sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Projekti 2013.

 Nyt olis sitten vuorossa ultimaattinen kuvaripuli ja rautaisannos meikän naamaa, jos jolleki on vielä vaikka epäselvää että minkä näkönen muija täältä tätä tekstiä päästää.

 Tosiaan, mä oon ollu valtaosan viimesistä kahdestatoista vuodesta mustatukkanen, välillä on tullu käytettyä punasta ja ties mitä shokkivärejä, ja jotenki aina on sitten päätynyt takas siihen mustaan. 2011 olin viimeks paloautonpunainen ja koko vuoden 2012 sitten purkkimusta. Helmikuussa 2013 sitte keksin että ai ku oiski kiva olla platina. Siitä se ajatus sitte lähti. Tuli pari muuttujaa...

16.2.2013
 Vertailun vuoksi kuva mun viimesistä hetkistä edes etäsesti uskottavana wannabegoottityttönä. 














25.2.2013
 Värinpoisto numero 1.
 Eihän se lähteny sujumaan yhtään niinku suunniteltiin. Tämä vaihe aiheutti mulle itelle aikamoista huutonaurua aina ku näin peilin. Ja mä näen peilin aika usein.












Ja latvat meni tuommoseksi. Mulla on omasta takaa melko rutosti tuota punasta pigmenttiä, ja sen huomaa...
 26.2.2013
 Värinpoisto numero 2.
 Tässä vaiheessa se ei selkeästi enää ollut musta, mutta ei kyllä vaaleakaan, niinku se väripurkin kuvatus väitti että ois pitäny olla. Anyway, hymyilytti kuitenki vielä.










Ja punaseenhan se vivahtaa vahvasti.... Ei se mittää, onneksi mua ei oo koskaan hävettäny kulkea kylillä omituisissa tukkavirityksissä, tää on lievää.













 28.2.2013
 Värinpoisto numero 3.
 Latvat alko vaalenemaan myös, mutta jostain syystä tuo puoliväli oli ja pysyi tummana. Tässä vaiheessa mulla alko itellä epäilyttämään ihan pikkipikkiriikkisen...
Latvat oli silti ihan soman väriset. Eikä vielä edes mitenkään IHAN järkyn näköset. VIELÄ.














2.3.2013
 Värinpoisto numero 4.
 Väri(ttömyys) alkaa tasottumaan, lukuunottamatta juurta. Tässä vaiheessa ihan tosissaan alko huolestuttamaan nuo latvat. Onneksi kuvat ei paljasta ihan koko totuutta. Punasuutta havaittavissa edelleen.












5.3.2013
 Värinpoisto numero 5.
 Yhä edelleen alimmat kerrokset ja puoliväli pysyi tummana, noin muuten tuota ois jo etäsesti voinu kutsua blondiksi. Tällä kierroksella jouduin myöntämään että kyllä tässä ollaan kaljuja ennenku platinablondeja, ja piti alkaa miettimään jotain korvaavaa ratkasua.









 Tähän mä lisäsin jo onnellisena mun klipsijatkeet, seassa siis platinaa, maitosuklaanruskeaa ja tumman suklaanruskeaa. Tämä viritys sai nimekseen triplasuklaa-toffee. Ite ainaki tykkäsin.













13.3.2013
 Värinpoisto numero 6.
 Värisävy: "Rapea".
 Pitihän se vielä kerran silti yrittää, ja ai juku että oliki hyvä idea. Ennestään purkkaa muistuttava struktuuri meni pahemmaksi. Mulla on takaa ja alta tilanteeseen nähden hyväkuntoset pituudet, mutta tuosta edestä... Huhhui. Venyy ja paukkuu ja rapisee. Piti alkaa tosissaan keksimään jotain korvaavaa...








 18.3.2013
 Heräsin aamulla ja totesin että tänään ostan tukkavärin. Ei muutaku siskot matkaan ja Anttilan kempparipuolelle ettimään jotain kivan näköstä tököttiä tähän. Sävy on nimeltään Rich Caramel, mutta kiitos kidutetun päälakikarvustoparkani, sävy jäi köyhäksi.












Taas triplasuklaata. Ei voi mitään, mä rakastan tuota comboa.















Ja triplasuklaatit kiharalla. Ja luonnonvalossa.
















 21.3.2013
 Projekti näillä puheilla valmis. Sisko nakkas mulle päähän Goldwellin vaahtosävytteen (Hazel). Ei tullu platinaa ei. Mutta tollai karamellinvärinen. Joka muuten on tosi lähellä mun luonnollista väriä.
 Vielä tammikuussa en ois ees kuvitellu itelleni mitään "normaalia" väriä, oon niin kauan menny mustalla tai niillä shokkiväreillä, että oli ikäänkuin laput silmillä. Tänään mä olen ihan täysin tottunut ajatukseen että tää on mun väri, ja tää saa pysyä. Ainaki sen aikaa että tukkaparka vähän palautuu ja saa levätä. Mä suhtaudun aika kevyesti hiuksiini, ne on uusiutuva luonnonvara. Ne on nähneet ja kokeneet paljon kaikenlaista, eivätkä ole tähänkään mennessä tippuneet. Mulla on vahva luotto tähän tupeeseen :D

 No, mitäs tykkäsit mun parin muuttujan muodonmuutoksesta?

(Onko vika mun fontissa vai minkä helevetin takia tähän jää näin jumalattomia kappalevälejä?)


14 kommenttia:

  1. Oho, oletpa tosiaan käynyt läpi pitkän hiusprojektin :D Täytyy sanoa, että tykkään valtavasti tuosta uudesta hiusväristäsi! :)Aloin jopa haikailemaan itselleni sellaista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eihän tää ajallisesti silleen oo pitkä, mutta tukkaparalle kyllä rasittava. Mä puolestani pidän sun hiusten väristä, tuon tapasta koitin löytää mutta pakko kai se on uskoa että jos tämä ei ole musta niin oma punanen pigmentti puskee läpi, teki mitä teki.

      Poista
  2. Tehän ootte sitte molemmat blondei nykyään. Eiks se sun entinen BFF oo nykyisin myös londi? Ja sillon ku olitte vielä kavereita, teidän tukan värit oli silloinkin samasta purkista. Aika hauskaa.

    Nim. Stalkkeri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kai minä sen karvoista tiedä :D Ei kai me ainakaan punatukkasia koskaan oltu yhtäaikaa. En minä muista :D

      Poista
    2. Musta tuntuu että teijän alitajunta tekee teille tepposia kun edelleen teidän päät on samaa sävyä ja molempien kirjotuksia lukeneena tulee semmonen olo että molemmilla olis sanottavaa.

      Poista
    3. Niin no, paha mennä sanomaan täältä ku en mittää mistään tiiä, mutta mä en kuitenkaan oo blondi.

      Poista
    4. Mutta jos nyt jotaki on sanottava, ja puhutaan samasta tytöstä, niin hän oli täysin kykenevä täydentämään mun lauseen ja tiesi aina mitä mun päässä liikkuu, joten en mä ihmettele jos jotain yhtäläisyyksiä on edelleen. Lopulta, meillä oli, ja on varmasti edelleen paljon yhteistä.

      Poista
    5. Pahoittelen virhettäni, olette molemmat siis vaaleita.
      On ikävää että olet joutunut luopumaan/menettämään sellaisen jonka kanssa on paljon yhteistä ja kenen kanssa olet ollut kuin ne kuuluisat paita ja perse

      Poista
    6. Asia joka täytyy vaan hyväksyä, eipä sille oikein muuta voi tehdä.

      Poista
  3. Ei ihmekään että hiukset menee huonoon kuntoon kun tuolla tavalla teet värinpoistoa tiuhaa tahtia. Hiukset tarvitsevat aikaa toipua. Tyhmäkin sen tietää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii-iin, sehän ei toki ollu mulla etukäteen tiedossa... Mutta onneksi anonyyminä on aina hyvä huudella <3

      Poista
  4. Moi! En löytänyt blogistasi yhteystietoa, joten vastaan blogipostaukseen. Huomasin postauksesi aiheesta erilleen kasvaminen. Olen toimittaja Me Naisista ja etsin naista, joka on teini-iässä/nuorena aikuisena ollut tiivis kimppa jonkun kaverinsa kanssa, mutta jotka ovat aikuisena kasvaneet erilaisiksi. Jutussa kohtaisit tämän erilaiseksi kasvaneen ystäväsi. Kiinnostaisiko aihe sinua? :) Minuun saa yhteyden sähköpostilla, jenni.e.peltola@uta.fi -terkuin Jenni

    VastaaPoista
  5. Tosi kiva postaus ja tuo tukka on niin herkullinen et voisin sen laittaa suuhuni ja tukehtua karvoihisi. Okei, tuo loppu kuulosti nyt vähä omituiselta... :D

    VastaaPoista
  6. Hopeashampoo on ihme tököttiä! Meikä sai tukan mustasta vaaleeseen tosi hyvin kahdella värinpoistolla, viikon väli niissä ja ahkeralla hopeashampoopesuilla. Ihme kyllä, tukkakin kesti päässä ja ei niin hirveästi vaurioitunut. Jälkihoito on ihan must!

    VastaaPoista

Kuiskaisit ees.