keskiviikko 14. marraskuuta 2012

The Power of One.

 Todella, todella moni luulee että mulla ois jotenkin älyttömän paljon vaikutusvaltaa. Että mun läheiset tekis niinku mä haluan, ihan vain koska oon niin uskomattoman siisti tyyppi. Tai että mun ystävillä ei ole omia aivoja tai päätöksentekokykyä tai omaa tahtoa sen vertaa että osaisivat ihan itse muodostaa mielipiteensä. Eniten loukkaa ehkä se että mun ystäviä pidetään aivottomina, koska ne ei sitä ole.

 Mä olen törmännyt tähän monesti. Esimerkiksi nyt vaikka kun mulla menee välit poikki jonku kans. En minä ala taivas nähköön esittämään mun kavereille uhkavaatimuksia, että tapahtuu hirveitä jos et välittömästi lakkaa leikkimästä tuon kans, kun minäkään en leiki. Mun ystävät ja kaverit osaa kyllä ihan itse päättää kenen kans liikkuvat.

 Pystyn nimeämään muutamia tapauksia joissa mulla on mennyt välit poikki jonkun kans syystä X, niin tämä syy X on loukannut myös mun läheisiä (tästä olkoon esimerkkinä se nimeltämainitsematon nuori nainen joka saa mun puolesta juosta ämpäri päässä suohon) ja he ovat sen takia omasta päätöksestään alkaneet kasvattamaan välimatkaa. Ei suinkaan siksi että minä olisin edes ehdottanut.

 Ihan yhtä typerää on myös edellisen kääntöpuoli, se että "mä voin nyt olla sun kaveri, kun me kumpikaan ei enää olla tuon toisen kavereita". Mitähänpersettä. Ihan vain offtopic.

 Sitäpaitsi, minkälainen ihminen muka ihan sokeasti tekis niinku joku käskee? Varsinkin jos käskijänä on joku minun kaltainen. Sehän ois aivan suoranaista typeryyttä, ja rehellinen ollakseni mä en vois ihan täysin arvostaa kaveria joka alistuis komenteluun.

 Mun omassa elämässä on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana tasan yksi ihminen, joka ois voinut käskeä mua tekemään jotain (järkevissä puitteissa!), ja oisin sen kummemmin mukisematta (taivas miten typerä sana) totella. Kuitenkin vain kerran siltä taholta on tullut suora komento, ja minä tottelin. Ei vain ollut muita vaihtoehtoja. Sen jälkeen, noin pari kuukautta takaperin, on tullut yksi kysymyslauseeksi verhottu pyyntö "eikö sun olis jo aika armahtaa se tyttö?" Bad luck, mun ja pyytäjän välinen vahva side oli siinä vaiheessa jo katkennut. Vielä puoli vuotta takaperin se ois voinu katsoa mua moittivasti ja sanoa jotain tyyliin "Hanna! Nyt menet ja pyydät anteeksi!" ja mun ois ehkä ollut pakko tehdä niin. Kai jokaisella täytyy olla joku auktoriteetti.

 Nyt sitten rupesin miettimään että tiesiköhän/tietääköhän tämä henkilö itse ollenkaan miten suuri valta sillä oli minuun? No, eipähän ainakaan ole käyttänyt sitä tietoa hyväkseen.


Niin ja jos joku ei jostain syystä vielä huomannut, niin tuolla bannerin alla on nykyään tollasia välilehtiä. Sieltä löytyy syy siihen miksi oon aina persauki.

1 kommentti:

Kuiskaisit ees.