Eli nyt pyöritellään asiaa, joka on askarruttanut kansaa kautta aikojen. *rummunpäristystä* Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?
Jos ihan vakavissaan puhutaan, niin mulla ei ole mitään helvetin haisua siitä, että mikäs niissä pahoissa pojissa viehättää. Pakko tunnustaa. Mutta koska ajatus tuli esille, eikä jäänyt piiloon, niin päätin yrittää. Vaikka itehän en siis ole koskaan pahoista pojista viehättynyt, mutta olen kyllä nähnyt yhden elämän tarpeiksi tyttöjä, jotka viehättyy.
Vielä on todettava, että tässä dokumentissa tulen venyttämään rentun/pahan pojan käsitettä. Ehkä aika paljon. Pyydän ymmärrystä.
Ehkä tän vois kiteyttää ystäväni pohdinta: "Mikä helevetti siinä on, että ku ois joku, joka on kiinnostunu musta ja antais kaikkensa, niin ei kelpaa. Mutta ku joku kohtelee niin ala-arvosesti ku ikinä irti lähtee, niin johan kiinnostaa, ja pikkusen liikaa." Niinpä. Tyhjuä sanoja, ohareita, petettyjä lupauksia (niitä, joilla ei edes ole merkitystä muille kuin itselle), ehkä rumia sanoja, pahaa mieltä, laiminlyöntiä, lista vois jatkua loputtomiin. Mikä saa tytön roikkumaan semmosessa? Mikä helvetti tuommosessa käytöksessä herättää tytössä rakkauden kerjäläisen?
Nyt sitten päästään siihen, kuinka nämä "pahat pojat" ei aina olekaan varsinaisesti pahoja. Melkein väittäsin, että tytöt kokee ne pahoiksi suurelta osin vain koska ne ei ole kiinnostuneita juuri sillä hetkellä. Ne voi olla myös niin kutsuttuja "unelmavävyjä!, joiksi sisareni kutsuu yksilöitä, jotka pyrkii viimeiseen asti toiminnallaan ja sanomisillaan välttämään mielipahan aiheuttamista, mennen niin pitkälle, että aiheuttavat sillä pahaa mieltä. Vois kai joskus kertoa unelmavävyistä enemmänkin? Ne on kuiten niitä, jotka satuttaa olemalla (liian) kilttejä ja kultaisia.
En mä tiedä, onko se sitten haaste, joka saa tytöt roikkumaan näissä hankalissa tapauksissa. Se, että pitäis muka saada nähdä vaivaa sen eteen, että saa mitä haluaa? Pakko tunnustaa, mulla on joskus ollu itellä tilanne, jossa poika on lähestulkoon tarjonnut sydämensä kultaisella tarjottimella. Ja mä olen juossut kirkuen parkuen karkuun. Vaikka kyseessä ois ollut silmää ja sydäntäkin miellyttävä yksilö. Ja vaikka itekin oisin ollut hieman ihastunut. Eipä sitä silloin osannut ajatella, mutta nyt... Anteeksi vulgääri kielenkäyttöni, mutta mitä vitun vittua? Ja mä tiedän, etten ole ainoa tyttö, joka on tehnyt samoin. Mitähän helvettiä, kysynpä vaan iteltänu, ja ehkä muiltakin...
Sitten on tietenki ihan uskomattoman hyvä itkeä, että kaikki vastakkaisen sukupuolen edustajat on hankalia ja ihan perseestä ja niin edelleen, ku ensin ite latoo jarrut pohjaan. Vaikka sitten toisaalta. Kukapa sen sanoo, että se sielunsa ja sydämensä kultalautasella ojentanut kaveri ois iän kaiken semmonen. Tiä vaikka paljastus unelmavävyksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kuiskaisit ees.