sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Seikkailupäiväkirja, osa 6

7.4.2013, 02.35
Penthouse.
Brother Firetriben Heart Full of Fire soi luureista ja musta tuntuu että mun on pakko saada tää ajatus tekstiksi koska en oo ennen saanu. Siis, mä kävelin tuota muuatta jotakuinkin kilometrin matkaa alkuvuodesta aika monta kertaa. Aina nappulat korvissa. Ja lähes joka kerta shufflesta huolimatta tämä veisu ehti soida matkan aikana. Vaikka se on ollu mun puhelimessa aiemminki, niin nyt mä liitän sen ajatuksissa välittömästi niihin mun kävelyihin pakkasessa ja tietoon siitä että oli joku joka odotti mua. Nyt voi jo hymyillä.
"I
I surrender to your love
And though I'm torn apart
Fresh before my eyes
I got a heart full of fire
Right now
It's tearing at my heart
Tearing me apart
How can this be so hard
I got a heart full of fire
Right now"

03.17
Penthouse.
"Be my lifeline for this lifetime, suffer and pleasure forever and ever
I'd like to see how the walls around your heart will fall apart...
Stop resisting, let the light in, suffer and pleasure forever and ever... for this one lifetime

I am feeling your face in the dark
I'm hearing you breathe in the dark
I am tasting your lips in the dark
I'm holding you close in the dark"

H: "Mä en oikein tiedä mihin mä tämmösenä kuulun."
V: "Minun kainaloon."

Nyt on olo että täytyy kaivella rakkauskyttyrää, jotenki murheellinen olo. Väsyttää kamalasti, mutta en tahtos nukkua. Ei varsinaisesti itketä, mutta ehkä tätä oloa vois kuvailla tyhjäksi. Ahistaa tämmöset olot. Juteltuani pari iltaa sitten Vexationin kans muistin kirjottaneeni joskus kauan sitten irc-gallerian blogissa siitä kuinka tympäsee se, ku jotku [ystävät/kaverit] loukkaantuu, kun tulee maininneeksi että tuntuu yksinäiseltä. Että "miten susta voi tuntua tuolta, enkö mä muka riitä?" Mutta onhan siinä eroa että onko vierellä joku, jonka kans voi kirota vastakkaisen sukupuolen alimpaan helvettiin, jakaa salaisuudet, kiskoa kitusiin ämpärillinen jätskiä ja kattoa paskoja draamoja, vai että siinä on joku jonka kylkeen voi kiehnätä kiinni, joka pussaa murheet pois ja jonka pelkkä läsnäolo tuo tunteen että on turvassa ja maailma on muutaman asteen verran parempi paikka elää.
"I hope you don't mind that I put down in words
How wonderful life is while you're in the world"

09.07
Punkassa.
Hyi hitto. Kävin äsken puuteroimassa ja katoin ikkunasta pihalle. Sataa lunta! Hyi olkohon!

12.57
Jääkaapissa.
Mun etelänloma muuttui joksiki muuksi. Lunta sataa edelleen, en tykkää. Mielenkiinnolla odottelen, että aiheuttaako sääolot liikennekaaoksen. Takatalvi yllätti autoilijat?
Seikkailu alkaa olla puolivälissä. Mun tekis mieli seikkailla vielä johonki kauemmaskin. Sydän vetää Ouluun, mutta järki sanoo että ei kannata palata. Turkuun jäämistä taas vastustaa molemmat, noin niinku kaupungin ittensä osalta. Vaikka kyllä mä tiedän että paluumatka tulee tuntumaan pahalta ja ikävä tännekin tulee pian.

16.11
Penthousen soffa.
Lumisade senku jatkuu. Onneksi Pitkä Kuuma Kesä pelastaa. Sanoisin että Kakkonen on mun suosikki, mutta se taas ehkä kuulostas vähän härskiltä. NII.

18.37
Edelleen Penthouse.
Lumentulo loppu, kiitos taivaan. Tänään on tosiaan ollu pizza- ja leffapäivä ja muutenki yleistä laiskottelua. Sen verran oon jaksanu että käväsin tuossa lähikaupassa hakemassa kurkun. Eikä tarvi heti ajatella kaksmielisesti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuiskaisit ees.