Muutamien ystävättärien kans on keskusteltu asiasta, ja ollaan saatu huomata, että tämä kyseinen vihreän palleron kirous on langennut yllättävän monen ylle. Sehän ei siis ole mikä tahansa pallero, vaan se TIETTY vihreä pallero, sen TIETYN nimen perässä siellä facebookin oikeassa laidassa. Ja se osaa olla ihan uskomattoman viheliäinen pallero se. Silloin kun se on poissa, niin sitä miettii ja odottaa, että josko se kohta ilmaantuu... Ja voi Belsebuubin vessaharja jos se vaan roikkuu sitten siellä palkissa, eikä mitään tapahdu. Vielä piinavampi tilanne.
Läheistä sukua vihreän palleron kiroukselle on "nähty hh:mm" -piina. Yleensä silloin kun ite on päättänyt että ei ihan perkeleen varmalla kirjoita mitään, ennenkuin nähty hh:mm on korvautunut sinisellä palkilla ja pienellä numerolla punaisessa ruudussa. Värikoodattua kidutusta tarjoaa Facebook!
Nyt sitten, tervetuloa mun henkilökohtaiseen kidutuskammioon, esittelen jotain mikä saa mut tuntemaan itteni vuorotellen säälittäväksi ja epätoivoiseksi.
Otetaan esimerkkinä täysin hypoteettinen tilanne, että mulla on facebook-kaverina joku, jonka vihreä pallero kiinnostaa mua hieman enemmän kuin muiden. Sitten kuvitellaan, että oon kirjoittanut sille jotain, mikä ainakin mun omasta mielestä on tärkeää, ja oon lähdössä ite johonki missä en ole jatkuvasti nokka kiinni näytössä. Tarkistan helvetin neuroottisesti fb:n sekunnin välein ku teen lähtöä, ja sitten se ilmestyy. Nähty hh:mm. Ja sitten... Vihreä pallero katoaa. Iskee paniikki. Suuttuiko se, mitä mä sanoin väärin? Ja sitten mun pitää lähteä. Tähän väliin taustatietona, että mulla on puhelimena tuommonen Nokian vanhahko simpukka, jota ei varsinaisesti ole tarkoitettu surffailuun, mutta sillä kyllä PÄÄSEE nettiin. Niinpä sitten ku oon selvinnyt asunnosta ulos ja sinne minne nyt ikinä olinkaan matkalla, niin puhelimen vilkaisu tekstiviestin varalta vaihtuu yllättävän äkkiä nopeaan pistäytymiseen facebookissa, ihan vain vihreän palleron tarkistamisen vuoksi. Ja tämä saa mut vihaamaan itseäni. Sekä siksi että olen riippuvainen teknologiasta, ja että koska vihreän palleron haltija vaikuttaa muhun näin. Ja tää oli vaan yks esimerkki. Näitä piisais. Mä olen vuosien aikana tehnyt itsestäni ääliön lukemattomia kertoja vastaavissa tilanteissa.
Erään ystävättären kans tuossa muutama viikonloppu takaperin ei voitu muuta ku nauraa, kun tasasin väliajoin jompi kumpi kaivoi puhelimen esille, tarkisti tilanteen ja pisti samantien pois. Uskomattoman raivostuttava pieni ele, ja luultavasti jompi kumpi ois saattanut sanoa pahasti, jos tilanne ei ois ollu molemmilla sama ja niin uskomattoman typerä. Piti tyytyä nauramaan.
Tällä hetkellä mulle aiheuttaa päänvaivaa puhelin ihan vaan puhelimena eikä kapineena millä käydä netissä. Jatkuvasti tekis mieli napata tuo kapula kouransilmään ja kirjottaa viesti. Mutta mä tiedän etten saa tehä niin. Tämä on taistelu. Jossa kukaan ei voita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kuiskaisit ees.