Aiemmasta Blogistiikkaa-postauksesta kai vois rakentaa jonkun huteran aasinsillan tähän. Siis näistä jotka pyrkii blogimaailman palvotuiksi jumalattariksi ilman sen kummempia meriittejä ja edes etäisesti omaperäistä ideaa, pääasia että tulee huomatuksi. Ja se nyt olikin sitten päivän pääaihe, kuinka varsinkin tietyn ikäryhmän tyttöjen keskuudessa tuntuu olevan aivan suunnattoman tärkeää tulla huomatuksi. Tai niin no, kai nuoriso on aina kaivannut huomioimista, mutta nyt sosiaalisen median ja tosi-tv:n aikana touhu on mun mielestä lähtenyt ihan lapasesta. Tokihan näissä Talenteissa ja Idolseissa ja Voice of Finlandeissa on niitä jotka on oikeasti lahjakkaita, mutta sitten kun katsotaan sitä toista ääripäätä... Mä tunnustan että Big Brother oi joskus ihan viihdyttävä formaatti, mutta nykysellään ainakin tässä maassa se on muuttunut kanavaksi jonka kautta pääsee äkkiä viemään palstatilaa lehdistä, vaikka ei varsinaisesti mitään taitoja oliskaan. Ja tässä ei lasketa taidoksi sitä että osaa kävellä ja syödä purkkaa yhtä aikaa. Tästä kertoo mun mielestä jo sekin että nykyään BB-kilpailijoistakin valtaosa on nuoria naisia, mukana muutama miespuolinen jotta taloon tulisi säpinää. Sitten kun talossa on käyty ja lennetty ulos niin pääsee Seiskaan ja Hymyyn ja yöchatin juontajaksi ja saa nimeensä BB-etuliitteen ja Hymyn kustantamat silikonit ja elämä on yhtä ruusuilla tanssaamista kun ollaan julkkiksia. Ei näillä eväillä ehkä ihan kutsua Linnan Juhliin tule, mutta väliäkö tuolla kun joku tunnistaa kadulla.
Mun täytyy myöntää että nuo Idolsit ja Voice of Finlandit ja sen semmoset on vähän harmaata aluetta mulle. Mainitsin kyllä, että on näissä formaateissa niitä oikeastikin hyviä, mutta jos mä esim. olisin oikeasti hyvä laulaja, niin mä tahtoisin että se huomattais ilman että mun tarvis mennä tyrkylle johonkin telkkariohjelmaan.
En mä sitten tiedä onko nykyaikana sen helpompaa lopulta päätyä julkisuuteen kuin vaikka joskus 50 vuotta takaperin. Väyliä julkisuuteen on toki enemmän, mutta äkkiseltään kutvittelis että ne kaikki satakakssattaa muutakin oman elämänsä tähtöstä on panneet tämän merkille, ja käyttävät hyödykseen raa'alla kyynärpäätaktiikalla. Sitten kun uusia julkimoita puskee ovista ja ikkunoista, niin siinä on jo haastavaa olla niin lahjakas että erottuu niistä kaikista muista. Meinaan jos ei oikeasti ole mitään lahjoja.
Hyvähän mun on täältä huudella, ite kävin kuin kävinkin toissa viikolla pyrkimässä bändiin! Hyväksi haukkuivat, mutta valinta ei osunut mun kohdalle. No hard feelings, mä ainakin odotan mielenkiinnolla, minkälaista matskua Mournful Linesilta alkaa tulemaan. Ja jaan ehkä sen riemun jatkossakin täällä.
Ps: Täähän on nyt siis postaus numero 99, ja hetken ajan vielä otan vastaan kysymyksiä. Sitte paukkuu satanen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kuiskaisit ees.