tiistai 23. huhtikuuta 2013

Jälleen kerran 0300.

Joku aika sitten mainitsin siitä kuinka tulee ajateltua liikaa tekstin julkaisemista ja mitä siitä seuraa. Se oli kamala asia tajuta. Siitä asti on ollut epävarma olo jatkoa ajatellen. Ensimmäistä kertaa edes harkitsen tämän blogin räjäyttämistä taivaan tuuliin.

Mä olen impulsiivinen persoona ja helvetin törkeä suustani, mutta hyvin, hyvin harvoin mä tahdon tietoisesti ketään sanoillani lyödä. Joskus (salaa) mietin varsin tarkastikin, etten tulisi loukanneeksi jotakuta jollain kirjoittamallani. Ja nyt musta sitten tuntuu että mä olen alkanut varomaan liikaa, enkä enää tee sitä mitä itse haluan. Eli kirjota tunteella. Mä olen vähän pettynyt itseeni. Miten tässä pääsi käymään näin? Mä tahtoisin kirjoittaa niin, että teksti herättää tunteita, kuitenki ilman että puoli maailmaa vihaa mua. Mutta jos mä hion pois kaikki terävät kulmat, niin eihän jäljelle jää mitään.

Pakostaki alan taas miettimään että oisko eri meininki jos oisin alunperin alottanu anonyyminä. Myöhästähän se tässä vaiheessa on murehtia, mutta murehdin vähän silti. Asialle ei enää mitään mahda oman henkilöllisyyden osalta, mutta sen sijaan yritän pitää asioihin vaikuttavat henkilöt nimettöminä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Teen parhaani.

Ja silti... (tiedän että oon maininnut aiheesta aiemminkin, mutta...) Jotku haluaa väkisin löytää itsensä näistä teksteistä. Negatiivisella tavalla. Ja luonnollisesti pahoittaa mielensä. Luultavasti nyt tästäkin. Mä toivoisin että voisin kertoa suoremmin ihmisistä, jotka saa mut tuntemaan niinku mä tunnen, ettei kenenkään tarvis turhaan pahoittaa mieltään, mutta se sitten taas vaikuttas tarpeettoman paljon muiden elämään. En mä halua mainita ketään nimeltä henkilökohtaisissa yhteyksissä ilman nimenomaista lupaa. Vaikka se poistaiski yhden ongelman, niin poikis uusia. Mennään tällä.

Jotenki nyt tuntuu että oon jonkulaisessa risteyksessä tän bloggaamisasian kans. Ja kyllä mä taidan tietää mihin suuntaan haluan lähteä. Nyt joko tarvii ajatella vähemmän ja tuntea enemmän ja jatkaa kirjottamista sen pohjalta, tai kuopata tämä mun alle vuoden ikäinen blogivauva. Ei taida olla vaikeaa arvata kumpaan suuntaan mä annan askeleiden viedä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuiskaisit ees.