tiistai 31. heinäkuuta 2012

Särkyneistä sydämistä.

 Jenni Pääskysaari sano telkkarissa jotain siihen suuntaan että särkyneet sydämet on parantuneina entistä vahvempia, ja valmiimpia tähän elämään.
 Pitää muuten paikkansa.
 Se kun joutuu raahaamaan särkynyttä sydäntä (omaa tai jonkun toisen) on aivan järkyttävä painolasti kanniskella vuosien läpi. Oon tähän mennessä iteki särkeny jokusen sydämen, se sattuu itteenki enkä oo ylpeä siitä. Useammin oon kuitenki särkeny omani. Oon tässä blogissa maininnutkin siitä että joskus oon rakastunu aika päättömästi, ja usein siitä on sitten seurannut henkistä turpaanottoa ja sydänsurua.
 Eihän sitä toki tajua sillon ku se sydän murenee, että ei se iänkaiken oo rikki. Siinä pätee vanha sanonta että aika parantaa haavat. Jos sen antaa parantaa. Mutta jos kynsin hampain pitää kiinni siitä ja repii ne haavat aina auki, niin ei muuten ihan varmasti paranna. Läheiset on melko hyvää laastaria, mutta jos sydän oikeasti on rikki niin uus armastus toimii vaan särkylääkkeenä. Useimmiten.
 Oon mää joskus sitäki miettiny että osiko helpompaa ku pysyis vaan kaukana vastakkaisen sukupuolen edustajista ja välttelis rakastumista, mutta ei se oo mikään patenttiratkasu. Mä uskon sen verran kohtaloon  että jos ihmisen on määrä rakastua toiseen ihmiseen niin se kohtaa sen toisen, vaikka kuinka vetoais siihen että sydän on särkyny eikä sitä uskalla laittaa uudelleen peliin. Muutenki sillä tavalla jäis paljon kokematta. Ehkä moraalittoman kuulonen elämänohje, mutta kun etsii sitä oikeaa, voi samalla pitää hauskaa väärien kans. Lisättäköön vielä että kohtuuden rajoissa. Omasta kokemuksesta voin myös sanoa että joskus pitää olla onneton että tietäs mitä on olla onnellinen.
 En mä usko että kukaan oikeasti haluaa elää ilman rakkautta. Ihminen vaan on semmonen. Se on vaan hyväksyttävä että kaikki ei sovi yhteen kaikkien kans, ei vaikka kuinka haluais, jopa yrittäis.
 Omasta puolestani oon ihan suunnattoman pahoillani niiden puolesta ketkä mua on rakastaneet, ja joiden sydämen oon repiny rinnasta ja puristanu kuivaksi. Ehkä annoin jotain tilalle, en tiedä. Joskus tuntuu että mulla ei ole mitään annettavaa.
 Toivottavasti tästä nyt joku lukija saa kipinän ja lakkaa murehtimasta jatkuvasti, ottaa kädet pois silmiltä ja huomaa että ympäröivä maailma on aika uskomattoman ihmeellinen.

 "Sen, joka haluaa poimia ruusun, on 
 varauduttava kestämään piikin pisto.
 Rakkautta eivät voi kokea ne, jotka
 kevytmielisesti haluavat vain nauttia
 olematta valmiita tuntemaan tuskaa."


On muuten kauneimpia kappaleita mitä tiedän. Tällä hetkellä.

12 kommenttia:

  1. Uskotko sä kohtaloon myös siinä tapauksessa missä sun kaveris rakastu sun mieheen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai. Rakastuminen on asia jolle ei mitään voi. Eri asia on sitten miten se asia hoidetaan.

      Poista
    2. Millä tavoin rakastuminen kaverin mieheen sitten hoidetaan?

      Poista
    3. Ei niinkään miten se rakastuminen itessään, sehän nyt lienee ihan selevää pässinlihhaa jokaiselle, vaan se miten siitä edetään.
      Tietenki selän takana perseilemällä ja valehtelemalla, miten muutenkaan!
      Kamoon nyt oikiasti. Jos joku, joka on OIKEASTI mun kaveri, jopa ystävä, on rakastunu mun poikaystävään, ja ilmenee että tunne on molemminpuolinen, niin siinä siis se kohtalo, ja tähän asti tämä siis täysin hypoteettinen tilanne on semmonen johon ei oikein voi vaikuttaa. Kun tilanteen on todettu menneen tähän pisteeseen, niin ainoa oikea ja edes etäisesti inhimillinen ratkaisu ois että tää ystävä ja poikaystävä tulis rehellisesti kertomaan mulle missä nyt mennään, eivätkä esimerkiksi alkais paneksimaan mun asunnossa... Ainahan mun kannalta ois myös mukavampaa että kun tää mun poikaystävä jättää mut, niin tietäsin miksi, niin ei tarvis sitte tälle oletetulle ystävälle itkeä sitä että on ikävä toista ja niin edelleen. Eikä tän ystävänkään tarvis sitten esittää mitään.

      Poista
    4. Tosiystävä myös osaisi tajuta rakastumisen tunteen ajoissa ja ottaa välimatkaa varattuun osapuoleen, sekä uskaltaisi myöntää tunteensa tälle "ystävälleen" ennen kuin tekisi mitään, mikä satuttaa.

      -kc-

      Poista
  2. Ooks sä kuullu sun kaveris kantaa tuohon asiaan? Mitä mä oon kuullu monen suun jälkeen kerrottuna, hällä on ihan eri näkemys esim tuohon sun kämpässä naimiseen.

    Rakkaus on paha asia, se sumentaa päätä toisinaan niin että tulee tehtyä tyhmiä asioita, joita ei varmasti normitilanteessa tulis tehtyä. Uskonki että tää kaveri on jo oppinut virheensä ja miettii tekosiaan jos on todella susta välittäny niinku mä oon kuullu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan _jos_. Kaiken sanotun ja tehdyn jälkeen en oo vakuuttunu että ois välittäny. Kun otetaan kuiten huomioon että tässähän puhutaan edelleen täysin kuvitteellisesta tilanteesta.

      Poista
    2. Pystysitkö sä kohtaamaan tätä ihmistä rauhallisissa merkeissä jos tällä olis jotain sanottavaa?

      Poista
    3. Tähän voin sanoa enää että parempi hänen kannaltaan ottaa ite rehellisesti yhteyttä, eikä huudella anonyyminä/toimittaa jotakuta muuta huutelemaan anonyyminä mun blogissa. Jos siis hänestä tuntuu että hänellä vois olla jotain sanottavaa mikä mua vielä vois kiinnostaa.

      Poista
    4. Tää on ihan mun vapaa tahto, en ees tunne sitä ihmistä muuta ku kuulopuheitten ja näön kautta. Kiinnosti vain kuulla vähän muutakin näkökantaa :D

      Poista
    5. Ite en tiijä mistään mithään, mutta melkosen paljon faktoja tämä toinen anonyymi esittelee pelkkien kuulopuheiden perusteella :D

      Poista
  3. Ihan selvää huumekauppaa.

    -KnMk-

    VastaaPoista

Kuiskaisit ees.