Jalometallia ja muuta viikonloppuilua.

 Kirjotin tän postauksen alustavasti ylös 37 tunnin valvomisen ja jonku 30 tunnin paaston jälkeen, oli muuten hitusen hutera fiilis. Kamalat antipärinät ja paniikkikohtaus nurkan takana. Ai että festarit on ilonen juttu.
 Perjantai oli ehdottomasti kiireisempi päivä Jalossa, ja kuviakaan en joutanu ottamaan, joten kuittaan perjantain sillä että 12 tuntia puuhaa, kivaa oli ja suoraan kotiin nukkumaan.
 Lauantaina päräytin paikalle puoliltapäivin, join aamukahvin bäkkärillä ja tulin nakitetuksi maitotytöksi. Maitotyttöilyn ja lippukoppeilun lisäksi oon ehtiny olla yleinen tiennäyttäjä ja saattaja. "No tässä on nyt näin hiljasta niin minäpä lähen escortteeraamaan sut tuonne bäkkärille/narikalle/pääportille/baariin/helvettiin/vessaan/younameit" ja sitte on taas juostu ympäriinsä. Kopilla oli melko hissua ja meitä siellä kolme töissä, niin ehdittiin välillä viihteelleki. Mua ei ne bändit niin kiinnostanu, niin vietin vapaa-aikaani alueen ulkopuolella kavereiden kans. Siellä näkyki sitten mm. etelävaltioiden lipun poltto ja reipas herra joka tarjoili festarikansalle salveissöniä, eli jääsalvaa genitaaleille.  Luotettava lähde kertoi mulle että ei suosittele kenellekään.
 Vuoroki loppu aikanaan, siinä vaiheessa kaverit oliki jo odottamassa mua. Jatkoklubithan oli 45 Specialissa ja Nuclear Nightclubissa, mutta meidän iloinen sixpäcci lähti tuttuun ja turvalliseen Hevimestaan laulaen strutsilauluja. (Jos jollain jäi kiinnostamaan, niin strutsivideon ja muuta detailia viikonlopusta voi tsekata täältä) Mesta oli myös aika tukossa loppuillasta, mutta urheasti me jatkettiin lähes tappiin asti. Sieltä kerättiin sitten seurueen jämät ja lähdettiin jatkojen jatkoille kiukaankuvat silmissä. Ulkoisilta puitteilta siis oikeinkin hyvin onnistunut festariviikonloppu.

 Mutta koska kolmelta aamuyöllä, niin vähän yleistä pohdintaa loppuun.
 Pari päivää pyöriny mielessä että missä menee raja ystävänpalveluksella ja hyväksikäytöllä. En oo ihan varma onko mua nyt hyväksikäytetty vai autoinko vaan ystävää hädässä niinku kuuluu tehdä. Ja onko sen väliä kun auttaminen kuitenkin oli ihan miellyttävä juttu ja itelle jäi hyvä mieli? Lasketaanko sitä silloin ees hyväksikäytöksi? Vai olenko vaan harvinaisen mutkaisajatuksinen jopa Hannaksi?
 Nääh, en minä valita. Harvinaisen upia viikonloppu mulla on ollu.

Lauantain palvelukseenastumiskuva.