Hanna, likaisten töiden sankari

 Mä oon tunnetusti aika impulsiivinen tapaus, ja mua ei ole kamalan vaikea ylipuhua hoitamaan verbaalista likaista työtä. Toisinaan se toki vähän vituttaa, kun kautta vuosien mä oon ollut se joka lähes poikkeuksetta valitaan porukan puhemieheksi ja sitä myöten oon se joka ottaa väistämättä seuraavan paskamyrskyn niskaan. Toisaalta sitten myös mielelläni teen mun ystäville sen palveluksen, että tuon julki vallalla olevan mielipiteen, kärsin seuraukset ja pidän muiden osallisten nimet pimennossa jos he niin tahtovat. Mä kun kestän aika huonosti ihmisistä aiheutuvaa vitutusta, ja sanon siitä herkästi. Silloin on kuitenkin lohdullista tietää että mun takana seisoo tukijoukko, vaikkakin nimetön ja kasvoton. Vaikka kylläpä mä olen tarpeen tullen valmis käymään taisteluni yksinkin jos kukaan muu ei jaa mun tuntemuksi ja vastapuoli on mut tarpeeksi tuohduksiin saanut.

 Mä tiedän itse varsin hyvin olevani erinomaisen kiero ja hankala ämmä ja jumalattoman paha suustani. En oo koskaan oikeen osannu mun asetella mun sanoja tositilanteessa kauhean korrektisi ja näin ollen aika usein tulen lievähkösti väärinymmärretyksi. Esimerkiksi nyt vaikka että kun olen (omasta mielestäni hyvinkin rakentavassa hengessä :D) ottanut puheeksi asian joka tympäsee, niin kappas kun se onkin vastapuolelle selvä merkki siitä, että haluan pistää välit poikki ja että olen autuaasti unohtanut kaikki positiiviset asiat ja hetket vastapuolen kanssa. Ei, minä en ole missään olosuhteissa ihminen, kenen kans olisi helppo tulla toimeen pitkällä tähtäimellä, mutta en minä kyllä jaksa ees yrittää olla etäisestikään mukava jos toinen ei näe vikoja muualla kuin minussa. Pakko ottaa esimerkkinä mukaan minun rakas, rakas, rakas, kauristyttöni. Jonka kans kadotin ihan liikaa vuosia turhaan vihanpitoon, ihan vain koska molemmat oli liian ylpeitä ja typeriä myöntämään että syyllinen saattas tuijottaa vastaan jos kehtais vilkaista peiliin. Toisaalta sitten, aikaa kului sen verran että ehdittiin kumpikin tykönämme syyllistää sekä itsemme että toisemme sangen perusteellisesti ja saada nämä balanssiin. Sitten kun aika kypsyi ja päästiin siihen pisteeseen että -mittaamattoman arvokkaalla avulla- uskaltauduttiin puhumaan, niin sille pohjalle oli uskomattoman hyvä alkaa rakentamaan uutta <3

(Minä en keksi mitään biisiä mikä liittys mitenkään mihinkään, mennään sitten Sonatalla.)