keskiviikko 29. elokuuta 2012

Pilvilinnojen rakentelua.

 Oon ollu aina aika kätevä tuommosessa ajatusväsäilyssä, saattaa tosin olla etä korttitalo on pilvilinnaa lähempänä todellisuutta. Kuitenkin jonkinlaista haurasta ajatus- ja haavegobeliinia tässä oon kudoskellut monia, monia vuosia. Monesti se on toki revennyt ja vaatinut paikkausta, mutta yllättävän hyvin se on kestänyt tähän asti. Kyllä mä oikeastaan tiedän että tulee päivä jona pilvilinnojen on aika romahtaa, ja että ei niitä iän kaiken voi kasassa pitääkään, ainakaan tän kokoluokan virityksiä. Niiden ylläpitoon menee niin paljon turhaa energiaa, mutta oon eläny niiden rakennelmien kans melko kauan, niin että on vaikeaa päästää irti.
 Onhan nämä omat lavasteet kokeneet välillä melkosta ryskettä, varsinki muiden ihmisten toimesta. Urheasti mä olen kuitenkin lähtenyt aina rekonstruoimaan, ja toisiaan muuttamaan koko kuvion, mutta kohtalaisen hyvässä piilossa mä oon silti pysyny näissä kulisseissa niiltä keltä on ollu tarkotuski. Saatan muuten olla piilossa myös JUST SULTA. Mieti! Toisinaan vaan... No, sanottaisko että oon silloin tällöin kutsunut vääriä henkilöitä mun pilvilinnanjuhliin (saatoin muuten hajota ku luin tuon, kuulosti kovin... blossipitoiselta itsenäisyyspäivältä, ja siitä ei kyllä nyt ole kyse) ja ne on joko tahallaan tai tarkoituksellisesti pistäneet paikkoja remonttiin. Muuanki tapaus vei mukanaan koko julkisivun. Sen uudelleenrakennus vaatikin jo normaalia riskimpää vaivannäköä.
 Itse asiassa kauhean mielelläni pitäisin hurjia megabailuja mun pilvilinna-teatteri-korttitalossa, vaan hyvin harvoja uskaltaa päästää eteistä pidemmälle. Joku vie kuitenki perintöhopeat.
 Rupesin miettimään että entäs jos tää blogikin on lavaste? Luulen kyllä että ei ole, oikeastaan kaikkea muuta, mutta jos ois niin näissä lavasteissa näyteltäs kyllä helvetin huonoa tragediaa joka perustuu mun elämään.
 Tässä vaiheessa pakko todeta että jos oon joskus kadottanu mun punasen langan jossain postauksessa, niin tässä ei ollu minkäänlaista lankaa alunperinkään, pelkkä hirttosilmukka, ja katto oli liian alhaalla ja köysi liian paksu.


 Tää oli niin diippiä itessään että biisiä ei ole. Eikä tule.

2 kommenttia:

  1. Lavasteet on vaan pakko pitää ryhdissä, koska en itsekään tiedä enää, mitä sen takana on ja minkälainen ihminen sieltä paljastuisi. Minkälainen minä oikeasti olen, sitä en tiedä, ja muut luulevat tietävänsä sen perusteella, minkälaista kulissia heille näytän. En viitsi heitä järkyttää, koska en tiedä lopputulosta.
    Itteäkin ihan jänskättää, kestääkö kulissit loppuun asti vai hajoaako jossain vaiheessa, ja jos hajoaa, niin ennemmin vai myöhemmin...

    VastaaPoista
  2. Mää näyttelen kyllä ihan samaa roolia, eli normaalia itteäni, kulississa kuin kulississa, yleisö vaan on eri ja niiden ei tarvi nähdä sitä missä mä oikeasti olen.
    -Hanna Paitaressu, joka ei jaksa kirjautua sisälle.

    VastaaPoista

Kuiskaisit ees.