maanantai 17. syyskuuta 2012

12122012

(Pahoittelen postauksessa ilmenevää kohtuuttoman vulgääriä kielenkäyttöä.)

 Tuohon päivämääräänhän ei ole enää kauan, ja mä olen stressannut kyseistä päivää säännöllisin väliajoin kymmenkunta vuotta. Miksikäkö? Koska silloin ois luokkakokous. Vasta tän vuoden puolella tajusin että eihän mun ole mikään pakko mennä. Mitä vittua varten mä menisin vapaaehtosesti pyörimään semmosten ihmisten sekaan jotka teki mun elämästä täyden helvetin yhdeksän vuoden ajaksi, ja hyvin pitkälle vaikutti siihen että oon nykyään mieleltäni tasapainoinen niinku yksjalkanen kala?
 Hetken tosin mietin että ku musta ei aikanaan tullu kouluammuskelijaa, niin musta vois tänä vuonna tulla maineikas luokkakokousampuja. Mitäs siitä sanoisitte?
 Ok, ehkä aika paskaa multa syyttää koko luokkaa, kyllä siellä oli ne muutamat itse itsensä muiden yläpuolelle nostaneet kusipäämulkut jotka piti rattaat rullaamassa, ja sitten ne jotka kyllä varsin hyvin näki mitä tapahtu, katsoivat vierestä eikä tehneet mitään, tai nauroivat.

 Syksyllä -93 mä olin vielä ihan perusiloinen ja elämänhaluinen pikkutyttö joka aloitti koulunsa. En käsittääkseni millään tavalla poikennu muista, silloin olin vielä kohtalaisen normaali mieleltäni, ja aurinkoinen sanan varsinaisessa merkityksessä, eikä siinä mitä sillä nykyään ajan takaa. Ei kai sitä ehtiny jatkua puoltakaan vuotta kun huomasin ensin että oon muille vain hätävarakaveri. Se jolle soitettiin vasta kun kaikki muut potentiaaliset leikkikaverit oli soitettu läpi eikä kukaan alkanu. Btw, niille jotka ei tiedä minkälaisessa perslävessä mä oon kasvanu, niin se ala-aste oli todella pieni, jokaisella luokalla about 25 oppilasta, eli yhteensä pyöreästi 150.
 Okei, ekaluokka ei siis ollut karmeinta mahdollista paskaa mitä saattaa kuvitella, mutta ei hätää, kyllä tämä vielä kurjemmaksi menee.

 Oon pyrkiny unohtamaan peruskouluajan hyvin pitkälti sattuneista syistä, joten saatte antaa mulle anteeksi että en kaivele 2.-5. luokan kovin syvältä. Sillon se oli ulkopuolelle jättämistä, haukkumista ja fyysisellä väkivallalla uhkailua. Tosin muistan kirjoittaneeni kolmannella luokalla päiväkirjaan että haluaisin kuolla koska kukaan ei välitä. Nättiä tekstiä 9-vuotiaalta.
 Kuudennen luokan alussa saatiin luokalle uus oppilas. Se ei koskaan vaivautunu tutustumaan muhun, kuunteli parit huhupuheet ja päätti että tuotapa sopii siis alkaa polkemaan maahan. Sen myötä kuvaan tuli lähes päivittäinen huorittelu, ja melko äkkiä se sitten tarttui vanhoihinkin luokka"kavereihin". Jumalauta mikä vitsi että pitää liittää tuo "kaveri" tuohon, aika kaukaa haettua meilläpäin.
 Eihän sekään vielä riittäny. Kuudennen luokan kevätlukukaudelle saatiin taas uus eläjä luokkaan, ja kuvio toistui ihan samana. Sekin tuntui katsoneen mua kerran ja päättäneen inhota mua heti alusta. Siitä tulikin sitten itse asiassa ankein kaikista.

 Yläaste olikin sitten kauempana, ja sinne kerättiin porukka kolmelta eri ala-asteelta. Kuudennen luokan lopussa oltiin saatu täyttää muutama lomake, esittää toivomuksia että kenen kans tahdotaan samalle luokalle ja so on. Mun vieno pyyntö oli että pääsisin eroon koko porukasta. Mitä vitun paskaa, ei puhettakaan. Entisen luokan muutama hassu saksanlukija siirtyi eri kokoonpanoon ja mä sain huomata että kyllä näitä samoja vitun apinoita piti katella vielä kolme vuotta.
 Se kai alko jo yläasteen eka viikoilla. Huorittelu ja muu nimittely kävi äänekkäämmäksi, vaatteista löytyi sylkeä ja purukumia, päälle syljettiin, tönittiin, uhkailtiin, valehdeltiin opettajille mun tehneen sitä, tätä ja tuota, vittuiltiin sekä suoraan että naamioidusti. Ja opettajakunnan mielestä mitään ongelmaa ei ollut, eihän nyt hitto soikoon meidän oppilaitoksessa ketään kiusata!

 Niin että kiitti vaan vitusti sinneki, asenne ainakin opettajilla kohillaan, NOT.
 Tämä on ylittäny jo mun normipostauksen merkkimäärän melko huimilla lukemilla, joten jatkoa tulkoon parin päivän sisään. Sitä ennen, kuunnelkaapa tätä biisiä vähän, ja ajatelkaa.

4 kommenttia:

  1. mulla olis amiksen luokkakokous 6.10, arvaappa vaan oonko menossa. ei kiinnosta tippaakaan mennä sinne lätisemään tyyppien kanssa jotka teki meikän kouluajasta aika helvettiä ja mulle sanottiin et meikä on hullu ja joutasin laitokseen. vähä pistää mietii et mite päi se nyt menikään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luokkakokoukset on saatanan aikaansaannosta.

      Poista
  2. Meillä ei onneksi koskaan mistään luokkakokouksista sovittukaan, koska meidän koko luokka oli vähintäänkin joku ihmeellinen jengeihin jakautunu joukko ihmisiä. Meillä oli kolme porukkaa + minä ja näillä kaikilla kolmella jengillä jotka ei muuten tullu toimeen keskenään oli semmonen kiva yhteinen harrastus nimeltä mun kiusaaminen, syynä yksinkertaisesti se, että tulin "kesken kaiken" uutena luokalle ku vaihdoin koulua 1-2 lk välisenä kesänä. Ah peruskoulu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää alan olla vahvasti sitä mieltä että en ikinä hanki lapsia, ja jos niitä siunaantuu niin ne saa kotiopettajattaren. Uskalla mihinkään julkiseen kouluun laittaa ku niistä kuiten tulee kusipäämulkkukiusaajia tai sitte niitä kiusataan.

      Poista

Kuiskaisit ees.