perjantai 2. elokuuta 2013

Monenlaista älyä.

Mä mietin että oisin alottanu tän postauksen jotenki että "ei toki voi olla älykäs jos ei oo mieletön keskiarvo ja puolen tusinan ällän paperit..." etc etc, mutta se ois tainnu kuulostaa siltä, etten pidä ylioppilaita oikein minään. Piän mää. Mutta ei se silti tee kenestäkään automaattisesti yli-ihmistä. Tuntuu vain, että yhteiskunta ei arvosta muunlaista älyä, kuin sitä mitä voi mitata testeillä ja kokeilla, tilastoida, ja joista voi antaa paperit käteen.

En muuten tiedä onko "älykäs" se optimaalisin sana tähän tekstiin, mutta eiköhän kaikki tajua mitä mä ajan takaa.

Tuo keskiarvo on muuten jännä juttu. Jotakuinkin 11 vuotta sitten sain yhdestä laitoksesta semmosen paperinkappaleen, jossa oli paljon numeroita. Pikku laskutoimitus, ja tulos oli 7,5. Ei varsinaisesti huono, jos kohta ei erityisen hyväkään. Aika moni on päätellyt pelkän keskiarvon kuultuaan, että en ois mitenkään järin tietoviisas, oppinut ja älykäs nuori nainen. Totuus kuitenkin on, että matikan ja kemian kuutoset, fysiikan viitonen ja enkun ja äidinkielen ysit teki aika paljon tuohon seiskapuoleen. Ei liene vaikea päätellä, mitkä oli ne mun vahvat lajit. Tai heikot. Ja on edelleen. (ja kyllä minä tiiän, miksei keskiarvo oikeasti ollut tuon kummempi, ei puututa siihen nyt. Siihen on jo puututtu.)

Ite arvostan ihan kauheasti sosiaalista älykkyyttä. Ja ihailen matemaattisesti lahjakkaita, koska huitelin ite eri jonossa silloin kun matikan ja logiikan skillejä jaettiin. Mä olin sillon siellä missä jaettiin tunteita ja sanoja. Mulla on liikaa molempia.
Maalaisjärki on älykästä. Ylioppilaspaperitki on älykästä, tosin ei yhtään sen älykkäämpää kuin amiksen paperitkaan, ne on vain eri tavalla älykästä. Elämästä oppiminen on älykästä. Ajoittain jopa insinööri voi yllättää ja osoittaa olevansa älykäs... ;) Välittäminen on älykästä (meinasin kirjottaa, että rakastaminen on älykästä. Sitte nauroin useita minuutteja.) Itsensä ja virheidensä hyväksyminen on älykästä. Mun hemmetin ontuva esimerkki älykkyydestä oli, että jos vaikka esim. Tuomas Holopainen ois muuten typerä niinku saapas ja sandaali, mutta säveltäs silti niinku säveltää, niin pitäsin sitä silti älykkäänä.
Mun mielestä sillä, että joku on työtön tai alkoholisoitunut tai huumekoukussa tai vaikka syrjäytynyt, ei ole mitään tekemistä sen kans onko tyyppi älykäs. Joskus asiat vaan luisuu yli kriittisen pisteen. Älkää käsittäkö väärin. Toki edellä mainittuihin mahtuu täysiä idioottejakin. Mutta niin mahtuu moneen muuhunki joukkoon.

Jotakuinkin ainoa asia mikä tällä hetkellä tulee mieleen, eikä ole mun mielestä älykästä, on älykäs ihminen, joka tekee itsestään väkisin tyhmän. Esimerkkinä typykkä, joka löi kokonaan läskiksi ysiluokan, että jäis luokalle ja pääsis sitä myöten jatko-opiskelemaan (tässä tapauksessa yhtä kuin kymppiluokka...) yhtä aikaa vuotta nuorempien kavereidensa kans. Ei mahtunu mun päähän silloin. Ei mahdu vieläkään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuiskaisit ees.