Seikkailupäiväkirja, osa 9

8.4.2013, 23.20
HQ.
Nyt se iski tajuntaan. Alkaa olla viimeset seikkailupäivät käsillä tässä. En pidä ajatuksesta! Vaikka kyllähän seikkailuja aina tulee lisää, nytkin on muutamia oulunsisäisiä tiedossa, mutta ei se ole sama asia... Ja omassa todellisuudessanihan mulla on koko ajan ihan hullut seikkailut menossa, tietäsittepä vaan...
Omasta todellisuudesta tuli mieleen, että oon muuten tässä vähän miettininyt että aika saattas pian olla kypsä sen mun kolmannen (ja vanhimman) blogin julkituomiselle. Vielä ujostuttaa pikkusen. Okei, aika paljon. Itse asiassa ihan helvetisti.

9.4.2013, 00.25
"Minä en saa koskaan!"
"Ja minäki tosi harvoin."
"Mä saan vaan unissani."
"Musta nyt ei kannata edes puhua..."
Tulipahan vaan tällainen syyslukukaudella -04 käyty keskustelunpätkä mieleen, kun haikailin puutarhaoppilaitoksen ryhmäkavereiden perään. Ah niitä aikoja <3

14.00
Penthousen parveke.
Lumentulo lakkasi ja taas on hyvä olla. Oikiastaan tekis kauhiasti mieli nakustella tässä auringonpaisteessa. Mutta enhän mä sellaista tekis.
Huomenna ois ohjelmassa tukikohdan vaihto. Loppu on lähellä. Oon ihan varma että Oulussa ei oo yhtään nakustelukelit :/

14.54
Edelleen parveke.
Viestiarkisto on hassu juttu.
423 viestiä tallennettuna, vanhin elokuulta 2010. Osa on sellasia joista en ees tiedä miks oon halunnu ne arkistoida. Osa on jopa oikeasti tärkeitä informaation kannalta. Jotkut on niitä sellaisia rakkauskyttyräjuttuja, jotka helpottaa mun pahoja oloja pelkällä olemassaolollaan, ilman että niitä tarvii edes lukea. Kuitenkin iso osa tuosta 423 viestistä on sellasia jotka mun pitäs poistaa. Mä en vaan kykene (enkä kai haluakaan), se on henkisesti liian suuri ponnistus tähän hetkeen. Ehkä joskus ens talvena mä voisin käydä nuo läpi, käsitellä asiat ja dumpata viestit mappiin Ö. Tai sitte en, meinaan tässä mun muistiinpanokapulassa on tallessa viestejä mun ja insinöörin suhteen alkuajoilta, yli kolme vuotta vanhoja. Ja häpeämättä voin tunnustaa että ne saa mut ajoittain vieläki kyynelehtimään.

15.42
@baden-baden
Mä olin niin oikeassa. Luin eilen illalla 30 sivua Kaivattua, enkä tänään malttanu antaa olla. Ja nyt se on loppu. Miten tässä taas kävi näin?

16.15
HQ.
Miksihän en tajunnu valita semmosta paluujunaa että saisin jonku hakemaan mut asemalta? Tyhmä minä.

16.50
HQ.
Joku sammutti parvekkeelta auringon. Siellä ei oo enää kivaa.
Eilen illalla kävin keskustelua (yllättäen) lemmenasioista, ja muistin mitä oon kirjottanu päiväkirjaani kesällä 2002. Että en halua enää rakastua. Mä oon muuten sen jälkeen rakastunu aika monesti. Oon kai mä joskus sanonutkin että mä pidän siitä rakastumisvaiheesta ihan suunnattomasti. Mutta siinä on vissi ero rakastamiseen, ja musta on alkanu tuntua että se osa mulla menee aika huolella päin helvettiä. Ehkä mä en vaan osaa sitä? (tästä tosin on poikkeuksena armas puolisoni jota rakastan ihan oikein.) Tai sitten mun kohteet on olleet vääriä. En mä tiedä. En oo ehtiny prosessoida tätä ajatusketjua loppuun. Liian tuore. Alle vuorokauden ikäinen. Pitäs varmaan. Saattas avata pariki solmua.