maanantai 14. lokakuuta 2013

Yö kerrostalossa.

Se on oikiasti aika kamalaa huomata, että on muuttunut lähemmäksi ihmistä, joka hermostuu niistä ns. normaaleista elämisen äänistä, joita on tietyllä tapaa aina puolustanut. Onneksi en ihan täysin vielä ole sellainen, mutta ei kauas nakkaa. I mean, vihaan ihmisiä, jotka valittaa, että kerrostalossa herää siihen, kun joku vetää vessan. Ite en oo koskaan mokomaan heränny kyllä... Samoin mua ei liikuta, jos naapuri käy yöllä pikaseen suihkussa, pakkohan se on ihmisen joskus peseytyä. Tuommoset + jotku satunnaiset kolaukset on mun mittakaavassa niitä normaaleja elämisen ääniä.

Jostain syystähän yöllä kaikki äänet tuntuu kuuluvan voimakkaammin, tiiä sitte johtuuko siitä, että ulkona on vähemmän hälyä. Hiljainen ympäristö tekee mulle ainakin sen, että pyrin iteki minimoimaan tuottamani äänet. Kati esimerkiksi tietää, että yöaikaan hiiviskely on mun bravuurinumero... Ei muuten ole eräällä mun yläkerran naapurilla. Oli puoliyö ku luonnostelin tätä, ja mökki tärisi ku yläkerrassa kuulosti olevan rykmentin marssiharjotukset. -ttu lepo vaan, meikäki ois halunnu. Lepoa siis. Valitettavasti nuo jytinät ei kuuluneet rappuun, niin en saanu paikallistettua että mistä tuvasta ne kuului. Asuntojen väliseinät ja muut sen sijaan on aaltopahvia, että varmasti kuuluu asunnosta toiseen.

Sitten tää peruskuvio, torppa puolillaan väkeä hiljaisuuden aikana = no win. Miks jotku ei vaan tajua? Qstockin aikaan palailin töistä, oisko ollu kolmen pintaan yöllä, kun yläkerrassa oli asunto puolillaan pilottitakkikarjalalippiswunderbaum -sankareita. Kävin huomauttamassa että mä oisin kypsä unelle 12 tunnin työpäivän jälkeen, niin asunnon haltija oli "mä yritän hiljentää nämä". VÄÄRIN! Sä et yritä, vaan sä tasan hiljennät. Tyhjentämällä sen mökin, jos ei muu auta. Jos kukaan ei ennen mua sille iltaa ollu asiasta sanonu, nii johan siinä oli 5 tuntia ekstra-aikaa metelöidä. Luulis piisaavan.

Aina yhtä legendaarinen musiikin soittelu nappulat kaakossa. Aikanaan keskustassa kävin naapurille 01-02 aikaan sanomassa, että kuuluu muuten nuo sun (paskat) suomiräpit aika turhan selvästi mun mökkiin. Neitokaisen argumentti oli "kuuluu sunkin asunnosta yöllä ääniä!" En nyt muista vertasiko suihkussa vai vessassa käyntiin, mutta kuitenkin. Harvoissa vesikalusteissa on äänenvoimakkuuden säädin. Sangen useissa biisivehkeissä mun tietojen mukaan on. Usein jopa kaukosäätimellä toimiva, ei tarvis ees persettään nostaa. Tässä ihan lähimenneisyydessä kierroslukuja nosti naapuri, joka kuulosti imuroivan, noin puolen yön aikaan. Sitte selvis, että ei se imuroinu. Se kuunteli dubsteppiä. Yhtä lailla ansaitsis tulla kivitetyksi molemmissa tapauksissa.

En mä tiiä oonko itekään kerrostalonaapurina niin paskanhäävi, mutta ei ainakaan oo syksyn 2009 jälkeen käyny kukaan mun ovella valittamassa. Enkä mä itekään heti syöksy kenenkään ovelle, jos kello on viis yli kymmenen ja kuuluu yks naraus. Vaatii melko jatkuvaa elämöintiä, että mut saa ovesta ulos ja rappuun metästämään asuntoa, josta meteli kuuluu. 22-23 välillä mut saa oikeastaan liikkelle vaan, jos todella häiritsevä meteli on jatkunut jo useita tunteja ennen hiljasuuden alkua. Joku raja se on munki sietokyvyllä. Kai sitä on tulossa vanhaksi.

On muutama muu asia vielä, jotka nostaa mun kierroslukuja öisin, ku haluaisin olla rauhassa.
a) yläkerran naapurit, jotka hiissaa huonekaluja pitkin lattiaa. Miten voi olla niin hankala nostaa tuolia? Ainakaan en haluais uskoa, että kyse on sohvista ja kirjahyllyistä kahdelta yöllä. Vähintään kerran viikossa.
b) telkkaria huudattavat naapurit. Lähes yhtä raivostuttavaa kuin musiikki, mutta ilman bassoja.
c) rapussa ramppaaminen ja ovien paiskominen. Pari mun naapuria harrastaa sitäkin ajoittain. Ei edelleenkään se yks kolaus mitään, mutta jumalauta jos niitä ryskätään viiden minuutin välein.

Yks vinkeä poikkeus naapurista kuuluviin ääniin on olemassa. Jollain naapurilla nimittäin on joko trampoliini, tai sänky jossa on todella huonot jouset... Se saa mut vain ja ainoastaan hihittelemään.
 
Ja mitäs naapurin tarvii tehdä saadakseen sun sapen kiehumaan puolenyön jälkeen?

1 kommentti:

  1. "Tässä ihan lähimenneisyydessä kierroslukuja nosti naapuri, joka kuulosti imuroivan, noin puolen yön aikaan. Sitte selvis, että ei se imuroinu. Se kuunteli dubsteppiä. Yhtä lailla ansaitsis tulla kivitetyksi molemmissa tapauksissa." Tää aiheutti ihan kunnon naurukohtauksen, muutama muuki saattais olla surinamusiikista samaa mieltä. Mulle se uppoaa hyvin, mut ei sentään sekään keskellä yötä. Enkä itekään huudata musiikkia kovin lujalla edes ennen hiljaisuutta. Suihkut, vessahommat ja muut ei mua häiritse, mutta puukenkätanssit on sitte ihan eri asia. Täällä tuli mulle aluksi sanomista kun aikalailla muuton jälkeen oli parina iltana enempi ihmisiä ja meluaki tais tulla. Mut otin opikseni ja sen jälkeen ei melusta oo valitettu eikä oo itelläkää kyllä tarvinnu valittaa. Aikasempaan asuntoon kuulu viikonloppuisin (yleensä la tai su aamu) jostain yläkerrasta kunnon rytinää eli kuulosti et on juurikin ne puukenkälatotanssit karaoken säestämänä meneillään. Se oli välillä häiritsevää. Hyvä postaus ja oli hauskasti kirjotettu. :)

    VastaaPoista

Kuiskaisit ees.