No ei sitte otsikoida.

Samaistuin tuossa neiti V:n sanomaan "Olin jo pyyhkiä koko tekstin, koska en mä halua, että te joudutte lukemaan kahta negatiivista tekstiä peräkkäin." Mulla se vaan tuppaa olemaan nyt että kaikki överimasentava pitäs piilottaa. Koska eihän kukaan halua leikkiä surullisten ja masentuneiden ja itkeskelevien tyttöjen kans? Sen mä oon ainaki oppinu tänä vuonna. Sitten taas toisaalta... Totuushan kuitenkin on se, että mä olen maanis-depressiivinen, bipolaarinen, jos niin tahdotte, ja se depressio ottaa ajoittain ohjat, halusin tai en. Vaikea sitä on piilottaakaan. Ja pahimmillaan depression näkee fyysisesti.
Jos mä blokkaisin kaikki omaan pahaan olooni viittaavat postaukset, niin luulen että tulis uskomattomia taukoja tässä hommassa. Mä tiedän että tätä blogia lukee semmosiaki ihmisiä, jotka ei tahdo muuta ku arvostella mun tekemisiä ja hihitellä mun pahalle ololle ja sitä myöten pitää mua säälittävänä, muttta se heille suotakoon. Kolmelta Aamuyöllä pysyy julkisena huolimatta siitä että mä olen rehellisesti sitä mitä olen.

Nyt mä olen hieman surullinen, ja kuitenkin samaan aikaan onnellinen. En mä tiedä tuntuuko musta tältä sen takia että psyyke on vienosti epävakaa, vai kokisinko asian samalla tavalla js oisin niin sanotusti normaali, mutta mulle merkitsee ihan suunnattoman paljon se, kun joku muistaa kertoa mulle että mä olen tärkeä ja rakastettu just siks ja nimenomaan että olen minä, ainutlaatuinen ihmisyksilö, huolimatta siitä kaikesta negatiivisesta mitä itse tunnen itseäni kohtaan.
Ehkä mä takerrun pikkuseikkoihin, mutta "olet mulle tärkeä" muuttuu ihan eriksi muodossa "olet mulle tärkeä koska olet juuri sinä." Mun on todella vaikea selittää tuota eroa edes itselleni. Ehkä joku kuitenki tavoittaa ajatuksen.

Mainitun surullisuuden ja onnellisuuden aiheutti ystäväni linkkaama viestiketju, jonka aloittaja hautoi itsemurhaa. Ystäväni mainitsi myös kommentoineensa ketjua itse. Ja mitä mä löydän? Tyttö puhuu minusta! "I have a friend who's been thinking about suicide. I don't know how often, though... but I think she's too afraid to do it. She suffers from depression and has major mood swings. If she was going to kill herself I would want to know. Please, don't think that I'd ever want her to do it. She's the most unique and wonderful person I've ever had the honour to meet and I would NEVER want her out of my life. I'd just want to know what goes through her head and I'd want her to talk to me.
Please, talk to your friends about your feelings. Even if your life might not be interesting, it doesn't mean that it's not important. If you feel that your life is not important, it is for other people around you. You're not the only one affected by your own life."

Tämä tekee  mulle surkuisan olon siksi, että mä en oikeasti haluais että kellään on paha olla mun tekemisten ja sanomisten takia. Ja sitten taas... Oon onnellinen siitä että joku välittää niin helvetin paljon, että viitsii murehtia minun takia.

Mä tiedän etten ole helppo ihminen kun depressio jyllää. Usein haluan puhua mun oloista, uudestaan ja uudestaan, ja se tekee muille vaivautuneen olon. Koska helvetin hankalahan siinä on mitään sanoa. En mä osais itsekään. Mä päädyn aina sanomaan kliseitä. En mä odota sitä että kukaan mun ystävistä osais sanoa mitään sellaista, mikä muuttas asiat ehjiksi heti. Mulle ainakin merkitsee eniten se, että toinen osoittaa välittävänsä.