tiistai 4. syyskuuta 2012

Vedetäänkö vai ei? NO EI. Toistaseksi.

 Huomenna on hullujenlääkärin aika ja mua jännittää ihan helvetisti. Se että minkä tuomion sieltä saa. Jos musta ei tän jälkeen ala kuulumaan niin mut on sitten varmaan toimitettu osastolle vähän rauhottumaan. Luultavasti kuitenkin palaan linjoille hyvinki turrutettuna lääkkeillä, että totuus unohtuis.
 Reilu viikko sitten koitin unohtaa totuutta nauttimalla alkoholia. Isoja määriä. Sitä edellisestä kerrasta olikin tovi. En mä ihan raittiina ole ollut, mutta juonu vaan muutamia. Nyt sitten taas muistin että miksiköhän nakkasin sen viinan kans tolskaamisen vähemmälle. Meinaan ei ne monen päivän pelkotilakrapulavapinat ainakaan paranna pannarikohtauksia. En mä kiellä etteikö mulla ois ollu lystiä sen ite humalaanpäätymistoimituksen aikana, mutta pari seuraavaa päivää... Huhhui. Ja antiryssä on edelleen maukasta, sitä ei käy kieltäminen. Asiat nyt vaan alkaa olla sillä mallilla ja minä sen verran viisastunut (ei vittu mikä läppä!) että ehkä sitä viinaa ei vaan tarvi kiskoa samaa tahtia kuin ennen. Siks toisekseen, mä oon huomannu että melko omituisiin tilanteisiin mä onnistun päätymään vaikka en olekaan ihan tajuttomassa seipäässä... ja ku on ees jotensakin tolkussa niin muistanki tilanteista jotain :D Vaikka toisaalta, hyvin harvoin mä olen saanut järjestettyä itseäni muisti pois - ja konttauskuntoon. Niksu, joka on tuntenu mut melko monta vuotta (ja juonu mun kans jokusen pullollisen kossupeachia ja ufoa), totesiki että ei ole ikinä nähny mua siinä määrin humalassa että tekis mieli mätkiä pulkalla naamaan.
 Noin muutenki, Mestan euronillat on ollu melkosen iso osa mun elämää aika kauan. Joskus vuosia sitten niitä euron lonkkuja pysty kiskomaan litroittain, mutta tänä päivänä ei olis puhettakaan. Se ei silti mitenkäänpäin tarkota sitä että oisin jättäytyny pois Mestasta, no way. Se on kuitenki mun toinen koti. Ja mun tuntemien täyspäisten ihmisten seuraelämän keskipiste. Selvinpäin mä toki voin olla kotonakin, mutta seuraelämä harvoin tulee ovelle koputtelemaan. Mulla on ajoittain ongelmia tulla toimeen itseni kans kaksin, joten olen mielelläni paikoissa joissa on muitakin. Pienempi riski murentua, minä en murene julkisesti.
 Joten... Armaat ystäväni, tiiän että luette tätä. Sovitaanko ettei kukaan nillitä mulle siitä että en juo, eikä sitä myöten yritä juottaakaan? Josko mä vaikka päätän ite sitten ku haluan hoitaa itelleni pelotuskrapulan. Mä kuiten kestän humalaisia ystäviäni ite selvinpäin aika hyvin, ja mun omat jutut puolestaan on aivan yhtä luokattomia promillemäärästä riippumatta.
 Ohhoh. Mulla oli ihan todella ahdistunu olo ennenku aloin kirjottamaan tätä. Tän myötä tunnelma parani todella paljon. Eli en mä vissiin ihan turhaan itteäni tänne pura.
 Viikonloppuna ois sitten ohjelmassa yhdet häät ja lastenvahtikeikka parille nelijalkaiselle ja hännälliselle lapsukaiselle. Joille oon kaupan päälle allerginen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuiskaisit ees.