Nämä mystiset muuttujat mun elämässä viime aikoina on saaneet mut miettimään perheen perustamista. Tai ehkä sitten kuitenki perustamatta jättämistä.
 Mä oon jotenki aina ajatellu että mulla olis esikoiseni sylissä ennen ku täytän kolmekymmentä, mielellään aika paljonki ennen sitä. Raaka tosiasiahan on se, että mulla alkas olla kiire. Meinaan, ois ihan kiva toki tuntea se isäehdokaskin ennenku alkaa lisääntymään. Ja eipä mulla taitas oma pääkään antaa periksi vielä. Mutta en mä epäile hetkeäkään etteikö musta vois tulla varsin kelvollinen äiti, jos olosuhteet vain ois oikeat.

 Itse asiassa mua pelottaa ihan helvetisti ajatuskin lasten kasvattamisesta. Ei niinkään siksi etten uskois kykeneväni siihen, vaan koska maailma nyt yleisesti on nykysellään aivan perseestä. En tiiä haluaisinko olla vastuussa siitä että synnyttäisin uuden elämän näinkin surkeaan paikkaan.
 Mulla on ehkä taipumusta lieviin (köhköh) worst case scenarioihin, mutta mulla tekee ihan kamalan pahaa ajatus mun lapsesta tarhassa tai koulussa, joko kiusaajana tai kiusattuna. Mä oon ite joutunut kokemaan sen jälkimmäisen, ja miten mä voisin taata kenellekään, edes omalle lapselleni, ettei sen tarvis kärsiä samanlaisesta? Millä minä voisin estää lastani joutumasta kiusatuksi? Jos taas mulle selviäis, että mun oma mukula on koulukiusaaja... No, mä ehkä joutuisin myymään sen sirkukseen sitten.

 Ja voisinko mä ottaa sen riskin, että lapsi peris mun kuvankauniiden nilkkojen lisäksi vielä määrittelemättömän määrän mielenterveysongelmia? Tällä hetkellä ainakin tuntuu, että mä syyttäisin itteäni koko loppuikäni, jos mun jälkeläisellä todettas esim. kakssuuntanen. Mun kohdalla vanhemmat tuntu keskittyvän enemmän toistensa syyttelyyn, enkä mä haluais semmoseenkaan tilanteeseen päätyä.

 Ehkä eniten skitsottaa ajatus tyttären kasvattamisesta. Nyt mennään jo vahvasti roturealismin puolelle, mutta jos kulttuurin rikastuttaminen jatkuu tähän malliin, niin mä arvailisin olevani tyttären kans koko ajan hätää kärsimässä kun pelkäisin itteni kuoliaaksi sen puolesta. Tarviiko selittää enempää? Fiksuimmat varmaan tajus. Jos minäki tajusin, ja mä sentään olen todistetusti tyhmempi kuin pyykkikone.

 Tämmöstä tänään. Alkaa tuntumaan siltä, että jos mä saan joskus muksuja, niin ne vois kasvaa tynnyrissä vaikkapa siihen asti että ovat 35 tai jotain. Vaikka kai ehkä ensin pitäs skitsoilla ja selvitellä, että onko mun edes mahdollista lisääntyä.

 Ei, ei mitään biisiä tänään. Rupes masentamaan.