B&B Casa di Hanna. To be.

 Mä oon miettiny ihan tosi paljon mun tulevaa kotia, vaikka en tiedä ollenkaan missä se tulee olemaan. Huolimatta puutteista sijainnin tiedosta osaan hieman hahmotella miltä se tupa tulee näyttämään, tosin aika summittaisesti. Silloin kun väsäsin hakemuksia niin sanoin ystävättärelle että nyt on haussa torppa joka on mahdollisimman a) edullinen, b) pieni ja c) paska. (Silti se Heinäpään 15 neliön koppi oli ihan pikkusen liian pieni ja paska...) Oikeastaan mulla ei ole muita toiveita tulevan kodin suhteen hinnan ja sijainnin lisäksi kuin että tunnelma joutas olemaan mahdollisimman lähellä mun keskustan kämpänkuvatusta, joka on mun tähän astisista asunnoista ollu ehdoton suosikki. Se olis sitten semmonen turvallinen pieni koppi, ei nyt varsinaisesti ovet auki kaikkien tulla ja mennä, mutta semmoinen että mun ystävät vois aina tulla sinne ilman että tuntevat tunkeilevansa, vuorokaudenajasta riippumatta. Toki sellainen fiilis riippuu vähän emännästäkin, tarkoitus kuitenkin olisi emännöidä B&B:ta lämmöllä ja sydämellä.

 Kun mä mietin mun tulevaa tupaani niin näen jonku epäselvän kuvan missä on pinkkiä ja pieniä valoja. Ilmeisesti kuvittelen muuttavani jouluvaloilla koristeltuun hattarakoneeseen... Siihen nähden että pukeudun pääasiassa mustaan ja mun sielu on synkkä kuin palanut lamppu, niin silti mun (kuvitteelliset) sisustusratkaisut on aika riemunkirjavia. Mun sisustusideat on aina kauhean lennokkaita ja suunnittelen ihan hulluna, että tuohon tulis nyt tämmönen ja tähän tuommonen. Sitten kuitenkin aina joku kusee, ja näin ollen mun jokainen kämppä on ollut vähän puolitekosen näkönen. Joko mulla ei ole ollut varaa hoitaa mun sisustushommia loppuun, tai sitten mulla on loppunut huumorintaju kesken asian kans. Jotku verhot esimerkiksi on ihan vihonviimenen riesa, jos vaan torpassa on sälekaihtimet niin melko surutta pystyn olemaan ilman verhoja. Nykysessä asunnossa ei muuten verhoja ole. Pääasiassa siksi että edellinen omistaja vei verhotangot mennessään ku muutti, eikä me olla saatu aikaseksi tässä vuoden aikana ostaa semmosia...

 Vaan joo. Lieneekö tuon väliä onko mulla verhoja vai ei. Pääasia kai on että torppa on mun näkönen ja viihdyn siellä... Ehkä se jopa parhaassa tapauksessa tuntuu kodilta.