1. Ikuiset "uhrit".
-Ne ihmisrassukat jotka onnistuu kääntämään kaiken itseään vastaan ja olemaan niin surkeita ja kerjäämään sääliä. Nakataan esimerkkinä hypoteettinen tilanne että tulee riita, "uhri" sanoo rumasti, toinen vastaa samalla mitalla, solvauksia viskotaan puolin ja toisin ja lopulta "uhri poistuu tilanteesta tyylillä "ihan miten sanot, mä menen nyt itkemään ja varmaan valvon koko yön itkemässä ja se pilaa huomisen työpäivän kun aamuun pitäs mennä ja muutenki masentaa ja laskuja pitäs maksaa ja ei ole edes poikaystävää", ja vaikka se ei sitä ääneen sano niin loppuun voi lähes varauksetta lisätä "ja sä kehtaat huomauttaa mulle että oon kertonu susta valheita kylillä VAIKKA MULLA ON MUUTENKIN HANKALAA!" Voihan marttyyrikuolema ja potku kirveellä. Ja sitten toki itketään sitä kaikille jotka asiaan ei mitenkään liity, parhaimmillaan sen toisen osapuolen puolisolle/seurustelukumppanille/siskolle/ystäville/mahdollisuuksia on monia. Jättäen tietysti pois kaikki mitä on itse sanonut rumasti tai tehnyt paskasti, ja näin ollen esittäen vastapuoli täysin syyllisenä ja pahana ihmisenä koska se on IHAN ILMAN MITÄÄN SYYTÄ nyt sanonut että olepa oikein.
2. Piiloviestien etsijät
-Okei, mä itse harrastan helvetin kryptisiä blogipostauksia ja facebook-päivityksiä, ja kieltämättä, toisinaan kun joku postaa vaikka facebookiin jotain tietyllä tapaa vihjailevaa, niin tulee mietittyä että koskiskohan tuo ehkä mua. Mutta yleensä mietin sitä omassa pienessa mielessäni tai jonku hyvän ystävän kans enkä lähe kaupungille huutelemaan jokaiselle vastaantulijalle varmana tietona jotain "se kirjotti sitä ja sitä ja linkkas siihen biisin joka soi kerran ku oltiin yhtäaikaa baarissa, se puhuu VARMASTI musta!!!" Siks toisekseen ite aika usein kuitenki tiedostan ku on tullu sanottua ja suomennettua jolleki vähän, niin tarvi paljon arvailla sitten kun alkaa tulla semmosia "yhyy ku oon niin kusipää ku yks sano niin" -mallisia päivityksiä.
3. Mielensäpahoittajat
-Tää on aika lähellä kohtaa 2, mutta silti vähän eri. Eli ne ihmiset joille on ihan saatanan sama mitä sanoo niin siitä saa pahoitettua mielensä. Blogimaailmassa tästä on esimerkkinä se, että ihminen nappaa koko postauksesta yks tai kaks lausetta, irrottaa ne ihan täysin kokonaisuudesta ja vollottaa sitten että (taas kerran olettaen että nyt on kyse hänestä) että nyt on sanottu ja TARKOTETTU näin, vaikka todellisuudessa ympärillä olevat lauseet tarkentais asiaa niin että sitä ei oikeastaan voi ees käsittää niin ku mielensäpahoittaja on käsittänyt. Ja taas sitten vollotetaan muille että ku on niin paha mieli ja viil viil nyyh nyyh, mutta samaan aikaan itse mustamaalataan ja levitetään juttuja. (vinkkinä ehkä tähän, että jos sä itket että yhyy ku Hanna on nyt sanonu ja tehny asioita jotka on tehny mulle kamalan pahan mielen, niin pahan että kerron sen jokaselle vastaantulijalle, niin ehkä kannattas pikkusen vilkasta peiliin, ja lopettaa ite sitten se minusta puhuminen ja juttujen levittely, vieläpä se omasta pienestä päästään niiden tarinoiden kehittely, koska oikeastaan ihan turha kuvitella että mua kiinnostas kuinka paha mieli sulla on, nimittäin sun käytöksestä huomaa että sä et välitä mitä sä teet muille. Niinkai se mettä vastaa ku huudetaan.)
Joo. Mä uskon että jokainen kohta löytyy aikalailla valtaosasta ihmisiä, myös minusta (joten älkää nyt ihan oikiasti jaksako ulista että mää luulen että mussa ei mittään saatanan vikaa ole koska satun tietämään että on, mutta tiiän myös sen että on sitä muissaki -ttu.) mutta on sitten toinen asia kuinka suuressa määrin näitä piirteitä tuodaan esille. Uskokaa mua, mä tiiän pari ihmistä joiden luonne koostuu suurelta osin näistä. True story.
PS: Nyt muuten saa sitte jokanen oman elämänsä neitietsivä tunnistella itteään tästä ihan rauhassa, tää on kirjotettu just sitä varten. Enjoy, tiiän että saatte tästä paljon irti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kuiskaisit ees.