keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Lyhyen tähtäimen tulevaisuudensuunnitelmia.

 Viimeinki tuli aika arviokäynnille mielenterveystoimistoon. Mua vähän jänskättää. Viimeksi ei mennyt ihan ku suunnittelin, ku piti lähteä juoksemaan sinne epävakaan persoonallisuushäiriön yksikköön. Vaikka sanoin heti kättelyssä että vaikka mulla paljo ongelmia onkin ja eri sorttisia, niin ei kyllä tuota nimenomaista. Ne ei uskoneet, ja meni monta kuukautta hukkaan. Nyt uus yritys.
 Kutsussa sanottiin, että ois hyvä jos ottasin matkaan yhden tai vaikka useampia läheisiä. Kai ne tahtos kuulla jonku henkilökohtasia läheltä nähtyjä kokemuksia mun sekoiluista. Kieltämättä ois itelleki "helpompaa" jos ois joku joka osais kertoa mun kaikista synkimmät salaisuudet niinku ne on, sillon ku mä en itse osaa. Se on yleensä ihan helvetin hankalaa.

 Ennen hullujenlääkäriä on kuiten tämä mun irtiotto arjesta, mentaliteetilla "väliäkö sen missä kaupungissa tunnen oloni kurjaksi".
 Ystävättäreni tosiaan päätti että mun on lähdettävä tuonne ulkomaankieliselle rannikolle joksikin aikaa, hän maksaa matkat. Lupas viedä mut kylille kattomaan rokkipoikia ja lelukauppoihin ostoksille (arvatkaa kummasta oon tohkeissani?) Oon mä miettinyt sitäkin, että lähtisin Turkuun pysyvästi, mutta se on vielä yks iso kysymysmerkki. Liian monta muuttujaa. Mulla on kuitenkin aika paljon täällä, vaikka hetkittäin tuntuukin ettei ole mitään.

 Turkuun lähtevää junaa odotellessa ootan ens viikonloppua. Pääsen taas mun hoitolasten luokse. En oo nähny Nokinenää ja Teknoveikkoa yli kuukauteen. Hieman ikävä jo niitä ryökäleitä. Jotenkin tulee kauhean rakastettu olo kun sinne menee, ja samantien kun pääsee sängylle käynnistelemään konetta niin molemmat kisset tulee syliin kehräämään. Purrrr <3

 Tää blogi ei nyt ole kauhean lystiä luettavaa kun mun mielentila on tämmönen. Mun sydän on vielä toisaalla ja haavat liian tuoreita. Mä koetan toistella itelleni että parempi näin, mutta mä olen todella huono valehtelemaan. Mun ei ole hyvä näin.
 Edelleen kuitenkin, mun blogi ja mun säännöt, minä en pakota ketään lukemaan. Kolmelta Aamuyöllä on ollut alusta asti mulle kanava purkaa takkuisia ajatuksia ja toimia jonkulaisena terapiana, ja sitäpä saa olla jatkossakin. Nyt vaan sattuu olemaan hetki jolloin tunnen olevani sisältä kuollut. Jos tympäsee niin antakaa hyvät ihmiset ajatuksia ja ideoita tekstille, niin sais jotain muutakin sisältöä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuiskaisit ees.