Ja taas on Qstock ja Q1 takanapäin. Melkoset kemut oli tälläkin kertaa, liputhan myytiin loppuun perjantaina iltapäivästä. Se tarkotti, että alueella pyöri perjantaina ja lauantaina yhteensä 30 000 asiakasta. Se taas tarkotti mieletöntä hulabaloota mulle ja muille tiskin takana työskenteleville. Tänäkin vuonna siis olin kaikkien janoisten sankaritar päälavan baarissa. Vaikka väkeä oli enemmän kuin viime vuonna, niin ainakin mun kohdalle osui huomattavasti vähemmän änkyröiviä asiakkaita. Tiskillä. Sinne baarin taakse änkesi muutama jotka sai mun päreet palamaan. Kertosko joku mulle, että mikä ilo on ostaa kalliit festariliput, ja sitten persehtiä täysiä ja rikkoa sääntöjä ja pilata monen muun festarikokemus ja pahimmassa tapauksessa päätyä ulos alueelta voimakeinoin? Koska mä en ainakaan hoksaa. Mutta jos tulee mun työpaikalle (varsinkin staff only -arealle) huorittelemaan mua (tai mun työkavereita), niin mä en voi luvata käyttäytyväni niinku ohjekirjan asiakaspalvelija, vaikka parhaani yritänki. Olen pahoillani.
Asiakkaathan tuon festarikokemuksen baarintädille suurelta osin tekee. Tällä kertaa 99.9% jätti positiivisen mielen, mä mielelläni kiittäsin jokaista, jolle juotavaa tarjoilin.
Henkilökohtasella tasolla päälavan bänditarjonta ei vakuuttanut mua tänä vuonna. Viime vuoden PMMP, Apulanta ja Sonata oli semmonen kattaus, että mua on vaikea vakuuttaa paremmasta ennenku itse näen. Tällä kertaa PMMP ei aiheuttanut samanlaisia kierroksia, liekö johtunut aikaisesta soittoajankohdasta. Within Temptationia en ehtiny edes ajatella, se ois voinu olla ihan hyväkin. Tänä vuonna Jukka Poika ja HIM oli omat suosikit. Muilla lavoilla ois ollu kiinnostavia (WÖYH! ja TK for example) mutta janoiset ihmiset menee mun musiikinjanon edelle.
Ja yllättäen tänäkin vuonna mun Qstock-kokemuksen kruunasi parhaat kuviteltavissa olevat työkaverit. Sen lisäksi, että mukana oli viime vuodelta tuttuja tyyppejä, niin sekaan mahtui myös uusia tuttavuuksia. Ja jälleen kerran oli hieman haikeaa lauantaina, kun laitettiin kioskia kiinni ja väki alkoi valumaan ulos. Mielessä oli ajatus, että näenkö mä näitä ihania ihmisiä ennen ens kesän Qstockia, vai näenkö enää ollenkaan? Tiedän, olen tunteellinen, mutta mun tulee ikävä. Näiden kans oli ilo ja riemu vääntää duunia niska limassa ja sormet verillä, ja vaikka yritän välttää yhden ihmisen korottamista muiden kustannuksella, niin suurin riemu mulle oli se, että Marika oli mukana. Pittää ottaa taustat huomioon.
Jälkiolot puolestaan oli pikkusen kurjemmat kuin viime vuonna. Ikinä oo ollut yhtä tuskallista päästä sängystä ylös kuin sunnuntaina. Joka paikka jumissa, kädet täynnä pieniä tulehtuneita haavoja ynnä muita pikkuvikoja. Sauna ja hieronta tuli sille iltaa todella tarpeeseen ^_^
Vielä maanantaiaamuna oli olo, että onhan tuo aivan mielipuolen hommaa, kenen idea tämä taas oli ja että ei enää ikinä koskaan, mutta pikkuhiljaa elämä voitti, ja nyt on jo ihan selvää, että sieltä mut löytää ens kesänäki, jos vaan mukaan huolitaan <3
ps: 10 yötä Jalometalliin! \o/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kuiskaisit ees.