5.6. kävin nakkaamassa talviturkin pois, ja muutenki harjoittamassa monille ihmisille luonnollisia rantatoimintoja, niinku bikineissä hengailua.
Vielä viime kesänä vierastin bikineitä ihan kauheasti. Tai yleensäkin paljaan ihon esittelemistä suuressa määrin, ellei kyse ollut poitrinesta. Lähinnä koska olen pulskanpuoleinen, mutta myös kaikkien arpieni takia. Näytän albiinoseepralta. Tänä kesänä päätin nakata romukoppaan viimesetkin kiinnostuksenrippeet siitä, mitä muut ajattelee mun vartalosta.
Vartalosta ja sne verhoilusta puhuttaessa, kuinka paljon itsetunnossa on kyse siitä, mitä ajattelee muiden ajattelevan, ja kuinka paljon siitä, mitä itse ajattelee itsestään? Ehkä ne kulkeekin käsi kädessä. Kun on sinut itsensä kans, niin melko vähän siinä vaiheessa hetkauttaa muiden, varsinkaan tuntemattomien mielipiteet.
Mitähän tuo ois ollut, joskus kymmenkunta vuotta sitten, kun aloittelin pukeutumaan niinku itesta tuntu parhaalta, enkä niinku ympäristö odotti. Väittäsin, että oon silläki alalla kehittynyt hieman tässä ajassa.
Mua ei ole koskaan oikeastaan kiinnostanut se, minkämallisia vaatteita minkäkin vartalotyypin omistajan pitäis mukamasten pukea päälleen (oma vartalotyyppi lienee lähinnä rantapalloa, to be honest). Minä laitan päälle sitä, mikä milloinki tuntuu hyvältä, ei se sen kummempaa ole. Mulle on joskus sanottu hyvinki hämmästyneeseen sävyyn, että jännä miten mun ruumiinmuodon huomioonottaen mä voin pukeutua jos minkä näköseen loimeen ja onnistua näyttämään siltä, että se sopii mulle. Ei muuten oikeasti ole sen hankalampaa, kuin ettei pue päälle mitään, mikä ei tunnu itestä miellyttävältä. Eri asia tietenki on sitten kanniskella kroppaansa ympäriinsä kunnialla. Mutta se nyt vaan on tosiasia, että ihmiset on eri muotoisia. Mä en ainakaan jaksa enää hävetä mun palleroista olemusta.
Vaan ohan siitä saanut kuulla joskus, että kehtaa ensinnäkin liikkua julkisilla paikoilla, toisekseen vähänkään paljastavammissa vaatteissa, kun ruumiinmuoto ei ole lähinnä tiimalasia, tai elopainoa on kertynyt yli 45 kiloa. Joillekin on ilmeisesti kovinkin vaikea hyväksyä muiden vartaloita ja pukeutumista, jos esim. baarissa pitää tulla ihan asiasta tehden niistä ja niiden yhteensopivuudesta huomauttelemaan. Myönnän, että ite saatan hiljaa huomauttaa kaverille, jos satun näkemään oikein silmiäsärkevän yhdistelmän, mutta en mä koe tarvetta käydä päin näköä haukkumassa. Tiä sitte onko se sitten yhtään sen ylevämpää kuitenkaan.
Mikä sitten ajaa ihmiset suivaantumaan muiden vartaloista ja vaatteista? Onko herrat tosissaan sitä mieltä, että yli 40-kiloiset leidit ei sais pukeutua muuhun ku säkkiin? Pelkääkö hoikkaset tytöt, että reittä ja rintaa yhtä anteliaasti heidän kanssaan näyttävä pyöreämuotoinen tyttö vie huomion heiltä? Häiritseekö runsaskokoisempaa tyttöä se, että samankokoinen kanssasisar pukeutuu niinkuin hän pukeutuisi, jos uskaltaisi? Vai sattuuko jonku silmiin ja mieleen oikeasti niin pahasti, jos sattuu vilahtamaan reittä, jossa on -iik- appelsiini-ihoa? Mulla on viimeseen instant ratkasu: katopa sitte johonki muualle.
Vittu... Itehän oon käyttänyt nyt alkaneena kesänä surutta bikinejä, minishortseja ja tissimekkoja, koska pidän niistä. Ja aion käyttää jatkossaki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kuiskaisit ees.