tiistai 30. lokakuuta 2012

Kysymyksiä

 Another day, another wayn Miia paiskasi mua tällaisella haasteella, ja koska en ole aikoihin mukamas vastaillut kysymyksiin niin mikäpä jottei. Eka kuitenki vähän sääntöjä.

1. Haastetun on kerrottava 11 faktaa itsestään.
2. Hänen tulee vastata haastajan esittämiin 11 kysymykseen.
3. Haastetun täytyy keksiä 11 uutta kysymystä niille, ketkä haastaa itse.
4. Sitten haastetun tulee valita 11 seuraavaa bloggaajaa, joiden blogilla on vähemmän kuin 200 lukijaa.
5. Nämä onnekkaat bloggaajat tulee tägätä tähän merkintään.
6. Eikä sitten mitään takaisinhaastamista.


Ja eiku hommiin siis. Tässä siis ensin ne 11 faktaa minusta. Koitan keksiä semmosia mitä ei tästä blogista pienellä kaivamisella saisi muutenkin selville.

1. Näinkin ankeaksi ämmäksi mulla on aika vahva hoivavietti. Tämän vuoksi eksäni kutsui mua "pikku äidiksi".
2. Mä en oikeastaan ikinä katso kauhuleffoja, koska olen nössö ja mun psyyke ei kestä.
3. Kun puhe on fiktiivisen tarinan kehittelystä, niin mun mielestä ehdottomasti siisteintä on hahmojen luonti. Rakennan niistä aina tosi diippejä, ja puoletkaan taustoista ei tuu ite tarinasta selville.
4. Mä fanitin muksuna Arja Korisevaa. Se on muuten vieläki aika hyvä....
5. Mulle on viimeset kymmenen vuotta diagnosoitu kakssuuntasta mielialahäiriötä, mutta nyt päälääkärit on keksineet että mulla onkin epävakaa persoonallisuus. Ite en ihan vielä allekirjoita tätä.
6. Mä esitän tosi kovaa power metal- ja industrialtyttöä, mutta salaa (ja varsinki tän jälkeen tosi salaa...) mä tykkään aivan pöljänä Caramelldansenista. Ja pinkasta muita tosi omituisia biisejä.
7. Mä oon aina ollut tosi huono fanittamaan mitään julkkiksia, niinku nyt vaikka ala-asteella ku porukka hönki Leonardo DiCaprion ja BSB:n perään, mutta joskus 4 vuotta sitten löysin sen oman julkkikseni, jonka perään jaksan kuolata. Skinny <3
8. Mulla ja yhdellä mun rakkaimmalla ystävällä on vakaa tarkoitus ostaa Irlanti. Mutta historiankirjoja varten me aiotaan saapua valloittajina. Kumiveneellä.
9. Mä vihaan viiksiä. Ihan tajuttomasti. Tiiän tasan kaks mieshahmoa joille viikset sopii ja ne oli ja on Adolf Hitler ja Marco Hietala.
10. Mun hiusten oma luonnollinen väri on punertava vaaleanruskea, mutta kukaan ei oo nähny sitä yli kymmeneen vuoteen. Mä oon ehtiny olla sangen monen värinen sinä aikana, jos jaksasin ylläpitää niin oisin varmaan vieläkin joko kirkkaan punainen tai shokkipinkki/sähkönsininen, mutta koska musta on helppo niin musta on helppo.
11. Mä vihaan tiskaamista. Se on vihonviimeinen riesa minkä kukaan voi keksiä. MUTTA. Jos tiskaan jossain muualla ku kotona niin se on merkki äärimmäisestä rakkaudesta. Joskus 2008 olen kirjoittanut ylös: "Älä koskaan epäile rakkauttani sinuun, sillä olen tiskannut tiskisi."


Ja sitten Miian 11 kysymystä minulle ja muille haastetuille...

1. Mistä blogisi nimi tulee?
 -Alun perin itse asiassa niinkin syvällisestä lähteestä kuin täältä, mutta on saanut myöhemmin uusia merkityksiä, lähinnä mun omasta insomniasta.


2. 3 sinulle tärkeintä esinettä/asiaa?
 -Puhelin on aika ehdoton, hyvänä kakkosena mun kuuluisa varreton hiusharja. Kolmoseksi vois heittää muun ku esineen, joten mennään vaikka mun omalla päänsisäisellä maailmalla mihin on välillä aika kiva karata.


3. Mitä vihaat eniten?
 -Mä en mitenkään pysty lataamaan tähän vaan yhtä, koska vihaan monia asioita.


4. Millainen lemmikkisi on?
 -Pieni, verrattain valkoinen ja aika hölmö. Haluatteko kuvan? No saatte silti. Tässon Besserwisser Bellissima, sanokaa Tikru vaan. Se on sitten Bichon Frisé, ennenku joku kysyy typeriä.


5. Kuinka paljon kulutat kuukaudessa rahaa harrastuksiisi?
 -Minä en tiiä mitä lasketaan harrastukseksi, ku en keräilyäkään harrasta mitenkään säännöllisesti. Mutta kuitenki, viime marraskuusta nukkelapsukaisia lisävarusteineen on kertynyt varmaan puolellatoista tonnilla äkkiseltään laskettuna, päätelkääpä siitä <3 Tän tuoreempaa kuvaa en nyt löytänyt.


6. Minkä nimisiä ovat viisi suosikkisupersankariasi?
 -Mää en harrasta supersankareita, sorry dudes & dudettes.


7. Mikä on paras lukemasi kirja?
 -Aaaaaaargh, mahdoton kysymys. Ajan rakenne muuttuu ennenku osaan päättää vaan yhden. Sanotaan silti Tuulen Viemää. <3


8. Kumman kaa olisit mieluummin, Kirkan vai Dannyn?



9. Inhokkiruokasi ja miksi?
 -Vaikka kaikki kaalinkuvatukset. Ne haiseeki niin pahalle.


10. Minkä nimisiä ovat kolme suosikkijuomaasi?
 -Coca-cola (<3), Kossukaakaomaito ja ja ja ja tällä hetkellä Finrexin mustaherukka, tänks flunssa.


11. Tuntuiko haaste ärsyttävältä ja miksi?
 -Ei, meikä vastailee mielelläni kysymyksiin ^^


Minun 11 kysymystä niille ketkä haastan (jos haastan, tällä hetkellä tuntuu ylivoimaiselta!)

1. Kuvaile itseäsi kolmella sanalla?
2. Lempimusiikkivideosi ja miksi?
3. Jos sulla ois nyt sata euroa ylimääräistä, niin mihin käyttäisit sen?
4. Nolo lapsuusmuisto?
5. Jos oisit vaatekappale niin mikä oisit?
6. Jos ei olisi pääomapoliittisia esteitä, niin mihin matkustaisit?
7. Oliko sinulla lapsena unilelua? Jos oli, niin mikä? (saa lisätä kuvan mahdollisuuksien mukaan!)
8. Mihin vuorokaudenaikaan olet tehokkaimmillasi?
9. Lapsuuden unelma-ammattisi? Toteutuiko, vai oliko se alunperinkin epärealistinen?
10. Mikä kappale soi (päässäsi tai soittolistallasi) juuri NYT?
11. Kamalin pukeutumisrikos johon olet syyllistynyt?


Enhän mä yhtätoista bloggaajaa tähän keksi, mutta haastetaan nyt muutamia.

Demonita blogissa Multiplatform Paradise
Roselyn blogissa Can You Feel It
Lady Satin blogissa Enchantment Of Satin
NeonCat blogissa Madhouse


Serious boredom.

 Koskapa muutama henkilö ihan odottamalla odottaa kryptistä postausta, niin täältä tulee. Tää siis kiersi joskus irc-galleriassa, tarkoituksena siis vastata samoihin kysymyksiin nais- ja miespuolisesta henkilöstä. Tää ei ois yhtään hauskaa jos paljastaisin keistä puhun, joten olkaa hyvät, minun pikku Sherlockini, menkää, ja etsikää niitä johtolankoja!

I: tyttö

Milloin olet viimeksi halannut häntä? - Oisko tuosta reilu viikko kun viimeksi nähtiin.
Oletko nähnyt hänet tänään? - Valitettavasti en.
Millon viimeksi huusit hänelle? - Siitä on aikaa useampi vuosi.
Oletteko olleet saunassa yhdessä? - En muuten ole, mikä sinänsä on aika hämmentävä juttu.
Oletteko olleet leikkipuistossa yhdessä? - Hyvinkin mahdollista, se että mä en muista sen tapahtuneen ei tarkoita etteikö sitä ois tapahtunu...
Oletko käynyt jossain huvipuistossa hänen kanssaan? - En.
Oletko vihannut häntä joskus? - En vihannut, koskaan.
Oletko ostanut hänelle joululahjan? - Jep, ja kasapäin muitakin lahjoja.
Oletko itkenyt hänen takiaan? - Useita kertoja.
Oletko itkenyt niin että hän näkee? - Useasti. Tää tyttö on tosi hyvä kuivaamaan mun kyyneleitä.
Onko hän sinulle todella tärkeä? - Aivan järjettömän.
Pidätkö hänestä? - Tottakai.
Rakastatko häntä? - Niin kuin voin rakastaa sitä joka on pala minun sydäntä.
Onko hän komea/kaunis? - On <3
Pukeutuuko hän huonosti? - Ei. Hyvin sillä on vaatteet päällä.
Onko hänellä hyvä musiikkimaku? - Kyllä ja ei, vähän niinku mullaki.
Oletteko kokeneet paljon yhdessä? - Kyllä, hieman erikoisiakin juttuja. Mutta toivon mukaan koetaan vielä kasapäin lisää.
Juoko hän paljon? - Nototanoin, minä en oo mikään sanomaan tähän mitään, mutta sanon silti että ehkä vähän.
Onko hänellä ärsyttävä isä? - Ei se oo ainakaan ruukannu olla ärsyttävä, ja tuskin on muuttunutkaan moiseksi.
Tiedätkö mitä hän tekee juuri nyt? - Viimeisten tietojen mukaan voi hivenen huonosti :D


II: poika.

Milloin olet viimeksi halannut häntä? - Tästä on kyllä jo aikaa.
Oletko nähnyt hänet tänään? - En. Itse asiassa mä en oo tänään nähnyt kuin randomeita bussissa ja terveyskeskuksessa.
Millon viimeksi huusit hänelle? - Mä en oo tainnut koskaan huutaa sille. Ei oo tarvinnu.
Oletteko olleet saunassa yhdessä? - No ei kyllä.
Oletteko olleet leikkipuistossa yhdessä? - Nope.
Oletko käynyt jossain huvipuistossa hänen kanssaan? - Een.
Oletko vihannut häntä joskus? - Hetkellisesti, läpällä.
Oletko ostanut hänelle joululahjan? - No en ole kyllä ostanut minkäänlaista lahjaa.
Oletko itkenyt hänen takiaan? - En suoranaisesti.
Oletko itkenyt niin että hän näkee? - En.
Onko hän sinulle todella tärkeä? - Miksihän tähän on kamalan vaikea vastata? Kyllä ja ei.
Pidätkö hänestä? - Joo.
Rakastatko häntä? - Tietyllä tavalla kyllä.
Onko hän komea/kaunis? - Ei. Aika ruma.
Pukeutuuko hän huonosti? - Ihan hyvin sekin osaa pukea vaatteensa.
Onko hänellä hyvä musiikkimaku? - Menettelee.
Oletteko kokeneet paljon yhdessä? - Miten sen nyt ottaa, luultavasti ei.
Juoko hän paljon? - Kyllä.
Onko hänellä ärsyttävä isä? - Siitä minä en tiedä kyllä, en ole tavannut (tietääkseni.)
Tiedätkö mitä hän tekee juuri nyt? - Paha mennä arvailemaan, vois mennä niin pahasti mettään. Hengittää ehkä?

lauantai 27. lokakuuta 2012

Ollaan kavereita.

 Tuossa pari postausta takaperin oli vähän puhetta poikien oletetusta järjenjuoksusta tietyissä tilanteissa. Keskustelu jatkui kulissien takana ja esille nousi muutamia muita seikkoja. Joten sukupuolijaottelu jatkukoon ja otetaan pohdintaan että mitkä poikien tekemiset hämmentää mua ja mun valikoituja ystäviä.
 Tänään elämän suurin kysymys on, että miksikäs pojat oikein sanoo asioita kuten "haluan olla sun kaveri", "pistetään viestiä", "soitellaan" ja "mennään joskus kahville", jos eivät yhtään tarkoita mitä sanovat? Tai siis, miksei voi sanoa suoraan "voidaan olla kavereita jos se ei esim. velvoita mua juttelemaan sun kans tai yleensäkään huomaamaan että oot olemassa" tai "ei meidän ole järkeä vaihtaa numeroita kun en kuitenkaan aio pitää yhteyttä" tai "kaunis ajatus että voitas tavata vielä, mutta mulle riittää että törmätään jos törmätään, joten älä ees ehdota sovittua tapaamista", kun se kuitenkin on (kärjistetty) totuus? Joo-o, valkoinen valhe on varmaan ihan kiva ja kelvokas joissain tilanteissa, kun ei halua satuttaa toisen tunteita, mutta henkilökohtasesti mua kirpasee pitkällä aikavälillä enemmän tuommonen 'puhuu yhtä ja tekee toista' -tapa, kuin että sanos suoraan notta "nätti vittu, kivat bileet, mee vaikka ostaan guacamolea". Anteeksi, oli pakko. Suoraan sanominen on toki hetkellinen isku naamaan, mutta vähemmän se silti käristää sydäntä ku tuommonen sekava ollaan kavereita mutta ei kuitenkaan olla -touhu.

 Tätähän tapahtuu. Ihan vaan yhden tapaamisen jälkeen, tai useamman, tai seurustelun/tapailun päätteeksi... En mää tiiä minkä kaiken jälkeen. Yhtä kaikki tytöille (ja ehkä joilleki pojillekin, mutta kun en oo koskaan ollut poika niin paha puhua omasta kokemuksesta) se on tympeää kun on tavannut jonkun mukavan, joka ei sitten anna kuulua itsestään. Tai kun eroaa, ja onnistuu eroamaan sovussa ilman kummempaa draamaa ja yhteinen sopimus on pysyä kavereina, ja sitten kuitenkin toinen käyttäytyy niinku hätinä tuntis.
 Sekavaa huttua, en minä taas osaa muodostaa selkeitä lauseita. Mennään siis tällä.


torstai 25. lokakuuta 2012

Hanna, likaisten töiden sankari

 Mä oon tunnetusti aika impulsiivinen tapaus, ja mua ei ole kamalan vaikea ylipuhua hoitamaan verbaalista likaista työtä. Toisinaan se toki vähän vituttaa, kun kautta vuosien mä oon ollut se joka lähes poikkeuksetta valitaan porukan puhemieheksi ja sitä myöten oon se joka ottaa väistämättä seuraavan paskamyrskyn niskaan. Toisaalta sitten myös mielelläni teen mun ystäville sen palveluksen, että tuon julki vallalla olevan mielipiteen, kärsin seuraukset ja pidän muiden osallisten nimet pimennossa jos he niin tahtovat. Mä kun kestän aika huonosti ihmisistä aiheutuvaa vitutusta, ja sanon siitä herkästi. Silloin on kuitenkin lohdullista tietää että mun takana seisoo tukijoukko, vaikkakin nimetön ja kasvoton. Vaikka kylläpä mä olen tarpeen tullen valmis käymään taisteluni yksinkin jos kukaan muu ei jaa mun tuntemuksi ja vastapuoli on mut tarpeeksi tuohduksiin saanut.

 Mä tiedän itse varsin hyvin olevani erinomaisen kiero ja hankala ämmä ja jumalattoman paha suustani. En oo koskaan oikeen osannu mun asetella mun sanoja tositilanteessa kauhean korrektisi ja näin ollen aika usein tulen lievähkösti väärinymmärretyksi. Esimerkiksi nyt vaikka että kun olen (omasta mielestäni hyvinkin rakentavassa hengessä :D) ottanut puheeksi asian joka tympäsee, niin kappas kun se onkin vastapuolelle selvä merkki siitä, että haluan pistää välit poikki ja että olen autuaasti unohtanut kaikki positiiviset asiat ja hetket vastapuolen kanssa. Ei, minä en ole missään olosuhteissa ihminen, kenen kans olisi helppo tulla toimeen pitkällä tähtäimellä, mutta en minä kyllä jaksa ees yrittää olla etäisestikään mukava jos toinen ei näe vikoja muualla kuin minussa. Pakko ottaa esimerkkinä mukaan minun rakas, rakas, rakas, kauristyttöni. Jonka kans kadotin ihan liikaa vuosia turhaan vihanpitoon, ihan vain koska molemmat oli liian ylpeitä ja typeriä myöntämään että syyllinen saattas tuijottaa vastaan jos kehtais vilkaista peiliin. Toisaalta sitten, aikaa kului sen verran että ehdittiin kumpikin tykönämme syyllistää sekä itsemme että toisemme sangen perusteellisesti ja saada nämä balanssiin. Sitten kun aika kypsyi ja päästiin siihen pisteeseen että -mittaamattoman arvokkaalla avulla- uskaltauduttiin puhumaan, niin sille pohjalle oli uskomattoman hyvä alkaa rakentamaan uutta <3

(Minä en keksi mitään biisiä mikä liittys mitenkään mihinkään, mennään sitten Sonatalla.)

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Odotus ja haave

 Mulla tulee tosi, tosi usein hetkiä jolloin tuntuu että elämä on yhtä odottamista. Lapsuudesta en muista niin paljon että antaisin esimerkkejä, mutta teini-ikäisestä asti muistan odottaneeni jotain. Täysi-ikäisyyttä, viikonlopun bileitä, eka suukkoa, lempibändin keikkaa, niitä perhosia jotka ihastuksen näkeminen saa vatsaan, eka kertaa, peruskoulun loppumista, pois kotoa muuttamista, sitä tiettyä tekstiviestiä tai puhelua, ensitreffejä, ajokorttia, ja niin edelleen, loputon lista. Odottavan aikahan on pitkä, ja sen on tässä joutunut useampaan kertaan toteamaan ja allekirjoittamaan. Tällä hetkellä itse odotan (Katin pitäessä mulle hengessä seuraa...) että mistä suunnasta tulee seuraava laukaus siltä henkiseltä tarkka-ampujalta joka on viime aikoina sniikkaillu mun lähellä. Potkasen sitä muuten kirveellä naamaan kunhan tiedän ketä potkasta. Luultavasti useita kertoja.
 Ankeinta tässä on ehkä se että aina ei edes tarkasti tiedä mitä odottaa... Kunhan nyt tapahtuisi vaan jotain suurta. Mulle tapahtuu aina vaan kaikkea pientä ja keskikokoista. Sitten sitä saa odottaa maailman tappiin asti että pieni tai keskikokoinen asia kypsyisi suureksi, ja olis vielä mieluisakin kaiken päälle, mutta hevonkukkua, ei sitä koskaan tapahdu. Ja sitten kun asiat jää pieniksi tai keskikokoisiksi, niin tuntuu että joku on jäänyt kesken ja se taas jää vaivaamaan ihan älyttömästi.

Nämä mun omat odotukset ja haaveet on yleensä semmosia jotka tiedän varsin hyvin täysin epärealistisiksi ja kohtalaisen turhiksi. Ei ihan kaikki, mutta liian moni. En usko että haaveilu sinänsä on pahasta, mutta mulla on tapana jäädä ikäänkuin jumiin haaveisiini ja odotuksiini. Yleensä aika pahasti.
 Jos nyt jotain (mulle) isoja haaveita ja odotuksia pitäs tuoda julki, niin täältäpä pesee, huuhtoo ja linkoaa kuten mulla on tapana sanoa.
 Haaveissa on päivä, jona voin kirjoittaa mistä haluan ja mitä sydämessäni tunnen, tuntematta huonoa omaatuntoa (joo, on mulla semmonenki, älä väitä vastaan.) siistä että joku ehkä järkyttyisi lukemastaan. Enkä ees tarkota että tahtoisin haukkua (hauhau) porukkaa vitusti, ihan vain miltä musta kaiken nahkan ja pienten lihasten alla tuntuu. Että olis rohkeutta tehdä sitä mitä tahtoo ja mistä haaveilee ja rohkeutta kohdata pelot ja painajaiset. Sekä tässä blogissa että ulkomaailmassa. Ja että ne vois kohdata ilman että joutuu tallomaan jalkoihinsa joka toisen vastaantulijan siinä rytäkässä.
 Että mä löytäisin paikkani ja ihmiseni. Että tietäisin mitä mä haluan tehdä. Tai no tiedänhän mä mitä mä haluan tehdä, mutta jos kyvyt ei riitä tekemään tästä elinkeinoa, niin on keksittävä jotain muuta. Eikä mulla oo aavistustakaan mitä se joku muu vois olla. Tai no, on ehkä aavistus, mutta polku sinne on vielä piilossa.


Terveisiä kellarikerhosta.

 Kellarikerhon testit on lystejä. Nyt haluan jakaa täälläkin yhden itsetuntemustestin mitä väsäiltiin. Kyseessä oli siis tällainan "jatka lausetta niinkuin parhaaksi näet" -mallin kuponki, ei siis pitäs olla vaikeaa.

Olen sen laatuinen ihminen joka...
 -Ihan perttanan varmasti sanoo jos alkaa häiritsemään.

Olen onnellisin kun...
 -Oon mun ystävien kans ja tunnen oloni turvalliseksi.

Haluaisin työskennellä...
 -Jossain missä saan olla rauhassa minä ja missä piisaa sosiaalisia tilanteita.

Pidän ihmisistä, jotka...
 -Ovat oma itsensä ja erottuvat sillä massasta, jotka ei pelkää tehdä itsestään typerää tilanteen vaatiessa, eikä jälkeenpäin pelkää sitä myöntää.

Ystävät voivat luottaa minuun...
 -Siinä että en ikinäkoskaan ketään hylkää ilman ihan perkeleen hyvää syytä. Ja kyllä minä sen syynkin kerron sitten.

Asia, jonka osaan hyvin...
 -On varmaan tää mun lähestulkoon sulava itseilmaisu, sekä kirjallisena että puhuttuna. Oon myös ihan uskomattoman hyvä ihmisten solvaamisessa ja seurastapoistamisessa, ja ehkä kaikista lahjakkaimmillani oon sillon ku pitää tehä itestä typerä.

Kymmenen vuoden kuluttua....
 -Istun varmaan yhä vaan Mestassa? Ei muuten mitään tietoa. Toivottavasti mä oisin löytäny sen duunin mitä haluan oikiasti tehä. Saatan myös pitää edelleen blogia.

Mieluisin vapaa-ajan harrastukseni...
 -En osaa päättää onko kivempaa istua Mestassa vai istua koneella.

Päiväunelmoin mielelläni...
 -Köhköh. Ehkä me ei keskustella tästä sitten kuitenkaan täällä.

Olen ylpeä itsestäni, kun...
 -Oon saanu jonku asian valmiiksi (piirustus, blogipostaus, nakkikeitto, and so on)

Ihminen, jota suuresti ihailen, on....
 -Hanne. Tästä ei neuvotella.

Jos saisin paljon rahaa, tekisin...
 -Kuperkeikkoja? Festaritöitä? Lahjoituksia? Huonoja valintoja?

Yksi asia, josta itsessäni pidän, on...
 -Suuvärkki. Ossaan puhua, huutaa ja pussata, se piisaa.

Jos saisin toteuttaa yhden toiveen, toivoisin...
 - Että ihmiset oppis katsomaan peiliin, ja näkemään myös omat puutteet, eikä syyttelemään aina muita.

Yksi vahvimmista puolistani on...
 - Eiks tätä kysytty jo? Ihan sama, vastaan ääni, ja se muuten on tosi vahva.

Kolme tärkeää päätöstä, jotka olen tehnyt elämässäni, ovat...
1. Mun ei enää tarvi kestää ihmisiä jotka merkittävästi vaikuttaa mun elämänlaatuun negatiivisesti.
2. Mä en enää koskaan koeta olla jotaki muuta kuin olen vain että joku muu ois onnellinen.
3. Mä en tarvi kemiallisia huumausaineita.


sunnuntai 21. lokakuuta 2012

3 ihmistyyppiä

 ...jotka saa mut kiihtymään nollasta saatanan aikalailla silmänräpäyksessä. Järjestys on satunnainen.

1. Ikuiset "uhrit".
 -Ne ihmisrassukat jotka onnistuu kääntämään kaiken itseään vastaan ja olemaan niin surkeita ja kerjäämään sääliä. Nakataan esimerkkinä hypoteettinen tilanne että tulee riita, "uhri" sanoo rumasti, toinen vastaa samalla mitalla, solvauksia viskotaan puolin ja toisin ja lopulta "uhri poistuu tilanteesta tyylillä "ihan miten sanot, mä menen nyt itkemään ja varmaan valvon koko yön itkemässä ja se pilaa huomisen työpäivän kun aamuun pitäs mennä ja muutenki masentaa ja laskuja pitäs maksaa ja ei ole edes poikaystävää", ja vaikka se ei sitä ääneen sano niin loppuun voi lähes varauksetta lisätä "ja sä kehtaat huomauttaa mulle että oon kertonu susta valheita kylillä VAIKKA MULLA ON MUUTENKIN HANKALAA!" Voihan marttyyrikuolema ja potku kirveellä. Ja sitten toki itketään sitä kaikille jotka asiaan ei mitenkään liity, parhaimmillaan sen toisen osapuolen puolisolle/seurustelukumppanille/siskolle/ystäville/mahdollisuuksia on monia. Jättäen tietysti pois kaikki mitä on itse sanonut rumasti tai tehnyt paskasti, ja näin ollen esittäen vastapuoli täysin syyllisenä ja pahana ihmisenä koska se on IHAN ILMAN MITÄÄN SYYTÄ nyt sanonut että olepa oikein.

2. Piiloviestien etsijät
 -Okei, mä itse harrastan helvetin kryptisiä blogipostauksia ja facebook-päivityksiä, ja kieltämättä, toisinaan kun joku postaa vaikka facebookiin jotain tietyllä tapaa vihjailevaa, niin tulee mietittyä että koskiskohan tuo ehkä mua. Mutta yleensä mietin sitä omassa pienessa mielessäni tai jonku hyvän ystävän kans enkä lähe kaupungille huutelemaan jokaiselle vastaantulijalle varmana tietona jotain "se kirjotti sitä ja sitä ja linkkas siihen biisin joka soi kerran ku oltiin yhtäaikaa baarissa, se puhuu VARMASTI musta!!!" Siks toisekseen ite aika usein kuitenki tiedostan ku on tullu sanottua ja suomennettua jolleki vähän, niin tarvi paljon arvailla sitten kun alkaa tulla semmosia "yhyy ku oon niin kusipää ku yks sano niin" -mallisia päivityksiä.

3. Mielensäpahoittajat
 -Tää on aika lähellä kohtaa 2, mutta silti vähän eri. Eli ne ihmiset joille on ihan saatanan sama mitä sanoo niin siitä saa pahoitettua mielensä. Blogimaailmassa tästä on esimerkkinä se, että ihminen nappaa koko postauksesta yks tai kaks lausetta, irrottaa ne ihan täysin kokonaisuudesta ja vollottaa sitten että (taas kerran olettaen että nyt on kyse hänestä) että nyt on sanottu ja TARKOTETTU näin, vaikka todellisuudessa ympärillä olevat lauseet tarkentais asiaa niin että sitä ei oikeastaan voi ees käsittää niin ku mielensäpahoittaja on käsittänyt. Ja taas sitten vollotetaan muille että ku on niin paha mieli ja viil viil nyyh nyyh, mutta samaan aikaan itse mustamaalataan ja levitetään juttuja. (vinkkinä ehkä tähän, että jos sä itket että yhyy ku Hanna on nyt sanonu ja tehny asioita jotka on tehny mulle kamalan pahan mielen, niin pahan että kerron sen jokaselle vastaantulijalle, niin ehkä kannattas pikkusen vilkasta peiliin, ja lopettaa ite sitten se minusta puhuminen ja juttujen levittely, vieläpä se omasta pienestä päästään niiden tarinoiden kehittely, koska oikeastaan ihan turha kuvitella että mua kiinnostas kuinka paha mieli sulla on, nimittäin sun käytöksestä huomaa että sä et välitä mitä sä teet muille. Niinkai se mettä vastaa ku huudetaan.)


 Joo. Mä uskon että jokainen kohta löytyy aikalailla valtaosasta ihmisiä, myös minusta (joten älkää nyt ihan oikiasti jaksako ulista että mää luulen että mussa ei mittään saatanan vikaa ole koska satun tietämään että on, mutta tiiän myös sen että on sitä muissaki -ttu.) mutta on sitten toinen asia kuinka suuressa määrin näitä piirteitä tuodaan esille. Uskokaa mua, mä tiiän pari ihmistä joiden luonne koostuu suurelta osin näistä. True story.

PS: Nyt muuten saa sitte jokanen oman elämänsä neitietsivä tunnistella itteään tästä ihan rauhassa, tää on kirjotettu just sitä varten. Enjoy, tiiän että saatte tästä paljon irti.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Aika kiittää.

 Mulla on tässä käsillä tämmönen pikkuruinen blogi, joku ehkä osaakin katsoa tuolta sivusta että hurjat kymmenen (10) seuraa julkisesti. Kolmelta Aamuyöllä on ollu toiminnassa nyt viitisen kuukautta, ja ehkä maailman eniten siistiä tässä koko hommassa on ollut se positiivinen palaute mitä oon saanut! (Ei siinä, on negatiivinenkin ihan tervetullutta, kunhan sen sisältää edes jonkun rakentavan parannusehdotuksen siemenen eikä ole pelkkää päänaukomistä päänaukomisen ilosta.)
 Mutta siis, tätä pätkää kirjoitan nyt ihan vain kiittääkseni. Teitä kymmentä julkilukijaani, sekä kaikkia muita jotka luette tätä muuten vain. Musta on ihan mahtavaa kun te tulette joko täällä, facebookissa tai vaikka Mestan tupakkikopissa kertomaan että saatte jotain irti näistä mun jutuista. Olette kehuneet sisältöä, ulosantia ja ihan vain mun persoonaa, ja notta perkele että se motivoi makiasti!
 Muutamaan tekstiin oon saanutkin rakentavia parannusehdotuksia, ja yhden jutun julkaisu kiellettiin kokonaan yleisen hyödyn takia, mutta en laske niitä negatiivisiksi palautteiksi, vaan enempi ne on ollu mulle vinkkejä siihen kuinka parantaa bloggaussuoritusta. Semmosta palautetta ei oo tainnut vielä tullakaan minkä mieltäisin ihan totaalisen negatiiviseksi ilman mitään neutralisoivaa elementtiä.
 Joten siis, suurensuuret kiitokset kaikille jotka on palautteellaan rohkaisseet mua jatkamaan tätä, etteköhän te tiedä ketä olette <3 Ainoana palautteena lukijoilleni voin antaa, että kommentoikaapa joskus, jos tuntuu että joku postaus vaatii syvempää keskustelua asian tiimoilta. Ja jos joku koskettaa niin saa kertoa vaikka facebookissa. Minä rakastan teitä <3


keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Tä mitää otsikoita tarvii.

 Mulla on vähän hidastunu tämä postaustahti, kun mun aikaa on rajoittaneet muut velvollisuudet. Eilen alkoi työkkärin haistapaska-kurssi, mikä nyt ei vielä oo ehtiny vaikuttaa mun aikataulutukseen, mutta mun pieni, joskin sitäkin vaativampi lukijakuntani mun incognito-blogissa on vaatinut huomioimaan myös heitä, ja näin ollen mä olen keskittynyt enemmän sitten satuilemaan siellä. Oon joutunu toteamaan että kumpaa blogia tahansa kirjotan, niin toinen jää lähes kokonaan huomiotta. Mun ois tarkotus saada nämä jonkinlaiseen balanssiin keskenään, mutta aikaa siihen voi mennä. Asiasta toiseen.

 Tämä tulee luultavasti kuulostamaan ikävältä sukupuoliennakkoluulolta, sukupuolijaottelulta ja tusinalta sukupuolimuulta, mutta väliäkö sen, kunhan intro on nyt kasassa.
 Mä oon elämäni aikana tavannut useita miessukupuolen edustajia, muutaman kans ollut jopa kohtalaisen läheinenkin. Oon huomannut että niillähän ei toimi ajatusmaailma lähellekään samalla tavalla kuin mulla ja monella muulla mun tuntemalla tyttöolennolla. Ilmeisesti mun poikatutut on olleet jotenkin tunneköyhiä, tai oon lukenut niitä aivan väärin, tai sitten en vaan ite tajua. Pikaisella kelauksella mun lähipiiristä ei tule mieleen yhden yhtä poikaolentoa jonka voisin kuvitella valvomassa öitään rakkausasioiden takia. Lukuunottamatta toki ruumiillista rakkautta. Nyt kuitenkin koitan ajaa takaa tilannetta, että poika on tavannut tytön, tykästynyt siihen ja valvoo yöt läpeensä miettimässä tyttöä ja että uskaltaako ottaa yhteyttä. Ok, tähän asti vielä jopa ihan mahdollinen skenaario, mutta jotenki tosi vaikea kuvitella ketään tuttua poikaa saamassa almost rytmihäiriöitä huomatessaan sen tytön olevan online, tai juoksemassa ympyrää riemastuksensekaisessa paniikissa kun on saanut sovittua treffit sen tytön kans. Onko jätkät oikeasti vaan niin chillejä, että sopii tiistaina treffit perjantaille, menee paskalle eikä stressaa asiaa sen kummemmin ja muistaakin koko treffit perjantaina keskimäärin puolta tuntia ennen sovittua aikaa? Vai eikö se vaan näy päälle päin jos niillä jänskättää? Tarkotan, niin moni tuttu tyttö istuis niinku tulisilla hiilillä siitä tiistaista perjantaihin ja ylianalysois ja soittelis kavereille ja yrittäis ennustella että miten treffit tulee etenemään.
 Onko edes olemassa poikia jotka olis valmiita hajottamaan maailmoja, teurastamaan lohikäärmeitä ja silpomaan kilpakosijoita saadakseen omakseen naisen joka on vallannut ajatukset? Vai onko helpompi vain pakottaa itsensä unohtamaan ja olla kertomatta tunteista kenellekään, jos ajatukset valloittanut tyttö on vaikkapa varattu, tai muuten jotenki vaikeasti tavoiteltava?
 Ehkä sitä on vain elokuvissa sitten.


tiistai 9. lokakuuta 2012

Asioita minusta.

10 asiaa joita vihaan

-Aamut. Aamuissa ei ole mitään kivaa. Se joka väittää että aamulla kaikki näyttää
 paremmalta ei oo heränny mun aamuihin.
-Odottaminen. Esimerkiksi kun odotan vastausta vaikka tekstiviestiin. 
-Ihmiset jotka ei näe vikoja itsessään.
-Se kun joku (eli insinööri...) syö mun donitsin.
-Kaikenkarvaiset lihaskuntotestit. Tulipa vaan mieleen ku semmoseen
 pitäs osallistua tässä lähiaikoina.
-Syksy, silloin kun sen sekaan on pakko mennä ulos.
-Sunnuntait.
-Ajoittain minä itse. Yleensä samaan aikaan sitten myös kaikki mahdolliset muut ihmiset.
-Gangnam Style. Ai jumalauta.
-Yhdys_sana_virheet ja muu vastaava. Voinyvvittusaatana.


9 asiaa joita rakastan

-Kirjoittaminen. Enpä mä muuten jaksas tätäkään bloginkuvatusta
 näinkään harvakseltaan päivittää.
-Minun perhe. Luonnollisesti. Ite kukanenki saa tykönään päätellä ketä siihen kuuluu.
-Ystävät, tietysti. Oletan että tähänkään ei tarvi erikseen alkaa 
luettelemaan ketään, kyllä pitäs tietää.
-Musiikki. 
-Väripiilarit ja muu semmonen härpäke millä saa muutettua ulkonäköä väliaikaisesti
-Älyvapaa keskustelu järkevissä puitteissa.
-Minun monsterilapsukaiset.
-Piiiiiiitkiä keskusteluita ystävien kans. Semmosia missä aiheet vaihtuu ja maailma paranee ees vähän.
-Antiryssä <3 tosin olemme vähän etääntyneet viime aikoina.


8 asiaa joilla valloittaa sydämeni

-Olemalla aito. Sikälimikäli on aito kiinnostavasti :)
-Älyvapaalla keskustelulla järkevissä puitteissa.
-Kuulemma olemalla kohtalaisen ruma ruotsalainen industrial-bändin basisti. Se on kyllä totta.
-Erottumalla massasta. Joko ulkonäöllä, tai mieluummin luonteella.
-Tietynkaltaisella ritarillisuudella.
-Toki saamalla mut tuntemaan itseni viehättäväksi/mielenkiintoiseksi & so on.
-Kohtalaisen kierolla huumorintajulla.
-No vaikka puhumalla mulle asiantuntevasti Disneystä! :D


7 asiaa joita odotan/toivon

-Ensi kesää festareineen.
-Anteeksipyyntöä.
-Se että joku tulee ihan tuosta ovelta hakemaan mua semmoseen duuniin mitä haluan tehä.
-Löytys se hemmetin koti mulle jo prkl.
-Toiveiden puolelle menee nyt se että mun tietyt ystävät sais kuvionsa järjestykseen <3
-Viestiä.
-Ens viikonloppua.

6 asiaa jotka teen ensimmäisenä kun herään

-Katson kelloa. Jos se on liian vähän niin sitten ei muuta ku enempi unta palloon.
-Fiiliksestä riippuen konttaan tai kävelen tupakille.
-Käyn puuteroimassa.
-Rantaudun koneelle.
-Harjaan hiukset.
-Puen päälle jos pitää jonnekin olla menossa.


5 ihmistä jotka tietävät kaikki murheeni
(Ei kukaan taida tietää kaikkia mutta voin valita 5 jotka tietää aika monia) 

-Hanne
-Kati
-Miia
-Vesa
-Aika vasta tälle listalle on päätynyt myös Aino


4 asiaa joista olen riippuvainen

-Coca-cola.
-Tupakka.
-Internet.
-Luuri.


3 kauneinta asiaa mitä minulle on sanottu

-"Kiitos että olet olemassa."
-"No mieluummin mä sut tässä pitäisin."
-"Sulle on niin helppo puhua."
Lisäksi tietenkin "Sä oot ihan kiva ja mukava ja ihan hyvän näkönen", joka lämmittää aina mieltä.


2 asiaa mitä pelkään eniten

-Yksin jääminen
-Väärinymmärretyksi tuleminen.


1 tunnustus 

-Eiköhän tää blogi oo jo itessään semmonen henkilökohtaisten tunnustusten
 tyyssija että pikkusella selauksella niitä löytyy tusinan verran, 
joten mun ei tarvi tähän erikseen kirjoittaa yhtään


PS: Kysyin Vesalta mitä mä rakastan. Se vastas mulle linkillä.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Lisää itsetuntojuttuja.

 Mulla on jo monta päivää ollu kohtalaisen sievä olo (siihen nähden jopa että velttoilen kämpillä tukka letillä ja naama paljaana). Paha vaan että kun sanoo jotain siihen suuntaan että on hyvännäkönen niin aikalailla samantien leimataan järkyttävän itserakkaaksi kantturaksi. Saatan toki olla hieman itserakaskin, mutta en sentään ihan koko aikaa. Missä muuten menee raja itserakkaudessa ja omakehussa verrattuna siihen että on terve luottamus omaan itseensä, tai edes johonkin osaan omassa itsessä? En mä oikiasti laske itseäni itserakkaaksi, paitsi joskus läpällä. Enimmäkseen olen pieni ja pelokas Hannapieni, joka piiloutuu Hannabeiben (kiitos muuten Muruapinalle tästä termistä...) taakse. Tosin molemmat on yhtä paljon mua. Mutta koska postauksen aiheena kuvittelee olevansa itsensä arvostaminen ilman ylenmääräistä itserakkautta niin katotaan nyt mitä kivaa Hannapieni on.
 Mä tiedän että en ole missään olosuhteissa kaunis, mutta ei tee mittään, minäpä oonki persoonallisen näköinen ja siksi viehättävä. Mun lempiruumiinosat on mun jalat (siro 36 <3), niska, olkapäät ja silmät. Ja tissit, sillon ku ne ei oo kokonaan alasti. Ja varmasti joku tästäkin pienestä listasta suivaantuu, koska eihän tässä maassa saa itseään kehua. Mutta koska maito jo kaatui, niin lisätään vielä että olen verbaalisesti lahjakas, huumorintajuinen ja kohtalaisen älykäs ja empaattinen. Näiden edellisten rivien takia mä olenkin nyt sitten kai jo tämän maailmankolkan mittapuun mukaan niin täynnä itteäni että yli läikkyy.
 Nojoo. Mutta onhan niitäkin päiviä kun ei vaan tunnu hyvältä mitenkään päin. Ei tunnu nätiltä eikä fiksulta. Missä sitten menee ero omien vikojen tiedostamisessa ja niissä rypemisessä? Mä puhun liikaa ja liian lujasti, mun todellisuudentaju on enemmän kuin vähän hämärtynyt, pelkään monia asioita, mun raajat muistuttaa Mariannekarkin paperia ja multa on kysytty noin miljoona kertaa mun masun takia oonko raskaana, enkä todellakaan ole mikään kukkanen nakuna, noin muutaman esimerkin mainitakseni. Se, että tiedän (ainakin joskus...) vikani, ei tarkoita että mun pitäis olla jatkuvasti mainostamassa niitä muille vain siksi ettei mun kuviteltas pitäväni itteäni täydellisenä. Mitä varsin hyvin tiedän että en ole.
 Sovitaan siis vaikka että mä saan rakastaa ja korostaa niitä puolia minussa jotka minusta on sen ansainneet, vaikka kaikki muut olis eri mieltä. Ja samoin saan ihan rauhassa tiedostaa että on niitäkin puolia joissa ei ole mitään rakastettavaa. Ja oman mieleni mukaan niitä vaikka piilotella. Samahan koskee sitten myös kaikki muitakin, jotka niin tahtoo itselleen tehdä.
 Hyi helevetti että kuulostan tasapainoselta :D

PS: Mää en ihan tosissaan keksi mittää biisiä mikä vois ees etäsesti liittyä tähän, joten annetaan mennä tällä mitä oon huudattanu koko päivän jostain tuntemattomasta syystä.