keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Seikkailupäiväkirja, osa 11

10.4.2013, 15.06
Tätilägränden HQ.
Uuden tukikohdan valtaus suoritettu onnistuneesti.
Välissä ehdin käydä vilkasemassa semmostaki nähtävyyttä kuin (atm tyhjää) Kakolan vankilaa. Tosin vaan ulkopuolelta. Oisin tahtonu käydä sisällä asti, mutta aika ei riittänyt. Nyt sitten istun partsilla savukkeen kans ja tuijotan sitä kohtaa missä kakstoista vuotta sitten sijaitsi se kyseinen riemuliiteri jossa sain ekan suukkoni.

16.33
Halinen.
Tässä piti jo alkaa suunnittelemaan Oulun takasinvaltausta. Jo perjantaina pitäs olla kolmessa paikassa o.O En taaskaan tajua miksei tämmösiä tilanteita voi tulla sillon ku makaan itekseen kotona homehtumassa ties kuinka monetta päivää :D ja miks kaikki häppeningit aina kasaantuu? Monta viikkoa hiljaiseloa ja sitte tulee yks viikonloppu ku pitäs revetä puoleen tusinaan eri tilaisuuteen. Why oh why?

17.07
HQ Halinen.
Mä kaipaan tällä hetkellä päämäärätöntä flirttailua. Ihan vaan flirttailun itsensä ilosta, ei siksi että sillä pitäs saavuttaa jotain. Lukuunottamatta hyvää mieltä itelle ja vastapuolelle. Kuitti.

19.21
HQ Halinen, keittiö.
Meikä leipoo täällä korvapuusteja ihan satanolla. Ja ajattelen puolisoani, se se ymmärtää huonojen pullavitsien päälle <3

Yllättäen Vexationin kans kävin tuossa keskustelua, aiheena tällä kertaa "sodassa ja rakkaudessa kaikki keinot on sallittuja". Vaan entäpä jos ei itekään tiedä, että kummasta on kyse? Koska jos alkaa käyttämään edes verrattain valonarkoja konsteja, niin kyllä se minusta sotaa on. Sotaa rakkauden puolesta. Ugh. Olen puhunut.

21.01
HQ Halinen.
Se on sillälailla että lähtölaskenta alakaa. 13 tuntia ja pitäs jo hyvinki nököttää junassa valmiina kulkeutumaan takas Ouluun. Ehkä mä voin jo tässä vaiheessa sanoa että tää seikkailu on sujunu ihan loistavasti, mulla on ollut ihan helvetin lystiä. En mä jaksa uskoa että tuleva yö voi tätä enää pilata multa. Tässä hetkessä kuitenki oon sitä mieltä että ei, tämä ei ole minun kotikaupunki. Minun sydän ei kuulu tänne. Mielelläni kyllä voin vastakin vierailla, mutta tää ei tunnu kodilta. Missä mun koti on, sitä en tiiä. Niihä ne sanoo että siellä missä sydän, mutta mutta... No, mä en kommentoi sitä tässä dokumentissa enempää.
Huomenna sitten vielä olis kai vuorossa viimeset hajatelmat tältä matkalta, eli Seikkailupäiväkirja, osa 12. Mä oon ihan tyytyväinen omaan työtahtiini, vaikka aina ei ole ollut edes järkevää kirjotettavaa. Facebookin puolella seikkailupäiväkirjaa on kehuttu, moitteita ei oo tainnu tulla yhtään.
Jos pikkuhiljaa rupeis miettimään unia (eka yö tällä seikkailulla OIKEASSA sängyssä, herrantähen) ja henkisesti valmistautumaan 7 tuntiin perseelläni VR:n hellässä huomassa...

ps: mitähän magiaa tämä on, neljä tuntia sitte oon kaivannu flirttailua, enkä oo sanonu sitä kellekään ja mitäs mun facebookin chatissa tapahtuukaan...? Niksu on oikeassa, mä olen velehomaakari!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuiskaisit ees.