maanantai 17. syyskuuta 2012

Lupasin jatkoa

 Ja täältä sitä tulee.
 Jos mä uskoisin että siitä ois jotain vastaavaa hyötyä, niin tahtoisin kiertää oppilaitoksissa kertomassa koulukiusaamisesta ja siitä mitä se tekee pienelle ja vielä vähän isommallekin ihmiselle. Ongelma vaan on siinä että mulla ei ole hitustakaan uskoa siihen että siitä ois apua kenellekään. Kiusaajat oli tunnevammasia jo minun aikana, saati kun katsoo nykylapsia ja -nuoria... Tarkotan, menepä sanomaan jolleki 12-kesäselle kovanaamalle että jos tuo pikku-Pekan päivittäinen piinaaminen ei lopu, niin hyvin pitkälti pikku-Pekalla joku päivä saattaa piipata päässä ja se ampuu teitä ison-Pekan haulikolla. Tai vaihtoehtosesti pikku-Pekka ampuu itsensä koska ei vaan jaksa enää. Mun ajatuksissa varsinki jälkimmäinen vaihtoehto sen kuin vaan lisää vettä kiusaajien myllyyn, onhan siinä näppärä konsti päästä pikku-Pekasta lopullisesti, sotkematta varsinaisesti omia pikku kätösiä... Minä tiiän että mun näkemys on aika synkkä, mutta valitettava tosiasia on että pennut on uskomattoman julmia pikku perkeleitä. Minä väitän, että jos joku ois joskus osannu ennustaa niille kiusaajanreppanoille miten mun käy, niin ei meno ois silti muuttunu mihinkään. Yhtä lailla sieltä ois tullu paskaa niskaan, jos joku on päättäny vihata jotakuta, niin sille on ihan sama mitä se aiheuttaa... Mulla levesi se yheksän vuotta ja sen jälkiseuraukset käsiin amiksen eka vuoden syksynä, 2002, ja siitä tähän päivään asti oon koittanu parannella niitä näkymättömiä haavoja. Näkyvät parantui huomattavasti nopeammin.

 Kyllähän mä tiedän että jos koulukiusaaminen on henkistä eikä ole todisteita, kuten mustaa silmää tms, niin se on sitten kiusatun sana vastaan parhaassa tapauksessa puolenkymmenen kiusaajan sanaa. Ja mun tapauksessa ku pahimmat henkisen tason kiusaajat sattu olemaan luottamusoppilas kavereineen niin siinä ei paljon mun sanomiset painanu...

 En minä oikeasti tiedä miten tämän kyseisen riesan sais maailmasta kitkettyä, kun tuntuu että se vaan pahenee koko ajan. Muhun sattuu lukea ja kuulla kiusattujen kokemuksia, varsinkin jos seuraamukset on menny ohi äärirajan, minkä ite kuitenki vältin. Mutta kun kaikki maailman kiusattujen itsemurhat ei sitä kiusaamista lopeta. Julmat ja ilkeät ihmiset löytää aina uusia kiusattavia.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuiskaisit ees.