Liian pitkälle vietyjä ajatusleikkejä ja mitä siitä seuraa.

 Koitin keksiä tähän jotaki tosi nasevaa alotusta mutta kilinkakkarat että sitten tulikaan mitään mieleen. Joten ilman pidempää johdantoa päivän vinkuvonkuun, jonka aiheena siis jollain tasolla pelimiehet. Tai ehkä se ei oo termi mitä haen takaa, joten on vaikea spesifioida aihealuetta.
 Kuitenkin siis pohdinnassa miespuolinen (tää on muuten ihan tarkistettu fakta jopa!) olento, joka ei ehkä aina ole ollut se mehukkain banaani tertussa, ja kohdalle osunut huomio varsinkin vastakkaisen sukupuolen taholta on ollut valtaosin negatiivista. Luultavasti noin viidentoista vuoden iässä löytyy valitettavan raakaakin kokemusta koulukiusaamisesta. Tää mainittu olento on kaikesta huolimatta ihan älykäskin, osaa muodostaa lauseita ja kykenee kohtalaisen diippiin dialogiin.
 Aikaa kuluu, tää olento kasvaa, aikuistuu (...tai sitten ei.) ja miehistyy. Itse asiassa siinä määrin että äkkiä tytöt huomaavat sankoin joukoin että hän on olemassa, ja herra saa huomata olevansa sangen kuumaa valuuttaa paikallisilla poikamiesmarkkinoilla. Joka toisella vastaantulevalla tytöllä näyttäisi olevan sen sortin pilke silmäkulmassa että lähempi tuttavuus olisi mielessä. Poikaolento tarttuukin muutamaan  tarjoukseen, kohtaa sitten tytön johon ihastuu ja päätyy suhteeseen. Kaunis tarina tähän asti, eikö? Tai siis ois jos oisin jaksanu paneutua yksityiskohtiin. Vaan eihän tää tähän toki lopu, ei sentään. Olennosta on tullut niin haluttua tavaraa että vastakkaisen sukupuolen edustajia ei vain kiinnosta että hän on löytänyt jonkun jonka kanssa on vakavissaan. Tottakai olentomme yrittää ignoroida tätä estrogeenitulvaa parhaansa mukaan, mutta ajan kuluessa kiusaus kasvaa. Tyttöjä pyörii jaloissa riesaksi asti, tehden tilanteen helpoksi. Miesolennon ei tarvisi kuin napsauttaa sormia ja ovella olisi samantien jono. Yhtenä päivänä se sitten tapahtuu. Tai ehkä kuitenkin iltana, alkaa luultavasti baarissa ja luultavasti parin oluen perästä. Tyttö saattaa olla tietoinen pojan parisuhdestatuksesta, tai sitten ei, joka tapauksessa päätyy baarista pojan petiin. Poikaolento tietää mitä on tekemässä, joko vaistolla ja luonnostaan, tai harjoituksen ja kokemuksen kautta, ja saa tytön tuntemaan olonsa helvetin hyväksi, sekä fyysisesti, että verbaalisena miehenä henkisesti. Yhteinen yö on antoisa, mutta väistämättä yötä seuraa aina aamu. Poikaolento saattaa tuntea moraalista krapulaa petettyään armastaan. Tyttö puolestaan alkaa haaveilla asioita hieman pidemmälle, mutta turhaan. Poika ampuu pilvilinnat alas ja kipittää takaisin kultansa helmoihin.
 Taas aikaa kuluu, niinku ajalla on tapana. Edellinen kuvio saattaa toistua, kerran, kahdesti, viidesti, lukemattomia kertoja. Tässä vaiheessa voidaan kai kysyä pysyykö olennolla jalat maassa, ja pissa paikassan eli rakossa tahi potassa, vai alkaako kihota hattuun. Toivoa kuitenkin vielä on. Ehkä olento tajuaa että tämä ei ole oikein, puristaa päänsä kuivaksi ja alkaa olemaan oikein. Tai sitten ei. Jos ei, niin melko väistämätöntä on että erohan sieltä tulee. Mutta jono ovella säilyy. Perseily jatkuu, ja moni herkempi tyttö särkee itsensä. Ehkä olento löytää ajan mittaan toisen jota katselisi mieluusti useammankin kuin yhden yön. Taas hän päätyy suhteeseen, vannoen että nyt sitten loppuu kaikki entinen ja tässä on uusi elämä ja uusi mies. Aikansa elämä on kaunista, täynnä kukkasia ja pupujussikoita, vaan miten käy? Aikaa vierii, ja kapakassa silmäniskut ja hameenhelmat alkavat jälleen viehättää. Olennon ei tarvi nähdä vaivaa herättääkseen tyttöjen kiinnostuksen, vaan nämä tulevat oma-aloitteisesti. Joku ilta se sitten taas tapahtuu. Ja taas.

 Näinkö niitä pelimiehiä/younameit tehdään? Tai mitä lie panomiehiä. Onko vika sittenkin naisissa, kun tekevät sen näille olennoille niin helpoksi? Vai tuleeko tällä reseptillä automaattisesti kieroja ja laskelmoivia miehiä, vai asuuko nämä piirteet joissain vain heti syntymästä asti? Tai ehkä se onkin tapauskohtaista? Vaikka kyllä kai tää saattaa päteä naisiinkin. En minä tiiä! Mää vaan kirjotan blogia ja yleistän vitusti. Tänks.