maanantai 6. elokuuta 2012

Paniikkia & häröä

 Monta iltaa putkeen ollu semmonen olo että se pannarikohtaus on tulossa. Kuitenki oon sitte aina saanu pidettyä itteni ulkosesti kasassa ja nyt alkaa tuntumaan että se ei ehkä sittekään oo niin hyvä juttu.
 Ei siinä vielä tarpeeksi että kiukuttaa jatkuvasti ja oon niinku perseelle ammuttu karhu ja räjähtelen pienimmästäki ärsykkeestä, mutta ku ajatukset jää vaan mun sisälle jumiin enkä tiiä miten ne sais ulos, ku kohtaus jää tulematta. Ei sillä että jotenki haluaisin sen hepulin saada, mutta eipähän tarvis harrastaa kehäpainia ajatusten kans viikkoa putkeen, ku ne sais ulos sillä 3-6 tunnin itkulla ja pelolla ja hyperventiloinnilla... On siinäki vaihtoehdot.
 Mä itse asiassa tajusin vasta tuossa kesäkuun puolivälissä että kyse on todennäköisesti paniikkihäiriöstä, kiitos tästä kallonkutistaja Manniselle. En oo nyt sitten päässyt kesälomien takia mielenterveystoimistoon tutkituttamaan päätäni ja saamaan asiaan varmistusta, mutta toivottavasti senki aika pian koittais.
 Tää on mulle itelleki vielä niin uus juttu että en tiiä mitä pitäs tehä, ja jos jonku diagnoosin saa niin miten jatketaan. Onko olemassa jotain lääkitystä vai pitääkö alkaa juoksemaan terapiassa... Henkilökohtasella tasolla en haluais alkaa jatkuvalle lääkitykselle, mutta eipä oo järin hedelmällisiä kokemuksia terapiastakaan. Kotihoitona on toiminu hyvin ihan vaan facebookin chatti -terapia kallonkutistaja Mannisen tai jonku muun kans ku kohtaus on menossa. Ikävä vaan että mulle tapahtuu kaikki kolmelta aamuyöllä, jolloin nuita online-terapeutteja on aika huonosti vuorossa. Kesäkuussa oli semmoset kohtaukset että pois alta risut ja männynkävyt, mutta silloin sain parhaat viestit, jotka vieläki hengaa mun rakkauskyttyrässä ja saa mut satunnaisesti kestämään kaiken sen mitä mun päässä on tekeillä. Silloin sanoin että tuntuu että nyt murenen käsiin, ja kallonkutistaja Manninen totesi: "Jos nyt hajoat, niin saat olla varma että tuun liimaamaan kasaan, senki vanha vaasi." Kaunista, eikö? Kohtauksen mentyä ohi kerroin eräälle menneisyyden ihmiselle asiasta, ja hän vastasi: "Ehkä sä oot saanu enempi paskaa niskaan ku tarvisit, mutta sen verran oon sua nähny, että tiiän ettei sua niin vaan pysäytetä."
 Toivottavasti se on oikiassa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuiskaisit ees.