Sain aiheekseni sen, voiko kahden täysin samanlaisen luonteen omaavan ihmisen suhde toimia. Mä en takaa että ois kahta ihan täysin samanlaista luonnetta, mutta katotaan nyt. Mä en osaa oikeen kommentoida tätä asiaa muuten ku oman kokemuksen ja luonteen pohjalta, koska en edelleenkään ole muista skilleistäni huolimatta ajatustenlukija. Oisinki. Nakkelisin sitten ihmisiä jatkuvasti kävyillä ja ananaksilla.
Viime kesänä rakas ystäväni kysyi multa: "Miks sä ja [insert name here] ette oo koskaan oikiasti seurustelleet?" Johon mä vastasin jotakuinkin: "No mitäs muuta [insert name here] on kuin miespuolinen minä? Mitä siitäki tulis?" NIINPÄ. Ei ihan yhtään mittään mistä sais rakkaustarinoita. Mä oon sen verran hankala ihminen, että en voi edes kuvitella päätyväni (toista kertaa) rakentamaan suhdetta toisen samanlaisen kans. Tosiaan oon kerran kokeillut. Osan muistoista on aika kullannut, mutta jumalautaperkele että jotku seikat saa vieläki kiehumaan, vaikka vuosia on kulunut. Arki ei koskaan oikein lähtenyt sujumaan, kun pienin kompastuskivi oli se, ettei kumpikaan osannut myöntää olevansa väärässä tai tehneensä virheen. Joo-o, neljän tunnin talouskapineiden paiskelu ja huuto jonku perkeleen lohifileen takia oli vielä kohtalaisen normaalia. Vaikka tuosta onkin jo noin miljoona vuotta aikaa, ja on aika paljonkin kasvanut noista ajoista ihmisenä enkä jaksais moisia kilareita vetää, niin kyllä mä koen tämmösenä "lievästi" impulsiivisena tapauksena tarvivani rinnalleni jonkun mua tasaisemman ihmisen. Jotenki mun mielestä myös kaks läheisriippuvaista samassa suhteessa voi äkkiä ajaa toisensa tuhoon, varsinkin jos toinen kohdistaa oman riippuvuutensa kumppaniin, ja toinen kykenee jakamaan omansa useiden ystävien ja läheisten kesken. Jumalauta minkälaista draamaa, ja ai sättänä jos sen toisen ystävissä vielä sattuu olemaan vastakkaisen sukupuolen edustajia. All hell breaks loose, been there.
Vaikka kai vois olla vieläkin huonommin. Nyt mennään jo pitkälle spekuloinnin rajan yli, mutta äkkiseltään kuvittelis, että jos suhteessa on kaks helvetin epäluuloista, mustasukkaista ja neuroottista flirttailijaa, niin homma saattas livetä ihan täysin lapasesta, sikäli lapasetkaan pysys tallessa. Toisaalta taas, jos jos suhteessa molemmat on tasapainoisia, luottavaisia, rakentavaan keskusteluun kykeneviä ja silminnähden uskollisia, niin mikä jottei ettei homma toimis. Kai nämäkin on kovasti kiinni siitä mitä suhteelta haluaa. En minä tiiä!
Mun on nyt pakko pyytää anteeksi, sekä tämän lukijoilta että Vexationilta. Tämä on ihan järkyttävän surkea teksti, mutta en mä parempaankaan tässä mielentilassa kykene. Olen pahoillani. Enkä laita biisiä. Angst.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kuiskaisit ees.