Tähän väliin toivepostausta.

 Mä pyydän toisinaan (aika usein) mun ystäviltä ideoita ja ajatuksia postauksiin. Tästä ehdotuksesta on jo tovi, mutta yks rakas tyttönen pyysi mua kirjoittamaan yhdistelmästä huono itsetunto ja seksi. Mä voin tälleen ohimennen myöntää vitkutelleeni tän kans ihan siitä syystä, että joudun ottamaan esille aika henkilökohtaisia pointteja.
 Suokaa anteeksi.

 Lähtökohtana oli riittämättömyyden tunne. Että onko tarpeeksi hyvä. Mä olen henkilökohtaisellakin tasolla törmänny käsitykseen, että tyttö ei sais olla liian kokenut, mutta silti pitäis kyetä mitä erikoisimpiin sirkustemppuihin lakanoissa. Tai suihkussa tai keittiön pöydällä tai autossa, you name it. Entä jos ei vaan keksi loputtomiin uusia variaatioita? Jos kumppani kyllästyy? Jos "tavallinen" seksi, se mihin on yhdessä tottunut, ei enää riitä?

 Epävarmuutta toki aiheuttaa myös vartalo, jos sen kans ei ole aivan sujut. Kaikkia kun ei ole siunattu sirolla, mutta silti muodokkaalla vartalolla, minkälaista media tyrkyttää. Vaan koitetaanpa lohduttautua sillä että tuskin jokainen miespuolinen otus semmosta haluaakaan vierelleen. Omasta puolestani voin kertoa niille jotka ei ole mua alasti koskaan nähneet, että mulla on jopa omasta mielestäni melkosen viehättävä takamus ja c-kupin rinnat, mutta niiden lisäksi oon näin sievästi ilmastuna pulskansorttinen. Ja raidallinen, aiemmin mainittujen taipumusten takia. Aika usein mietin että pitäskö olla sen 20-30 kiloa kevyempi, vähintään 6 vaatekokoa pienempi, sileämpi, sievempi, tasasemman värinen, päivettyneempi että kelpaisin? Koska vartalostahan siinä on hyvin pitkälle kysymys. Vaikka toisaalta... Kyllä mä ite tuomitsen poikaolennon melkosen mäntiksi jos se on tytön kans vain tämän ulkokuoren takia. Enhän mä itsekään katso pelkästään pintaa.  Jos toisen luonne on kaunis ja siitä pitää, niin se tekee kauniin myös ulkoisesti.  Silti, ajoittain tulee ajatuksia "entä jos se silti pitää mun vartaloa ällöttävänä?"

 Niinpä. Ulospäin saattaa näyttää siltä että mulla ei ole mitään ongelmaa itseni kans, mutta se ei pidä paikkaansa. On huomattavan paljon helpompaa olla ylpeä itsestään ja siitä mitä on, kun on vaatteet päällä. Alastomana sitä on niin paljas (meikä o Sherlock) ja jotenki haavoittuva, kun ei oo mitään minkä taakse piiloutua. Joka helvetin ihohuokonen esillä, odottamassa tuomiota. En mä tiedä, että kaipaisko sitä sitten jotain sanallista hyväksyntää, vaikka pitäs kai sen jo jotain kertoa, aika paljonkin, jos joku päätyy kerta toisensa jälkeen intiimiin alastomuustilanteeseen toisen kans. Ite nyt ainakaan en viittis jatkaa moista, jos vastapuoli ei mitenkään päin miellyttäis mun silmää.

 Toivojalle, ja miksei muillekin samoja miettiville haluan muistuttaa kuitenkin että se poika on valinnut sut hyvästä syystä. Se pitää susta, käy sun kans ulkona, esittelee sut ystävilleen, ja olette julkisesti yhdessä facebookissa (se on virallista!). Nii että ei se sua ainakaan ällöttävänä pidä. Muistapa se.

 Kiitos ja anteeksi. Tää oli aika far out mun mukavuusalueelta.