Mä oon tässä seuraillut hissuksiin jo pidempään erään herran seikkailuja naisrintamalla, ja huomannut yhä useammin päätyväni miettimään arvoasemaa, kastia, luokkaeroja, younameit ihmissuhteissa. Koska musta näyttää siltä, että tää poikaolento tavoittelee tyttöjä monta pykälää itseään korkeammalta. En mä sanos että se väärin on, jos aikeet on puhtaat, mutta no can do, että rinnastan tilanteen vanhoihin satuihin joissa joku sikopaimen tai muu vastaava alkaa hinkumaan kuninkaallista heilaa. Rahvasta toki naurattaa. Ja näissä nykyversioissa sikopaimen ei välttämättä saa prinsessaa.
Jotenki en haluais ajatella, että jollain niinku keskiaikasella kuin yhteiskuntaluokilla ois tekemistä minkään kans tänä päivänä. Karu tosiasia on, että sillähän on, ainaki jonku verran. Joskus jopa tiedostamatta.
Mikäkö sitten vaikuttaa tähän ihmisen arvoasemaan nyky-yhteiskunnassa? Hetken mietin että oisin etsiny taustaa internetistä, mutta päätin mennä semmosilla mitä ite mietin, en tosin välttämättä arvosta. Vaikka esimerkiksi joku työ, joka jostain syystä on arvostettu korkeammalle kuin moni muu, palkkauksen, kontaktien, työnkuvan tai etuisuuksien takia. Tästä luonnollisesti seuraa ajatus varallisuudesta. Jotku arvostaa sitä kovin paljon. Samaan osastoon sopinee myös materia muuten. Pinnalliseksi käy, mutta joillekin ulkonäkö on se juttu, joka vaikuttaa aivan käsittämättömästi. Sitten tietenki julkisuuspoitsit, jos esimerkiksi soittelee jossain tunnetummanlaisessa bändissä, niin kyllähän se saattaa nostaa ihmisarvoa, vaikka päähän ois lirahtanu useamman yöastian sisältö. Ite laittasin vielä listan jatkoksi sosiaaliset suhteet, oon huomannu joidenki arvostavan sellasia seurapiiriperhosia joilla on hirveästi kavereita. Ehkä +900 facebook-kaveria on jonku mielestä ihmisarvon mitta. Vaikka niitä ei kaikkia ees tuntis henkilökohtasesti. Kai tähän vois listata muitakin seikkoja, mutta eiköhän pointti jo tullut selväksi.
Tokihan mun puolesta ite kukanenki saa pyrkiä korottamaan asemaansa hakeutumalla "makiampaan" duuniin tai hankkimalla materiaa tai kiillottamalla kuorta, mä en ainakaan tunne ketään, joka ei sitä tekis ainakin pienissä määrin. Mutta mä en tykkää siitä, miten jotku nostaa omaa asemaansa muiden ihmisten kustannuksella. Tiiättehän, ne jotka ei halua nähdä vaivaa korkeamman aseman eteen, niin sama sitten vaan nostaa sitä muiden siivellä.
Ite oon jollaki tapaa kauhean tarkka asemastani. Vexationin -ylläriiiii- kans puhuin asiasta ja, myönsin hänelle, että jos mä koen jonkun olevan aivan käsittämättömän paljon mua korkeammalla, niin mulle on esim. kauhean suuri kynnys lähettää facebookissa kaveripyyntöä. Mulle tulee semmonen olo, että oisin se pieni huomaamaton hiirulainen yläasteen välitunnilla, se joka yrittää hivuttautua suosittujen yksilöiden läheisyyteen ja kuulua porukkaan. Ja voin mä rehellisesti myöntää senkin, että on olemassa ihmisiä, jotka saa mut tuntemaan ylemmyyttä. Mä oon itse asiassa hirveän yllättynyt, että yleensä suhtaudun ihmisiin neutraalisti, huolimatta omista ennakkoluuloistani.
Mä myös tiedän yksilöitä, jotka pitää mua arvolleen sopimattomana seurana, arvattavasti koska en ole korkeasti koulutettu, olen työtön, ja mulla ajoittain kärähtää piuhat päässä. Ei vissii kauheasti syytä olla ylpeä? Vaan onneksi mulla on paljon kaikenlaista muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kuiskaisit ees.