Seikkailupäiväkirja, osa 4

5.4.2013, 01.14
@penthouse
Kuinka pienestä sitä voikaan ihminen olla onnellinen? Tai siis, asian suuruus kai riippuu katsojastakin, mulle tää oon silti verrattain iso juttu. Että huolimatta siitä, että minä(kin) olen ajoittain helvetin hankala ja käyn tuulella ja käyttäydyn ku pahanen kakara, niin SILTI insinööri vielä puhuu mulle.

01.58
Uskosko joku jos sanosin että Rotterdam? Hyvä. En mäkään. Mä oon puoliksi unessa.
Tuossa illan mittaan oli puhetta siitä, että minkä tyyppisistä vastakkaisen sukupuolen edustajista sitä on pitänyt ja pitää nykyään. Mä en tiedä onko mulla atm mitään varsinaista "tyyppiä", mikä miellyttäs, joillain tuntuu olevan selkeämpi näkemys. Kuitenki vielä vuoden 2012 marraskuussa mä olin aika varma että mun elämäni mies on a) riu'unlaiha, b) pitkätukkainen, c) metallipoika, d) päätä lukuunottamatta lähes karvaton ja e) sillä ei ole viiksiä, enkä muunlaista suostus edes vilkaisemaan. No, sittepä heitti moniki asia volttia, hupsista saatana. Elämä yllättää.

15.39
Kasvihuone, feels like it.
Lämpöä on sen verran että hikoilee vaikka ei tee muuta ku makaa äksänä lattialla. Jotai häppeninkiä tekis mieli kehittää, mutta toisaalta... Tääki on aika autuasta. Puhelimen lämpömittari sanoo että meillä on täällä +29 celsiusastetta, tää on etelänloma!
"I break with the past
Set the nexus free at last
As the future will be there to save us
Trapped in my skin
See the nexus in my dreams
But will you bury me within"

17.06
Helvetin esikartano, eli sama parveke.
Piti jo avata parvekelaseja, etten aivan sula tänne. Jotain tästä silti puuttuu, en vaan osaa nimetä sitä jotain.
Meillä odottelis tuolla Pekingin Mysteerit -lautapeli, liekö enää osaan pelatakaan sitä? Joskus vuonna 2000 vissiin pelannu viimeksi. Taas asioita jotka tuo mieleen muistoja, sain ensisuudelmani sinä kesänä... Vaikka kai se on asia jonka tyttö muistaa loppuelämänsä. En mä rakastunu ollut, pois se minusta. Hurmaantunut siitä, että olin kaukana kotoa ja ympärillä oli ihmisiä jotka ei tienneet oikeastaan mitään siitä kuinka yksinäinen ja hyljeksitty mä olin Oulunsalossa.
" 'Cos all I wanted to be
Is a million miles from here
Somewhere more familiar
Oh my god I can't believe it
I've never been this far away from home"

17.30
En ole liikkunut.
Tuossa torin vastakkaisella laidalla on tuommonen puoti, oisko tuo kahvila, en oo varma, kuitenkin nimeltään Naantalin Aurinkoinen. Se saa mut hymyilemään. Koska Aurinkoinen on ehdottomasti yks mukavimmista nimistä millä mua on koskaan kutsuttu.

22.34
Jossain menneisyydessä.
Taustalla pyörii Coyote Ugly, tää oli Moulin Rougen ohella meidän suosikkeja yläasteaikoina. Nyt lähinnä haluaisin facepalmata itseni toiseen universumiin. Onko tämä aina ollu näin uskomattoman surkea? :D Moulin Rouge sentään on kestänyt aikaa joten kuten.
Musta tuntuu että nää mun päiväkirjapostaukset paljastaa aika paljon mun ajatuksista. Sen miten helvetisti mun ajatukset sinkoilee ympäriinsä. Vaikea oikeasti kirjoittaa tästä seikkailusta järkevästi, kun oikeasti haluaisin kirjottaa jotain ihan muuta ja ihan muualle.

6.4.2013, 00.10
Penthousen atk-tukikohta.
"Se mitä mä tiedän ja mitä mä toivon on kuiten kaks eri asiaa."
"jotka kumpiki tekee kuiten pipisti sulle.."
Näihä se on. Kai. Ehkä. Miten Kati saakin musta aina totuudet ulos?

Taas pusuja ja haleja pohjosen murusille, en oo unohtanu teitä vaikka ette kauhiaa meteliä pidäkään <3