olet oman elämäsi Scarlett - ja tuo teksti on lisäosa tuulen viemään."
Ei todellakaan ollut vahvimmasta päästä mun tuotoksia tuo prosessointipostaus. Mua vedettiin henkisesti turpaan ja itketettiin useissa chat-ikkunoissa sen tiimoilta. Niiden jälkeen on pakko jo myöntää, että ulosanti oli tällä kertaa aivan todella ala-arvoista. Pyydän nöyrimmästi anteeksi kaikilta, joiden tunteita tai oikeuden- ja kauneudentajua onnistuin sillä loukkaamaan.
Vaikka musta ois viime huhtikuussa tuntunut miltä, niin se on nyt joka tapauksessa unohdettua. Sen jälkeen kyseinen insinööri on antanut mulle niin monesti aihetta olla onnellinen, antanut aiheen niin moneen hymyyn. Siksi kai tämä onkin nyt niin hankalaa hyväksyä lopuksi, kun en sitä itse ainakaan halua. Mä itse koin edellisen tekstin omissa ajatuksissani vieläpä kohtalaisen neutraalina kertomuksena omista tuntemuksistani, mitä se ei ilmeisesti sitten ollutkaan. Mä nyt toivon, että kukaan ei sen tarinan vuoksi teroita vaarnoja ja sytyttele soihtuja ja suunnittele insinöörijahtia, tajuamatta, että kaikki ne mun sen aikaset ajoittain onnettomat olot on korvattu noin miljoonaan kertaan. Varsinkin kun silloinkin kyse oli vain siitä, mitä mä luulin tapahtuvan, eikä suinkaan siitä mitä insinööri todellisuudessa teki tai oli tekemättä. Mä en aina näe asioita selvästi sillon kuin ne tapahtuu, mutta tässä vaiheessa voin sanoa tajuavani, ettei mulla ole oikeasti ollut mitään syytä tuntea niinkuin tunsin. Kun taas mulla on monia syitä tuntea niinkuin tunnen nyt <3
Ei todellakaan ollut vahvimmasta päästä mun tuotoksia tuo prosessointipostaus. Mua vedettiin henkisesti turpaan ja itketettiin useissa chat-ikkunoissa sen tiimoilta. Niiden jälkeen on pakko jo myöntää, että ulosanti oli tällä kertaa aivan todella ala-arvoista. Pyydän nöyrimmästi anteeksi kaikilta, joiden tunteita tai oikeuden- ja kauneudentajua onnistuin sillä loukkaamaan.
Vaikka musta ois viime huhtikuussa tuntunut miltä, niin se on nyt joka tapauksessa unohdettua. Sen jälkeen kyseinen insinööri on antanut mulle niin monesti aihetta olla onnellinen, antanut aiheen niin moneen hymyyn. Siksi kai tämä onkin nyt niin hankalaa hyväksyä lopuksi, kun en sitä itse ainakaan halua. Mä itse koin edellisen tekstin omissa ajatuksissani vieläpä kohtalaisen neutraalina kertomuksena omista tuntemuksistani, mitä se ei ilmeisesti sitten ollutkaan. Mä nyt toivon, että kukaan ei sen tarinan vuoksi teroita vaarnoja ja sytyttele soihtuja ja suunnittele insinöörijahtia, tajuamatta, että kaikki ne mun sen aikaset ajoittain onnettomat olot on korvattu noin miljoonaan kertaan. Varsinkin kun silloinkin kyse oli vain siitä, mitä mä luulin tapahtuvan, eikä suinkaan siitä mitä insinööri todellisuudessa teki tai oli tekemättä. Mä en aina näe asioita selvästi sillon kuin ne tapahtuu, mutta tässä vaiheessa voin sanoa tajuavani, ettei mulla ole oikeasti ollut mitään syytä tuntea niinkuin tunsin. Kun taas mulla on monia syitä tuntea niinkuin tunnen nyt <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kuiskaisit ees.