keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Kamikazekylästelijät.

Tiiättehän niitä ihmisiä, jotka voi olla ihan todella herttaisia ja hyvää seuraa puhelimessa tai kaupungilla kahvittelemassa tai shoppailemassa tai yökerhoseurana tai omassa kodissaan ja luultavasti ovat kilttejä äidilleen? Mutta joita ei mitenkään päin halua kylään omaan mökkiinsä. Syitähän löytyy. En takaa, etten ite ois syyllistyny joihinkin kohtiin joskus, mutta kyllä te tiedätte mitä mä tarkotan.

1) Kun mikään ei ole pyhää. Vieras selailee sun postit, tutkii ohimennen vessan kaapit, kaivelee roskiksesta positiivisen raskaustestin, nuuskii läpi seinäkalenterin merkintöineen, nappaa käsiinsä jokaisen huomaamansa muistilapun, käy tsekkaamassa vaatekaapin uutuudet ja käynnistelee sun koneen käydäkseen facebookissa ja vilkasee samalla "vahingossa" muutaman uusimman kuvatiedoston. Menepä huomauttamaan asiasta, niin joko a) saat viattomia katseita ja "enhän mä sellaista tekis, en mä ole utelias" -selityksiä tai b) anteeksipyynnön, josta huolimatta sama meno jatkuu seuraavalla vierailulla.

2) Vieraat, jotka tulee ruoka-aikaan. Kyllä mä pidän itseäni kohtalaisen vieraanvaraisena, ja jopa mielelläni pistän pöydän koreaksi, jos ihan ruualle on vieraita tulossa, mutta jos sama naama alkaa ilmaantumaan mun tupaan joka toinen päivä ruoka-aikaan "sattumalta" (ja tietysti silmät kiiluen ja kuola valuen "kylläpäs tuoksuu hyvälle, tulee itelleki nälkä" -tyyliin vihjailee, että tarjoa sitä ruokaa...), niin kyllä mua alkaa jo vähän nyppimään. Eri asia tosiaan on, jos on ihan syömään kutsuttu. Lisäboostia tän lajin tympäsyyn antaa se, jos tää vieras ei vaivaudu ees kantamaan lautastaan tiskipöydälle syötyään. Huuhteleminen ois toki jo ihan liikaa vaadittu. Tähän sisältynee myös se, että sulla on kulhollinen namusia tai jotain naksuja, ja sitten yhtäkkiä sulla ei olekaan, kun joku rohmupossu on käynyt vierailulla.

3) Kun ei lähdetä kulumallakaan. Kyläily ja yökyläily on kaks eri asiaa, jälkimmäisestä yleensä sovitaan etukäteen... Ei mua yksin asuessa kovin haittaa, jos on myöhäsiäki vieraita, varsinkaan jos ei itellä oo aamulla pakollista menoa, mutta joku roti. Samoin jos torpassa asuu useampi, ja yhdelläkään on se aamuherätys, niin kyllä siinä pitäs tajuta laittautua tiehensä ennen puoltayötä ja ihan ilman sanomista. Jotku ei vaan tajua muita kuin suoria "tuossa on ovi, käytä sitä" -tyyppisiä komentoja, aivan turha niille on vihjailla, että ois väsy, suihkuun pitäs joutaa ja ei oikein jaksa olla seurallinen. Ja se suora komento tietysti otetaan henkilökohtaisena loukkauksena, vaikka mikään vähempi ei ole saanut vierasta keräämään luitaan ja poistumaan.

4) "Voisitko sä...?" eli ne, jotka on aina jotain vailla. Ei taaskaan satunnaiset saunanlämmitys- tai hiustenkampauspyynnöt vie vararikkoon, mutta sitten kun alkaa näyttämään, että joku käy usein kylässä hyödyn takia, eikä siksi että viihtyy minun seurassa, niin yllättäen alkaa roihahtelemaan useita aareja mäntymehtää. En välitä, että mun luona käydään siksi, että satun asumaan näppärällä paikalla, tai koska oon hyvä hieroja.

5) Sotkut. Sekä mun että muiden. Alkukesästä kirjotinki aiheesta. Mun sotkut on mun sotkut, niistä ei tarvi kenenkään huomautella, kiitos vaan. Jos ei kelpaa, niin on hyvä ja poistuu, as simple as that. Ja mun vieraiden ei tarvi mun kämpässä sotkea. Roskat voi viedä roskiin, en oo koskaan asunu semmosessa kartanossa, että roskikselle ois ylivoimasen pitkä matka. Yks mikä saa mut myös kiehumaan, on vessanpönttö. Jumaliste, siinä on kansi ihan syystä. Ja minun kotona se laitetaan kiinni, hygieniasyistä. Piste.

6) Koiratalous ja siellä käyttäytyminen vieraana. Pätee varmaan lapsitalouksiin myös, minä en tiiä ku ei oo kokemusta. Ja luultavasti muihinkin lemmikkeihin. Lähtökohtana se, että koira (tai lapsi tai kissa tai fretti tai kirahvi tai yksisarvinen) asuu mun kodissa, vieras ei. Niinpä on täysin invalidia valittaa esim. koirankarvoista vaatteissa, koirasta sohvalla/sängyssä/vaatekomerossa/younameit (mun kirahvi saa nukkua sohvalla jos se tahtoo, mun mökki, mun sohva, mun kirahvi, mun säännöt), tai nuuskimassa ja tutustumassa ulkovaatteisiin tai käsilaukkuun, jos niitä ei osaa plaseerata turvalliseen paikkaan. Eläimillä ja lapsilla kun on tapana olla uteliaita. Mä en myöskään halua kuunnella lemmikkini komentelua ja/tai nimittelyä vierailta, eiköhän se ole tarvittaessa minun homma hoitaa.

Mä nyt tässä kirjottamisen aikana nimesin nämä kamikazevieraiksi, koska mun silmissä edellämainituilla käytösmalleilla ei parhaassakaan tapauksessa muuta kuin kerjää verta nenästään. Yleensä pahempaa.

Minkälaiset vieraat ei ole tervetulleita sun tupaan? Tai ovat vikkelästi tervemenneitä? Millainen käytös vieraalta saa sut kiukustumaan?

(Suuret kiitokset facebookissa kysymykseen vastanneille, vaikka ihan jokaista kommenteissa mainittua epäkohtaa en saanutkaan tähän ängettyä.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuiskaisit ees.