua mulla on. Molemmista olen kohdannut yhden poikkeuksen, hämmentävää kyllä samassa ihmisessä. Mutta yleensä ottaen mä en pysty jakamaan samaa peittoa toisen kans, enkä pysty nukahtamaan, jos musta pidetään kiinni. Ja vaikka muuten kestän äänihäiriöt, niin kuorsaaminen on poikkeus. Mä oon kehittäny kuorsausmökötyksen niin pitkälle, että itelläki vaan lähinnä naurattaa. Oon myös keksinyt siihen instant-ratkaisun. Kuorsaavassa seurassa mä nukun kuulokkeet korvissa. Joku kerta mä vielä kuristun niihin.

 Lääkkeet on myös syy siihen, miks päiväunet ei oikein ole mun juttu. Mä en vaan osaa.

 On toki tilanteita joissa on helpompi nukahtaa kuin toisissa. Niinku esim. tuoreeltaan ihastuneena oon hyvinkin saattanut torkahtaa toisen kainaloon, ja tuhista hyvinkin tyytyväisenä sen parikin tuntia. Sitten taas kun murheita ja stressinaiheita kertyy, niin se on bye bye nukkuminen.

 Mun ongelma siis on nukahtaminen. Sitten kun se on saatu pois alta niin mä kyllä nukun hyvinkin sujuvasti, ja nukahdan uudelleen, jos joku kehtaa häiritä mun unia. Tästäkin olisi olemassa elävän elämän esimerkkejä kasapäin, mutta nostetaan nyt esille eräs aamu lokakuussa 2009, jolloin eräs insinööri heräsi mun luota, koetti herätellä mua kohtalaisen turhaan, luullen että tämä oli nyt sitten tässä. Mun kommentti oli unensekainen "Jätä sun numero, mä soitan kunhan herään." No, tässä mä olen nyt. Toistaseksi ainakin.





maanantai 14. tammikuuta 2013

Omituisia tapoja.

 Taas kerran haastetta pukkaa, tällä kertaa Lady Satin (Enchantment of Satin) haastoi mut kertomaan viisi omituisinta tapaani.


 Tämä oli hankalaa, mulla kyllä on kasapäin aivan käsittämättömän omituisia tapoja/luonteenpiirteitä/neurooseja, mutta jotenkin kaikki on niihin niin tottuneita että kukaan ei ylläty enää mistään.

 1. Coca-Cola. Jälleen kerran. Mutta ku mä en oikeastaan mene mihinkään ilman, että mulla on pullo mukana. Siis niinkuin vaikka kavereille istumaan iltaa. Nykyään mut näkeekin useammin kokispullon kuin drinksulasin tai siiderin kans. Ja se on aina Coca-Cola original, ei light eikä zero, eikä varsinkaan Pepsi...

 2. Tekstin tuottaminen ja tarkistaminen. Kun mä saan jonku ajatuksen postauksesta, niin kirjaan sen ensimmäisenä ylös mun vanhaan puhelimeen (joku Nokianrotisko, johon mahtuu aivan älyttömän pitkiä tekstejä <3) tekstiviestiluonnoksiin. Tämän seurauksena siellä pyörii aika monia helvetin omituisia tekstinkappaleita, joista en ole itekään ihan varma että mitähän pirua mä oon taas ajanut takaa. Anyway, sitten kun siellä alkaa olla jotakuinkin kokonainen postaus kasassa, niin siirrän sen paperille, samalla tarkistaen järkyttävimmät ajatus- ja kielioppivirheet pois. Paperilta mä sitten viimein naputtelen tekstin tänne, tai eri blogiin. Tää on tämmönen prosessi. Ehkä mä pelkään päästää ulos täysin spontaania postausta.

 3. Nukkumisneuroosit. Joita ei kyllä suuremmin ole kuin yks. Jos mä nukun jonkun muun kans, niin mun on pakko nukkua seinän puolella. Voitte vaan kuvitella minkä päänsisäisen kriisin aiheuttaa sänky joka ei ole seinän vieressä... Pointtinahan on siis että jos nyt joku äärimmäisen sekopäinen moottorisahallaraiskaaja ryykää huoneeseen, niin mä olen hieman pidempään turvassa. + On tietysti äärimmäisen kiva könytä nukkumakaverin yli kun pitää mennä esimerkiksi vessaan.

 4. Osittain itsestäni riippumattomista syistä mulla on maailman typerin tapa joutua aivan älyttömiin tilanteisiin. Ei puutu vauhtia ja vaarallisia tilanteita, ku minä ja mun ystävät pistetään hösseliksi. Onneksi mä kuitenkin tosi harvoin  joudun olemaan yksin näissä mun erinomaisen oudoissa skenaarioissa, yleensä jollakin on kyseenalainen ilo jakaa mun ajoittain itsekin aikaansaamat mitävittuatässäkeilahallissaoikeintapahtuu -experiencet. Voi toki olla, että jos oisin vähemmän impulsiivinen tapaus, niin mysteeritilanteita ois vähemmän. Mutta sitten varmaan en ois sama Hanna Paitaressu, joten hiiteen moiset ajatukset. Sitäpaitsi, nopeat liikkeet on näyttäviä.

 5. Pakkomasentuminen ja peruspessimismi. Joskus totesinkin olevani ihmisenä riemukas kuin blackmetalmiehen vaatekaappi, eikä se kauas mene vieläkään. Masentuneena olo on mun luonnollinen olotila, ja nyt kun mikään ei masenna, niin tuntuu että pitäis äkkiä keksiä jotain, mikä oikeuttais mut olemaan säälittävä ja angstinen ihmisperse. Tämä siis siksi että mä pelkään, että mitä kauemmin mä olen onnellinen ja iloinen, niin sitä lujempaa se sattuu pudota sitten tulevaisuudessa. Mulle kerrottiin aika vasta että mun ajattelutapa on hyvin typerä, ja kyllä, mä olen samaa mieltä. Ja mitä tulee tähän tämänhetkiseen pakkomasentumiseen... Se onnistuu IHAN HELVETIN HUONOSTI. :D (kiitos <3 asianosaisille.)

+ ekstrana kohta 6. Mä pystyn jaarittelemaan älyttömän pitkään yhdentekevistä aiheista... Jos joku ei huomannut.

 Ja ja ja... Eteenpäin pitäs haastaa siis 15 (herraperkele) inspiroivaa blogia. Nyt oikiasti! EN! Koska me ollaan nyt täällä mun omassa henkilökohtaisessa todellisuudessa, niin 5 on ehdottomasti yhtä kuin 15, niin tämän haasteen saa nyt ottaa vastaan Riikka (Voi VITUN Lifestyle, Vapeurs d'acétone), Vexation (Ajattelematonta Ajattelua), Roselyn (Can You Feel It) ja Miia (Another Day, Another Way). Jotta lista ei olis aina ihan sama, niin katotaan tekiskö Ayanae (Drunk mind, sober heart) tästä jotain tumblriin! Toki jos joku muukin tämän haluaa tehdä, niin senkun surutta sanotte että joo joo, Hanna haastoi.

 Asiasta pottumuusiin. Kuunteleeko kukaan muuten ikinä näitä mun soundtrackbiisejä?

                                    


perjantai 11. tammikuuta 2013

Enkeksiotsikkoa!

 Herrasmiehistä ja ladyista tuli jälkeenpäin käytyä aika paljonkin keskustelua kulisseissa, ja se taas johti parin päivän aivonystyröiden (ja muutamien muiden ruumiinosien) hieromisen jälkeen tähän postaukseen. Haastattelin vähän ihmisiä aiheesta romantiikka, ja hyvä ystäväni ja romantiikan asiantuntija Ayanae antoi syvällisimmän vastauksen: "No siis vitustako minä tiiän." Kiteyttää tämän koko homman. Mitäs se romantiikka sitten on? Kukkapuskia ja sydämenmuotoisia konvehtirasioita? Serenadeja ja kynttilänvaloa? Jotain mitä kukaan ei enää nykyään viitsi harrastaa?

 Mä pidän itseäni toisinaan jopa iljettävyyteen asti romanttisena ihmisenä. Teoriassa suklaat (vaikka pekoni kyllä tekis suuremman vaikutuksen), kukat (neilikka <3), kynttilät (kamala tulipalovaara) ja serenadit (säkkipillillä, ellei sitten joku ole valmis todistamaan että joku toinen instrumentti olisi äärimmäisen paljon parempi) on hyvinkin mukavia, mutta ei minusta välttämättömiä. Ehkä mä olen enemmän semmoinen epätoivoisen viktoriaanisen romantiikan nainen, se on henki pois rauta-aidalla jos ei ala rakkautta tulemaan.

 Mikäkö sitten on (minusta) romanttista? Moniki juttu, tästä tulis melkoinen kilometripostaus, jos alkaisin kaikkia pikkuseikkoja kertomaan, mutta muutamia esimerkkejä. Musiikilla puhuminen. Ehkä siisteintä ikinä. Siis se että toinen soittaa sulle biisin joka kertoo sen tunteista... Nyt iski mieletön ajatus; onko tämä ehkä sitten nykyversio serenadista? Jos tyyppi ei osaa soittaa luuttua ja laulaa, niin serenadin voi soittaa Youtubesta?
 Vähän samaan kastiin menee rakkauskirjeet, ne on korvautuneet tekstiviesteillä ja sosiaalisella medialla. Kivoja nekin, en kiellä, mutta onhan siinä toisen omin pikku kätösin kirjoittamassa paperikirjeessä oma viehätyksensä. Kuten rakkaan haltijakummipoikani rakas äiti sanoi: "romantiikkaa on se kuin toinen laittaa kesken tavallisen päivän viestin 'ikävä'." Mä olen samaa mieltä.

 Ihan tuommoset arkielämän jutut voi olla hyvinki romanttisia. Noin yleensä se että pystyy laittamaan sen toisen tarpeet omien edelle. Mun näkökulmasta aika useissa tapauksissa se, että poika keskeyttää pelaamisen että vois harjata tytön hiukset tai hieroa hartiat, on ihan äärimmäisen romanttista. Huomiona se, että se tehdään ilman taka-ajatuksia :) Hyvin moni naispuolinen kaveri, joilta kysyin romantiikasta, oli sitä mieltä että miespuoliset tähtää romantiikalla seksiin. Voi olla, mutta eikö ne tee sitä muutenkin? :D Ja sitäpaitsi voihan seksikin olla romanttista. Jopa ilman kynttilänvaloa ja ruusun terälehtiä. Mun mielestä romanttinen seksi vaatii tunnetta, toisen huomioon ottamista ja edelleen sitä että laittaa ne toisen tarpeet omien edelle.

 Todettiin myös että ihastuneena/rakastuneena tosi monet pienet jutut muuttuu tosi överiromanttisiksi. Niinku vaikka jos osapuolet vahingossa (tai "vahingossa") koskettaa toisiaan, esim. istuessa jalat koskettaa, eikä kumpikaan malta siirtää omaansa, tai kun halaa ja huomaa, että toinen ei haluais päästää irti. Lisähuomiona tähän, että toisinaan se on kiinni siitä, että onko mitään ihastumisjuttuja sanottu ääneen.

 Noh. Sitte ei kai muuta kuin että sana on vapaa, mikäs sun mielestä on romanttista? Mä mainitsen vielä, että se kun onnistuu eksymään toisen silmiin.



 Harvoin tulee kiiteltyä ketään yksittäisestä postauksesta, mutta tällä kertaa haluan kiittää tämän postauksen valmistumisesta siskoani Hannea, aviomiestäni Katia, romantiikan lähettilästä Niksua ja aawwettani Riikkaa. Sekä ilman muuta Vesaa, miestä joka taitaa romantiikan mennen ja tullen. Kiitos <3

torstai 10. tammikuuta 2013

Suuria uutisia!

 Ainaki melkein. Aarteeni Riikka tuossa tovi sitten räjäytti VVL:n, tuon maailmanluokan lifestyle-raamatun jossa itsekin aikoinaan vaikutin. Nyt kuitenkin yleisön ( =äitinsä) painostuksesta Criri aloitti homman alusta. Ja ei, minä en ole edelleenkään vieläkään mukana! :D Ja uusiin lifestyle-avaruuksiinhan pääsee tästä!

 Kuitti.

tiistai 8. tammikuuta 2013

Ajatuksia tuuliajolla, 4.

 Mä tiedän että mun piti olla hiljaa seuraava vuosisata, vaan mitäpaskaa, minä hiljaa? Sen ku näkis. Ystävättäreni sanoikin: "Ei, sä et voi olla kirjottamatta. Se on sun luonto." Taitaa muuten olla tosin asia mitä mulle on hetkeen taas sanottu.

 Mitään varsinaista aihetta mulla ei tässä postauksessa ole, eikä tule olemaankaan. Sunnuntain tekstintuottoripulin ja eilisen illan tunnevuoristoradan jäljiltä mä tunnen itseni aika kuiviin väännetyksi. Mä olen antanut ihan kaikkeni, sydäntä myöten. Eilisen illan päätteeksi mulla oli suunnitteilla oikein kunnon itkuparkumaraton, oli tarkotus niistää paketeittain nessuja, katsoa loopilla Stitchin kuolemaa ja rypeä itsesäälissä (koska itkeminen on puhdistava kokemus, vähän niinkuin on suolihuuhtelukin.) mutta asetuksissa ilmeni vikaa. Sain aikaan keskimäärin kaks kyyneltä ja sitten... Se vaan jotenkin... Loppui. On se nyt yks perkeleen kumma ettei tyttö pysty puhdistautumaan itkemällä, ehei, kaikkea muuta. Älytön kakspuolinen ämpäri koko juttu, mutta jollakin tavalla myös positiivinen yllätys. Toivottavasti myös jollekin muullekin kuin vain mulle itselle.
  Mä en noin muutenkaan ole ollut viimeisen parin viikon aikana mikään loogisen ajattelun riemuvoitto, mutta nyt on pudonnut matkasta viimeisetkin järjenhivenet. Tarkotan, että eihän nyt ole mitään järkeä siinä, että masentuu siitä ettei masenna? (vaikka en ees masentunu, sekin tuli aika puskista.) Vaan eiköhän tämä tästä vielä murheeksi muutu, terveisin Hanna, parantumaton pessimisti.

 Sunnuntain herrasmiespostauksesta jäi muuten uupumaan seikka jonka tajusin jälkeenpäin. Herrasmies ei edelleenkään itketä naista tahallaan, mutta jos hän silti itsestään riippumattomista syistä saa ladyn kyyneliin, niin hän ilman muuta lohduttaa tätä, ja tekee parhaansa kohentaakseen ladyn mielialaa, ja pyrkii korjaamaan aiheuttamansa henkiset vauriot, jos resursseja on. Ja mä tiedän että monilla olisi, mutta ei ole kiinnostusta niitä käyttää. Tämän takia he eivät ole gentlemanneja.
 Todettava siis kuitenkin on, että tunnen ainakin kaks aitoa herrasmiestä <3





sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Like a Sir!






 Mä olen aina haaveillut siitä että joskus tapaisin täydellisen herrasmiehen. Muutaman kerran oon luullut tavanneeni, mutta sitten ne onkin paljastuneet joksikin muuksi. Mä tiedän että mulla ei oikeasti olis varaa sanoa mitään, koska en ole täydellinen lady. MUTTA. Minusta herrasmies on sellainen mies joka saa naisen käyttäytymään niin kuin lady. Ja lady on nainen joka saa miehen käyttäytymään kuin herrasmies.

 Mikä sitten määrittelee (nykyaikaisen) herrasmiehen? Lainaten rakkauskirjaani Tuulen Viemää: [herrasmiehen taidoista] "ja näitä taitoja olivat hyvän puuvillan kasvattaminen, ratsastaminen, ampuminen, tanssiminen, sulava seurustelu naisten kanssa ja se, että pysyi juodessaankin herrasmiehenä." Minusta tuo viimeinen on nyt ehkä tärkein pointti tässä lainauksessa. Oon nimittäin nähnyt (hyvin läheltä...) miten se EI tapahdu... Noin muuten mulle on ihan sama osaako mies esim. ampua tai ratsastaa, mutta jos saa hyvän puuvillan kasvamaan näillä leveyksillä niin se on ilman muuta plussaa. Samoin tanssiminen ja se sulava seurustelu.

 Nykyaikaisesta herrasmiehestä heräsi myös ajatus, että hän ei ehkä harrasta yhden illan juttuja tai muutamankaan illan juttuja vain seksi mielessään, ja pysyy herrasmiehenä myös seksin jälkeen. Mä sain aika paljon apuja tähän postaukseen sekä mies- että naispuolisilta kavereilta. Muutamia aivan loistavia pointteja tuli esille. Esimerkiksi se, että jos gentlemanni sattuu sortumaan lihan himojen edessä, hän ei silti retostele sillä tovereilleen.




 Menneiden aikojen herrasmiehestä on sanottu myös, että hän ei KOSKAAN tahallaan itketä naista. Tämä pätee minusta myös nykyaikana. Oon tavannut liian monia jotka on tämän unohtaneet. Vihhaan itkemistä.

Arkielämän ritarillisuus oli monille keskusteluun osallistuneille tärkeää. Oven avaaminen, edelle päästäminen ja niin edelleen (paitsi siinä tapauksessa että tekee sen vain tuijottaakseen naisen takapuolta!) olematta silti lipevää. Suotavaa on myös ettei herrasmies näillä eleillään ainoastaan pyri naisen pöksyihin. Koska silloin ei enää ole herrasmies. Gentlemanni ei myöskään kuulemma piereskele julkisesti eikä kaivaa nenäänsä seurassa. Edellisen todennut herra myös totesi, että herrasmies on herrasmies kaikkia naisia kohtaan, kuppikoosta riippumatta, ja kunnioittaa naista, vaikka nainen olisi läpituttu. Herrasmies ei myöskään esineellistä naista.


 H: Mutta minusta on hyvä pointti se, että ei voi vaatia miestä käyttäytymään niinkuin täydellinen herrasmies, jos itsessä ei ole pisaraakaan ladya.
 R: Mut on se kans vaikeeta yrittää olla hieno leidi jos äijässä ei oo pisaraakaan herrasmiestä.

Se on vastavuoroista se.

Tarkemmin ajateltuna, mussa on ehkä noin litran verran ladya, joten voinen jotain vaatimuksia esittää... Oon ehkä joskus raivonnut siitä että kaikki ukot on ihan perseestä. Jos joku on eri mieltä niin on hyvä ja todistaa sen.


Jäikö joku herrasmiehen määre uupumaan? KERRO!

Etsintä alkaa (terveisin VVL)



 Tämä on ihan suora kopio tekstistä, jonka aikanaan kirjoitin edesmenneeseen Voi Vitun Lifestyleen, koska mulla on suunnitelmissa tähän jatko-osa. Sen takia ajattelin vähän virkistää väen muistia. Loppu tekstistä on siis vuoden 2012 keväältä. Enjoy.

 Ystäväni Vesa tuossa eilen sanoi että mä olen hienoin nainen jonka se tietää. Awwww thänks dude! (Ai jumalauta, sen muiden tyttötuttujen on pakko olla jo TOSI luokattomia). Sitten laitoin googlen kuvahakuun "hieno nainen" ja Johanna Tukiainenhan sieltä lämähti vastaan. Nyt menee pelottavaksi.
 Mun oma käsitys hienosta naisesta, ladysta siis, on kotoisin pääasiassa rakkaasta, rakkaasta Tuulen Viemästä sekä muutamista samaan aikakauteen sijoittuvista teoksista. You know, neitoja sullottuna valaanluukorsetteihin, valtavat krinoliinit ja turnyyrit, päivänvarjoja ja hattuja, ihailijoita, hevoskyytejä, tanssiaisia ja so on.


Ai miten niin haluaisin olla aristokraatti 1800-luvulla? Tosin se nyt on varmaa että jos oisin eläny sillon, niin oisin ollu joku navettapiika tai portto, ei puhettakaan vannehameista ja teekutsuista.


 Hienot naiset myös osaa soittaa jotain soitinta, laulaa ainaki auttavasti, maalata kukka-asetelmia, ja koruommella. Kaks neljästä, ei huonosti.

Eka olin että en todellakaan ole hieno nainen, kaikkia muuta. Mutta en kuulemma ole myöskään merirosvo jolla on tourette, ja se sitten lienee hienon naisen vastakohta. Merirosvona olo onkin vaan mun päivätyö, ja Vesa näkee mua vaan viiden jälkeen.  Eli ehkä mussa sittekin asuu hieno nainen! (Kati tyrmäs tämän, mä kuulemma röyhtäilen liikaa). Joten mun sisäinen hieno nainen taitaa olla aika usein lomalla... Oon mä muutamaan kertaan todistanut että osaan käyttäytyä niinku hieno nainen, jos mua huvittaa. Ainaki kahesti. Toisaalta oon ehkä useammin todistanut olevani se merirosvo/kujakatti/vapaapainija/you name it. Voi jukra. Eihän hienot naiset tappele baarissa, eihän?

 Dudet ja dudettaret, oon silti aika varma että perse puolipaljaana kulkevat, vittusaatanaperkelettä huutelevat alaikäiset, vanhemmilleen uhoavat peruslissut ei ole hienoja naisia. Enkä pyydä anteeksi tätä tyypittelyä, meikä vihaa peruslissuja ehkä eniten. Heti överigoottien jälkeen. Hei, hienot naiset ei varmaan avoimesti hauku muita ulkonäkösyistä? Oho.

 Mä en edes lähde pohtimaan tässä hienoja naisia herraseurassa koska joutuisin kirjottamaan romaanin. Siitäpä tulikin mieleen että mää tein ihan taustatutkimusta tätä postausta varten ja löysin hienoja lainauksia!

Hieno nainen on nainen, joka saa miehen käyttäytymään herrasmiehen tavoin. - Russell Lynes
(Onko vika siis mussa vai herroissa, kun esim. Vesa käyttäytyy aina mun seurassa niinku herrasmies, mutta sitte on niitä jotka ei?)

Miss Manners ei voi kuvitella ytimekkäämpää määritelmää hienolle naiselle kuin: 'se joka haluaa lyödä toista, mutta ei sitä tee. - Judith Martin
(Tähän tökkäs mun ura hienona naisena. Mä en todellakaan voi vastustaa jos tulee tilanne kopsauttaa.)

Olen määritellyt hienot naiset ihmisiksi, jotka eivät tehneet asioita itse. - Gwen Raverat
(Määritelkää myös "asiat". Kävely? Hengittäminen? Tiskaaminen?)

Sana LADY: Useimmiten Käytetty Kuvaamaan Jotakuta Jonka Kanssa Et Puhuisi Viittä Minuuttiakaan. - Fran Lebowitz
(No nyt taas puhutaan ihan selkeästi minusta.)

Hieno nainen on nainen, joka ei koskaan vahingossa näytä alusvaatteitaan. - Lillian Day
(En muuten usko että hienot naiset näyttää pikkupöksyjä tahallaankaan.)

Kukaan tyttö, joka oli hieno nainen, ei kuvitellutkaan pitävänsä niin hauskaa, että ei olisi muistanut pitää huolta jalokivistään. - Anita Loos
(Voi perkele, ja meikä hukkaa mun timangit joka helvetin baarireissulla....)

Hän oli täydellinen hieno nainen - hän vain istui ja tuijotti. - Eudora Welty
(Liian helppoa että vois pitää paikkaansa. Vesa sanoi tämän kuulostavan lievästi hitaalta persoonalta.)

Jotkut naistuttavani varoittivat vakavasti minua, ettei kukaan nainen voi odottaa että häntä pidettäisiin hienona naisena, jos hän on kirjoittanut kirjan. - Lydia M. Child
(Mä en ees halua olla hieno nainen jos en saa kirjottaa kirjaa!)

Pukujesi pitäisi olla tarpeeksi istuvia näyttämään, että olet nainen, mutta riittävän väljiä osoittamaan, että olet hieno nainen. - Edith Head
(Mä en ees osaa sanoa tähän muuta ku että toivon että osaisin pukeutua juurikin noin.)

Isä sanoi minulle, että jos koskaan tapaisin ladyn, jolla on sellainen [hyvin avokaulainen] puku kuin sinulla, minun olisi katsottava naista suoraan silmiin. - Prinssi Charles
("Shulla on toshi khauniit shilmät muuten...")

Hieno nainen on aina kiitollinen vilpittömästä kohteliaisuudesta, niin kauan kuin et yritä sillä viedä jalkoja hänen altaan. - Mark Twain
(So true)

Herrasmies ei koskaan lyö hienoa naista hattu päässään. - Fred Allen
(Tämänkö takia herrasmiehet sitten nostaa sitä hattua tervehtiessä?)

Jokainen luulee, että olen hyvin ladylike. Että olen hyvin sivistynyt ja älykäs. Juon paljon dieettikolaa ja röyhtäilen. Minun tiedetään käyttäneen V-sanaa. Olen kertonut muutaman ruman jutun. Harrastan käsipainia. - Helena Bonham Carter
(Voi pojat, mulla ehkä on sittekin toivoa!)

Olen puuskittain hieno nainen, mutta yleensä se ei kestä kauaa. - Shelley Winters
(En vois paremmin asiaa ilmaista!)

En ole herttainen enkä taatusti ole leidi. Olen Lancarshiresta eikä siellä tarvita leidejä. - Joan Fleming
(Jep, voin kertua että mun elämässä tarvii enempi nyrkkitappelu- kuin koruompelukykyjä.)

Kun hieno nainen sanoo ei, hän tarkoittaa ehkä.
Kun hän sanoo ehkä, hän tarkoittaa kyllä.
Kun hän sanoo kyllä, hän ei ole hieno nainen. - Otto von Bismarck
(Otto on aina oikeassa.)

Outoa, eikö olekin? että kun mies ilmaisee rohkeasti vakaumuksensa, hänen sanotaan esittäneen terävän ja voimakkaan lausunnon, mutta kun hieno nainen puhuu samalla tavoin vilpittömästi, hänen sanotaan menettäneen malttinsa. - Jessie B. Fremont


 Siinäpä niitä. Mä olen vielä hieman epävarma tästä hienosta naisesta, joten mä luultavasti palaan tähän asiaan vielä. Halusitte tai ette.

 Loppuun vielä kuvat mun hieno nainen -idoleista.

                            Vivien Leigh Scarlett O'Harana                           

 Carolyn Jones Morticia Addamsina

 Kuka teidän mielestä on hieno nainen? 

Terveisin tuntematon.

 Viime juhannuksen tienoilla päätin perustaa blogin. En oo ihan varma oliko virheliike kun päätin esiintyä omalla nimellä ja naamalla. Ei mua toki (vielä) ole kivitetty sen takia mitä kirjotan, mutta ehkä senkin aika vielä tulee. Nyt on alkanut tuntumaan että rupean lähestymään aihealueita joita ois miellyttävämpi lähestyä anonyyminä. Vähän niinku maastoutuneena. Tai kyllä kai mä olen joitain juttuja jo kesästä asti kierrellyt, läheltäkin, mutta kuitenkin sitten päättänyt jättää ne käsittelemättöminä siihen pohjattomaan kuiluun missä ne asuu. Ne ja joitain uudempiakin. Tahtoisin selvitellä ja käydä läpi niin monia asioita ja tunnetiloja, mutta sen tekemällä hankkisin niskaani hyvin kovin monia vihaisia ihmisiä. Enkä taida olla ihan valmis moiseen. Saati että ympäröivä maailma olis yhäkään kypsä näille mun ajatuksille.

 Noin yleensä ottaen olen kyllä tyytyväinen siihen etten alussa valinnut nimettömyyttä, kyllä se minusta tuo tiettyä sielua ja sisältöä tähän hommaan kun on oma itsensä, ja omana itsenä olo on kuitenkin asia johon jatkuvasti pyrin ja jossa mä olen vieläpä aika hyvä. Tai niin mulle on ainaki sanottu.

 Mutta haluaisinkohan mä oikeasti olla anonyymi, edes sillä hinnalla että EHKÄ pystyisin pyörittelemään julkisesti helvetinmoisia ajatus- ja tunnekiemuroita. Eihän sitä ole missään sanottu että se nimettömänäkään onnistuis.

 Pelottaa se että oon viime aikoina ruvennut ujostelemaan (minä ei todellakaan ole ominaista mulle..) asioiden julkituomista. Muutenkin omituisia pelkotiloja on alkanut ilmestymään kuin sieniä sateella. Pakkaa sekoittaa ajoittaiset onnellisuuspisteet kavereilta. Ja sitten taas pudotaan. Mutta pudotaanpa ainakin korkealta. Mä taas koetan kasvattaa siipiä... Mutta nyt ei tunnu kuitenkaan yhtään siltä että tulis paniikkikohtaus, peloista huolimatta. Se hyvä puoli sentään.

 Niin joo, kävinhän mä taas uusimassa kämppähakemusta. Eivät olleet kamalan rohkaisevia, joten saa nyt nähdä. Jotenki tuntuu taas että olen ihan perkeleellisen yksin tällä matkalla, vaikka oikeasti mä kyllä tiedän että ainakin Hanne on mua aina saattamassa.

 Hitto. Mä taidan tarvita halauksen. Tai syanidia!




lauantai 5. tammikuuta 2013

2012.

 Lady Satinilla (Enchantment of Satin) oli tällainen kiva kysely, ja päätin itsekin pistää viime vuoden nättiin pakettiin.

 Kuka oli paras uusi tuttavuus?
En ehkä halua nimetä vain yhtä, oon tavannut männävuonna aivan uskomattomia ihmisiä ja olen onnellinen että he ovat tänäkin vuonna mun elämässä. Mä myös luulen että he itsekin sen tietävät. Kiitos <3

Teitkö jotain mitä et ole ennen tehnyt?
Hmm. Varmaan moniakin asioita, mutta jostain syystä mieleen on jäänyt se ku kiehuttelin muurahaisia elävältä. Ja olin kaasona.
Oletko seurustellut vuonna 2012?
Kyllä.

Paras muistosi kuluneelta vuodelta?
Taas aivan älyttömiä määriä kivoja juttuja tulvii mieleen! 2012 tapahtui tosi paljon, mutta  niputan nyt yhteen kaikki ihanat hetket mulle tärkeiden ihmisten kans. Sekä kesän festaritouhut.

Muutuitko?
No kukapa meistä ei. Mä jouduin tekemään joitain isoja päätöksiä, joiden myötä joutui ainakin ajattelutapoja muuttamaan, ja miettimään mitä ihmisiltä haluaa, ja mitä ne haluaa minulta.

Opitko uusia taitoja?
Jos en muuta niin ainaki festaribaaritoimintoja.

Hankitko tatuointeja tai lävistyksiä?
En ensimmäistäkään. Tarkoitus oli ottaa ensimmäinen tatuointini, mutta se sitten aina jotenkin jäi.
Tää on muuten Miian (Another Day, Another Way) piirtämä. Kiitos <3 Selekään sille joka tämän nahkaansa hakkauttaa ennen mua. Jumalauta.


Synnyttikö kukaan läheisesi?
Synnytti. Kati pukelsi sisuksistaan mun haltijakummipojan <3

Missä maissa kävit?
Kurikassa. Enough said.
Vuoden suurin saavutus?
Varmaan juurikin nämä nimeltämainitsemattomat suuret päätökset joita tein. Ja hei, tämä bloginkuvatus!

Paras asia jonka ostit?
APUA!
Vois kai laskea tietokoneen, mutta en sitä fyysisesti itse ostanut. Vastaan silti.


Mistä innostuit eniten?
  Bloggaamisesta ja festareista.


Mieluisin tv-sarja kuluneena vuonna?
Meikä ei oo ihan kauhiana mittää kattonu.
Paras musiikillinen löytö?

Mitä halusit ja sait?
No kai sen tietokoneen nyt ainaki. Ja helvetisti paljo suuremman nukkekokoelman kuin mitä mulla oli vuosi sitten :)
Mitä halusit, mutta et saanut?
Se kämppäasia taitaa olla suurin.
Mitä teit syntymäpäivänäsi?
Meillä oli kemut kotona, siirryttiin baariin, oli kivvaa ja loppuillasta tuli tappelu. Peruskuvio.
Miten kuvailisit pukeutumistasi vuonna 2012?
Älyttömän paljon rennompi kuin aiemmin. Toki tarpeen vaatiessa tälläsin ihan kunnollakin, mutta vuonna 2012 ikäänkuin löysin farkut uudestaan. Joku kuvaili mut myös transformeriksi, koska ikinä ei voi ennustaa että minkä näkösenä ilmaannun mihinkin. Ja taas, koska en ikinä laita kauhiana kuvia tässä blogissa (ja rakastan omaa naamaani...) niin nyt niitä tulee.
 Jalometalli -12
 Nollaustreffit jalon jälkeen.
Tivolipäivä ja nallekonit.

Nää ehkä kiteyttää tän mun vuoden pukeutumisen. Mutta koska oon tällännykki niin vielä
Halloween part 1.

Halloween part 2.

Mitä sellaista haluaisit vuonna 2013 mikä jäi saamatta 2012?
Hemmetin vaikia kysymys. Tai no hemmetin vaikia keksiä korrektia vastausta... No sen kämpän nyt muunmuassa. Se ehkä on se isoin. Se mitä siitä seuraa on toinen tarina.