Kämppäpaniikki romahti niskaan heti joulun jälkeen. Viime aikoina on tapahtunut asioita (joista haluaisin kirjoittaa mutta eeeeeei pysty!) jotka saa mut toivomaan että mulla olis joku oma pikkuinen kolo mihin käpertyä piiloon. Mutta sopivaa kotia ei vain löydy. Tapaninpäivän jälkeen oon pistänyt taas 100kakssattaa hakemusta, mutta eipä oo ennenkään onnistunut. Mun jouluvaloilla koristeltu hattarakone taitaa jäädä taas vain haaveisiin.
Mä olen kai aika toivoton ja säälittävä tapaus, meinaan aina kun asiat alkaa näyttämään liian synkiltä ja umpikujat liian loputtomilta niin mä alan pyörittelemään ajatuksia lopullisesta nukahtamisesta. Mä en osaa katsoa mun huolia ja murheita yksilöinä, vaan ne kerääntyy yhdeksi valtavaksi möröksi. Sitten tämä valtava mörkö alkaa näyttämään niin voittamattomalta että väkisin alan ajattelemaan että jos kuolisin pois niin tuonkaan kans ei tarvis käydä sitä suurta final battlea.
Ei kai se mikään älytön salaisuuskaan ole että oon miettinyt ja suunnitellut kuolemista useita kertoja. Harvemmin siitä vaan tulee puhuttua tai kirjoitettua, että kuinka itsetuhoisia ajatuksia sitä loppujen lopulta on kykenevä pyörittelemään. Enkä mä oikeastaan aio nytkään paneutua yksityiskohtiin, yritän tässä vain tuoda ilmi sitä että mä pelkään niin kamalan monia asioita, että melko usein ja melko vakavissani mietin kuinka paljon kuoleminen helpottas asioita. Kyllähän mä tiedän että ei se mikään patenttiratkasu ole (paitsi että mun mielestä koko ihmiskunnan sais ajoittain räjäyttää, niin ei ois huolia kenelläkään. Tämä homma on menny jo pahasti päin pöpeliköitä.) eikä ole oikein reiluakaan eloonjääneitä kohtaan. En mäkään ihan täysin törppö ole. Ehkä puolikas.
Mutta niinku oon aikasemminki kirjottanu, niin tuskin mä aikuisten oikeasti edes tahdon kuolla kovin kovasti, ku en asialle mitään tee vaan istun tässä väsäämässä blogipostausta. Teorian tasolla vain. Mutta sitten kuitenkin aina muistan jotain tai jonkun joka saa mut pitämään aika lujasti kiinni elämän reunasta.
PS: Jäikö jollaki häiritsemään otsikko? Ihan oikein, lukekaa sitä Pratchettia.
Itsemurha on lopullinen ratkaisu hetkelliseen ongelmaan.
VastaaPoistaKyllähän mä tiedän että tänään voi olla hyvä päivä kuolla, mutta huomenna voi olla parempi päivä olla elossa.
Poista